Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhake ei ole kiva yllätys, se on turhake.
Uskomattoman monella se lahja on minun jatke, koru jotta MINUT muistettaisiin. Osa ei pääse lahjoissakaan irti minä-minästä, minun iloni, minun oikeuteni viedä jotakin epämieluisaa.Tai noi näpäytykset, et saa seteliä ellet lue kirjaa, josta minä tykkään.Ja minkä ikäisille lapsille oikein luetaan kirjoja? Joku taitaa luulla, että äiti lukee vielä kouluikäiselle.[/quote]
Kaikenikäisille lapsille pitää lukea. Myös jo lukutaitoisille. Lukuhetki on yhdessäoloa, hellyyttä, rauhoittumista ja pitkän tarinan juonesta nauttimista. Vaikka lapsi osaa lukea, hän ei ymmärrä vielä tekstiä kuten aikuinen. Luetun ymmärtäminen kasvaa jopa vanhuksilla vielä. Keino luetun ymmärtämiseen on pitkän tekstin kuuntelu. Lukekaa isoille lapsillenne vielä. Lukekaa puolisoillenne ja vanhuksille ääneen. Mummoni nautti kesällä suunnattomasti, kun luin hänelle ääneen romaanin. Oli kertonut virkistyspiirissäkin kaikille siitä. Automatkoilla kartturi voi lukea kirjaa muille. Illalla voi olla koko perheen yhteinen kirjahetki. Tv luokanope ja äidinkielen ope
Ihanaa idylliä. Teen 40 tuntia viikossa töitä, en käytä vähäistä vapaa-aikaani lukeakseni teineille ääneen. Ehkä opettajan työssä on siihen aikaa, minulla ei ole.
Me luetaan joka ilta puoli tuntia, on luettu kautta vuosuen.
T yrittäjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä luovalla alalla ja aika monella nuorella työkaverilla on villasukat jalassa toimistossa. Minulla on aina hiki, mutta muuten käyttäisin itsekin.
Eli olisit kun saisit jatkuvasti villasukkia lahjaksi?
Mulle on anoppi kutonut villasukat aina joulu- ja juhannuslahjaksi. Olen todella onnellinen, eri värisiä ja tosi hienoja. Pidän joka päivä kotona ja toimistolla myös, kaikki ihastelee ja odottaa, millaiset nyt tulee. Kiiros anoppi, vaikka varmaan et tätä lue!
Vierailija kirjoitti:
Tässä olisi ollut ap:lla tilaisuus antaa teinille lisää kasvatusta ja muistuttaa hyvistä käytöstavoista teinejä.
Raha ei ole mikään lahja, vaan taloudellinen hyöty ja etu.
Miten voikaan suomalaiset teinit elää niin yltäkylläisyydessä, etttei heillä ole toiveita lahjoista.
Vai ihanko oikeasti nämä teinit kasvatetaan ja vanhemmat vielä tukevat sitä, että jos joku kysyy lahjatoiveita nuorelta oli se sitten isovanhemmat, kummit, tyttö/poikaystävä tai vaikka työnantaja, niin nuori kasvatetaan ja opetetaan kerjää rahaa, eikä tavaralahjat kelpaat ja niistä valitetaan.
Toivottavasti ap ei ole poikalapsia, jos tyttöystävä sattuu myöhemmin kysymään lahjatoiveita? Ja tietysti toisinpäin.Ja olisiko teinien lahjatoiveet hinnaltaan ylimitoitettuja, jos niitä ei vanhemmat pysty taloudellisesti kustantamaan, vaan tarvitaan isovanhempien rahallista tukea.
Meillä on kolme teiniä, eikä vastaavaa tilannetta ole syntynyt, vaan aina on löytynyt lahjatoiveita, milloin villasukat, leffaliput, kirja, lapasia, pipoja jne.
Ja kyllä olisin hävennyt silmät päästäni, jos teini olisi isovanhemmille tai kummeille kertonut lahjatoiveiksi rahaa. Minusta se on äärettömän epäkohteliasta.
