Koira kuoli, työkaveri jää saikulle. Mitä ihmettä?
Eli työkaverilla koira kuoli johonkin sairauteen. Nyt on kuulemma niin järkyttynyt että pitää jäädä töistä pois. Onko tämä yleistä? Voiko tuolla perusteella edes olla töistä pois? Tiedossa lienee kuitenkin ollut että ei se koira kuitenkaan hirveän kauaa elä.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja uutisaiheita olet sitten illanratoksi kaivellut.
Viimekädessä se on työnantaja joka päättää myönnetäänkö sairasloma. Sitä eivät tee pöyristyneet työkaverit. Voit siis lopettaa ihmettelyn.
Lääkärilläpäs on viimeinen sana.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo nyt ole totta että koiran takia jätätte työnne tekemättä? Muut sitten joutuvat teidänkin työnne tekemään poissaolon ajan. Mitä te sitten teette jos joku ihminen kuolee?
Tyypillisiä vinksahtaneita koiranomistajia. Heillä on ihan omat oikeutensa, minäjaminunpiski.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla kuoli perjantaina. Maanantaina menin töihin. Jos olisi pitänyt mennä seukki päivänä töihin, niin varmaan olisi käännytety kotiin. Se suru oli musertava. Makasin vain sängyssä ja itkin. Halasin ystävän kaulapantaa ja leluja.
Sulla taitaa olla päässä vikaa.
Siskoni itki aina vuolaasti pikkulapsena, kun maatilalla noita lemmikeitä kupsahteli aina välillä. Vanhempana on nuo elämän faktat tulleet senverran tutuiksi, ettei enää niin tirauttele lemmikeiden takia. Ilmeisesti tässäkin kyseessä joku ensimmäisen lemmikkinsä menettänyt.
Oma koirani kun vuosia takaperin kuoli en jäänyt saikulle kaltaistesi ihmisten takia vaan menin töihin. Siellä sitten itkin ja paruin kaupan kassalla kunnes pomo päätti että mene kotiin ja ota muutama päivä vapaata.
Vierailija kirjoitti:
Oma koirani kun vuosia takaperin kuoli en jäänyt saikulle kaltaistesi ihmisten takia vaan menin töihin. Siellä sitten itkin ja paruin kaupan kassalla kunnes pomo päätti että mene kotiin ja ota muutama päivä vapaata.
Potkut sulle olisi pitänyt antaa.
Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?
Minä olin juuri jäänyt työttömäksi kun koirani kuoli. Suru oli niin mieletön, etten varmaan olisi pystynyt töihin. Masennuin ihan kokonaan varmaan useammaksi kuukaudeksi.
En varmaan ole surrut juuri ketään ihmistä niin paljon kuin tätä koiraa.( omia vanhempiani lukuun ottamatta) Ikävä kesti melkein pari vuotta.
Suurin lohtu oli se, kun myöhemmin hankin uuden koiran.
Ihmiset on turhemmastakin sairaslomilla, kuin surun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja uutisaiheita olet sitten illanratoksi kaivellut.
Viimekädessä se on työnantaja joka päättää myönnetäänkö sairasloma. Sitä eivät tee pöyristyneet työkaverit. Voit siis lopettaa ihmettelyn.
Lääkärilläpäs on viimeinen sana.
Jotka nekin voi olla pomon alistamia näköjään, kun meilläkin lähes heti piti jalan katkaisseen tulla kepeillä linkuttaen töihin ja me muut vaan ihmeteltiin, että mitä se muka siellä pystyy tehdä, kun tarvii kuitenkin liikkua paljon ja kiipeilläkin paikkoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisi kai sitä sitten jäädä siitäkin saikulle, kun vaikkapa lempikaktus Pertti heittää veivinsä ja johon oli kovin kiintynyt. Tai jos tallentava digiboksi päästää savut ja sekin oli kovin tärkeä.
miksi alapeukuttaa jos Pertti oli perheenjäsen
Joo ei voi ymmärtää. Kasveihinko ei muka voi muodostaa vahvaa tunnesidettä?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo nyt ole totta että koiran takia jätätte työnne tekemättä? Muut sitten joutuvat teidänkin työnne tekemään poissaolon ajan. Mitä te sitten teette jos joku ihminen kuolee?
Harvinaisen typeriä kysymyksiä täällä. Kertoo tosin myös hyvin paljon siitä, miksi itse surisin vain joidenkin harvojen ihmisten kuolemaa yhtä paljon tai enemmän kuin oman koiran.
Vierailija kirjoitti:
Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?
Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan?
Vierailija kirjoitti:
Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?
Ei näille ihmisille voi kauheampaa tapahtuakaan kuin se että rakki potkaisee tyhjää.
Vierailija kirjoitti:
Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?
Saattavat handlata tilanteen paremmin. Monesti eläimeensä vahvasti kiintynyt ihminen on oikeasti kokenutkin kauheita asioita. Eläintä saattaa rakastaa enemmän kuin yhtäkään ihmistä.
Kyllä minäkin tiedän että joudun jäämään kotiin kun rakkaasta ystävästä aika jättää.
En edes kysy työnantajalta, menen suoraan lääkäriin ja vaadin itselleni sairaslomaa ja ilmoitan sitten.
Vierailija kirjoitti:
On yleistä ja saa olla töistä pois. Koira on perheenjäsen. Pidä huoli omista asioistasi.
Ei ole sinun asiasi.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai tuo nyt ole totta että koiran takia jätätte työnne tekemättä? Muut sitten joutuvat teidänkin työnne tekemään poissaolon ajan. Mitä te sitten teette jos joku ihminen kuolee?
Ei kai tuo nyt ole totta, ettet ymmärrä ihmisten olevan erilaisia? Toi hämmentää mua aina yhtä paljon.
En näköjään itse pysty ymmärtämään tunnekylmiä ihmisiä.
Mitä te sitten teette, kun olette itse joskus pois, lomalla tai sairaana? Ymmärrättekö, että muut joutuvat sitten tekemään teidän työnne poissaolon ajan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kettu! Miten nämä ihmiset tekevät, jos jotain oikeasti kauheaa tapahtuu?
Eli mitä? Jokaisella on vissiin oikeus määritellä kauhea tapahtuma omassa elämässään. Eli mikä on se kauhea tapahtuma minkä takia saa aikaa selvitellä tuntemuksiaan?
Selvä. Tarvitsen loman kengännauhan katkeamisen aiheuttaman v*tutuksen vuoksi. Ok? Ei sitten supista kahvitauolla.
Vierailija kirjoitti:
Vanhoja uutisaiheita olet sitten illanratoksi kaivellut.
Viimekädessä se on työnantaja joka päättää myönnetäänkö sairasloma. Sitä eivät tee pöyristyneet työkaverit. Voit siis lopettaa ihmettelyn.
Siis työterveyslääkäri.
Ole hiljaa.