Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Miksette kerro niille isovanhemmille jotain lahjatoiveita? Kai teinit jotain urheilusukkia tai hanskoja tai kasvorasvaa tarvitsevat? Olisi voinut ihan täsmä toiveen esittää ihan tuotteen nimellä tai laajemman, että apteekin kosteusvoidetta. Sateenvarjo, ehdottaa lahjakorttina johonkin ja ostaa sillä vaikka alkkareita. Meiltä olisi heti ironnut hajuveden nimi tai vaikka unikkosukat tai joku hyvälaatuinen pyyhe tai lakanat. Niitä kuitenkin kuluu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksette kerro niille isovanhemmille jotain lahjatoiveita? Kai teinit jotain urheilusukkia tai hanskoja tai kasvorasvaa tarvitsevat? Olisi voinut ihan täsmä toiveen esittää ihan tuotteen nimellä tai laajemman, että apteekin kosteusvoidetta. Sateenvarjo, ehdottaa lahjakorttina johonkin ja ostaa sillä vaikka alkkareita. Meiltä olisi heti ironnut hajuveden nimi tai vaikka unikkosukat tai joku hyvälaatuinen pyyhe tai lakanat. Niitä kuitenkin kuluu.
Nehän kertoi. Se ei kelvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.
On hyvää käytöstä kuluttaa järkevästi ja tuntea rajansa.
Jos ei tarvitse suihkusaippuaa, mutta tarvitsee läppärin, voi toivoa osallistumista siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on että voisi vaikka kysyä toivetta. Joka joulu tulee villasukkia, se on ihan ok, vaikka eihän ne vuodessa kulu rikki, ja sitten jotain "turhaa" kuten hammasharja, tyynyliina, joku halppispaita tai joulukoriste. Joskus ollut kirja. Voisi vaikka kysyä mitä tarvivat ja hankkia sen. Vaikka yhteinen lautapeli tai Lego paketti, mutta ei.
Onko nykyään turhaa joku hammasharja tai tyynyliina?
Meille hammasharjat ovat tervetulleita, vaikka on sähköhammasharja, kun lapsi on kavereiden luona yökylässä tai meillä vieraita.
Samoin tyynyliinat, kun tyynyliinat vaihdetaan useammin kuin lakanat ja lähes aina pussilakanan mukana on vain yksi tyynyliina.
Meillä nuo molemmat ovat olleet toivelahjalistalla.
Ja väri ja sävy ei ole niin tarkkaa, kun nuoren huonekaan ei ole tiptop-kunnossa.INHOAN eripariliinavaatteita ja minulla on arvo, että myös lasten huoneet on kauniit.
Miten ihmeellä olet onnistunut siirtämään teineille oman kauneus- ja tyylitajusi?
Meillä kolme teiniä ja sisustus on mennyt uusiksi n. 12-14v eikä siihen ole kysytty vanhempien kauneus-ja tyylitajua. Kaikkien huoneet edustavat aivan muuta, erityisesti 16v pojan. Kalusteet ovat ostettu niin, että voivat ottaa ne mukaan, kun muuttavat kotoa ja mistä ovat tykänneet. Yhden huoneessa ei ole edes verhoja, kun ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei haluta antaa rahaa, koska kuulemma "elatusvelvollisuus on vanhemmilla". Sen sijaan just typerää krääsää, tuikkukippoja, halpaa kosmetiikkaa (atoopikko hajuallerginen ei voi käyttää) tulee sitten nurkkiin pyörimään. Just kannoin taas kaappeja raivatessa kolme kassillista roskiin.
Tällä kaikella olisi varmaan maksettu kummallekin yksi leirikoulu tms.
Tuli vaan mieleen että jos nuo ei omaan makuun nappaa niin miksi laitoit ne roskiin? Eikö mukavampi olisi ollut antaa ne vaikka johonkin joulupatakeräykseen tms?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.
Todella usein tuo vaan kääntyy niin, että se isovanhempi ei osta sitä toivottua merkkiä tai tuotetta, vaan kävelee yli ja ostaa marketista ylihajustettua tms kun "halvalla saa".