Mun 10- ja 12-vuotiailla toisella oli kaksi lahjatoivetta, toisella yksi. Ei meillä eletä yltäkylläisyydessä, tai toisaalta kyllä siinä mielessä, että kaikilla on kaikkea mitä tarvitsevat. Vältetään turhaa kuluttamista ja turhan tavaran ja valtavan vaatemäärän haalimista. Fiksua nykyaikana, johon lapsetkin ovat kasvaneet.
Niin, nuo toiveet. Kaikki sellaisia, että isovanhemmat eivät olisi saaneet niitä hankittua ja ihan liian arvokkaita lahjoja muutenkin että olisi kehdannut isovanhemmilla maksattaa. Sama koskee muitakin tarpeita mitä on tulossa esim. suksien ja monojen osto toiselle lapselle. Liian kallista maksaattaa isovanhemmilla ja vaatisi monojen sovituksen ennen ostoa. Ei onnistuisi välimatkan takia.
Rahan toivominen lahjaksi on pelkästään fiksua. Onneksi näin myös meidän lasten isovanhempien mielestä. Meillä näillä isommilla lapsilla on aina jotain säästökohteita ja isovanhemmat ovat mielellään auttamassa tavoitteiden saavuttamisessa. Teineillä säästökohteita on varmaan vielä enemmän. Annetaanhan rahaa ihan yleisesti rippi-, yo- ja valmistujaislahjaksikin, miksi olisi vähemmän hyväksyttävää toivoa sitä jouluna ja synttäreillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Jopas on kiittämätön mummi. Ette kai antaneet enää koskaan yhtään mitään?
Vahinkohan se oli kun mummi on niin äkkipikainen. Nyt on menty monta vuotta pörrösukilla sitten tämän tapauksen jälkeen.
Siis kai teillä kuitti oli lahjakortin ostosta tai jos kerta mummolle oli täysihoitomatka otettu, niin kai se mummon nimissä oli tehty, jos muukin suku lähdössä matkalle? Kuulostaa aika erikoiselta, että mummo ei päässyt matkalle sen takia että vahingossa poltti lahjakortin. Ei kai matka voi yhdestä lahjakortista kiinni olla, jos matkavaraukset oli tehty vai olisiko mummon pitänyt sillä lahjakortilla jotenkin itse osata matka varata samaan aikaan muiden kanssa? Kai asian olisi matkatoimiston kanssa tai mistä matka/lahjakortti nyt olikaan otettu jotenkin voinut selvittää, pitäähän maksettu lahjakortti jossain näkyä. Vai tarkoittaako lahjakortti tässä rahalahjakorttia vai mitä? Sitäkin ihmettelen, eikö se mummo muka osannut yhdistää Portugalin matkaopasta ja sitä että muu suku sitten häviää Portugaliin. Aika ihme juttu. Pakko oli kommentoida, vaikkei nyt varsinaiseen asiaan liitykään.
Porvoossa sattuu ja tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan SAAJAA. Sen ei ole tarkoitus olla jonkinlainen tatuoinnin tapainen leimasin jolla lasta leimataan "lahjan antajan omaisuutta" -leimalla "lahjan antajan sukuun kuuluvaksi" tuomittuna muistamaan tämä aina kun kantaa "lahjan antajan antamaa korua".
Täysin käsittämätöntä ajatuksenjuoksua!
Ainakin minua rahan kerjääminen on alkanut tympääseemään ja tänä vuonna en lahjatoivoita enää kysele.
Jotenkin jotkut nykyvanhemmat eivät tunne mitään rajaa ja voidaan puhua jo ahneudesta, kun se parikymppinen ei enää riitä, vaan suoraan sanotaan rahaa tarvitaan sata euroa tai jopa enemmän.
En ole isovanhempi, vaan viiden lapsen kummitäti + siskon ja veljen lapset ja jos kaikki vanhempien toiveet rahasta toteuttaisi, siihen menisi kuukauden palkka.
