Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin mummon lahjat teineille on todella epäonnistuneita: puisia älypelejä, värikkäitä pipoja, kippoja ja kuppoja jne. Kuitenkin vuosittain menee kymmeniä, ellei satoja euroja näihin joita kukaan ei sitten käytä. Mummoa ei kiinnosta kysyä mistä nuoret tykkäisivät. Itse mietin että en haluaisi antaa turhaa. Siinä ei ole järkeä.
Toisaalta rahan antaminen toistuvasti on tylsää, siinä ei ole antamisen iloa, miehen siskon lapsille ollaan annettu aina seteli ja tuntuu että ollaan seteliautomaatteja kun aina heillä on joku juhla, aina käsi käy taskussa kun siitä ovesta astutaan. Kyllä teinille voisi antaa ihan vaan kylpysetin ja suklaalevynkin välillä. Mutta kun toiveena on ollut raha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Tässä tapauksessahan nimenomaan nuori tai vanhempi ei pyytänyt rahaa lahjaksi vaan vanhempi pyysi isovanhempaa osallistumaan yhteislahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Tässä tapauksessahan nimenomaan nuori tai vanhempi ei pyytänyt rahaa lahjaksi vaan vanhempi pyysi isovanhempaa osallistumaan yhteislahjaan.
Antamalla rahaa. Ja on ihan ok, että lahjanantaja antaa jotain muuta. Lahjat ovat lahjoja, niitä ei voi tilata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä rahassa on vikana? Edes vanhemman tilille, onko todella aihetta uskoa että vanhempi ei ostakaan läppäriä ja varastaa rahat?
Ellei ole syytä epäillä omaa lasta varkaaksi, se 20 e läppärirahastoon on paljon parempi lahja kuin kassillinen turhakkeita.
Raha ei ole edes lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu. Muualla maailmalla pidettäisiin todella moukkamaisena käytöksenä, jos isovanhemmat antaisi rahaa ja se tarkoittaisi, ettei perhe pärjää omillaan ja mielelletään se hyväntekeväisyytenä ja taloudellisena apuna.
Euroopassa, jos perheellä on rahat vähissä, niin sukulaiset auttavat rahallisesti mahdollisimman huomaamattomasti, eikä missään tapauksessa sitä anneta lahjana.
Jotenkin kuulostaa uskomattomalta tämä suomalaisten tavaramäärä kotona ja se ehdottomuus, ettei mitään tavaraa sallita, jos sitä ei käytetä päivittäin.
Muualla maailmassa lahjat ovat arkipäivää ja niitä annetaan paljon ja nimenomaan halpoja lahjoja, aina vierailujen yhteydessä, päivällisillä, tupaantulijaisissa, nimi-ja syntymäpäivänä ja kaikkina juhlapyhinä, jos ystävät ja suvut tapaavat. Eikä niistä tehdä mitään numeroa, eikä valiteta.
Mun ranskalaiset isovanhemmat luulisivat meidän olevan konkurssin partaalla ja suurissa talousvaikeuksissa, jos pyytäisin "lahjaksi" rahaa.
Ja näin on ollut vähän aikaa sitten myös Suomessa, kun kukaan sukulainen ei ole antanut tai edes tarjonnut rahaa "lahjaksi", ei edes opiskeluaikana.
Milloin rahan pyytäminen lahjaksi on tullut Suomessa hyväksyttävää? Eikö se ole kerjäämistä? Tai mitä muuta se olisi.
Tässä varsinainen kulttuuriasiantuntija, tehdään yleistyksiä "muun maailman" tavoista oman suppean kokemuksen perusteella ymmärtämättä että tapa voi olla hyvin pienen alueen tai jopa yhden suvun tapa.
Lisäksi Suomessa ei todellakaan ole ollut mitään yleistä kulttuuria, ettei rahaa anneta lahjaksi.