Me ei olla vielä kertaakaan saatu kukaan sitä mitä on toivottu. Arkiset juomalasit muuttui boolimaljaksi, sähköhammasharja Clas Ohlsonin kymmenen tavallisen pakkaukseen, merkkipaita marketin osta 3, maksa 2 -settiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei haluta antaa rahaa, koska kuulemma "elatusvelvollisuus on vanhemmilla". Sen sijaan just typerää krääsää, tuikkukippoja, halpaa kosmetiikkaa (atoopikko hajuallerginen ei voi käyttää) tulee sitten nurkkiin pyörimään. Just kannoin taas kaappeja raivatessa kolme kassillista roskiin.
Tällä kaikella olisi varmaan maksettu kummallekin yksi leirikoulu tms.
Tuli vaan mieleen että jos nuo ei omaan makuun nappaa niin miksi laitoit ne roskiin? Eikö mukavampi olisi ollut antaa ne vaikka johonkin joulupatakeräykseen tms?
Koska meillä kuljetaan huushollissa tutkimassa, että mitään ei saa poistaa. Siksi ne kemikaalitkin saa heittää pois vasta kun ne on härskiintyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinhän se on että voisi vaikka kysyä toivetta. Joka joulu tulee villasukkia, se on ihan ok, vaikka eihän ne vuodessa kulu rikki, ja sitten jotain "turhaa" kuten hammasharja, tyynyliina, joku halppispaita tai joulukoriste. Joskus ollut kirja. Voisi vaikka kysyä mitä tarvivat ja hankkia sen. Vaikka yhteinen lautapeli tai Lego paketti, mutta ei.
Onko nykyään turhaa joku hammasharja tai tyynyliina?
Meille hammasharjat ovat tervetulleita, vaikka on sähköhammasharja, kun lapsi on kavereiden luona yökylässä tai meillä vieraita.
Samoin tyynyliinat, kun tyynyliinat vaihdetaan useammin kuin lakanat ja lähes aina pussilakanan mukana on vain yksi tyynyliina.
Meillä nuo molemmat ovat olleet toivelahjalistalla.
Ja väri ja sävy ei ole niin tarkkaa, kun nuoren huonekaan ei ole tiptop-kunnossa.INHOAN eripariliinavaatteita ja minulla on arvo, että myös lasten huoneet on kauniit.
Miten ihmeellä olet onnistunut siirtämään teineille oman kauneus- ja tyylitajusi?
Meillä kolme teiniä ja sisustus on mennyt uusiksi n. 12-14v eikä siihen ole kysytty vanhempien kauneus-ja tyylitajua. Kaikkien huoneet edustavat aivan muuta, erityisesti 16v pojan. Kalusteet ovat ostettu niin, että voivat ottaa ne mukaan, kun muuttavat kotoa ja mistä ovat tykänneet. Yhden huoneessa ei ole edes verhoja, kun ei halua.
Tietenkin ne huoneet on suunniteltu yhdessä. Molemmilla on hyvä värisilmä ja tarkka maku ja koska ovat kasvaneet kauniissa kodissa, erottavat kyllä mikä on kaunista. He on myös kestävän kannattajia eli mitään turhaa ja typerää eivät halua, vaan nimenomaan kestävää ja itsetuunattua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.On hyvää käytöstä kuluttaa järkevästi ja tuntea rajansa.
Jos ei tarvitse suihkusaippuaa, mutta tarvitsee läppärin, voi toivoa osallistumista siihen.
Yleensä läppärit ja muut kalliimmat tuotteet ostavat vanhemmat esim. lapsilisärahalla.
Jos nuori keksii toivoa/tilata auton tai mopon, ostetaanko se nuorelle tosta vain ja vanhemmat kerjäävät siihen rahaa isovanhemmilta, kummeilta jne.
Kyllä minusta myös lahjan antajalla pitäisi olla joku päätösvalta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.On hyvää käytöstä kuluttaa järkevästi ja tuntea rajansa.
