Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni täytti 12 vuotta, kysyin vanhemmilta mikä olisi sopiva lahja. he ehdottivat, että antaisin perheen yhteistä kesälomamatkaa varten tietyn summan. Tein niin.
Sitten vaan valitettavasti kävi niin, että lapsenlapsi oli tosi pettynyt, kun ei mummi muistanut mitenkään synttäripäivänä, vaikka olin kertonut että osallistuin matkan kustannuksiin. Siitä viisastuneena kysyn aina lapsilta, mitä he haluavat ja viittaan kintaalla vanhempien toiveille. Lapsillehan ne lahjat tulevat.Mitä jos lapsi olisi toivonut rahaa lomamatkaa varten? vrt. aloituksen tilanne.
Tein virheen siinä, että kysyin vanhemmilta, en lapselta. Olisi ollut ihan eri tilanne, jos lapsi olisi halunnut minun osallistuvan heidän lomamatkaansa. Tosin epäilen, että hän ei olisi keksinyt millään toivoa tuollaista lahjaa. Lisäksi lapsen kannalta mitään lahjaa ei tullut, olisihan loma toteutunut ilman osallistumistanikin - mummi
Minä taas yritin vinkata mikä lasta NYT kiinnostaa ja antaa vinkkejä.
Mummo suurtui että tungen hänen ja lapsen väliin että kyllähän jän nyt tietää mistä x tykkää.
Osti sitten päänsä mukaan sen lahjan ja suurtui minulle kun lapsen mielestä se oli lapsellinen.
Niiiiiiin kypsä tähän lahjashowhun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua siis isovanhemmilta mitään lapsilleen, vain rahaa itselle. Aika selvä tapaus.
Täysin selvä, rahanahne pieru, itselle rahaa.
Sen lisäksi ketjun aloittajalla tarve tehdä aloitus siitä, miten isovanhemmat, anopit tai omat vanhemmat ei osaa/halua ostaa mitää mieluista mulle, itselle, vain mullemullemulle.
Vanhempien ihmisten arvot kun saattaa olla ihan muuta.
Eikö näitä vanhoja eläkeläisiä (lue; köyhiä) ole jo ihan riittävästi tällä viikollakin täällä teilattu. HALOO, joulurauhaa !!No eikähän suurin osa tämän hetken isovanhemmista ole syntynyt noin 50-luvulla, jotka on pääasiassa varakkaampia kuin omat lapsensa ihan tutkitusti.
Eikö ole ihan loogista, että 60v ikään mennessä saa maksettua kotinsa etenkin kun nykyisovanhemmat ei ennättäneet opintiellä pitkään viihtymään. Harva vietti yliopistossa 7 vuotta, kuten maailmanmatkaajalapsillaan on huolettomasti ollut varaa tehdä.
Opinnot eivät olisi tehneet pahaa sinullekaan, koska pronominilla joka (muodossa jotka) viittaa 50-lukuun, et isovanhempiin. Missä on tutkimus siitä, että 50-luku on varakkaampi kuin lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika riski laittaa rahaa/lahjakortti tms jonkun muun lahjan sisälle. Vaikka ei tulipesään nakattaisikaan, niin kirja voi jäädä lukematta ja vaatteet pitämättä, ja tällöin salasisältöä ei välttämättä huomaa, vaikka ei erityisen kiittämättömästi suhtautuisikaan. Tai kirjan lukemiseen voi ainakin mennä pitkä aika joulusta, lahjakortti voi vanhentua sillä välillä. Mulle on joskus tullut lahjaksi itse kirjailtu tyynyliina (arvostan kyllä tosi paljon sellaista) jonka sisällä oli seteli. Se olisi todella helposti voinut jäädä huomaamatta ja mennä pesukoneeseen tyynyliinan mukana.
Juuri tuossa on se lahjan idea: jos se ei kiinnosta sinua, jos et siitä välitä ja jos et kirjaa halua lukea, niin huomaamattahan se seteli jää. Silloin olet vain osoittanut sille lahjan antajalle, että lukeminen ei mielestäsi ole asia, joka kuuluu tähän kulttuuriin. Sen sijaan tavallisissa lapsiperheissä on usein tapana lukea lapsille myös sellaisia kirjoja, jotka eivät ole ihan tutuimpia ja silloin se seteli kyllä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni täytti 12 vuotta, kysyin vanhemmilta mikä olisi sopiva lahja. he ehdottivat, että antaisin perheen yhteistä kesälomamatkaa varten tietyn summan. Tein niin.
Sitten vaan valitettavasti kävi niin, että lapsenlapsi oli tosi pettynyt, kun ei mummi muistanut mitenkään synttäripäivänä, vaikka olin kertonut että osallistuin matkan kustannuksiin. Siitä viisastuneena kysyn aina lapsilta, mitä he haluavat ja viittaan kintaalla vanhempien toiveille. Lapsillehan ne lahjat tulevat.Olisit voinut laittaa kortin silti.
