Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Varmaan joku jo sanonut mutta olkaapa onnellisia että isovanhemmat ovat elossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi paljon reilumpaa ja jo hyviin tapoihin kuuluisi puhua asiat niin kuin ne ovat, jos perhessä on taloudellisia huolia ja rahat vähissä lasten joululahjoihin, eikä selitellä sitä joululahja toiveilla rahana.
Monen eläkeläisen tulot ovat rajalliset, ainakin jos vielä useampi lastenlapsi.
Eikä isovanhemmat voi syytää rahaa lastenlapsille määrättömästi, sillä siihen puuttuu jo verottaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten lahjoista saadaan aikaiseksi tälläinen poru?! Jos lahjat eivät miellytä saajaa niin ainahan ne voi antaa avaamattomina eteenpäin tai viedä kirpparille. Ellei se lahjanantaja osaa ostaa tai haluakaan ostaa niitä mitä häneltä toivotaan, niin onpahan saanut itselleen sen antamisen ilon. Eikö suoda se hänelle jouluna? Tavaroista pääsee aina eroon.
MIKSEI SITÄ VOI TEHDÄ JÄRKEVÄSTI? Niin että kaikki on tyytyväisiä. MIKSI EI? Miksi antamisen iloa on vain lahjoista joita kukaan ei toivo???
Jumalaton homma näitä sitten siivoilla ja hinnoitella kirpparille ja lajitella jne.
Mikä ihmeen jumalaton homma? Jos kotonani ylimääräistä kertyy, heitän ne auton takakonttiin. Siitä matkaavat joko Ämmässuolle tai hyväntekeväisyyteen kirpparille. En minä koskaan hinnoittele lahjojani. Ei minun tarvitse niistä saada mitään rahallista hyötyä. Jos luovun niistä, se olkoon toisen onni ja minulta kädenojennus sitä tarvitsevalle. Se jos mikä, hyväntekeväisyys antaa iloa.
Kumpikaan ei ole meillä missään ajoreitin varrella.
Ja ihan jo lelujen osien lajittelu on työlästä, vaatteiden kunnon tutkiminen jne
Ei minnekään voi viedä tarkastamonta tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi paljon reilumpaa ja jo hyviin tapoihin kuuluisi puhua asiat niin kuin ne ovat, jos perhessä on taloudellisia huolia ja rahat vähissä lasten joululahjoihin, eikä selitellä sitä joululahja toiveilla rahana.
Monen eläkeläisen tulot ovat rajalliset, ainakin jos vielä useampi lastenlapsi.
Eikä isovanhemmat voi syytää rahaa lastenlapsille määrättömästi, sillä siihen puuttuu jo verottaja.
Kyllä olet tyhmä.
Rahat olis taas menny vanhempien jouluviinoihin, kerrasta opittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Olen aivan varma että kaikissa maailman kulttuureissa sukulaiset antaa suvun nuorille pieniä rahalahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma että kaikissa maailman kulttuureissa sukulaiset antaa suvun nuorille pieniä rahalahjoja.
Kaikkialla maailmassa (tässä tapauksessa siis Kiinassa) ainakin (kiinalaisena) uutena vuotena kaikki antaa toisilleen rahakuoria.
Arvasivat, että raha olisi mennyt kuitenkin viinaan eikä lasten lahjoihin.
N22
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma että kaikissa maailman kulttuureissa sukulaiset antaa suvun nuorille pieniä rahalahjoja.
Kaikkialla maailmassa (tässä tapauksessa siis Kiinassa) ainakin (kiinalaisena) uutena vuotena kaikki antaa toisilleen rahakuoria.
Kiinassa jos missä annetaan sanan varsinaissa merkityksessä krääsää. Ja paljon. Ainoa mitä olen käyttötavaraa saanut on posliinilusikat ja niilläkään ei ole ollut käyttöä.
Miksi ne ei saa antaa mitä haluaa? Heittäkööt sun huonosti kasvatetut teinit sit roskiin jos ei kelpaa. Kauhee ongelma pikkuasiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua kiinnostaa mitä ap. ja nämä rahalahjan toivojat itse antavat lahjaksi vanhemmilleen, isovanhemmille ja muille joululahjaksi?
Antavatko sen saman satasen tai kaksi rahalahjan, mitä isovanhemmat ja muut ovat antaneet? Eli raha kiertää toiselta toiselle.
Vai ostatteko jotakin krääsää tai jotakin tarpeetonta?
Vierailija kirjoitti:
Minua kiinnostaa mitä ap. ja nämä rahalahjan toivojat itse antavat lahjaksi vanhemmilleen, isovanhemmille ja muille joululahjaksi?
Antavatko sen saman satasen tai kaksi rahalahjan, mitä isovanhemmat ja muut ovat antaneet? Eli raha kiertää toiselta toiselle.
Vai ostatteko jotakin krääsää tai jotakin tarpeetonta?
Annan itse aina lapsille/teineille rahaa tai lahjakortin. Aikuisille en anna joululahjoja, muina merkkipäivinä rahaa/lahjakortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen aivan varma että kaikissa maailman kulttuureissa sukulaiset antaa suvun nuorille pieniä rahalahjoja.
Kaikkialla maailmassa (tässä tapauksessa siis Kiinassa) ainakin (kiinalaisena) uutena vuotena kaikki antaa toisilleen rahakuoria.
Kiinassa jos missä annetaan sanan varsinaissa merkityksessä krääsää. Ja paljon. Ainoa mitä olen käyttötavaraa saanut on posliinilusikat ja niilläkään ei ole ollut käyttöä.
Kiinassa kyllä nimenomaan annetaan rahakuoria.
Vähän nyt aiheen vierestä, mutta minusta nykypäivänä ei ole mitään järkeä kerätä muutaman vuoden kuluttua kotoa muuttavalle nuorelle astiastoa. Lähes jokaisella perheellä on varaa ostaa sopivan kokoinen astiasto ihan yhdelläkin kerralla, ja jos ei ole, niin kirpparit pursuaa hyvää tavaraa.
Mielestäni on nuorta kohtaan loukkaavaa, jos ei välitetä mitään siitä, mitä hän haluaisi juuri sillä hetkellä. Ei kovin paljoa lämmitä ajatus, että voin käyttää tätä astiastoa sitten kolmen vuoden kuluttua. Puhumattakaan siitä, että moniko kysyy nuorelta, mikä olisi hänelle mieluisin astiasto...
Ole onnellinen, että on vielä isovanhemmat olemassa. Meillä oltaisiin niin onnellisia, jos edes olisi yksi isovanhemmista vielä elossa mukana joulunvietossa.
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt aiheen vierestä, mutta minusta nykypäivänä ei ole mitään järkeä kerätä muutaman vuoden kuluttua kotoa muuttavalle nuorelle astiastoa. Lähes jokaisella perheellä on varaa ostaa sopivan kokoinen astiasto ihan yhdelläkin kerralla, ja jos ei ole, niin kirpparit pursuaa hyvää tavaraa.
Mielestäni on nuorta kohtaan loukkaavaa, jos ei välitetä mitään siitä, mitä hän haluaisi juuri sillä hetkellä. Ei kovin paljoa lämmitä ajatus, että voin käyttää tätä astiastoa sitten kolmen vuoden kuluttua. Puhumattakaan siitä, että moniko kysyy nuorelta, mikä olisi hänelle mieluisin astiasto...
Ja sitten valitaan just jokin Arabian Arctica joka "sopii kaikkeen" eikä oikein koskaan näytä miltään. Ja ne hemmetin Savoniat. Ja Kartio-lasit.
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Alue: Aihe vapaa
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.