Lue keskustelun säännöt.
Jaaha, isonvanhempien joululahjat lapsille...
14.12.2019 |
Kysyivät toiveita, ehdotettiin että laittaisivat lahjoihin aikomansa rahat meidän tilille niin voitaisiin laittaa ne osana meidän ostamiin lahjoihin. Lapset on teinejä, toivelahjat kalliita ja ei-toivotulle pikkutavaralle ei yksinkertaisesti ole tarvetta. Nuo meidän kermaperseet kun haluaa mieluummin vähän ja hyvää kuin paljon ja turhaa. Nyt tuli kassillinen pieniä paketteja, vamaan pörrösukkia ja vastaavaa taas, en tietenkään avannut. Mikä siinä on, että toiveita kysytään mutta niistä ei haluta välittää?
Kommentit (801)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan jo ostettu ne kalliit lahjat. Isovanhempien osallistuminen kohtuulliseksi katsomallaan summalla olisi ollut kiva lisä, mutta kun ei niin ei. Kumpi muuten on tärkeämpää, lahjan antajan vai saajan ilo? Nyt painotetaan aika paljon enemmän antajan iloa. Lahjaksi tulevat kalliit tavarat ovat monessakin mielessä perustarpeita. 9-luokkalainen toivoi ja saa lukioon kelpaavan läppärin, järkevä ja tarpeellinen hankinta siis, mikä olisi pitänyt viimeistään syksyllä hankkia joka tapauksessa.
ap
Mitä ihmettä nyt oikeesti? Te olette siis jo ostaneet lahjat, eli se isovanhempien "osallistuminen" olisi vain sitä, että saisitte itsellenne takaisin osan niistä rahoista jotka olette jo elatusvelvollisuuden alaisiin hankintoihin ostaneet. Mitä iloa siitä rahasta olisi teinille tai edes isovanhemmille? Teini saa sen läppärinsä joka tapauksessa, tuli siihen isovanhemmilta sponssia tai ei. Ja kun se läppäri on jo hankittu, ei ole kyse siitäkään että ostaisitte sitten vähän kalliimman lisäavustuksen turvin.
No olisihan se ihan kamalaa, jos vanhemmat saisi läppärin hinnasta vaikka 50 € takaisin ja sillä ostettaisiin teinille leipää ja perunaa! Isovanhempien nimet laitettaisiin myös pakettikorttiin ja teini kiittäisi lahjaan osallistumisesta ja seuraavana syksynä kiitollisena vanhemmilleen ja isovanhemmilleen aloittaisi lukion tarpeellisen laitteen kanssa. Ihan kamalaa!!
Kyllä isovanhempien pitää saada ostaa jotain tarpeetonta pikkusälää ihan vain oman hyvän mielen takia ja varmistaa ettei vanhemmat mitenkään saa edes pientäkään taloudellista apua/ hyötyä.
Jestas.
Tämä on jotenkin ihan hullua. Omat appivanhempani ovat varakkaita ekäkeläisiä, mutta aikoinaan aloittaneet ihan nollasta. Ovat kaikki nämä vuodet julistaneet kuinka ei heitäkään kukaan taloudellisesta avustanut ja kuinka kireällä oli talous monet kerrat, kuinka kituutettiin ja kurjisteltiin kun lapset olivat pieniä. Ei ikinä olla pyydetty heiltä mitään, mutta ei heillä ole halua auttaakaan OMAA LASTA. Lastenlasten saamat lahjat ovat aina olleet heille itselleen hyvää mieltä tuottavia, viis siitä olisiko meillä/ lapsilla ollut todellinen tarve ihan jostain muusta.
Mun pienituloiset vanhemmat ovat taas aina vähistäänkin halunneet vapaaehtoisesti auttaa. Ovat antaneet rahana tai ostaneet lapsille talvikenkiä, haalareita, suksia, monoja, polkupyöriä jne. Ajatuksena, että parempi antaa ja auttaa nyt, kuin että joskus verottaja vie osan siitä vähästäkin, mitä heiltä jälkeen jää.
Noh. Kukin tyylillään.
Mun äitini on maksanut mm siskoilleni koulutukset ja takasi lainoja mihin sitten menikin mm talo eli mitään perintöä ei ole tulossa.
Minä jouduin ottamaan jo lukioon lainan.
Enkä tietenkään saa nyt sitten perintöäkään.
Mutta jumankekkala tosiaan ei saa lapsillekaan toivoa ikinä mitään hyödyllistä koska minun kuuluu heidät itse elättää.