Sama se on isovanhemmilla, kun monella on useampi lastenlapsi, usein jopa 4-7 lasta ja vanhempien lahjat päälle ja nekin pitää olla riihikuivaa rahaa.
Jotain rajaa tähän rahan kerjäämiseen!
No en minä ainakaan mitään summia sano, kuka niin muka tekee?! "Haluan lapselleni 100 €". Joopajoo...
Itse sanon vain "Mikko säästää asiaan x ja olisi varmaan iloinen pienestä summasta rahaa." Rahalahjat ovat olleet 5-50 € ja kyllä mun lapset iloitsee jo viisi eurostakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme sopineet mieheni kanssa, että emme osta toisillemme joululahjoja. Olemme myös sopineet isovanhempien kanssa, että joululahjoja ei osteta. Samoin muiden sukulaisten kanssa.
Eli me ostamme joululahjat vain kahdelle lapsellemme ja ne ovat lastemme ainoat joululahjat. Lahjatoiveet ovat juuri ne, mitä lapset ovat toivoneet. Samoin sukulaiset saavat ostaa omille lapsilleen heidän toivelahjojaan, eivätkä heidän rahansa kulu krääsän ostamiseen esim. meidän lapsille. Kaikki voittavat.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen isoäiti toi viime vuonna lahjaksi kultaisennoutajan pennun. Ihan kysymättä, kun ”pitäähän lapsella koira olla”. Ja kyseinen lapsi oli silloin 6 kk ikäinen vauva.
Onneksi oli rotukoira ja kaikki paperit mukana, palautin samoin tein kasvattajalle. Mummi ei puhunut meille moneen kuukauteen, oli niin vihainen koiran palauttamisesta.
Voiko olla totta? Tää on pahin mitä olen ikinä kuullut :0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa lahjojen antamisesta on tullut hyvin ongelmaista ja kallista, kun mitkään lahjat eivät enää kelpaa, eikä ole mieleisiä.
Ja toivelista tarkoittaa nykyään tilauslistaa.
Ja tuntuu kovin huvittavalta, kun perustellaan sitä lahjanantajan väärillä valinnoilla, ihan kuin ei itsekukin tekisi virhehankintoja ja ostoja. Ainakin minulla pursuaa kaapit, ihan itse ostetuista tavaroista.
Äidilläni oli joulut painajaisia ja rahaa paloi, kun lastenlapset vanhempineen esitteli vaatimuksia, eikä siihen eläke riittänyt ja lopulta itsekin ymmärsi, että joulu- ja synttärilahjojen antaminen on tarpeetonta, kun vanhemmat voivat ostaa itse mieluisat lahjat lapsille, samoin rahalahjat ja oman eläkkeensä voi käyttää omaan hyvinvointiinsa, eikä tarvitse pihistellä.
Saman tein itse kummilapsilleni, annan lahjan vain silloin kun on jokin kirkollinen tapahtuma esim. ristiäiset ja konfirmaatio, en muuten. Nytkin toivotan kortilla hyvää joulua. Eipä tule kenenkään nurkkiin ylimääräistä krääsää, rahalahjassahan on se huono puoli, että vanhemmat valitsevat itse sen krääsänsä ja lopulta ollaan saman ongelman äärellä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lahjojen antamisesta on tullut hyvin ongelmaista ja kallista, kun mitkään lahjat eivät enää kelpaa, eikä ole mieleisiä.
Ja toivelista tarkoittaa nykyään tilauslistaa.
Ja tuntuu kovin huvittavalta, kun perustellaan sitä lahjanantajan väärillä valinnoilla, ihan kuin ei itsekukin tekisi virhehankintoja ja ostoja. Ainakin minulla pursuaa kaapit, ihan itse ostetuista tavaroista.
Äidilläni oli joulut painajaisia ja rahaa paloi, kun lastenlapset vanhempineen esitteli vaatimuksia, eikä siihen eläke riittänyt ja lopulta itsekin ymmärsi, että joulu- ja synttärilahjojen antaminen on tarpeetonta, kun vanhemmat voivat ostaa itse mieluisat lahjat lapsille, samoin rahalahjat ja oman eläkkeensä voi käyttää omaan hyvinvointiinsa, eikä tarvitse pihistellä.
