Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Ei ole 90v vaan 14-19v ja kaikki käyttävät villasukkia ja lapasia, myös kaverit. Ja ihan hyvin menestyvät koulussa.
Ja vaikka kulkevat nilkat paljaana ulkona, mutta villasukat on repussa ja otetaan käyttöön luokassa tai jos tullaan kaverin kotiin.
Ja lukiolainen tosiaan toivoo torkkupeittoa, kun tykkää räpeltää puhelintaan, kun peitto on hartioilla.
Ehkä teillä rahalahjat ovat yleisiä, mutta niin ei ole kaikilla, jo ihan käytännön syitä, koska 3v välein voi antaa määrätyn määrän rahaa tai laittaa rahastoihin, muussa tapauksessa saajan on maksettava veroa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Ei ole 90v vaan 14-19v ja kaikki käyttävät villasukkia ja lapasia, myös kaverit. Ja ihan hyvin menestyvät koulussa.
Ja vaikka kulkevat nilkat paljaana ulkona, mutta villasukat on repussa ja otetaan käyttöön luokassa tai jos tullaan kaverin kotiin.
Ja lukiolainen tosiaan toivoo torkkupeittoa, kun tykkää räpeltää puhelintaan, kun peitto on hartioilla.Ehkä teillä rahalahjat ovat yleisiä, mutta niin ei ole kaikilla, jo ihan käytännön syitä, koska 3v välein voi antaa määrätyn määrän rahaa tai laittaa rahastoihin, muussa tapauksessa saajan on maksettava veroa.
Jos mummo antaa joka joulu 20 euroa yhteislahjaan, se ei kiinnosta kyllä verottajaa pätkääkään. Yhtä hyvin ne sun torkkupeittosi on ennakkoperintöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
No kyllä meillä teinit ovat halunneet vaalia rakkaiden isovanhempien tunteita. Ja viltit ja sukat ovat nykyään nuorten suosiossa. Koulussakin moni teini kulkee pörrösukissa ja viltti hartioilla.
Ja mitä haittaa tilanteesta lapselle on? (Teinit ovat lapsia, jos puhutaan alle 18v). Hehän saavat sekä toivelahjan että isovanhempien lahjat. Äitiä vaan harmitti, kun olisi halunnut ostamaansa lahjaan isovanhempien rahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mukavaa avata pikkupaketteja. Jännitys ja lapsuuden joulun tuntu tulee niistä paketeista. Kallit lahjat ja lahjakortit ovat niin kliinisiä.
Pikkulapsille kyllä. Jos teini haluaa esim iPhonen, ei varmaan paljon lämmitä, jos sen sijasta saa 20 pikkupakettia, joiden yhteisarvo on kuitenkin puhelimen verran. Jos jotain toivoo, niin olisi fiksua pyrkiä se mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Nurkat täyteen krääsää on huono periaate. Voi sen lahjakortin paketoida vaikka ihan paketiksi, jos jouluilo on siitä kiinni.
Lahjoja ei muuten "haluta" niitä toivotaan. Teini voi haluta vaikka mitä mutta se ei tarkoita ,että hän myös saa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Juuri näin. Ja jo verollisista syistä siirretään rahaa nuorten tililille tai rahastoihin, mutta olisi kyllä pöyristyttävää ja epäkohteliasta pyytää rahaa, ellei sitten perhe ole taloudellisia vaikeuksia ja rahat vähissä.
Ja vaikka isovanhemmat vähäeleisesti ja tietämättä kartuttavat nuoren varoja, niin joululahja annetaan silti, vaikka se pannulappu tai kalsarit pojalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
No kyllä meillä teinit ovat halunneet vaalia rakkaiden isovanhempien tunteita. Ja viltit ja sukat ovat nykyään nuorten suosiossa. Koulussakin moni teini kulkee pörrösukissa ja viltti hartioilla.
Ja mitä haittaa tilanteesta lapselle on? (Teinit ovat lapsia, jos puhutaan alle 18v). Hehän saavat sekä toivelahjan että isovanhempien lahjat. Äitiä vaan harmitti, kun olisi halunnut ostamaansa lahjaan isovanhempien rahat.
