Helsingin päiväkodeissa kriittinen pula opeista

Kuulkaa, sama tilanne tulee olemaan hoito- ja hoiva-aloilla vähintään 10 vuoden päästä muutenkin, tämä on vain jäävuoren huippu. Kannattaa varautua siihen, että lapsianne ja vanhuksiamne ja teitä itseänne hoitaa kouluttamaton ja kieltä osaamaton henkilökunta tulevaisuudessa. Ne, jotka kouluttautui alalle vielä, lähtevät alalta äkkiä pois.Jos on rahaa maksaa täysi hinta yksityisellä puolella, voi saada jonkinlaista hoivaa ja hoitoa, muuten pitää tyytyä siihen, mikä on

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Monesti lapset ja muut ihmiset haluavat tehdä hyviä asioita, mutta eivät läheskään aina. Tämän osoittaa ihan yleinen elämänkokemus. Lisäksi lapsilla empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla, minkä vuoksi lapset huomattavasti harvemmin kuin aikuiset tahtovat tehdä hyviä asioita. Systemaattinen ja erittäin julma kiusaaminen on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla jne.

Tällä hetkellä kasvatustieteen piirissä ja yleisemminkin yhteiskunnassa on muodissa hyvin liberaali käsitys järjestyksenpidosta ja sääntöjen noudattamisen valvomisesta. Lähtökohtaisesti kaikki ongelmat ajatellaan kyettävän hoitaa joko keskustelun, erilaisen palkitsemisen tai lääketieteen keinoin. Tämän kasvatuslinjan perustelemiseksi on sitten lähdetty luomaan keinotekoisen positiivista ihmiskuvaa, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan aina hyvään pyrkivä ja siksi tarvitsee vain ohjausta ja ystävällisyyttä alkaakseen käyttäytyä hyvin.

Todellinen tilanne on sitten se, että päiväkoti-ikäisillä lapsilla auktoriteettien ja sääntöjen kunnioitus vain heikkenee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 90-luvun alussa jos käskit ryhmän riviin seisomaan, niin ne yleensä myös menivät riviin ihan vain yhdellä sanomisella. Nykyään taas suuri osa ei vastaavan käskyn kuultuaan lotkauta korvaansakaan ja häsläys vaan jatkuu, kun ei niitä saa väkisinkään riviin siirtää, kun sen taas katsotaan nykyisin loukkaavan lapsen koskemattomuutta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulkaa, sama tilanne tulee olemaan hoito- ja hoiva-aloilla vähintään 10 vuoden päästä muutenkin, tämä on vain jäävuoren huippu. Kannattaa varautua siihen, että lapsianne ja vanhuksiamne ja teitä itseänne hoitaa kouluttamaton ja kieltä osaamaton henkilökunta tulevaisuudessa. Ne, jotka kouluttautui alalle vielä, lähtevät alalta äkkiä pois.Jos on rahaa maksaa täysi hinta yksityisellä puolella, voi saada jonkinlaista hoivaa ja hoitoa, muuten pitää tyytyä siihen, mikä on

Päiväkodit eivät enää ole hoiva- ja hoitoala vaan varhaiskasvatusala.

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettajat: Teille on varmasti yliopistossa opetettu, että tutkimusten mukaan ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät ns. heikompien perheiden lapset. Heidän vanhempansa ovat nettoveronsaajia, jotka eivät päivähoidosta juuri maksa - eivät verojen eivätkä päivähoitomaksujen muodossa.

Palkankorotustenne rahoittajina ovat nettoveronmaksajat. Kai ymmärrätte, että paljon veroja maksavien vanhempien intressit maksaa teille enemmän palkkaa ovat vähintäänkin maltilliset, kun heidän omat lapsensa eivät tarjoamistanne palveluistanne juuri hyödy?

Elättekö nettoveronmaksajat perheineen jossain irrallisessa kuplassa? Luultavasti lapsenne hyötyvät siitä, että heikommin pärjäävät ikätoverit saavat tukea. Koska he käyvät lastenne kanssa samoja kouluja tulevat 9 vuotta, ehkä pidempäänkin.

