Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem taas ap:lla.
Vaihdetaan osia! Ottaisin ilomielin edes ne pörrösukat! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan lainkaan eivätkä osta ikinä mitään, ei synttäri- tai joululahjoja, ei edes korttia, puhelua tai viestiä tule, eivät käy kylässä, elävät kuin lapsenlapsia ei olisikaan.Ne ”huonot” lahjat on kuitenkin VÄLITTÄMISTÄ. Siitä kannattaisi olla kiitollinen.
Ei ole. Epämieluisa lahja nimenomaan kertoo että "olet minulle yhdentekevä". Koska epämieluisan lahjan antaja ei ole viitsinyt sen vertaa silmiään avata että tietäisi millainen ihminen lahjan saaja on.
Epämieluisan lahjan antaja on itsekäs ja itsekeskeinen. Parempi jättää lahja antamatta sitten kokonaan jos ei välitä siitä mistä toinen tykkään. Ai niin, mutta sittenhän minäminäminän ego ei saisi hierontaa.
Ap:n tapauksessahan isovanhemmille ei suostuttu kertomaan muita mieluisia juttuja. Ainoa kelpaava lahja olisi ollut osuus ap:n jo valitsemaan lahjaan.
Ja siihen osallistuminen olisi ollut helppoa, toivottua ja järkevää. Mutta ei, pitää antaa kaikkea mitä ei haluta koska minäminäminäminä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua siis isovanhemmilta mitään lapsilleen, vain rahaa itselle. Aika selvä tapaus.
Täysin selvä, rahanahne pieru, itselle rahaa.
Sen lisäksi ketjun aloittajalla tarve tehdä aloitus siitä, miten isovanhemmat, anopit tai omat vanhemmat ei osaa/halua ostaa mitää mieluista mulle, itselle, vain mullemullemulle.
Vanhempien ihmisten arvot kun saattaa olla ihan muuta.
Eikö näitä vanhoja eläkeläisiä (lue; köyhiä) ole jo ihan riittävästi tällä viikollakin täällä teilattu. HALOO, joulurauhaa !!No eikähän suurin osa tämän hetken isovanhemmista ole syntynyt noin 50-luvulla, jotka on pääasiassa varakkaampia kuin omat lapsensa ihan tutkitusti.
Tilaston mukaan keskieläke on naisilla reilut 1350€/kk brutto ja käteen jää reilu tonni ja miehellä 1600€/kk brutto ja n.1200€ netto.
Ja yli puolet eläkeläisistä on yhden hengen talouksia.
Ja jos sitä varallisuutta on, niin se on seinissä ja isovanhemmat käyttävät sitä asuntona.
Ja 50-luvulla syntyneistä suurin osa on kyl ihan työelämässä vielä.
Ap, ette kai te vielä osta läppäriä tulevalle lukiolaiselle? Puoli vuotta on läppärimaailmassa pitkä aika, koneet paranevat ja hinnat halpenevat. Ei ole järkeä ostaa nyt konetta kun lukio alkaa vasta 8kk:n päästä.
Vierailija kirjoitti:
Ap, ette kai te vielä osta läppäriä tulevalle lukiolaiselle? Puoli vuotta on läppärimaailmassa pitkä aika, koneet paranevat ja hinnat halpenevat. Ei ole järkeä ostaa nyt konetta kun lukio alkaa vasta 8kk:n päästä.
Läppäri on käytännössä pakko olla jo yläkoulussa.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem taas ap:lla.
Vaihdetaan osia! Ottaisin ilomielin edes ne pörrösukat! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan lainkaan eivätkä osta ikinä mitään, ei synttäri- tai joululahjoja, ei edes korttia, puhelua tai viestiä tule, eivät käy kylässä, elävät kuin lapsenlapsia ei olisikaan.Ne ”huonot” lahjat on kuitenkin VÄLITTÄMISTÄ. Siitä kannattaisi olla kiitollinen.
Ei ole. Epämieluisa lahja nimenomaan kertoo että "olet minulle yhdentekevä". Koska epämieluisan lahjan antaja ei ole viitsinyt sen vertaa silmiään avata että tietäisi millainen ihminen lahjan saaja on.
Epämieluisan lahjan antaja on itsekäs ja itsekeskeinen. Parempi jättää lahja antamatta sitten kokonaan jos ei välitä siitä mistä toinen tykkään. Ai niin, mutta sittenhän minäminäminän ego ei saisi hierontaa.
Ap:n tapauksessahan isovanhemmille ei suostuttu kertomaan muita mieluisia juttuja. Ainoa kelpaava lahja olisi ollut osuus ap:n jo valitsemaan lahjaan.