Meillä 13-17 vuotiaiden nimenomainen toive oli, että ei tulisi mitään turhaa krääsää. Jokaisella on yksi kallis toive ja nuorten oma-aloitteinen toive oli, että tämän kalliimman lahjan voisivat hankkia kaikki sukulaiset yhdessä. Jos nyt joku mummo lähtisi yksin sooloilemaan ja toisi säkillisen rihkamaa, niin minusta se olisi loukkaavaa. Ihan turhaa ahdistustakin siitä tulisi varmasti puolin ja toisin. Nuoret pahoittaisivat mielensä tarpeettomasta tavarasta, jonka tekemiseen on tuhlattu luonnonvaroja ja energiaa ja samalla mummonkin mieli olisi huono kun nuoret eivät aidosti ilahtuisi lahjasta, vaikka osaavatkin kohteliaasti kiittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Tässä tapauksessahan nimenomaan nuori tai vanhempi ei pyytänyt rahaa lahjaksi vaan vanhempi pyysi isovanhempaa osallistumaan yhteislahjaan.
Ap. aloituksesta saa kyllä sen käsityksen, että hän nimenomaan pyysi rahaa yhteislahjaan.
Ja voihan olla, että isovanhemmat ovat jo tänä vuonna käyttänyt rahakiintiönsä lastenlapseensa, laittamalla rahaa rahastoihin yms. jonka nuori saa sitten aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
No kyllä meillä teinit ovat halunneet vaalia rakkaiden isovanhempien tunteita. Ja viltit ja sukat ovat nykyään nuorten suosiossa. Koulussakin moni teini kulkee pörrösukissa ja viltti hartioilla.
Ja mitä haittaa tilanteesta lapselle on? (Teinit ovat lapsia, jos puhutaan alle 18v). Hehän saavat sekä toivelahjan että isovanhempien lahjat. Äitiä vaan harmitti, kun olisi halunnut ostamaansa lahjaan isovanhempien rahat.
Meillä 13-17 vuotiaiden nimenomainen toive oli, että ei tulisi mitään turhaa krääsää. Jokaisella on yksi kallis toive ja nuorten oma-aloitteinen toive oli, että tämän kalliimman lahjan voisivat hankkia kaikki sukulaiset yhdessä. Jos nyt joku mummo lähtisi yksin sooloilemaan ja toisi säkillisen rihkamaa, niin minusta se olisi loukkaavaa. Ihan turhaa ahdistustakin siitä tulisi varmasti puolin ja toisin. Nuoret pahoittaisivat mielensä tarpeettomasta tavarasta, jonka tekemiseen on tuhlattu luonnonvaroja ja energiaa ja samalla mummonkin mieli olisi huono kun nuoret eivät aidosti ilahtuisi lahjasta, vaikka osaavatkin kohteliaasti kiittää.
Entä sitten kun nämä nuoret siirtyvät työelämään, heillä on yhteistyökumppaneita, asiakkaita jne. voiko he soveltaa lahjoissa mallia ja vanhempien esimerkkiä mitä ovat kotona saaneet. Lahjathan kuuluvat kansainvälisissä tehtävissä olennaisena osana ja nuorten pitäisi hallita etiketit niin lahjan antajana kuin saajana. Samoin kotimaassa ja ihmissuhteissa.
En usko yhdenkään tyttö/poikaystävän riemastuvan, jos seurustelukumppani täräyttää haluavansa rahaa, jos kysytään joululahjatoiveita. Puhumattakaan vakavammassa parisuhteessa.
Nykyään ihmisille merkitsee raha ja kaikesta mahdollisesta pitäisi saada 100% taloudellista hyötyä ja tehokkuutta ja jos näin ei käy, on hyväksyttävää osoittaa mieltä ja loukata ja solvata lahjan antajaa ja sanoa se vielä päin naamaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja juuri tästä syystä monet työnantajat ovat luopuneet työntekijöiden joulu- ja merkkipäivälahjoista, kun nykyään ei mikään kelpaa, oli lahja millainen tahansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Tässä tapauksessahan nimenomaan nuori tai vanhempi ei pyytänyt rahaa lahjaksi vaan vanhempi pyysi isovanhempaa osallistumaan yhteislahjaan.
Ap. aloituksesta saa kyllä sen käsityksen, että hän nimenomaan pyysi rahaa yhteislahjaan.
Ja voihan olla, että isovanhemmat ovat jo tänä vuonna käyttänyt rahakiintiönsä lastenlapseensa, laittamalla rahaa rahastoihin yms. jonka nuori saa sitten aikuisena.