Saman tein itse kummilapsilleni, annan lahjan vain silloin kun on jokin kirkollinen tapahtuma esim. ristiäiset ja konfirmaatio, en muuten. Nytkin toivotan kortilla hyvää joulua. Eipä tule kenenkään nurkkiin ylimääräistä krääsää, rahalahjassahan on se huono puoli, että vanhemmat valitsevat itse sen krääsänsä ja lopulta ollaan saman ongelman äärellä.
Kummihan on vain uskontoon opastaja.
Rahalahjassa on kyllä se idea että krääsää ei tule lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap harmissaan kun ei isovanhempi älyä laittaa rahaa toiveeseen, vaan joutuu itse maksamaan kalliin härpäkkeen.
Isovanhemmat voi alkaa ostaa astioita 1 kerrallaan, kohtahan nuoret muuttaa jo omilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lahjojen antamisesta on tullut hyvin ongelmaista ja kallista, kun mitkään lahjat eivät enää kelpaa, eikä ole mieleisiä.
Ja toivelista tarkoittaa nykyään tilauslistaa.
Ja tuntuu kovin huvittavalta, kun perustellaan sitä lahjanantajan väärillä valinnoilla, ihan kuin ei itsekukin tekisi virhehankintoja ja ostoja. Ainakin minulla pursuaa kaapit, ihan itse ostetuista tavaroista.
Äidilläni oli joulut painajaisia ja rahaa paloi, kun lastenlapset vanhempineen esitteli vaatimuksia, eikä siihen eläke riittänyt ja lopulta itsekin ymmärsi, että joulu- ja synttärilahjojen antaminen on tarpeetonta, kun vanhemmat voivat ostaa itse mieluisat lahjat lapsille, samoin rahalahjat ja oman eläkkeensä voi käyttää omaan hyvinvointiinsa, eikä tarvitse pihistellä.
Saman tein itse kummilapsilleni, annan lahjan vain silloin kun on jokin kirkollinen tapahtuma esim. ristiäiset ja konfirmaatio, en muuten. Nytkin toivotan kortilla hyvää joulua. Eipä tule kenenkään nurkkiin ylimääräistä krääsää, rahalahjassahan on se huono puoli, että vanhemmat valitsevat itse sen krääsänsä ja lopulta ollaan saman ongelman äärellä.
Kummihan on vain uskontoon opastaja.
Rahalahjassa on kyllä se idea että krääsää ei tule lainkaan.
Miten niin rahalahjasta ei tule krääsää. Eikö se ole samaa krääsää, ostavatko sen isovanhemmat vai lapsen vanhemmat?
Jos toisin ja mammoilla olisi erehtymätön tyylitaju ja ostaisi vain tarpeellista, niin kierrätyskeskukset ja jäteasemat ei pursuaisi naisten vaatteita, kun naiset käyttäisi ostamansa vaatteet ja muut tavarat loppuun, eikä jätettä silloin syntyisi.
Vai onko jäteasemilla ja kierrätyskeskuksiesa olevat vaatteet ja tavarat muilta lahjaksi saatu? Tuskin, vaan suurin osa itse hankittuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa lahjojen antamisesta on tullut hyvin ongelmaista ja kallista, kun mitkään lahjat eivät enää kelpaa, eikä ole mieleisiä.
Ja toivelista tarkoittaa nykyään tilauslistaa.
Ja tuntuu kovin huvittavalta, kun perustellaan sitä lahjanantajan väärillä valinnoilla, ihan kuin ei itsekukin tekisi virhehankintoja ja ostoja. Ainakin minulla pursuaa kaapit, ihan itse ostetuista tavaroista.