Jos ei tarvitse suihkusaippuaa, mutta tarvitsee läppärin, voi toivoa osallistumista siihen.
Yleensä läppärit ja muut kalliimmat tuotteet ostavat vanhemmat esim. lapsilisärahalla.
Jos nuori keksii toivoa/tilata auton tai mopon, ostetaanko se nuorelle tosta vain ja vanhemmat kerjäävät siihen rahaa isovanhemmilta, kummeilta jne.
Kyllä minusta myös lahjan antajalla pitäisi olla joku päätösvalta asiaan.
Missäs näin on määrätty? Sitäpaitsi lapsilisä loppuu kun lapsi täyttää 17.
Ei. Mutta läppäri on koulutarvike, samaten kännykkä.
Olen kummitätinä niin kyllästynyt tähän rahan ja lahjakorttien kerjäämiseen lahjaksi.
Ihan kuin olisin niin helvett. tyhmä, etten tajua tuon taivaallista mistään tuotteesta, eikä arvostelukykyyni luoteta. Se on selvä epäluottamuksen osoitus.
Syksyllä oli yhden kummilapsen synttärit ja kysyin lahjatoiveita, mamma pyysi rahaa tai erääseen tiettyyn liikkeeseen lahjakorttia. Olin kyllä loukkaantunut ja tunsin itseni raha-automaatiksi ja lopulta annoin 20€, kun yleensä annan 50-100€ arvoisen lahjan.
Ja sitten on toinen kummilapsi, lahjatoiveita kysyttäessä, vanhemmat lähettävät tekstiviestillä, jopa kuvien kanssa ja mistä liikkeestä sen voi käydä ostamassa ja vaihtoehtoja on useita, hinnaltaan 10-50€, joista sitten itse voin valita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kummitätinä niin kyllästynyt tähän rahan ja lahjakorttien kerjäämiseen lahjaksi.
Ihan kuin olisin niin helvett. tyhmä, etten tajua tuon taivaallista mistään tuotteesta, eikä arvostelukykyyni luoteta. Se on selvä epäluottamuksen osoitus.
Syksyllä oli yhden kummilapsen synttärit ja kysyin lahjatoiveita, mamma pyysi rahaa tai erääseen tiettyyn liikkeeseen lahjakorttia. Olin kyllä loukkaantunut ja tunsin itseni raha-automaatiksi ja lopulta annoin 20€, kun yleensä annan 50-100€ arvoisen lahjan.
Ja sitten on toinen kummilapsi, lahjatoiveita kysyttäessä, vanhemmat lähettävät tekstiviestillä, jopa kuvien kanssa ja mistä liikkeestä sen voi käydä ostamassa ja vaihtoehtoja on useita, hinnaltaan 10-50€, joista sitten itse voin valita.
Ja sulta ei kertakaikkiaan riitä ymmärrystä sille äidille?
Vaan sinä haluat jotenkin kokea lahjatilanteen jollain omituisella tavalla erittäin henkilökohtaisesti ja suurin ilo tulee kun saa näpäyttää.
Tajuatko että niitä lahjatoiveita esitetään mm siksi että kaikki ei anna sitä saatanan samaa lahjaa?
Esim meillä on joitakin Tatu ja Patu -kirjoja viisi samaa! Joka sitäpaitsi oli jo tullessaan liian lapsellinen ja lapset moneen kertaan sen lukeneet ja kuunnelleet.
Kun jokainen keksii yksin tykönänsä että "se Villematin vaativa mamma taas kehtasi pyytää kahdenkympin lahjakorttia luistinkauppaan, mutta kyllä minä nyt vaan isovanhempi/kummi/täti haluan kasvattaa sen typerän mamman kakaroita, kun ei se itse osaa ja ostan niille kirjan!"
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt aiheen vierestä, mutta minusta nykypäivänä ei ole mitään järkeä kerätä muutaman vuoden kuluttua kotoa muuttavalle nuorelle astiastoa. Lähes jokaisella perheellä on varaa ostaa sopivan kokoinen astiasto ihan yhdelläkin kerralla, ja jos ei ole, niin kirpparit pursuaa hyvää tavaraa.