Tottakai KORTTI laitettiin!
Kiittämätön lapsi. On tottunut siihen että olet lahja-automaatti. Itselläni on saman ikäinen poika ja ei todellakaan nurisisi vastaavassa tilanteessa ja varsinkaan, kun tietäisi että mummi on laittanut synttärirahat matkakassaan. Matkalla varmaan kysyisi, että voisiko ostaa lahjarahoilla jonkun kivan näkemänsä asian tai voisiko ne käyttää johonkin pääsymaksuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mummi antaa joka joulu lapsenlapsille lahjaksi kirjoja. Sinne sivujen väliin on laitettu 50 e seteli.
Viime jouluna mummi antoi tuoreelle bonuslapsenlapselle samanlaisen lahjan ja sai sitten kuulla, että kirjaa ei toivottu, se on jo heitetty roskiin. Samalla tuli tuoreelta miniältä napakat haukut, kun ei välitetä yhtään lahjansaajasta vaan narsistisen itsekkäästi ostetaan sitä, mitä itse halutaan.
Tänä jouluna bonuslapsenlapsi ei saa kirjaa eikä muutakaan lahjaa. Muiden kirjan välistä löytyy satanen, koska osinkotuloja on tänä vuonna ollut reippaanlaisesti.
Teetkö Grimmin satuja uusiksi? Minusta on aina parempi jos susi syö jonkun, vaikka sen tuoreen miniän.
No mutta Heidi, sinäkin olet tällä palstalla! Luulin jo, että et ole lukutaitoinen lainkaan, kun et ole vaivautunut opettamaan 11v lapsellesi lukemisen iloja. Harmittaako yhä, että et oivaltanut kirjalahjan merkitystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika riski laittaa rahaa/lahjakortti tms jonkun muun lahjan sisälle. Vaikka ei tulipesään nakattaisikaan, niin kirja voi jäädä lukematta ja vaatteet pitämättä, ja tällöin salasisältöä ei välttämättä huomaa, vaikka ei erityisen kiittämättömästi suhtautuisikaan. Tai kirjan lukemiseen voi ainakin mennä pitkä aika joulusta, lahjakortti voi vanhentua sillä välillä. Mulle on joskus tullut lahjaksi itse kirjailtu tyynyliina (arvostan kyllä tosi paljon sellaista) jonka sisällä oli seteli. Se olisi todella helposti voinut jäädä huomaamatta ja mennä pesukoneeseen tyynyliinan mukana.
Juuri tuossa on se lahjan idea: jos se ei kiinnosta sinua, jos et siitä välitä ja jos et kirjaa halua lukea, niin huomaamattahan se seteli jää. Silloin olet vain osoittanut sille lahjan antajalle, että lukeminen ei mielestäsi ole asia, joka kuuluu tähän kulttuuriin. Sen sijaan tavallisissa lapsiperheissä on usein tapana lukea lapsille myös sellaisia kirjoja, jotka eivät ole ihan tutuimpia ja silloin se seteli kyllä löytyy.
Tai sitten on annettu kirja josta on perheessä jo kaksi kappaletta. Kun on menty sokkona kirjakauppaan, otettu se kaupan suosittelema kirja, eikä ole äidiltä tarkistettu onko se ehkä jo.
Täällä nyt tuomitaan teinit, joiden vanhemmilla on ilmeisesti ihan ok taloudellinen tilanne (mahdollisuus siis oikeasti toteuttaa toive) heidän toiveestaan. Miksi niillä joulupuu ja hope -keräyksiin osallistuvilla teineillä on oikeus haaveilla kalliista lahjoista, mutta keskiluokkaisilla ei?
Vierailija kirjoitti:
känkkäränkkä kirjoitti:
Jättäkää tänä jouluna joululahjat kokonan pois. Lapset oppivat arvostamaan pieniäkin paketteja, kun ymmärtävät olla kiitollisia ja oppivat arvostamaan muiden ihmisten huomaavaisuutta. Lahjat eivät saa olla itsestäänselvyys!
Lahjatoiveet eivät ole tilauslista.
Sori, ei jätetä lahjoja pois muutaman itsepäisen vanhuksen takia. Usko pois, lapset osaavat arvostaa niitä paria toivomaansa lahjaa. Tiedän, että pikkupaketteja enemmän he arvostaisivat isovanhempien mukana oloa toivotuissa lahjoissa.
ap
Lapset arvostaisivat? Vaikuttaa, että sinä arvostaisit.
Mitä se raha euron pörrösukista sinun tililläsi muka tuntuu?
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisille voisi alkaa kerätä jo jotain laadukasta astiastoa ja kodintavaraa. Itsenäistyminen on toivottavasti jo ovella.