Äidilläni oli joulut painajaisia ja rahaa paloi, kun lastenlapset vanhempineen esitteli vaatimuksia, eikä siihen eläke riittänyt ja lopulta itsekin ymmärsi, että joulu- ja synttärilahjojen antaminen on tarpeetonta, kun vanhemmat voivat ostaa itse mieluisat lahjat lapsille, samoin rahalahjat ja oman eläkkeensä voi käyttää omaan hyvinvointiinsa, eikä tarvitse pihistellä.
Saman tein itse kummilapsilleni, annan lahjan vain silloin kun on jokin kirkollinen tapahtuma esim. ristiäiset ja konfirmaatio, en muuten. Nytkin toivotan kortilla hyvää joulua. Eipä tule kenenkään nurkkiin ylimääräistä krääsää, rahalahjassahan on se huono puoli, että vanhemmat valitsevat itse sen krääsänsä ja lopulta ollaan saman ongelman äärellä.
Kummihan on vain uskontoon opastaja.
Rahalahjassa on kyllä se idea että krääsää ei tule lainkaan.
Miten niin rahalahjasta ei tule krääsää. Eikö se ole samaa krääsää, ostavatko sen isovanhemmat vai lapsen vanhemmat?
Jos toisin ja mammoilla olisi erehtymätön tyylitaju ja ostaisi vain tarpeellista, niin kierrätyskeskukset ja jäteasemat ei pursuaisi naisten vaatteita, kun naiset käyttäisi ostamansa vaatteet ja muut tavarat loppuun, eikä jätettä silloin syntyisi.
Vai onko jäteasemilla ja kierrätyskeskuksiesa olevat vaatteet ja tavarat muilta lahjaksi saatu? Tuskin, vaan suurin osa itse hankittuja.
Ei ole.
Rahalahjoilla ostetaan isoja järkeviä harkittuja hankintoja.
Jotenkin surullista ja ahdistavaa tämä nykyinen lahjakulttuuri. Nykyihmisellä kaiken pitää olla ennalta suunniteltu ja tiedetty, tuottaa taloudellista hyötyä ja etua, eikä huteja sallita, kun perinteisesti lahjaan on liittynyt yllätyksellisyys ja osoitus ystävyydestä ja rakkaudesta.
Lahjoista valittaminen, haukkuminen ja ne ovat vääränlaisia aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Täälläkin ensimmäinen lahjahaukkumisketju oli jo lokakuun alussa.
Ja sitten ihmetellään kun isovanhemmat, kummit, sukulaiset, työnantajat eivät enää uskalla tai halua antaa lahjoja, vaan antavat ne hyväntekeväisyyteen.
Sama työelämässä, meillä töissä luovuttiin pari vuotta sitten 500€ lahjakorista, juuri näiden valittajien takia, kun arvostelu ja haukkuminen aloitettiin jo syksyllä ja se jatkui kevääseen. Nyt samaiset lahjat annetaan hyväntekeväisyyteen.
Ja perhepiirissä. Jokainen ostaa perheelleen vain omat lahjansa, eikä muille sukulaisille tai kummilapsille osteta mitään. Samoin isovanhemmat laittavat rahansa omaan hyvinvointiinsa ja loput hyväntekeväisyyteen. Ja nyt kaikilla on ollut jo useamman vuoden hyvä mieli ja lahjojen ostamisen ja haukkumisen sijaan, aikaa ja rahaa jää muihin kivoihin juttuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista ja ahdistavaa tämä nykyinen lahjakulttuuri. Nykyihmisellä kaiken pitää olla ennalta suunniteltu ja tiedetty, tuottaa taloudellista hyötyä ja etua, eikä huteja sallita, kun perinteisesti lahjaan on liittynyt yllätyksellisyys ja osoitus ystävyydestä ja rakkaudesta.
Lahjoista valittaminen, haukkuminen ja ne ovat vääränlaisia aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Täälläkin ensimmäinen lahjahaukkumisketju oli jo lokakuun alussa.
Ja sitten ihmetellään kun isovanhemmat, kummit, sukulaiset, työnantajat eivät enää uskalla tai halua antaa lahjoja, vaan antavat ne hyväntekeväisyyteen.