Suomessa on yleinen tapa, että rahaa annetaan lahjaksi. Mutta Suomessa on myös olemassa yleinen tapa, että rahaa ei PYYDETÄ lahjaksi. Nämä ovat kaksi täysin erillistä asiaa. Meillä on suvuissa, sekä miehen että minun, siirretty isojakin summia rahaa eteenpäin sukupolville. Mutta niitä ei ole annettu lahjoina. Lapset eivät edes tiedä sääntöjensä ja rahastojensa arvoa, ja meidän aikuisten saamat rahat on annettu vähäeleisesti ihan arjessa. Eli vaikka tilille olisi tehty sadantonnin siirto, joululahja voi olla joku pannulappu.
Tässä tapauksessahan nimenomaan nuori tai vanhempi ei pyytänyt rahaa lahjaksi vaan vanhempi pyysi isovanhempaa osallistumaan yhteislahjaan.
Antamalla rahaa. Ja on ihan ok, että lahjanantaja antaa jotain muuta. Lahjat ovat lahjoja, niitä ei voi tilata.
Rahalla kun yleensä osallistutaan yhteislahjaan.
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa myöd sitä saajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Kaikenikäiset tykkää kivoista sukista ja torkkupeitoista. Eduskuntaankin piti tilata varta vasten torkkupeitot.
Sä olet outo noine rahalahjoinesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Kaikenikäiset tykkää kivoista sukista ja torkkupeitoista. Eduskuntaankin piti tilata varta vasten torkkupeitot.
Sä olet outo noine rahalahjoinesi.
Ei tykkää. En tunne ketään joka käyttää villasukkia ja torkkupeittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Nimenomaan näin. Lahja on lahja. On kiva, että isovanhemmat muistavat. Asiaan puuttuminen millään tavalla on moukkamaista. Ja lapsia pitää opettaa kiittämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Kaikenikäiset tykkää kivoista sukista ja torkkupeitoista. Eduskuntaankin piti tilata varta vasten torkkupeitot.
Sä olet outo noine rahalahjoinesi.Ei tykkää. En tunne ketään joka käyttää villasukkia ja torkkupeittoa.
Siitä ei voi vetää mitään laajempia johtopäätöksiä.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mukavaa avata pikkupaketteja. Jännitys ja lapsuuden joulun tuntu tulee niistä paketeista. Kallit lahjat ja lahjakortit ovat niin kliinisiä.
Pikkulapsille kyllä. Jos teini haluaa esim iPhonen, ei varmaan paljon lämmitä, jos sen sijasta saa 20 pikkupakettia, joiden yhteisarvo on kuitenkin puhelimen verran. Jos jotain toivoo, niin olisi fiksua pyrkiä se mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Nurkat täyteen krääsää on huono periaate. Voi sen lahjakortin paketoida vaikka ihan paketiksi, jos jouluilo on siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se on outoa jos rahaa pyydetään lahjaksi ja ehkä se on vain ap. suvussa tapana ja nyt kysymys lienee miehen suvusta.
Meillä on kolme teiniä, iältään 14-19v ja tähän mennessä kukaan ei ole vielä keksinyt pyytää keneltäkään rahaa lahjaksi, ei edes vanhin, kun pääsi ylioppilaaksi.
Ja ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta aina löytyy pienille lahjoille tarvetta. Nytkin nuorilla toivelistalla oli villasukkia, leffalippuja, kirjoja, torkkupeitto jne. Ja jos joku keksisi antaa rahaa, se ei edes tuntuisi lahjalta, vaan menisi kulutukseen. Isovanhempien taloudellinen avustus nuorille on taas ihan oma juttunsa.
Ja ihmettelen, miten jotkut pörrösukat ovat krääsää, kun nuoret rakastavat lämpimiä sukkia. Ainakin meillä ja nuorten kavereilla villasukat ovat haluttuja ja pidettyjä, kun on jo vuosia ollut muotia käyttää niitä koulussa. Meillä mummot ovat pitäneet teinien kaveritkin sukissa ja pyyntöjä tulee lisää. Samoin lapaset. Näin ainakin Helsingissä.