Mielestäni on nuorta kohtaan loukkaavaa, jos ei välitetä mitään siitä, mitä hän haluaisi juuri sillä hetkellä. Ei kovin paljoa lämmitä ajatus, että voin käyttää tätä astiastoa sitten kolmen vuoden kuluttua. Puhumattakaan siitä, että moniko kysyy nuorelta, mikä olisi hänelle mieluisin astiasto...
Ja useimmilla nuorilal ensimmäinen oma asunto on pieni, eikä vähään kaappitilaa halua käyttää suuren astiaston säilyttämiseen, kun vähemmälläkin pärjää. Ja jos asuu vaikka solussa, niin ei siellä edes kannata pitää käytössä mitään kunnollista merkkitavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän nyt aiheen vierestä, mutta minusta nykypäivänä ei ole mitään järkeä kerätä muutaman vuoden kuluttua kotoa muuttavalle nuorelle astiastoa. Lähes jokaisella perheellä on varaa ostaa sopivan kokoinen astiasto ihan yhdelläkin kerralla, ja jos ei ole, niin kirpparit pursuaa hyvää tavaraa.
Mielestäni on nuorta kohtaan loukkaavaa, jos ei välitetä mitään siitä, mitä hän haluaisi juuri sillä hetkellä. Ei kovin paljoa lämmitä ajatus, että voin käyttää tätä astiastoa sitten kolmen vuoden kuluttua. Puhumattakaan siitä, että moniko kysyy nuorelta, mikä olisi hänelle mieluisin astiasto...Ja useimmilla nuorilal ensimmäinen oma asunto on pieni, eikä vähään kaappitilaa halua käyttää suuren astiaston säilyttämiseen, kun vähemmälläkin pärjää. Ja jos asuu vaikka solussa, niin ei siellä edes kannata pitää käytössä mitään kunnollista merkkitavaraa.
Moni myös opiskelee ja työskentelee ulkomailla joten parhaassa tapauksessa se astiasto on kymmenenkin vuotta siellä teinin vanhempien nurkissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.On hyvää käytöstä kuluttaa järkevästi ja tuntea rajansa.
Jos ei tarvitse suihkusaippuaa, mutta tarvitsee läppärin, voi toivoa osallistumista siihen.
Yleensä läppärit ja muut kalliimmat tuotteet ostavat vanhemmat esim. lapsilisärahalla.
Jos nuori keksii toivoa/tilata auton tai mopon, ostetaanko se nuorelle tosta vain ja vanhemmat kerjäävät siihen rahaa isovanhemmilta, kummeilta jne.
Kyllä minusta myös lahjan antajalla pitäisi olla joku päätösvalta asiaan.
Ap:n lapsi tarvitsee sitä läppäriä koulussa, se olisi pakko hankkia joka tapauksessa. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kummitätinä niin kyllästynyt tähän rahan ja lahjakorttien kerjäämiseen lahjaksi.
Ihan kuin olisin niin helvett. tyhmä, etten tajua tuon taivaallista mistään tuotteesta, eikä arvostelukykyyni luoteta. Se on selvä epäluottamuksen osoitus.
Syksyllä oli yhden kummilapsen synttärit ja kysyin lahjatoiveita, mamma pyysi rahaa tai erääseen tiettyyn liikkeeseen lahjakorttia. Olin kyllä loukkaantunut ja tunsin itseni raha-automaatiksi ja lopulta annoin 20€, kun yleensä annan 50-100€ arvoisen lahjan.
Ja sitten on toinen kummilapsi, lahjatoiveita kysyttäessä, vanhemmat lähettävät tekstiviestillä, jopa kuvien kanssa ja mistä liikkeestä sen voi käydä ostamassa ja vaihtoehtoja on useita, hinnaltaan 10-50€, joista sitten itse voin valita.
Ja sulta ei kertakaikkiaan riitä ymmärrystä sille äidille?
Vaan sinä haluat jotenkin kokea lahjatilanteen jollain omituisella tavalla erittäin henkilökohtaisesti ja suurin ilo tulee kun saa näpäyttää.