He myös kulkevat samoilla busseilla, näkyvät julkisilla paikoilla ja asioivat samoissa marketeissa. Luulisi, että heidän hyvinvointinsa tuottaisi myös teille hyvinvointia. Vastaavasti heidän pahoinvointinsa tuottaisi teille pahoinvointia.

Olemme yhteiskunta, joka pysyy kaikille turvallisenavain niin kauan, kun kaikista sen jäsenistä huolehditaan, vai mitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut siirtymään pätkätyö-aineenopettajasta varhaiskasvattajaksi. Haluaisin kuukausipalkkaisen vakituisen työn ja minulla on kokemusta pienten lasten opettamisesta. Voisin opiskella varhaiskasvattajaksi todennäköisesti työllistymisperusteilla.

Mutta en uskalla. Miksi? Koska pelkään sitä, että valmistuttuani menen töihin naisvaltaiseen päiväkotiin, jossa minun osaamistani ei arvosteta. Täältä palstalta voi jatkuvasti lukea, miten monen mielestä mitään varhaiskasvatusta ei edes tarvita ja kuka tahansa maalaisjärkinen pystyy parempaan.

Olen koulutukseltanu taideaineen opettaja ja vetänyt opetusta vauvaperheistä alkaen ja olisin kiinnostunut hyödyntämään nykyistä osaamistani ja opiskelemaan lisää. Mutta kannattaako se? Vai joudunko ojasta allikkoon? Olen tehnyt o.an alani pätkätöitä jo yli 10 vuotta.

Joku alapeukutti viestiäni. Pitäisikö se tulkita niin, että minun ei kannata vaihtaa alaa? Joskus tuo peukutustoiminto tuntuu ikävältä, koska sitä kautta saa palautetta, mutta ei tietoa, mitä tarkalleen on peukutuksella haluttu viestiä.

Olisitko menossa sinne päiväkotiin pätemään akateemisuudella ja varhaiskasvatuksella? Olettaisitko, että sinun sekä lastenhoitajien ja avustajien suhde olisi samantyyppinen kuin kouluissa opettajan ja koulunkäyntiavustajan suhde? Pöyristyisitkö, jos joku kutsuisi sinua hoitotädiksi ja pitäisit tälle pitkän luennon varhaiskasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut siirtymään pätkätyö-aineenopettajasta varhaiskasvattajaksi. Haluaisin kuukausipalkkaisen vakituisen työn ja minulla on kokemusta pienten lasten opettamisesta. Voisin opiskella varhaiskasvattajaksi todennäköisesti työllistymisperusteilla.

Mutta en uskalla. Miksi? Koska pelkään sitä, että valmistuttuani menen töihin naisvaltaiseen päiväkotiin, jossa minun osaamistani ei arvosteta. Täältä palstalta voi jatkuvasti lukea, miten monen mielestä mitään varhaiskasvatusta ei edes tarvita ja kuka tahansa maalaisjärkinen pystyy parempaan.

Olen koulutukseltanu taideaineen opettaja ja vetänyt opetusta vauvaperheistä alkaen ja olisin kiinnostunut hyödyntämään nykyistä osaamistani ja opiskelemaan lisää. Mutta kannattaako se? Vai joudunko ojasta allikkoon? Olen tehnyt o.an alani pätkätöitä jo yli 10 vuotta.

Joku alapeukutti viestiäni. Pitäisikö se tulkita niin, että minun ei kannata vaihtaa alaa? Joskus tuo peukutustoiminto tuntuu ikävältä, koska sitä kautta saa palautetta, mutta ei tietoa, mitä tarkalleen on peukutuksella haluttu viestiä.

Ei kannata heti lähtä opiskelemaan vaan hakeudu ensin sijaiseksi. Kuten täällä on todettu, vakaopeista huutava pula koko maassa ja aineenopettajana saisit tod.näk.pitkän sijaisuuden ilman epäpätevyysvähennystä. Meillä esim.tällä hetkellä opettajan paikka auki 1.1.2020-31.5.2020 ja yhtään hakijaa ei ole tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettajat: Teille on varmasti yliopistossa opetettu, että tutkimusten mukaan ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät ns. heikompien perheiden lapset. Heidän vanhempansa ovat nettoveronsaajia, jotka eivät päivähoidosta juuri maksa - eivät verojen eivätkä päivähoitomaksujen muodossa.