Sama työelämässä, meillä töissä luovuttiin pari vuotta sitten 500€ lahjakorista, juuri näiden valittajien takia, kun arvostelu ja haukkuminen aloitettiin jo syksyllä ja se jatkui kevääseen. Nyt samaiset lahjat annetaan hyväntekeväisyyteen.
Ja perhepiirissä. Jokainen ostaa perheelleen vain omat lahjansa, eikä muille sukulaisille tai kummilapsille osteta mitään. Samoin isovanhemmat laittavat rahansa omaan hyvinvointiinsa ja loput hyväntekeväisyyteen. Ja nyt kaikilla on ollut jo useamman vuoden hyvä mieli ja lahjojen ostamisen ja haukkumisen sijaan, aikaa ja rahaa jää muihin kivoihin juttuihin.
Kuten tästäkin ketjusta voit lukea niistä lahjoista on tullut monelle isovanhemmalle sen oman mielihyvän ja suoranaisen vallankäytön väline. Viaton ilahduttaminen on siitä kaukana.
Tässäkin tapauksessa isovanhemmille kerrottiin selkeästi mikä ilahduttaisi oikeasti lahjansaajaa, kerrottiin miten hänen perheensä olisi onnellinen - kelpasiko tieto? Ei. Isovanhemman pitää saada ajatella VAIN ITSEÄÄN AINA, muuten ei ole hyvä.
Ap, miksi se rahan teidän tilille? Jos lapset saisivat vaikka lahjakortin, valittaisitko siitäkin? Luultavasti, koska olisi pitänyt osallistua sinun päättämääsi lahjaan. Minä en olisi ostanut krääsää, mutta en todellakaan laittaisi lapsen lahjaa VANHEMPIEN tilille. Se EI OLE SILLOIN LAPSEN LAHJA. Ostaisin lahjakortin. Ainoa virhe minkä isovanhemmat on tehneet, tosin iso sellainen, on ollut se, että kysytään sinulta. Asia olisi pitänyt kysyä lapsilta itseltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista ja ahdistavaa tämä nykyinen lahjakulttuuri. Nykyihmisellä kaiken pitää olla ennalta suunniteltu ja tiedetty, tuottaa taloudellista hyötyä ja etua, eikä huteja sallita, kun perinteisesti lahjaan on liittynyt yllätyksellisyys ja osoitus ystävyydestä ja rakkaudesta.
Lahjoista valittaminen, haukkuminen ja ne ovat vääränlaisia aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Täälläkin ensimmäinen lahjahaukkumisketju oli jo lokakuun alussa.
Ja sitten ihmetellään kun isovanhemmat, kummit, sukulaiset, työnantajat eivät enää uskalla tai halua antaa lahjoja, vaan antavat ne hyväntekeväisyyteen.
Sama työelämässä, meillä töissä luovuttiin pari vuotta sitten 500€ lahjakorista, juuri näiden valittajien takia, kun arvostelu ja haukkuminen aloitettiin jo syksyllä ja se jatkui kevääseen. Nyt samaiset lahjat annetaan hyväntekeväisyyteen.
Ja perhepiirissä. Jokainen ostaa perheelleen vain omat lahjansa, eikä muille sukulaisille tai kummilapsille osteta mitään. Samoin isovanhemmat laittavat rahansa omaan hyvinvointiinsa ja loput hyväntekeväisyyteen. Ja nyt kaikilla on ollut jo useamman vuoden hyvä mieli ja lahjojen ostamisen ja haukkumisen sijaan, aikaa ja rahaa jää muihin kivoihin juttuihin.
Kuten tästäkin ketjusta voit lukea niistä lahjoista on tullut monelle isovanhemmalle sen oman mielihyvän ja suoranaisen vallankäytön väline. Viaton ilahduttaminen on siitä kaukana.