Tajuatko että niitä lahjatoiveita esitetään mm siksi että kaikki ei anna sitä saatanan samaa lahjaa?
Esim meillä on joitakin Tatu ja Patu -kirjoja viisi samaa! Joka sitäpaitsi oli jo tullessaan liian lapsellinen ja lapset moneen kertaan sen lukeneet ja kuunnelleet.
Kun jokainen keksii yksin tykönänsä että "se Villematin vaativa mamma taas kehtasi pyytää kahdenkympin lahjakorttia luistinkauppaan, mutta kyllä minä nyt vaan isovanhempi/kummi/täti haluan kasvattaa sen typerän mamman kakaroita, kun ei se itse osaa ja ostan niille kirjan!"
Satun tietämään mihin ne rahat ja lahjakortit menevät. Peleihin. Lapsella on valtavat määrät pelejä, vaikka on 8v. Ja pelaan myös pelejä, joissa on K18v. Vanhemmat ostavat, mitä pelejä lapsi keksii pyytää. Pelaa 24/7 ja hyvä ehtii jaksaa käydä koulua, kun pelataan ilta myöhään ja kaikki vapaa-aika. Eikä pelaamista rajoiteta lainkaan. Lapsi ei viihdy hetkeäkään kavereiden kanssa, jos ei pelata tietokonepelejä. Ja mistäkö tiedän - olen sen omin silmin nähnyt. Ja luulen ap. tapauksessa olevan sama juttu. Ilmiö on yleinen.
Ja tämä sotii arvomaailmaani vastaan. Ja nytkin synttärilahjaksi sai useamman satasen edestä pelejä. Sama varmaan jatkuu joululahjoissa. Aina kun tulee uusi peli, se on lapsen saatava.
Myös heillä on sama ongelma isovanhempien kanssa, kuin ap. llä. Isovanhemmat eivät mielellään anna rahaa tai lahjakortteihin, kun tietää mihin ne menevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Ei tässä jutussa missään. Tässä on vastakkain äiti, joka olisi halunnut, että isovanhemmat maksaisivat osan äidin ostamasta lahjasta, ja isovanhemmat, jotka halusivat antaa suoraan lahjan lapselle. Lapsen mielipidettä emme oikeasti tiedä.
Se on teini, ei lapsi. Ja sehän kerrottiin heti aluksi.
Vai meinaatko että teini oikeasti haluaa mautonta krääsää ja vaalia ennen kaikkea typerän isovanhemman typeriä tunteita.
Juuri sanottiin niiden teinien olevan hyvin kasvatettuja. He olisivat samalla voineet vaalia isovanhempien tunteita ja keksiä jonkun tuotteen mitä käyttävät. Sanovan esim. Että bodyshopin suihkusaippuat ovat ihania. Eiköhän ne olisi saanut käytettyä vaikka jalkojen pesuun. Tai olisivat sanoneet, että kaipaavat apteekin perusvoidetta kovasti. Tai olisivat toivoneet, että isovanhemmat veisivät heidät syömään joskus.
Itse en tajua tuota toivomusta, että laittaakaa vanhemmille rahaa, niin ostamme heille jonkun jutun.On hyvää käytöstä kuluttaa järkevästi ja tuntea rajansa.
Jos ei tarvitse suihkusaippuaa, mutta tarvitsee läppärin, voi toivoa osallistumista siihen.
Yleensä läppärit ja muut kalliimmat tuotteet ostavat vanhemmat esim. lapsilisärahalla.
Jos nuori keksii toivoa/tilata auton tai mopon, ostetaanko se nuorelle tosta vain ja vanhemmat kerjäävät siihen rahaa isovanhemmilta, kummeilta jne.
Kyllä minusta myös lahjan antajalla pitäisi olla joku päätösvalta asiaan.Ap:n lapsi tarvitsee sitä läppäriä koulussa, se olisi pakko hankkia joka tapauksessa. Ymmärrätkö?
INHOAN eripariliinavaatteita ja minulla on arvo, että myös lasten huoneet on kauniit.