Ai-van. Järkevään yhteislahjaan järkevää rahasumma. Jos ne isovanhemmat on jo päättäneet jotain antaa niin miksi sen lahjan pitää olla jotain älytöntä? Jättäisivät sitten antamatta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
No kyllä meillä teinit ovat halunneet vaalia rakkaiden isovanhempien tunteita. Ja viltit ja sukat ovat nykyään nuorten suosiossa. Koulussakin moni teini kulkee pörrösukissa ja viltti hartioilla.
Ja mitä haittaa tilanteesta lapselle on? (Teinit ovat lapsia, jos puhutaan alle 18v). Hehän saavat sekä toivelahjan että isovanhempien lahjat. Äitiä vaan harmitti, kun olisi halunnut ostamaansa lahjaan isovanhempien rahat.
Meillä 13-17 vuotiaiden nimenomainen toive oli, että ei tulisi mitään turhaa krääsää. Jokaisella on yksi kallis toive ja nuorten oma-aloitteinen toive oli, että tämän kalliimman lahjan voisivat hankkia kaikki sukulaiset yhdessä. Jos nyt joku mummo lähtisi yksin sooloilemaan ja toisi säkillisen rihkamaa, niin minusta se olisi loukkaavaa. Ihan turhaa ahdistustakin siitä tulisi varmasti puolin ja toisin. Nuoret pahoittaisivat mielensä tarpeettomasta tavarasta, jonka tekemiseen on tuhlattu luonnonvaroja ja energiaa ja samalla mummonkin mieli olisi huono kun nuoret eivät aidosti ilahtuisi lahjasta, vaikka osaavatkin kohteliaasti kiittää.
Entä sitten kun nämä nuoret siirtyvät työelämään, heillä on yhteistyökumppaneita, asiakkaita jne. voiko he soveltaa lahjoissa mallia ja vanhempien esimerkkiä mitä ovat kotona saaneet. Lahjathan kuuluvat kansainvälisissä tehtävissä olennaisena osana ja nuorten pitäisi hallita etiketit niin lahjan antajana kuin saajana. Samoin kotimaassa ja ihmissuhteissa.
En usko yhdenkään tyttö/poikaystävän riemastuvan, jos seurustelukumppani täräyttää haluavansa rahaa, jos kysytään joululahjatoiveita. Puhumattakaan vakavammassa parisuhteessa.
Nykyään ihmisille merkitsee raha ja kaikesta mahdollisesta pitäisi saada 100% taloudellista hyötyä ja tehokkuutta ja jos näin ei käy, on hyväksyttävää osoittaa mieltä ja loukata ja solvata lahjan antajaa ja sanoa se vielä päin naamaa. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Ja juuri tästä syystä monet työnantajat ovat luopuneet työntekijöiden joulu- ja merkkipäivälahjoista, kun nykyään ei mikään kelpaa, oli lahja millainen tahansa.
Ja silläkö se nuori oppii tapoja kun hänen ylitseen tallotaan ja hänet opetetaan kokonaan vaalimaan muiden tuntemuksia kuin omiaan?
Ei opi.
Hän oppii vain itsekin tökeröksi käyttäytyjäksi joka vaatii vaalimaan itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No näinhän se on että voisi vaikka kysyä toivetta. Joka joulu tulee villasukkia, se on ihan ok, vaikka eihän ne vuodessa kulu rikki, ja sitten jotain "turhaa" kuten hammasharja, tyynyliina, joku halppispaita tai joulukoriste. Joskus ollut kirja. Voisi vaikka kysyä mitä tarvivat ja hankkia sen. Vaikka yhteinen lautapeli tai Lego paketti, mutta ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Et taida seurata nuorten muotia? Ainakin Helsingissä nuorten suurta muotia on kaikki kotikutoinen, ollut jo vuosia. Nuoret haluavat villasukkia, torkkupeittoja, hartiahuiveja, pipoja, kaulureita jne. Ja niitä näkyy olevan kaikilla nuorilla. Viltit hartioilla ja villasukat jalassa ovat sisätiloissa. Ei ole kauaa, kun oli vielä pipot päässä, mutta se muoti on nyt vähentynyt. Meilläkin nuoret toivoivat mummon neulomaa villatakkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, minä sen nyt näen ihan toisella tavalla kuin AP. Ikinä en pyydä isovanhempia osallistumaan niihin kalleihin lahjoihin. Sen on yksin omaa minun päätös että semmoiset ostetaan. Sen sijan kun rahan pyytämistä suoraan, kerron prepaid kortista jonka voi ostaa esimerkiksi Cittarista jne. Siihen isovanhempi voi ladata rahaa, ja sitten teini voi käyttää sitä juuri peleihin tai ostaa jotain kaupausta.