Ja siihen osallistuminen olisi ollut helppoa, toivottua ja järkevää. Mutta ei, pitää antaa kaikkea mitä ei haluta koska minäminäminäminä...
Ei annettu myöskään paljon vaihtoehtoja. Tämä tai ei mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ette kai te vielä osta läppäriä tulevalle lukiolaiselle? Puoli vuotta on läppärimaailmassa pitkä aika, koneet paranevat ja hinnat halpenevat. Ei ole järkeä ostaa nyt konetta kun lukio alkaa vasta 8kk:n päästä.
Läppäri on käytännössä pakko olla jo yläkoulussa.
ohis
Eikä ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
First world problem taas ap:lla.
Vaihdetaan osia! Ottaisin ilomielin edes ne pörrösukat! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan lainkaan eivätkä osta ikinä mitään, ei synttäri- tai joululahjoja, ei edes korttia, puhelua tai viestiä tule, eivät käy kylässä, elävät kuin lapsenlapsia ei olisikaan.Ne ”huonot” lahjat on kuitenkin VÄLITTÄMISTÄ. Siitä kannattaisi olla kiitollinen.
Ei ole. Epämieluisa lahja nimenomaan kertoo että "olet minulle yhdentekevä". Koska epämieluisan lahjan antaja ei ole viitsinyt sen vertaa silmiään avata että tietäisi millainen ihminen lahjan saaja on.
Epämieluisan lahjan antaja on itsekäs ja itsekeskeinen. Parempi jättää lahja antamatta sitten kokonaan jos ei välitä siitä mistä toinen tykkään. Ai niin, mutta sittenhän minäminäminän ego ei saisi hierontaa.
Ap:n tapauksessahan isovanhemmille ei suostuttu kertomaan muita mieluisia juttuja. Ainoa kelpaava lahja olisi ollut osuus ap:n jo valitsemaan lahjaan.
Ja siihen osallistuminen olisi ollut helppoa, toivottua ja järkevää. Mutta ei, pitää antaa kaikkea mitä ei haluta koska minäminäminäminä...
Ei annettu myöskään paljon vaihtoehtoja. Tämä tai ei mitään.
MIKSI olisi pitänyt? Olennaistahan pitäisi olla se että teini saa toivomansa. Ei se että isovanhempi saa kokea olevansa The Keskipiste jota koko perhe palvelee. Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ette kai te vielä osta läppäriä tulevalle lukiolaiselle? Puoli vuotta on läppärimaailmassa pitkä aika, koneet paranevat ja hinnat halpenevat. Ei ole järkeä ostaa nyt konetta kun lukio alkaa vasta 8kk:n päästä.
Läppäri on käytännössä pakko olla jo yläkoulussa.
ohis
Eikä ole.
On.
t lukiolaisen ja kasiluokkalaisen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhake ei ole kiva yllätys, se on turhake.
Uskomattoman monella se lahja on minun jatke, koru jotta MINUT muistettaisiin. Osa ei pääse lahjoissakaan irti minä-minästä, minun iloni, minun oikeuteni viedä jotakin epämieluisaa.
Tai noi näpäytykset, et saa seteliä ellet lue kirjaa, josta minä tykkään.
Ja minkä ikäisille lapsille oikein luetaan kirjoja? Joku taitaa luulla, että äiti lukee vielä kouluikäiselle.
Vähän ohis, mutta tottakai kouluikäisille vielä luetaan!! Meillä myös se isä lukee.
Täh? Kyllä meillä jo kuusivuotias osasi lukea ihan itse.
Voin kyllä sielun silmin kuvitella, kun ulimiehen äiti lukee 17 vuotiaalle pojalleen Upponallen seikkailuja.
No niin meilläkin, mutta "täh", miten se estää lukemasta lapsille? Ihan on koulusta tullut suosituskin, että lapsille ei lakattaisi lukemasta, kun itse oppivat lukemaan. Vaikutat henkilöltä jolle on turha avata, mitä lapsi hyötyy yhdessä lukemisesta, sori...
Ja tässähän ei kukaan puhunut 17-vuotiaasta ennen sinua.
Meidän lapset ei ole vielä teinejä, mutta samaa havaittavissa meillä. Lasten toiveita ja tarpeita kysellään ennen joulua ja synttäreitä. Silti tuodaan ihan jotain muuta, ihan joka kerta. Mieluusti jotain mahdollisimman suurta ja äänekästä. Tärkeintä on saada mummelin ostohimo tyydytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan SAAJAA. Sen ei ole tarkoitus olla jonkinlainen tatuoinnin tapainen leimasin jolla lasta leimataan "lahjan antajan omaisuutta" -leimalla "lahjan antajan sukuun kuuluvaksi" tuomittuna muistamaan tämä aina kun kantaa "lahjan antajan antamaa korua".