Miksi? Mun kaksi lasta kun muutti kotoa niin mentiin Ikeaan ja ostettiin se mitä tarvitsivat. Edullisesti ja oli nuorten mieleen. Ei nykynuoret keräile mitään. Sama pussilakanasetti kelpaa kuin mikä oli käytössä kotona asuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni täytti 12 vuotta, kysyin vanhemmilta mikä olisi sopiva lahja. he ehdottivat, että antaisin perheen yhteistä kesälomamatkaa varten tietyn summan. Tein niin.
Sitten vaan valitettavasti kävi niin, että lapsenlapsi oli tosi pettynyt, kun ei mummi muistanut mitenkään synttäripäivänä, vaikka olin kertonut että osallistuin matkan kustannuksiin. Siitä viisastuneena kysyn aina lapsilta, mitä he haluavat ja viittaan kintaalla vanhempien toiveille. Lapsillehan ne lahjat tulevat.Olisit voinut laittaa kortin silti.
Tottakai KORTTI laitettiin!
Kiittämätön lapsi. On tottunut siihen että olet lahja-automaatti. Itselläni on saman ikäinen poika ja ei todellakaan nurisisi vastaavassa tilanteessa ja varsinkaan, kun tietäisi että mummi on laittanut synttärirahat matkakassaan. Matkalla varmaan kysyisi, että voisiko ostaa lahjarahoilla jonkun kivan näkemänsä asian tai voisiko ne käyttää johonkin pääsymaksuun.
Ei tässä ollut kiittämättömyydestä kyse, enkä ole lahja-automaatti todellakaan. Hänhän ei saanut itse niitä rahoja, vaan ne menivät vanhemmille. Lapsi vain tunsi pettymystä, että en hänen näkökulmastaan muistanut häntä, vaikka nimenomaan hänellä oli synttärit. Juttelimme asian auki myöhemmin. Meillä on aina ollut hieno lapsenlapsi-mummisuhde
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua siis isovanhemmilta mitään lapsilleen, vain rahaa itselle. Aika selvä tapaus.
Täysin selvä, rahanahne pieru, itselle rahaa.
Sen lisäksi ketjun aloittajalla tarve tehdä aloitus siitä, miten isovanhemmat, anopit tai omat vanhemmat ei osaa/halua ostaa mitää mieluista mulle, itselle, vain mullemullemulle.
Vanhempien ihmisten arvot kun saattaa olla ihan muuta.
Eikö näitä vanhoja eläkeläisiä (lue; köyhiä) ole jo ihan riittävästi tällä viikollakin täällä teilattu. HALOO, joulurauhaa !!No eikähän suurin osa tämän hetken isovanhemmista ole syntynyt noin 50-luvulla, jotka on pääasiassa varakkaampia kuin omat lapsensa ihan tutkitusti.
Eikö ole ihan loogista, että 60v ikään mennessä saa maksettua kotinsa etenkin kun nykyisovanhemmat ei ennättäneet opintiellä pitkään viihtymään. Harva vietti yliopistossa 7 vuotta, kuten maailmanmatkaajalapsillaan on huolettomasti ollut varaa tehdä.
Opinnot eivät olisi tehneet pahaa sinullekaan, koska pronominilla joka (muodossa jotka) viittaa 50-lukuun, et isovanhempiin. Missä on tutkimus siitä, että 50-luku on varakkaampi kuin lapsensa?
Sum summarum. Parempi ettei anna mitään. Eikä muutenkaan osallistu mitenkään. Hyvää Joulua 💖t. äiti, mummo, anoppi= 😱
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsenlapseni täytti 12 vuotta, kysyin vanhemmilta mikä olisi sopiva lahja. he ehdottivat, että antaisin perheen yhteistä kesälomamatkaa varten tietyn summan. Tein niin.
Sitten vaan valitettavasti kävi niin, että lapsenlapsi oli tosi pettynyt, kun ei mummi muistanut mitenkään synttäripäivänä, vaikka olin kertonut että osallistuin matkan kustannuksiin. Siitä viisastuneena kysyn aina lapsilta, mitä he haluavat ja viittaan kintaalla vanhempien toiveille. Lapsillehan ne lahjat tulevat.Olisit voinut laittaa kortin silti.
Tottakai KORTTI laitettiin!
Kiittämätön lapsi. On tottunut siihen että olet lahja-automaatti. Itselläni on saman ikäinen poika ja ei todellakaan nurisisi vastaavassa tilanteessa ja varsinkaan, kun tietäisi että mummi on laittanut synttärirahat matkakassaan. Matkalla varmaan kysyisi, että voisiko ostaa lahjarahoilla jonkun kivan näkemänsä asian tai voisiko ne käyttää johonkin pääsymaksuun.