Ymmärrän isovanhempia, että he luulevat että lahja häviää kun antavat rahat vanhempien tilille, ne haluaa antaa oman lhjan jossa lukee Mummo ja Vaari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Et taida seurata nuorten muotia? Ainakin Helsingissä nuorten suurta muotia on kaikki kotikutoinen, ollut jo vuosia. Nuoret haluavat villasukkia, torkkupeittoja, hartiahuiveja, pipoja, kaulureita jne. Ja niitä näkyy olevan kaikilla nuorilla. Viltit hartioilla ja villasukat jalassa ovat sisätiloissa. Ei ole kauaa, kun oli vielä pipot päässä, mutta se muoti on nyt vähentynyt. Meilläkin nuoret toivoivat mummon neulomaa villatakkia.
Villasukat, kyllä. Mutta ei akryylisiä pörrösukkia, jotka on valmistettu ties missä.
Nuoret ovat nykyään hyvinkin kulutuskriittisiä ja hyvä niin. Miksei tätä voi kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on että voisi vaikka kysyä toivetta. Joka joulu tulee villasukkia, se on ihan ok, vaikka eihän ne vuodessa kulu rikki, ja sitten jotain "turhaa" kuten hammasharja, tyynyliina, joku halppispaita tai joulukoriste. Joskus ollut kirja. Voisi vaikka kysyä mitä tarvivat ja hankkia sen. Vaikka yhteinen lautapeli tai Lego paketti, mutta ei.
Onko nykyään turhaa joku hammasharja tai tyynyliina?
Meille hammasharjat ovat tervetulleita, vaikka on sähköhammasharja, kun lapsi on kavereiden luona yökylässä tai meillä vieraita.
Samoin tyynyliinat, kun tyynyliinat vaihdetaan useammin kuin lakanat ja lähes aina pussilakanan mukana on vain yksi tyynyliina.
Meillä nuo molemmat ovat olleet toivelahjalistalla.
Ja väri ja sävy ei ole niin tarkkaa, kun nuoren huonekaan ei ole tiptop-kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Ainakin meillä isovanhemmat ovat hyvin rakkaita teineille ja haluavat viettää heidän kanssaan yhteistä aikaa. Ja kyllä, välittävät paljon isovanhempien tunteista.
Ja kova suru ja ikävä edelleen, kun toinen isoisä kuoli. Kävivät sairaalassa katsomassa usein, kun viimeiset viikot oli siellä.
Myös meillä isovanhemmat ovat ihan itse saaneet valita, mitä antavat lahjaksi. Joskus ovat kyselleet toiveita, joskus ostaneet ja joskus ei. Eikä nuoret ole valittaneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Kaikenikäiset tykkää kivoista sukista ja torkkupeitoista. Eduskuntaankin piti tilata varta vasten torkkupeitot.
Sä olet outo noine rahalahjoinesi.Ei tykkää. En tunne ketään joka käyttää villasukkia ja torkkupeittoa.
En tiedä ketään joka ei käyttäisi villasukkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Et taida seurata nuorten muotia? Ainakin Helsingissä nuorten suurta muotia on kaikki kotikutoinen, ollut jo vuosia. Nuoret haluavat villasukkia, torkkupeittoja, hartiahuiveja, pipoja, kaulureita jne. Ja niitä näkyy olevan kaikilla nuorilla. Viltit hartioilla ja villasukat jalassa ovat sisätiloissa. Ei ole kauaa, kun oli vielä pipot päässä, mutta se muoti on nyt vähentynyt. Meilläkin nuoret toivoivat mummon neulomaa villatakkia.
Asumme Helsingissä, kolme teiniä eri kouluissa. Enpä ole moista ilmiötä nähnyt. Ja jos haluavat kotikutoista, minä voin tehdä. En tarvitse siihen mummoa.
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.