Tässäkin tapauksessa isovanhemmille kerrottiin selkeästi mikä ilahduttaisi oikeasti lahjansaajaa, kerrottiin miten hänen perheensä olisi onnellinen - kelpasiko tieto? Ei. Isovanhemman pitää saada ajatella VAIN ITSEÄÄN AINA, muuten ei ole hyvä.
Jos näin, niin kysymys silloin on valtataistelusta, sanooko lahjanantaja vai lahjansaaja sen viimeisen sanan.
Ja eikö ap:ltä ole yhtä iITSEKÄSTÄ ja ajattelee vain ITSEÄÄN, kun haluaa määrätä miten isovanhempien pitäisi toimia ja antaa rahaa, ellei sitten isovanhemmat ole ap:n holhouksen ja määräysvallan alla. Ja näin ei kaiketi ole, vaan hän haluaa ohjailla ja määräillä isovanhempien käytöstä eli olla isovanhempien yläpuolella ja viedä päätösvallan heiltä.
Minusta suurempi valta on lahjanantajalla, kuin saajalla, onhan kysymys hänen rahoistaa.
Ja sen lahjan voi aina laittaa roskikseen tai kierrätykseen, ihan samalla tavalla jos itse on tehnyt virhearvion ostoksissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista ja ahdistavaa tämä nykyinen lahjakulttuuri. Nykyihmisellä kaiken pitää olla ennalta suunniteltu ja tiedetty, tuottaa taloudellista hyötyä ja etua, eikä huteja sallita, kun perinteisesti lahjaan on liittynyt yllätyksellisyys ja osoitus ystävyydestä ja rakkaudesta.
Lahjoista valittaminen, haukkuminen ja ne ovat vääränlaisia aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Täälläkin ensimmäinen lahjahaukkumisketju oli jo lokakuun alussa.
Ja sitten ihmetellään kun isovanhemmat, kummit, sukulaiset, työnantajat eivät enää uskalla tai halua antaa lahjoja, vaan antavat ne hyväntekeväisyyteen.
Sama työelämässä, meillä töissä luovuttiin pari vuotta sitten 500€ lahjakorista, juuri näiden valittajien takia, kun arvostelu ja haukkuminen aloitettiin jo syksyllä ja se jatkui kevääseen. Nyt samaiset lahjat annetaan hyväntekeväisyyteen.
Ja perhepiirissä. Jokainen ostaa perheelleen vain omat lahjansa, eikä muille sukulaisille tai kummilapsille osteta mitään. Samoin isovanhemmat laittavat rahansa omaan hyvinvointiinsa ja loput hyväntekeväisyyteen. Ja nyt kaikilla on ollut jo useamman vuoden hyvä mieli ja lahjojen ostamisen ja haukkumisen sijaan, aikaa ja rahaa jää muihin kivoihin juttuihin.
Kuten tästäkin ketjusta voit lukea niistä lahjoista on tullut monelle isovanhemmalle sen oman mielihyvän ja suoranaisen vallankäytön väline. Viaton ilahduttaminen on siitä kaukana.
Tässäkin tapauksessa isovanhemmille kerrottiin selkeästi mikä ilahduttaisi oikeasti lahjansaajaa, kerrottiin miten hänen perheensä olisi onnellinen - kelpasiko tieto? Ei. Isovanhemman pitää saada ajatella VAIN ITSEÄÄN AINA, muuten ei ole hyvä.
Mistä tämä olettamus, että vain lahjan saaja tai hänen vanhempansa saa yksin päättää, mitä hän haluaa lahjaksi?
Jos kummilapseni vanhemmat haluavat lahjaksi teinille, vaikka lentolipun vaikka is isleirille, onko minun vain maksettava, vaikka se on moraalini ja oikeustajuntani vastaista?
Ja ap. tapauksessa tulee väistämättä mieleen, jos isovanhemmat laittavat rahat ap. tilille, niin lapselle jää mielikuva, ettei hän saanut lainkaan lahjaa isovanhemmilta, vaan ainoastaan vanhemmiltaan.
Lasten ehkä kannattais etsiä niitä halvempia lahjatoiveita.
Ja niitä voi laittaa ylös pitkin vuotta.