Ei tässä ollut kiittämättömyydestä kyse, enkä ole lahja-automaatti todellakaan. Hänhän ei saanut itse niitä rahoja, vaan ne menivät vanhemmille. Lapsi vain tunsi pettymystä, että en hänen näkökulmastaan muistanut häntä, vaikka nimenomaan hänellä oli synttärit. Juttelimme asian auki myöhemmin. Meillä on aina ollut hieno lapsenlapsi-mummisuhde <3.
Mutta oli kuitenkin matkalla mukana ja nautti siellä vanhempien kustantamista asioista ja siellä seassahan ne sinunkin lahjaksi antamat rahat olivat?
Anteeksi, ei ollut tarkoitus loukata, mutta en vain voi kuvitella että jos oma lapseni saisi ensin mummilta matkarahaa (ne mitkä oli annettu vanhempien taakse) ja sitten vielä nurisisi mummille että on pettynyt kun ei saanut mitään lahjaa paketissa synttäripäivänä. Ymmärtäisi kyllä, että siellä matkakassassa ne lahjarahat olivat häntäkin hyödyttämässä.
Lahja on lahja.
Niitä saadaan jos saadaan. Ei kannata laittaa mitää erityisiä toiveita niin sitten lahja om aina kiva yllätys.
Turhake ei ole kiva yllätys, se on turhake.
Uskomattoman monella se lahja on minun jatke, koru jotta MINUT muistettaisiin. Osa ei pääse lahjoissakaan irti minä-minästä, minun iloni, minun oikeuteni viedä jotakin epämieluisaa.
Tai noi näpäytykset, et saa seteliä ellet lue kirjaa, josta minä tykkään.
Ja minkä ikäisille lapsille oikein luetaan kirjoja? Joku taitaa luulla, että äiti lukee vielä kouluikäiselle.
Vierailija kirjoitti:
Sum summarum. Parempi ettei anna mitään. Eikä muutenkaan osallistu mitenkään. Hyvää Joulua 💖t. äiti, mummo, anoppi= 😱
Tai mitäs jos kuuntelisi sitä jälkikasvuaan ja hankkisi lahjaksi toivottuja juttuja. Tai osallistuisi niiden rahoittamiseen. Näin meillä toimitaan eikä kukaan ole ollut tyytymätön. Myös raha-asioista voi puhua avoimesti. Esim. tytär toivoi lapselle lahjaksi toppahaalaria, annoin 50e rahaa ja kerroin sen hetken taloudellisesti hankalasta tilanteesta, tytär laittoi haalariin loput rahat itse ja kaikki oli tyytyväisiä.
Vierailija kirjoitti:
Lapsesi ovat surkeasti kasvatettuja jos eivät ole kiitollisia villasukista yms. Kaltaiseltasi huonolta äidiltä pitäisi evätä oikeudet tavata lapsiaan.
Jos ei koskaan pidä, eikä ikinä villasukkua tarvitse, miksi niistä pitäisi olla kiitollinen? Yleensä, miksi pitäisi olla kiitollinen lahjasta, jota ei tarvitse ja joka on ihan turha ja siihen on turhaan kulutettu luonnonvaroja ja se on kenties kuljetettu toiselta puolelta maapalloa, vain joutuakseen kaapin perälle ja sieltä joskus roskiin.
Miksi nämä isovanhemmat eivät voineet antaa vaikka 50e tai sataset per nuori siihen lahjaan jonka nuori oikeasti halusi ja tarvitsi?
Meillä poika ei koskaan oikeastaan halunnut mitään lahjoja. Ei edes lapsena. Yleensä toiveitä oli yksi ja se täytettiin. En ainakaan minä olisi halunnut, että törkyä olisi tullut ovista ja ikkunoista, kun niihin muutenkin meinaa nykyään kaikki hukkua.
Ei osteta lahjoja vain ostamisen riemusta, pliis!
Opetellaan kuuntelemaan saajan toivetta ja täytetään se ja jätetään muu kauppaan.
Maapallo hukkuu turhaan tavaraan......
Lahjan tarkoitus on ilahduttaa lahjan SAAJAA. Sen ei ole tarkoitus olla jonkinlainen tatuoinnin tapainen leimasin jolla lasta leimataan "lahjan antajan omaisuutta" -leimalla "lahjan antajan sukuun kuuluvaksi" tuomittuna muistamaan tämä aina kun kantaa "lahjan antajan antamaa korua".
Täysin käsittämätöntä ajatuksenjuoksua!
Minä sain aidoilla turkiksilla koristellun pipon. Se oli sinänsä ihan sievä, mutta itse olin ja olen ihan avoimesti kettutyttö ja tuo loukkasi arvomaailmaani todella pahasti. Taisi mummo vaan haluta näpäyttää, kun hänellä oli suuri tarve pukeutua turkiksiin.