Täysin käsittämätöntä ajatuksenjuoksua!
Ainakin minua rahan kerjääminen on alkanut tympääseemään ja tänä vuonna en lahjatoivoita enää kysele.
Jotenkin jotkut nykyvanhemmat eivät tunne mitään rajaa ja voidaan puhua jo ahneudesta, kun se parikymppinen ei enää riitä, vaan suoraan sanotaan rahaa tarvitaan sata euroa tai jopa enemmän.
En ole isovanhempi, vaan viiden lapsen kummitäti + siskon ja veljen lapset ja jos kaikki vanhempien toiveet rahasta toteuttaisi, siihen menisi kuukauden palkka.
Sama se on isovanhemmilla, kun monella on useampi lastenlapsi, usein jopa 4-7 lasta ja vanhempien lahjat päälle ja nekin pitää olla riihikuivaa rahaa.
Jotain rajaa tähän rahan kerjäämiseen!
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat surkeasti kasvatettuja jos eivät ole kiitollisia villasukista yms. Kaltaiseltasi huonolta äidiltä pitäisi evätä oikeudet tavata lapsiaan.
Meillä on niin, että minä perheen äitinä koen vaikeuksia olla kiitollinen saamistani pörrösukista, joita en käytä, lasten saamista villasukista siinä vaiheessa kun niitä alkaa olla 10+ paria sopivan kokoisia per lapsi, saamistani hajustetuista ihonhoitotuotteista, joille olen allerginen ja saamistamme tuoksukynttilöistä, joiden haitta-aineita en halua kotini ilmaa pilaamaan.
Mutta lapsille olen parhaani mukaan opettanut, että aina esitetään kiitollista kun lahjan saa. Siis äidin ja isän edessä ei tarvitse esittää, mutta kaikkien muiden edessä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, ette kai te vielä osta läppäriä tulevalle lukiolaiselle? Puoli vuotta on läppärimaailmassa pitkä aika, koneet paranevat ja hinnat halpenevat. Ei ole järkeä ostaa nyt konetta kun lukio alkaa vasta 8kk:n päästä.
Läppäri on käytännössä pakko olla jo yläkoulussa.
ohis
Yläastehommat voi hoitaa huonommallakin rämpällä, missä on netti. Lukioon tarvitsee kunnon laitteen ja sillä hoidetaan kirjoitukset n. 2,5 vuoden päästä lukion aloittamisesta. Hankkisin lukiota varten tarvittavan hyvän koneen vasta juuri ennen lukion alkua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Jopas on kiittämätön mummi. Ette kai antaneet enää koskaan yhtään mitään?
Vahinkohan se oli kun mummi on niin äkkipikainen. Nyt on menty monta vuotta pörrösukilla sitten tämän tapauksen jälkeen.
Siis kai teillä kuitti oli lahjakortin ostosta tai jos kerta mummolle oli täysihoitomatka otettu, niin kai se mummon nimissä oli tehty, jos muukin suku lähdössä matkalle? Kuulostaa aika erikoiselta, että mummo ei päässyt matkalle sen takia että vahingossa poltti lahjakortin. Ei kai matka voi yhdestä lahjakortista kiinni olla, jos matkavaraukset oli tehty vai olisiko mummon pitänyt sillä lahjakortilla jotenkin itse osata matka varata samaan aikaan muiden kanssa? Kai asian olisi matkatoimiston kanssa tai mistä matka/lahjakortti nyt olikaan otettu jotenkin voinut selvittää, pitäähän maksettu lahjakortti jossain näkyä. Vai tarkoittaako lahjakortti tässä rahalahjakorttia vai mitä? Sitäkin ihmettelen, eikö se mummo muka osannut yhdistää Portugalin matkaopasta ja sitä että muu suku sitten häviää Portugaliin. Aika ihme juttu. Pakko oli kommentoida, vaikkei nyt varsinaiseen asiaan liitykään.
Minä taas ymmärrä, että miksi annetaan lahjaksi jotakin sellaista mitä toinen ei käytä tai tarvitse? Oli sitten kyse esim. villasukista tai astioista. Onhan se järjetöntä, kuinka paljon joulun jälkeen ihmiset kärräävät tarpeetonta tavaraa hyväntekeväisyyteen, laittavat myyntiin tai jopa heittävät roskikseen.
Vierailija kirjoitti:
Meidän lapset ei ole vielä teinejä, mutta samaa havaittavissa meillä. Lasten toiveita ja tarpeita kysellään ennen joulua ja synttäreitä. Silti tuodaan ihan jotain muuta, ihan joka kerta. Mieluusti jotain mahdollisimman suurta ja äänekästä. Tärkeintä on saada mummelin ostohimo tyydytettyä.