Palkankorotustenne rahoittajina ovat nettoveronmaksajat. Kai ymmärrätte, että paljon veroja maksavien vanhempien intressit maksaa teille enemmän palkkaa ovat vähintäänkin maltilliset, kun heidän omat lapsensa eivät tarjoamistanne palveluistanne juuri hyödy?

Elättekö nettoveronmaksajat perheineen jossain irrallisessa kuplassa? Luultavasti lapsenne hyötyvät siitä, että heikommin pärjäävät ikätoverit saavat tukea. Koska he käyvät lastenne kanssa samoja kouluja tulevat 9 vuotta, ehkä pidempäänkin.

He myös kulkevat samoilla busseilla, näkyvät julkisilla paikoilla ja asioivat samoissa marketeissa. Luulisi, että heidän hyvinvointinsa tuottaisi myös teille hyvinvointia. Vastaavasti heidän pahoinvointinsa tuottaisi teille pahoinvointia.

Olemme yhteiskunta, joka pysyy kaikille turvallisenavain niin kauan, kun kaikista sen jäsenistä huolehditaan, vai mitä?

Nettoveronmaksajat harvoin liikkuvat bussilla koska heillä on varaa autoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa hyvä = katso pahaa sormien välistä

Tosi hyvä periaate, joo....

Ei se ihan noin mene. Totta on, että jos ryhmässä on se kouluttamaton avustaja, jolla ei ole maalaisjärkeä, hän ajattelee juuri noin kuultuaan ohjeen "huomaa hyvä".

Jokainen normaali vanhempi varmaan haluaa, että hänen lapsensa hyvät puolet huomataan päiväkodissa. Kukaan normaali vanhempi ei halua, että lapselle säkätetään ja nalkutetaan koko päivä, ja päivän päätteeksi vanhemmille kerrotaan kuinka se lapsi ei taaskaan osannut olla.

Kukaan normaali vanhempi ei pahastu siitä, että hänen lastaan ohjataan nätisti kaveritaidoissa ja estetään vetämästä kaveria turpaan.

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Ammattitaitoni näet siinä, miten ohjaan lasta. Näen hänen hyvät tekonsa ja hyvät puolensa vahvistaakseni niitä. Näen hänen huonot tekonsa heikentääkseni ja sammuttaakseni. Estän tarvittaessa häntä satuttamasta ja rikkomasta. Kerron hänelle myös, että hän on arvokas ja häntä ei saa satuttaa tai kohdella huonosti.

Ammattitaitoni näet myös siitä, että lapsi kuuntelee ja tottelee minua mielellään, jos pystyy.

Väsymyksen ja kiireen näet myös. En pysty aina tekemään kasvatuksen suhteen sitä, mitä osaisin ja voisin, koska en ehdi. Ryhmät ovat suuria ja kolme käsipariakaan ei aina riitä edes kaikille niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea kasvuunsa.

Onhan sitä kiva pyöritellä termejä ja kutsua lastenhoidon itsestäänselvyyksiä vaikka nimityksellä "tukea kasvuunsa", jotta saa alleviivattua yliopistokoulutuksen tärkeyttä.

Ihan totta puhuen, jo sen kuvittelu, että tosiaan joutuisin yksin/kaksin haltsaamaan melkein 20-30 pirpanan ryhmää, joista kaksi paskoo housuunsa, viisi kusee parhaillaan leikkiastioihin "keitoksi", 3 raatelevat toisiaan pikkuauton yli, 10 itkee syystä x ja loput parhaillaan syrjäytyvät yhteiskunnasta iässä 4... 

Perheenjäsen oli pk-seudulla varhaiskasvatustöissä. Ei aiheuttanut kuin stressiä ja uupumusta ja palkka syvältä. Oli pätevä työssään ja ihan tykkäsi lapsista. Lopetti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varhaiskasvatuksen opettajat: Teille on varmasti yliopistossa opetettu, että tutkimusten mukaan ammattimaisesta varhaiskasvatuksesta hyötyvät ns. heikompien perheiden lapset. Heidän vanhempansa ovat nettoveronsaajia, jotka eivät päivähoidosta juuri maksa - eivät verojen eivätkä päivähoitomaksujen muodossa.