Onko sun teinisi 90-vuotiaita? Villasukat ja torkkupeitto?
Meillä ei kukaan käytä edes sukkia sisällä. Saati sitten villasukkia.
Ja ketjusta voit päätellä että rahalahjat on hyvin yleisiä, fiksuissa perheissä.
Kaikenikäiset tykkää kivoista sukista ja torkkupeitoista. Eduskuntaankin piti tilata varta vasten torkkupeitot.
Sä olet outo noine rahalahjoinesi.Ei tykkää. En tunne ketään joka käyttää villasukkia ja torkkupeittoa.
Siitä ei voi vetää mitään laajempia johtopäätöksiä.
Voi. KAIKKI eivät pidä niistä kuten väitit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se mukavaa avata pikkupaketteja. Jännitys ja lapsuuden joulun tuntu tulee niistä paketeista. Kallit lahjat ja lahjakortit ovat niin kliinisiä.
Pikkulapsille kyllä. Jos teini haluaa esim iPhonen, ei varmaan paljon lämmitä, jos sen sijasta saa 20 pikkupakettia, joiden yhteisarvo on kuitenkin puhelimen verran. Jos jotain toivoo, niin olisi fiksua pyrkiä se mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan. Nurkat täyteen krääsää on huono periaate. Voi sen lahjakortin paketoida vaikka ihan paketiksi, jos jouluilo on siitä kiinni.
Minusta ei ole fiksua pyrkiä toteuttamaan kaikkia toiveita. Meillä lapset ovat itse säästäneet ja ostaneet omat iPhonensa. Ja isovanhempien lahjoista on kiitetty ja iloittu. Vaikka olisivat vain ’krääsää’.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Ap heittäytyy hankalaksi. Lahjatoiveet eivät ole mikään tilauslista. Itse olen kiitollinen, kun isovanhemmat tahtovat osallistua teinin lahjoihin. Heille vinkkaan muutaman kohtuuhintaisen tuotteen.
Ei ole vaikeaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä ihmettelen aikuisia ihmisiä, jotka vinkuvat vääränlaisista lahjoista. Lahja on lahja, jonka antaja valitsee. Kaikki eivät halua antaa rahaa, varsinkin jos se on vain osa jotain suurempaa pottia, eikä henkilökohtainen lahja. Se on heidän oma valintansa. Ei ole sinun asiasi tämä nyt ollenkaan, kun ei ole kysymys edes sinun lahjastasi. Tuo että jalka ei enää kasva kyllä puhuu enemmän sen puolesta, että sukkia voi olla odottamassa tulevaa ja tulevat kyllä käyttöön. Sinua harmittaa vain, koska he eivät ole osallistumassa lahjoihin, jotka itse haluat antaa ja joihin olet lapsesi totuttanut, mutta jotka tuntuvat sinusta itsestäkin liian kalliilta.
Lahjan pitäisi ilahduttaa SAAJAA, ei antajaa.
Lahjan kohdalla ei oikein voi käyttää sanaa pitää. Lahja on lahja. Niillä ei ole vastikkeellisuutta.
Miksi sitten edes antaa se? Jos haluaa vain olla mäntti.
Haluaa olla mäntti? Huh huh. Joillekin isovanhemmille voi olla tärkeä asia, että lapsi avaa juuri heidän lahjansa, eikä raha vain katoa vanhempien tilille ja lahjaan, jonka he aloittajan mukaan muutenkin ostavat. Silloinhan isovanhempien lahja on vain lahja vanhemmille. Ja isovanhemmat haluavat antaa jotain myös lapselle.
Niin juuri. Mäntti ja itsekäs.
Isovanhemmille on tärkeää, isovanhemmat haluavat, isovanhempien mielihyvä, isovanhempien tunteet. MINÄMINÄMINÄMINÄ-sukupolvea parhaimmillaan.
Missä se teini? Hänen toiveensa, halunsa, tunteensa ja mielihyvänsä?
Mistä asti villasukat ja pörrösukat ovat olleet sama asia?