Koira kuoli, työkaveri jää saikulle. Mitä ihmettä?

No onhan se nyt työnantajalle pelkkää plussaa kun työntekijä itkien palvelee asiakkaita ja tekee sumupäissään virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Mitä empatiakyvytön ja tunneköyhä ihminen tekee, kun jotain kauheaa tapahtuu? En tiedä eikä kiinnosta, niin kuin muiden henkilökohtaisten asioiden ei pitäisikään.

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Oikeasti on kamalaa, kun koira kuolee, joka on ollut rakkainta koko maailmassa. Kuka tahansa on suruissaan, jos rakas, olipa se sitten mikä tahansa kuolee.

Itse menin töihin maanantaina , kun äitini kuoli lauantaina. Olin töissä kuin zombi ja olisi ehkä ollut parasta olla hetki pois. Tein hoitotyötä ja oli tosi raskasta kuunnelle ihmisten valituksia, kun itsellä oli suuri suru.

Kuitenkin kun koirani kuoli, olin vielä enemmän maassa. Suru oli erilaista, kuin suru äidistä. Olin asunut jo 30v kaukana äidistä ja nähnyt häntä lähinnä lomilla, mutta koira oli kanssani koko ajan.

Kun äiti kuoli, olin aina kylmissäni ja palelin ja aina väsytti. Kun koira kuoli, masennuin .

Suruja on monenlaisia, eikä niitä voi verrata. Ihminen suree sitä, mikä hänelle on rakasta.

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Tarkoitatko että mitä he tekevät, jos tapahtuu jotain, mikä on sinun mielestäsi kauheaa?

Varmaan pyörittelevät silmiään.

Koirasaikuttelijat lähtee aina seuraavissa yteissä.

Ei se nyt ihan tervettä ole että niin lamaantuu jos elukka kuolee. Jotakin käsittelemättömiä asioita varmaan nousee pintaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kai tuo nyt ole totta että koiran takia jätätte työnne tekemättä? Muut sitten joutuvat teidänkin työnne tekemään poissaolon ajan. Mitä te sitten teette jos joku ihminen kuolee?

Riippuu siitä kuka kuolee. Äiti, isä tai puoliso on sellaisia joiden kohdalla jäisin myös pois muutamaksi päiväksi.

Kun minulle hyvin rakas mummuni kuoli, järkytyin niin paljon että ensimmäiset kolme päivää meni aivan sumussa, tämänkin jälkeen itku saattoi tulla ihan yllättäen.

Teille joita ei läheisten kuolemat paljoa hetkauttele voin lohtuna kertoa, että olin tuolloin lomalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan? 

Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.

Mahdat olla vähän yksinkertainen. Muka-nokkeluutesi on äärimmäisen tylsää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan? 

Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.

Jos aidosti menet siitä palasiksi ja muutut työkyvyttämäksi, niin ookoo.Olet taatusti saikin tarpeessa. Jos feikkaat musertumista, olet passkanpuhuja ja epärehellinen huijari.

Erityisen hienon koiran äkillinen kuolema, johon ei ollut osannut valmistautua (tapaturma) veti kyllä syviin vesiin. Monta koiraa on kuollut ja ihmisiäkin, mutta joku koira voi olla muita rakkaampi... Ymmärrän hyvin jos herkempi ihminen jää saikulle koiran vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan? 

Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.

Eli koira on samassa asemassa kuin eloton kengännauha sun maailmassa. Mites eläimet muuten ja etenkin ne jotka asuvat samassa taloudessa vuosia? Kattilat ja saunankivet ovat kengännauhan kanssa tärkeitä. No jos näin on ja et pysty töitäsi kattilan kulumisen takia tekemään niin eikös pidä mennä hakemaan apua sitten, en minä arvostele kenenkään tuntemuksia. Jos ihmisellä on suru niin se vaan on ja apua tarvitaan.

Itse olen nuori nainen jolle koira on todellakin ihan korvaamaton seura ollut ja se on varmaan syy  miksi olen täällä maailmassa vieläkin. Se tuli elämääni silloin, kun olin pohjalla ja päätin silloin, että hoidan sen hyvin ja samalla aloin hoitaa itseäni myös siinä sivussa. Jos sitä ei olisi ollut niin olisin luovuttanut jo aikoja sitten. Nyt kaikki on vähän paremmin ja olen vielä aika hyvässä kunnossa myös fyysisesti kiitos koiran, kun on ollut aina kaveri lenkillä mukaan. Olen myös todella yksinäinen ihminen. Nyt koira on jo vanha ja kauhulla mietin miten totun arkeen ilman sitä ja sen seuraa.

Tulen olemaan todella huonossa kunnossa, kun luopumisen hetki koittaa. En suoraan sanoen tiedä miten selviän siitä ja yksinäisyydestä ilman koiraa. En minulta kuollut esim isovanhemmat, mutta heidän kanssaan en ollut hirveän läheinen ihminen pakko sanoa ja vaikka surun heitäkin niin toisaalta helpottavaa muutenkin, kun olivat sairaita että pääsivät pois. Koiranikaan en halua kärsivän, mutta en tiedä miten tulen selviämään. Oikeasti saa nauraa jos joku pitää minua typeränä ja heikkona ihmisenä. En silti häpeä itseäni tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan? 

Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.

Mahdat olla vähän yksinkertainen. Muka-nokkeluutesi on äärimmäisen tylsää.

Ylimielisyys on äärimmäisen vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan tervettä ole että niin lamaantuu jos elukka kuolee. Jotakin käsittelemättömiä asioita varmaan nousee pintaan. 

Ei se nyt ihan tervettä ole, jos ei ole mitään empatiakykyä.

Mitä apua te oikein haette siihen koiran kuolemaan? Kun täällä moni on toitottanut että apua pitää hakea. Ei se koira nyt tule takaisin vaikka kuinka apua haette. 

Muistan kyllä kun meidän ensimmäinen lemmikki kuoli, niin itkin. Sitten kun isäni kuolee, ei tule kyyneltäkään, mutta voin esittää järkyttynyttä saikkua saadakseni.

Vierailija kirjoitti:

Ei se nyt ihan tervettä ole että niin lamaantuu jos elukka kuolee. Jotakin käsittelemättömiä asioita varmaan nousee pintaan. 

Jos et itse kykene kiintymään mihinkään elävään eikä kukaan elävä sinuun, älä muihin projisoi patoutumiasi.

Minä olin kaksi päivää pois töistä, kun kissani kuoli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?

Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan? 

Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.

Mahdat olla vähän yksinkertainen. Muka-nokkeluutesi on äärimmäisen tylsää.

Ylimielisyys on äärimmäisen vastenmielistä.

Et siis pidä itsekään itsestäsi.

Viime kädessä työnantaja päättää hyväksyykö sairausloman, ei työterveys- tai muu lääkäri. Työnantajalla on myös vaatia lääkärintodistus vaikka yhden päivän poissaolosta.