Palkankorotustenne rahoittajina ovat nettoveronmaksajat. Kai ymmärrätte, että paljon veroja maksavien vanhempien intressit maksaa teille enemmän palkkaa ovat vähintäänkin maltilliset, kun heidän omat lapsensa eivät tarjoamistanne palveluistanne juuri hyödy?

Elättekö nettoveronmaksajat perheineen jossain irrallisessa kuplassa? Luultavasti lapsenne hyötyvät siitä, että heikommin pärjäävät ikätoverit saavat tukea. Koska he käyvät lastenne kanssa samoja kouluja tulevat 9 vuotta, ehkä pidempäänkin.

He myös kulkevat samoilla busseilla, näkyvät julkisilla paikoilla ja asioivat samoissa marketeissa. Luulisi, että heidän hyvinvointinsa tuottaisi myös teille hyvinvointia. Vastaavasti heidän pahoinvointinsa tuottaisi teille pahoinvointia.

Olemme yhteiskunta, joka pysyy kaikille turvallisenavain niin kauan, kun kaikista sen jäsenistä huolehditaan, vai mitä?

Nettoveronmaksajat harvoin liikkuvat bussilla koska heillä on varaa autoihin.

Heko heko..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut siirtymään pätkätyö-aineenopettajasta varhaiskasvattajaksi. Haluaisin kuukausipalkkaisen vakituisen työn ja minulla on kokemusta pienten lasten opettamisesta. Voisin opiskella varhaiskasvattajaksi todennäköisesti työllistymisperusteilla.

Mutta en uskalla. Miksi? Koska pelkään sitä, että valmistuttuani menen töihin naisvaltaiseen päiväkotiin, jossa minun osaamistani ei arvosteta. Täältä palstalta voi jatkuvasti lukea, miten monen mielestä mitään varhaiskasvatusta ei edes tarvita ja kuka tahansa maalaisjärkinen pystyy parempaan.

Olen koulutukseltanu taideaineen opettaja ja vetänyt opetusta vauvaperheistä alkaen ja olisin kiinnostunut hyödyntämään nykyistä osaamistani ja opiskelemaan lisää. Mutta kannattaako se? Vai joudunko ojasta allikkoon? Olen tehnyt o.an alani pätkätöitä jo yli 10 vuotta.

Joku alapeukutti viestiäni. Pitäisikö se tulkita niin, että minun ei kannata vaihtaa alaa? Joskus tuo peukutustoiminto tuntuu ikävältä, koska sitä kautta saa palautetta, mutta ei tietoa, mitä tarkalleen on peukutuksella haluttu viestiä.

Ei kannata heti lähtä opiskelemaan vaan hakeudu ensin sijaiseksi. Kuten täällä on todettu, vakaopeista huutava pula koko maassa ja aineenopettajana saisit tod.näk.pitkän sijaisuuden ilman epäpätevyysvähennystä. Meillä esim.tällä hetkellä opettajan paikka auki 1.1.2020-31.5.2020 ja yhtään hakijaa ei ole tullut.

Ajattelin, että koulutus ei ole pelkkä muodollisuus, vaan sen avulla oppii kyseisen työn olennaisimmat sisällöt. Aika pelottavaa olisi mennä epäpätevänä tekemään vastuullista kasvatustyötä. Mutta alanpas harkitsemaan sitäkin. Tunnen kaksi aineenopettajaa, jotka ovat työskennelleet jopa päiväkodin johtajina ilman alan pätevyyttä..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut siirtymään pätkätyö-aineenopettajasta varhaiskasvattajaksi. Haluaisin kuukausipalkkaisen vakituisen työn ja minulla on kokemusta pienten lasten opettamisesta. Voisin opiskella varhaiskasvattajaksi todennäköisesti työllistymisperusteilla.

Mutta en uskalla. Miksi? Koska pelkään sitä, että valmistuttuani menen töihin naisvaltaiseen päiväkotiin, jossa minun osaamistani ei arvosteta. Täältä palstalta voi jatkuvasti lukea, miten monen mielestä mitään varhaiskasvatusta ei edes tarvita ja kuka tahansa maalaisjärkinen pystyy parempaan.