Minä hankin aina itse ne lasten isoimmat toivelahjat, että tulevat varmasti eikä tule ohareita. Muille sanon toiveiksi jotain kivaa mistä tiedän lasten tykkäävän varmasti, mutta ei haittaa jos tuleekin jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen isoäiti toi viime vuonna lahjaksi kultaisennoutajan pennun. Ihan kysymättä, kun ”pitäähän lapsella koira olla”. Ja kyseinen lapsi oli silloin 6 kk ikäinen vauva.
Onneksi oli rotukoira ja kaikki paperit mukana, palautin samoin tein kasvattajalle. Mummi ei puhunut meille moneen kuukauteen, oli niin vihainen koiran palauttamisesta.
Palautitko mummolle pennun ostohinnan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan SAAJAA. Sen ei ole tarkoitus olla jonkinlainen tatuoinnin tapainen leimasin jolla lasta leimataan "lahjan antajan omaisuutta" -leimalla "lahjan antajan sukuun kuuluvaksi" tuomittuna muistamaan tämä aina kun kantaa "lahjan antajan antamaa korua".
Täysin käsittämätöntä ajatuksenjuoksua!
Ainakin minua rahan kerjääminen on alkanut tympääseemään ja tänä vuonna en lahjatoivoita enää kysele.
Jotenkin jotkut nykyvanhemmat eivät tunne mitään rajaa ja voidaan puhua jo ahneudesta, kun se parikymppinen ei enää riitä, vaan suoraan sanotaan rahaa tarvitaan sata euroa tai jopa enemmän.
En ole isovanhempi, vaan viiden lapsen kummitäti + siskon ja veljen lapset ja jos kaikki vanhempien toiveet rahasta toteuttaisi, siihen menisi kuukauden palkka.
Sama se on isovanhemmilla, kun monella on useampi lastenlapsi, usein jopa 4-7 lasta ja vanhempien lahjat päälle ja nekin pitää olla riihikuivaa rahaa.
Jotain rajaa tähän rahan kerjäämiseen!
Miksi olet suostunut liian monen kummiksi?
Mitkä vanhempien lahjat? En ole saanut kuin yhden synttärilahjan (30 euroa) kotoa muutettuani.
Lapsille ei ikinä toivota kuin just sitä 5-20 euroa. En halua niitä krääsävuoria kotiini!
Kaikkein eniten ilahtuisun pienestä avusta joskus. Esim nyt olisi joku voinut miettiä kasiluokkalaisen kanssa tet-paikkoja tai kesällä auttaa lukiolaista orientoitumaan työpaikkaansa.
EI enää yhtään lisää tavaraa!!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turhake ei ole kiva yllätys, se on turhake.
Uskomattoman monella se lahja on minun jatke, koru jotta MINUT muistettaisiin. Osa ei pääse lahjoissakaan irti minä-minästä, minun iloni, minun oikeuteni viedä jotakin epämieluisaa.Tai noi näpäytykset, et saa seteliä ellet lue kirjaa, josta minä tykkään.Ja minkä ikäisille lapsille oikein luetaan kirjoja? Joku taitaa luulla, että äiti lukee vielä kouluikäiselle.[/quote]
Kaikenikäisille lapsille pitää lukea. Myös jo lukutaitoisille. Lukuhetki on yhdessäoloa, hellyyttä, rauhoittumista ja pitkän tarinan juonesta nauttimista. Vaikka lapsi osaa lukea, hän ei ymmärrä vielä tekstiä kuten aikuinen. Luetun ymmärtäminen kasvaa jopa vanhuksilla vielä. Keino luetun ymmärtämiseen on pitkän tekstin kuuntelu. Lukekaa isoille lapsillenne vielä. Lukekaa puolisoillenne ja vanhuksille ääneen. Mummoni nautti kesällä suunnattomasti, kun luin hänelle ääneen romaanin. Oli kertonut virkistyspiirissäkin kaikille siitä. Automatkoilla kartturi voi lukea kirjaa muille. Illalla voi olla koko perheen yhteinen kirjahetki. Tv luokanope ja äidinkielen ope
Ihanaa idylliä. Teen 40 tuntia viikossa töitä, en käytä vähäistä vapaa-aikaani lukeakseni teineille ääneen. Ehkä opettajan työssä on siihen aikaa, minulla ei ole.
Ap:n tapauksessahan isovanhemmille ei suostuttu kertomaan muita mieluisia juttuja. Ainoa kelpaava lahja olisi ollut osuus ap:n jo valitsemaan lahjaan.