Kyllä. Tiedän. Ihan itse olen aina kaiken maksanut. Antaa olla nyt myös ne krääsätkin, kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Jopas on kiittämätön mummi. Ette kai antaneet enää koskaan yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä suku keräsi mummille 60-vuotislahjaksi lomamatkan Portugaliin täysihoidolla ja laitettiin monen tonnin lahjakortti Portugalin matkaoppaan väliin. Mummi katsoi ettei tee matkaoppaalla mitään ja nakkasi sen tulipesään. Mummi vielä haukkui lahjan, että mitä hän tuommoisella vihkolla tekee.
Vähän noloa kun muu suku matkusti sitten kuukauden päästä Portugaliin, ilman mummia. Ei kerrottu sitten mitään kun oltiin aika shokissa. Uusi matka olisi vienyt käyttörahat kaikilta niin vähiin ettei sitten ostettu mummille uutta matkaa, ei ollut osinkotuloja mistä repiä rahat.
Jopas on kiittämätön mummi. Ette kai antaneet enää koskaan yhtään mitään?
Vahinkohan se oli kun mummi on niin äkkipikainen. Nyt on menty monta vuotta pörrösukilla sitten tämän tapauksen jälkeen.
Minua ärsyttää kun sisareni ostaa eläkeläisille vanhemmilleni aina tyyliin niitä erilaisia tuikkukippoja tai muuta ylimääräistä krääsää, jotka aina pölyttyy nurkissa. Itsehän odottaa saavansa vanhemmiltani kalliita koruja, astioita tms ja jos vanhempani ei niitä hanki, niin sisareni pahoittaa mielensä.
Itse pyrin ostamaan aina jotain järkevää käyttötavaraa kuten neulepaidan, aamutossut, aluskerraston, takin, kengät tms.. Tunnen vanhempieni maun ja he ovat ilahtuneet lahjoistani.
Minulle vanhempani eivät hanki juuri koskaan mitään, koska en pyydä mitään. He ymmärtävät onneksi sen, etten halua mitään turhaa tavaraa nurkan täydeltä vain koska joulu.
First world problem taas ap:lla.
Vaihdetaan osia! Ottaisin ilomielin edes ne pörrösukat! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan lainkaan eivätkä osta ikinä mitään, ei synttäri- tai joululahjoja, ei edes korttia, puhelua tai viestiä tule, eivät käy kylässä, elävät kuin lapsenlapsia ei olisikaan.
Ne ”huonot” lahjat on kuitenkin VÄLITTÄMISTÄ. Siitä kannattaisi olla kiitollinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ostavat joulupöytään tonnin illalliskortin, jolla osittain maksetaan teinin ensi kesän kielikoulu ulkomailla. Kiitollisia olemme fiksuista isovanhemmista.
Mä en tajua tätä. Miten illalliskortilla maksetaan kielikoulu?
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa siltä, ettei isovanhemmilla ole varaa osaa mitään kalliimpaa. Ehkä niitä lapsenlapsia on paljon, joten kaikki saa pörrösukat 😂. Jos lapsenlapsia on paljon, niin joku 20€ Per lapsi voi olla jo liikaa monelle isovanhemmalle.
Ja Isovanhemmilla on varmaan muitakin lahjottavia, joten kannattais olla vaan iloinen siitä, että muistavat. Meillä me vanhemmat ostetaan isot toiveet ja muut laittaa ihan mitä haluaa. Ei lahjan pidä olla mikään velvollisuus.
Erittäin hyvä pointti. En itse tullut ajatelleeksi. Ap alunperin dissasi isovanhemmat jotka eivät osallistu kalliin lahjan ostamiseen vaan antavat " roinaa". Entä jos isovanhemmilla ei ole varaa antaa muuta kuin joku Tigerista ostettu "roina"? Pitääkö se sitten roviolla polttaa kun ei vanhemmillle kelpaa? Kysyykö joku lapselta miltä hänestä tuntuu? Ei miitään vai edes jotain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ostavat joulupöytään tonnin illalliskortin, jolla osittain maksetaan teinin ensi kesän kielikoulu ulkomailla. Kiitollisia olemme fiksuista isovanhemmista.
Mä en tajua tätä. Miten illalliskortilla maksetaan kielikoulu?