Olen koulutukseltanu taideaineen opettaja ja vetänyt opetusta vauvaperheistä alkaen ja olisin kiinnostunut hyödyntämään nykyistä osaamistani ja opiskelemaan lisää. Mutta kannattaako se? Vai joudunko ojasta allikkoon? Olen tehnyt o.an alani pätkätöitä jo yli 10 vuotta.

Joku alapeukutti viestiäni. Pitäisikö se tulkita niin, että minun ei kannata vaihtaa alaa? Joskus tuo peukutustoiminto tuntuu ikävältä, koska sitä kautta saa palautetta, mutta ei tietoa, mitä tarkalleen on peukutuksella haluttu viestiä.

Olisitko menossa sinne päiväkotiin pätemään akateemisuudella ja varhaiskasvatuksella? Olettaisitko, että sinun sekä lastenhoitajien ja avustajien suhde olisi samantyyppinen kuin kouluissa opettajan ja koulunkäyntiavustajan suhde? Pöyristyisitkö, jos joku kutsuisi sinua hoitotädiksi ja pitäisit tälle pitkän luennon varhaiskasvatuksesta?

Olisin tietenkin menossa sinne tekemään sitä varhaiskasvatustyötä, johon minut olisi palkattu.

Kun luokassani koulussa on avustaja, olen hänen läsnäolostaan ja työpanoksestaan erittäin kiitollinen! Avustajan saaminen omaan ryhmään ei ole itsestäänselvyys. En ollenkaan ymmärrä ajatteluasi, jossa eri ammattinimikkeillä ja koulutuksella työskentelevät ihmiset katsoisivat toisiaan ylöspäin tai alaspäin. Jokainen tekee omaa työtään yhteiseen päämäärään pyrkien oli kyse sitten varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta. Juuri tätä sinun asennettasi pelkäänkin ja se on esteenä alalle hakeutumiselleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin kiinnostunut siirtymään pätkätyö-aineenopettajasta varhaiskasvattajaksi. Haluaisin kuukausipalkkaisen vakituisen työn ja minulla on kokemusta pienten lasten opettamisesta. Voisin opiskella varhaiskasvattajaksi todennäköisesti työllistymisperusteilla.

Mutta en uskalla. Miksi? Koska pelkään sitä, että valmistuttuani menen töihin naisvaltaiseen päiväkotiin, jossa minun osaamistani ei arvosteta. Täältä palstalta voi jatkuvasti lukea, miten monen mielestä mitään varhaiskasvatusta ei edes tarvita ja kuka tahansa maalaisjärkinen pystyy parempaan.

Olen koulutukseltanu taideaineen opettaja ja vetänyt opetusta vauvaperheistä alkaen ja olisin kiinnostunut hyödyntämään nykyistä osaamistani ja opiskelemaan lisää. Mutta kannattaako se? Vai joudunko ojasta allikkoon? Olen tehnyt o.an alani pätkätöitä jo yli 10 vuotta.

Joku alapeukutti viestiäni. Pitäisikö se tulkita niin, että minun ei kannata vaihtaa alaa? Joskus tuo peukutustoiminto tuntuu ikävältä, koska sitä kautta saa palautetta, mutta ei tietoa, mitä tarkalleen on peukutuksella haluttu viestiä.

Olisitko menossa sinne päiväkotiin pätemään akateemisuudella ja varhaiskasvatuksella? Olettaisitko, että sinun sekä lastenhoitajien ja avustajien suhde olisi samantyyppinen kuin kouluissa opettajan ja koulunkäyntiavustajan suhde? Pöyristyisitkö, jos joku kutsuisi sinua hoitotädiksi ja pitäisit tälle pitkän luennon varhaiskasvatuksesta?

Olisin tietenkin menossa sinne tekemään sitä varhaiskasvatustyötä, johon minut olisi palkattu.

Kun luokassani koulussa on avustaja, olen hänen läsnäolostaan ja työpanoksestaan erittäin kiitollinen! Avustajan saaminen omaan ryhmään ei ole itsestäänselvyys. En ollenkaan ymmärrä ajatteluasi, jossa eri ammattinimikkeillä ja koulutuksella työskentelevät ihmiset katsoisivat toisiaan ylöspäin tai alaspäin. Jokainen tekee omaa työtään yhteiseen päämäärään pyrkien oli kyse sitten varhaiskasvatuksesta tai perusopetuksesta. Juuri tätä sinun asennettasi pelkäänkin ja se on esteenä alalle hakeutumiselleni.