Meillä teini halusi tuoksukynttilän pari v sitten. Säilyttää sitä vaatekomerossa. Tuoksuu paremmalta.
Mummo ostaa joka vuosi uuden. Kummatkin tyytyväisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin surullista ja ahdistavaa tämä nykyinen lahjakulttuuri. Nykyihmisellä kaiken pitää olla ennalta suunniteltu ja tiedetty, tuottaa taloudellista hyötyä ja etua, eikä huteja sallita, kun perinteisesti lahjaan on liittynyt yllätyksellisyys ja osoitus ystävyydestä ja rakkaudesta.
Lahjoista valittaminen, haukkuminen ja ne ovat vääränlaisia aloitetaan jo syyskuussa ja jatkuu tammi-helmikuulle. Täälläkin ensimmäinen lahjahaukkumisketju oli jo lokakuun alussa.
Ja sitten ihmetellään kun isovanhemmat, kummit, sukulaiset, työnantajat eivät enää uskalla tai halua antaa lahjoja, vaan antavat ne hyväntekeväisyyteen.
Sama työelämässä, meillä töissä luovuttiin pari vuotta sitten 500€ lahjakorista, juuri näiden valittajien takia, kun arvostelu ja haukkuminen aloitettiin jo syksyllä ja se jatkui kevääseen. Nyt samaiset lahjat annetaan hyväntekeväisyyteen.
Ja perhepiirissä. Jokainen ostaa perheelleen vain omat lahjansa, eikä muille sukulaisille tai kummilapsille osteta mitään. Samoin isovanhemmat laittavat rahansa omaan hyvinvointiinsa ja loput hyväntekeväisyyteen. Ja nyt kaikilla on ollut jo useamman vuoden hyvä mieli ja lahjojen ostamisen ja haukkumisen sijaan, aikaa ja rahaa jää muihin kivoihin juttuihin.
Kuten tästäkin ketjusta voit lukea niistä lahjoista on tullut monelle isovanhemmalle sen oman mielihyvän ja suoranaisen vallankäytön väline. Viaton ilahduttaminen on siitä kaukana.
Tässäkin tapauksessa isovanhemmille kerrottiin selkeästi mikä ilahduttaisi oikeasti lahjansaajaa, kerrottiin miten hänen perheensä olisi onnellinen - kelpasiko tieto? Ei. Isovanhemman pitää saada ajatella VAIN ITSEÄÄN AINA, muuten ei ole hyvä.
Jos näin, niin kysymys silloin on valtataistelusta, sanooko lahjanantaja vai lahjansaaja sen viimeisen sanan.
Ja eikö ap:ltä ole yhtä iITSEKÄSTÄ ja ajattelee vain ITSEÄÄN, kun haluaa määrätä miten isovanhempien pitäisi toimia ja antaa rahaa, ellei sitten isovanhemmat ole ap:n holhouksen ja määräysvallan alla. Ja näin ei kaiketi ole, vaan hän haluaa ohjailla ja määräillä isovanhempien käytöstä eli olla isovanhempien yläpuolella ja viedä päätösvallan heiltä.
Minusta suurempi valta on lahjanantajalla, kuin saajalla, onhan kysymys hänen rahoistaa.
Ja sen lahjan voi aina laittaa roskikseen tai kierrätykseen, ihan samalla tavalla jos itse on tehnyt virhearvion ostoksissa.
Juu. Tärkeintä on että saa talloa toisen perheessä.
Ap ajattelee lastaan, perheensä hyvinvointia ja kerskakulutuksen hillitsemistä eli myös sinua.
Isovanhempi VAIN JA AINOASTAAN ITSEÄÄN. MINÄMINÄMINÄMINÄMINÄMINÄ ja minun tunteet.
Minä en saanut koskaan isovanhemmiltani yhtäkään lahjaa sen paremmin jouluna kuin muulloinkaan. Olisin takuulla arvostanut vaikka jotain krääsää, olisihan siitä syntynyt kiva muisto.