Kommentoija tekee pöperöt ja isovanhemmat maksavat siitä 1000€, ei siis 20€.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuo kuulostaa siltä, ettei isovanhemmilla ole varaa osaa mitään kalliimpaa. Ehkä niitä lapsenlapsia on paljon, joten kaikki saa pörrösukat 😂. Jos lapsenlapsia on paljon, niin joku 20€ Per lapsi voi olla jo liikaa monelle isovanhemmalle.
Ja Isovanhemmilla on varmaan muitakin lahjottavia, joten kannattais olla vaan iloinen siitä, että muistavat. Meillä me vanhemmat ostetaan isot toiveet ja muut laittaa ihan mitä haluaa. Ei lahjan pidä olla mikään velvollisuus.
Erittäin hyvä pointti. En itse tullut ajatelleeksi. Ap alunperin dissasi isovanhemmat jotka eivät osallistu kalliin lahjan ostamiseen vaan antavat " roinaa". Entä jos isovanhemmilla ei ole varaa antaa muuta kuin joku Tigerista ostettu "roina"? Pitääkö se sitten roviolla polttaa kun ei vanhemmillle kelpaa? Kysyykö joku lapselta miltä hänestä tuntuu? Ei miitään vai edes jotain?
Sitä suuremmalla syyllä olisi fiksumpaa panna ne roinarahat johonkin jörkevään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
First world problem taas ap:lla.
Vaihdetaan osia! Ottaisin ilomielin edes ne pörrösukat! Meillä kummatkaan isovanhemmat ei välitä lapsenlapsistaan lainkaan eivätkä osta ikinä mitään, ei synttäri- tai joululahjoja, ei edes korttia, puhelua tai viestiä tule, eivät käy kylässä, elävät kuin lapsenlapsia ei olisikaan.Ne ”huonot” lahjat on kuitenkin VÄLITTÄMISTÄ. Siitä kannattaisi olla kiitollinen.
Ei ole. Epämieluisa lahja nimenomaan kertoo että "olet minulle yhdentekevä". Koska epämieluisan lahjan antaja ei ole viitsinyt sen vertaa silmiään avata että tietäisi millainen ihminen lahjan saaja on.
Epämieluisan lahjan antaja on itsekäs ja itsekeskeinen. Parempi jättää lahja antamatta sitten kokonaan jos ei välitä siitä mistä toinen tykkään. Ai niin, mutta sittenhän minäminäminän ego ei saisi hierontaa.
On kyllä aika riski laittaa rahaa/lahjakortti tms jonkun muun lahjan sisälle. Vaikka ei tulipesään nakattaisikaan, niin kirja voi jäädä lukematta ja vaatteet pitämättä, ja tällöin salasisältöä ei välttämättä huomaa, vaikka ei erityisen kiittämättömästi suhtautuisikaan. Tai kirjan lukemiseen voi ainakin mennä pitkä aika joulusta, lahjakortti voi vanhentua sillä välillä. Mulle on joskus tullut lahjaksi itse kirjailtu tyynyliina (arvostan kyllä tosi paljon sellaista) jonka sisällä oli seteli. Se olisi todella helposti voinut jäädä huomaamatta ja mennä pesukoneeseen tyynyliinan mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri niille teineille soisi annettavan järkilahjoja kun menot on todella isot eikä enää lapsilisääkään tule.
En voi käsittää tuollaista asennetta että se lahja ei missään tapauksessa saa mitenkään hyödyttää vanhempaa. En vaan tajua. Normaali isovanhempi haluaa ilahduttaa myös lastaan. Auttaa kaikin keinoin.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika riski laittaa rahaa/lahjakortti tms jonkun muun lahjan sisälle. Vaikka ei tulipesään nakattaisikaan, niin kirja voi jäädä lukematta ja vaatteet pitämättä, ja tällöin salasisältöä ei välttämättä huomaa, vaikka ei erityisen kiittämättömästi suhtautuisikaan. Tai kirjan lukemiseen voi ainakin mennä pitkä aika joulusta, lahjakortti voi vanhentua sillä välillä. Mulle on joskus tullut lahjaksi itse kirjailtu tyynyliina (arvostan kyllä tosi paljon sellaista) jonka sisällä oli seteli. Se olisi todella helposti voinut jäädä huomaamatta ja mennä pesukoneeseen tyynyliinan mukana.
Kai siinä on joku ajatus, että jos et heti lue kirjaa tai laita sukkia jalkaan, et ansaitse rahaa/lahjakorttia. Yleistä mutta halveksittavaa tuollainen näpäyttelykulttuuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä isovanhemmat ostavat joulupöytään tonnin illalliskortin, jolla osittain maksetaan teinin ensi kesän kielikoulu ulkomailla. Kiitollisia olemme fiksuista isovanhemmista.