Jos haluat työstäsi arvostusta niin varhaiskasvatukseen on turha lähteä yhtään millään ammattinimikkeellä. Tätä työtä tehdään paksulla nahkalla ja rakkaudesta hoiva- ja kasvatustyöhön (kyllä se hoivakin vaan on hyvin oleellinen osa tätä työtä edelleen, vaikka nimikkeitä miten veivattaisiin). Arvostusta saa kerran vuodessa jossain falskissa juhlapuheessa. Siinä se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Monesti lapset ja muut ihmiset haluavat tehdä hyviä asioita, mutta eivät läheskään aina. Tämän osoittaa ihan yleinen elämänkokemus. Lisäksi lapsilla empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla, minkä vuoksi lapset huomattavasti harvemmin kuin aikuiset tahtovat tehdä hyviä asioita. Systemaattinen ja erittäin julma kiusaaminen on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla jne.

Tällä hetkellä kasvatustieteen piirissä ja yleisemminkin yhteiskunnassa on muodissa hyvin liberaali käsitys järjestyksenpidosta ja sääntöjen noudattamisen valvomisesta. Lähtökohtaisesti kaikki ongelmat ajatellaan kyettävän hoitaa joko keskustelun, erilaisen palkitsemisen tai lääketieteen keinoin. Tämän kasvatuslinjan perustelemiseksi on sitten lähdetty luomaan keinotekoisen positiivista ihmiskuvaa, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan aina hyvään pyrkivä ja siksi tarvitsee vain ohjausta ja ystävällisyyttä alkaakseen käyttäytyä hyvin.

Todellinen tilanne on sitten se, että päiväkoti-ikäisillä lapsilla auktoriteettien ja sääntöjen kunnioitus vain heikkenee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 90-luvun alussa jos käskit ryhmän riviin seisomaan, niin ne yleensä myös menivät riviin ihan vain yhdellä sanomisella. Nykyään taas suuri osa ei vastaavan käskyn kuultuaan lotkauta korvaansakaan ja häsläys vaan jatkuu, kun ei niitä saa väkisinkään riviin siirtää, kun sen taas katsotaan nykyisin loukkaavan lapsen koskemattomuutta.

Saattaa olla, saattaa olla että ei. Muistan kyllä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun. Silloin minullekin riitti, että lapsi totteli kun käskin, halusi tai ei. Lakiuudistus vaikutti siihen, että piti muuttaa sekä kasvatus- että työskentelytapoja. Piti myös opiskella ja hankkia kokemusta.

Totta on, että nykyään vain montessoripäiväkodin lapset saattavat olla niitä, jotka eivät edes aloita häsläystä. Tavallisessa päiväkodissa kestää hetken, että lapsen saa reagoimaan edes omaan nimeensä.

Minun yleinen elämänkokemukseni osoittaa sen, että on mahdollista saada lapsi pyrkimään hyvään. Minun tehtäväni on tukea kasvua- ja kehitystä, opettaa kaveritaitoja ja kykyä empatiaan.

Edelleen oletan, että lapsi tulee ohjaukseeni mielellään, ja noudattaa antamiani ohjeita koska haluaa tehdä sen. (Suurimmalta osalta onnistuu, myös erityisen tuen lapsilta kykyjensä mukaan.)

Voi tosin olla, että jossain vaiheessa totean, ettei onnistu enää, koska ei anneta tehdä työtä hyvin. Lasten tarhaus riittänee laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi päättäjien mielestä, riittää kun asiat ovat hienosti visioissa ja juhlapuheissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Joten kyllä, olen lasten kanssa. Puen kurahousuja, havainnoin leikkiä, pelaan, opetan, kasvatan. Joka päivä, 7 tuntia päivässä. Ilman suunnitteluaikaa en kykenisi tekemään sitä laadukkaasti.

Lastenhoitajat pukevat kurahousuja, havainnoivat leikkiä, pelaavat, opettavat ja kasvattavat joka päivä ilman suunnitteluaikaa. Lastenhoitajilla on tästä kaikesta päivän aikana vain se lyhyt kahvitauko.