Fiksuimmat isovanhemmat donkkaa tykimmin.
Vierailija kirjoitti:
Tuon ikäisille voisi alkaa kerätä jo jotain laadukasta astiastoa ja kodintavaraa. Itsenäistyminen on toivottavasti jo ovella.
Itsenäistyvällä nuorella on oma makunsa tai ainakin pitäisi alkaa kehittää omaa makua. Siis, kerätään astiastoa ja kodintavaraa käyttäjän maun mukaisesti, ei niin että joku sukulainen hankkii mieleistään nuorelta kysymättä.
Kun lapsenlapseni täytti 12 vuotta, kysyin vanhemmilta mikä olisi sopiva lahja. he ehdottivat, että antaisin perheen yhteistä kesälomamatkaa varten tietyn summan. Tein niin.
Sitten vaan valitettavasti kävi niin, että lapsenlapsi oli tosi pettynyt, kun ei mummi muistanut mitenkään synttäripäivänä, vaikka olin kertonut että osallistuin matkan kustannuksiin. Siitä viisastuneena kysyn aina lapsilta, mitä he haluavat ja viittaan kintaalla vanhempien toiveille. Lapsillehan ne lahjat tulevat.
Olisi mielenkiintoista tietää, miten suhtauduttaisiin, jos aloittaja olisikin se isovanhempi joka ei halua osallistua läppärin hankintaan vaan haluaa ehdottomasti antaa tavaralahjan.
Vierailija kirjoitti:
Olisi mielenkiintoista tietää, miten suhtauduttaisiin, jos aloittaja olisikin se isovanhempi joka ei halua osallistua läppärin hankintaan vaan haluaa ehdottomasti antaa tavaralahjan.
Yhtä hölmöä se silloinkin olisi.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei halua siis isovanhemmilta mitään lapsilleen, vain rahaa itselle. Aika selvä tapaus.
Täysin selvä, rahanahne pieru, itselle rahaa.
Sen lisäksi ketjun aloittajalla tarve tehdä aloitus siitä, miten isovanhemmat, anopit tai omat vanhemmat ei osaa/halua ostaa mitää mieluista mulle, itselle, vain mullemullemulle.
Vanhempien ihmisten arvot kun saattaa olla ihan muuta.
Eikö näitä vanhoja eläkeläisiä (lue; köyhiä) ole jo ihan riittävästi tällä viikollakin täällä teilattu. HALOO, joulurauhaa !!
No olisihan se ihan kamalaa, jos vanhemmat saisi läppärin hinnasta vaikka 50 € takaisin ja sillä ostettaisiin teinille leipää ja perunaa! Isovanhempien nimet laitettaisiin myös pakettikorttiin ja teini kiittäisi lahjaan osallistumisesta ja seuraavana syksynä kiitollisena vanhemmilleen ja isovanhemmilleen aloittaisi lukion tarpeellisen laitteen kanssa. Ihan kamalaa!!
Kyllä isovanhempien pitää saada ostaa jotain tarpeetonta pikkusälää ihan vain oman hyvän mielen takia ja varmistaa ettei vanhemmat mitenkään saa edes pientäkään taloudellista apua/ hyötyä.
Jestas.
Tämä on jotenkin ihan hullua. Omat appivanhempani ovat varakkaita ekäkeläisiä, mutta aikoinaan aloittaneet ihan nollasta. Ovat kaikki nämä vuodet julistaneet kuinka ei heitäkään kukaan taloudellisesta avustanut ja kuinka kireällä oli talous monet kerrat, kuinka kituutettiin ja kurjisteltiin kun lapset olivat pieniä. Ei ikinä olla pyydetty heiltä mitään, mutta ei heillä ole halua auttaakaan OMAA LASTA. Lastenlasten saamat lahjat ovat aina olleet heille itselleen hyvää mieltä tuottavia, viis siitä olisiko meillä/ lapsilla ollut todellinen tarve ihan jostain muusta.
Mun pienituloiset vanhemmat ovat taas aina vähistäänkin halunneet vapaaehtoisesti auttaa. Ovat antaneet rahana tai ostaneet lapsille talvikenkiä, haalareita, suksia, monoja, polkupyöriä jne. Ajatuksena, että parempi antaa ja auttaa nyt, kuin että joskus verottaja vie osan siitä vähästäkin, mitä heiltä jälkeen jää.
Noh. Kukin tyylillään.