Suunnitteluaika kuuluisi kaikille kasvattajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa hyvä = katso pahaa sormien välistä

Tosi hyvä periaate, joo....

Ei se ihan noin mene. Totta on, että jos ryhmässä on se kouluttamaton avustaja, jolla ei ole maalaisjärkeä, hän ajattelee juuri noin kuultuaan ohjeen "huomaa hyvä".

Jokainen normaali vanhempi varmaan haluaa, että hänen lapsensa hyvät puolet huomataan päiväkodissa. Kukaan normaali vanhempi ei halua, että lapselle säkätetään ja nalkutetaan koko päivä, ja päivän päätteeksi vanhemmille kerrotaan kuinka se lapsi ei taaskaan osannut olla.

Kukaan normaali vanhempi ei pahastu siitä, että hänen lastaan ohjataan nätisti kaveritaidoissa ja estetään vetämästä kaveria turpaan.

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Ammattitaitoni näet siinä, miten ohjaan lasta. Näen hänen hyvät tekonsa ja hyvät puolensa vahvistaakseni niitä. Näen hänen huonot tekonsa heikentääkseni ja sammuttaakseni. Estän tarvittaessa häntä satuttamasta ja rikkomasta. Kerron hänelle myös, että hän on arvokas ja häntä ei saa satuttaa tai kohdella huonosti.

Ammattitaitoni näet myös siitä, että lapsi kuuntelee ja tottelee minua mielellään, jos pystyy.

Väsymyksen ja kiireen näet myös. En pysty aina tekemään kasvatuksen suhteen sitä, mitä osaisin ja voisin, koska en ehdi. Ryhmät ovat suuria ja kolme käsipariakaan ei aina riitä edes kaikille niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea kasvuunsa.

Onhan sitä kiva pyöritellä termejä ja kutsua lastenhoidon itsestäänselvyyksiä vaikka nimityksellä "tukea kasvuunsa", jotta saa alleviivattua yliopistokoulutuksen tärkeyttä.

Yliopistokoulutus on varmasti tärkeä. En kuitenkaan lastenhoitajana koe tarvetta alleviivata sitä, vaikka pyörittelisinkin termejä kätevästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Monesti lapset ja muut ihmiset haluavat tehdä hyviä asioita, mutta eivät läheskään aina. Tämän osoittaa ihan yleinen elämänkokemus. Lisäksi lapsilla empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla, minkä vuoksi lapset huomattavasti harvemmin kuin aikuiset tahtovat tehdä hyviä asioita. Systemaattinen ja erittäin julma kiusaaminen on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla jne.

Tällä hetkellä kasvatustieteen piirissä ja yleisemminkin yhteiskunnassa on muodissa hyvin liberaali käsitys järjestyksenpidosta ja sääntöjen noudattamisen valvomisesta. Lähtökohtaisesti kaikki ongelmat ajatellaan kyettävän hoitaa joko keskustelun, erilaisen palkitsemisen tai lääketieteen keinoin. Tämän kasvatuslinjan perustelemiseksi on sitten lähdetty luomaan keinotekoisen positiivista ihmiskuvaa, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan aina hyvään pyrkivä ja siksi tarvitsee vain ohjausta ja ystävällisyyttä alkaakseen käyttäytyä hyvin.

Todellinen tilanne on sitten se, että päiväkoti-ikäisillä lapsilla auktoriteettien ja sääntöjen kunnioitus vain heikkenee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 90-luvun alussa jos käskit ryhmän riviin seisomaan, niin ne yleensä myös menivät riviin ihan vain yhdellä sanomisella. Nykyään taas suuri osa ei vastaavan käskyn kuultuaan lotkauta korvaansakaan ja häsläys vaan jatkuu, kun ei niitä saa väkisinkään riviin siirtää, kun sen taas katsotaan nykyisin loukkaavan lapsen koskemattomuutta.

Saattaa olla, saattaa olla että ei. Muistan kyllä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun. Silloin minullekin riitti, että lapsi totteli kun käskin, halusi tai ei. Lakiuudistus vaikutti siihen, että piti muuttaa sekä kasvatus- että työskentelytapoja. Piti myös opiskella ja hankkia kokemusta.

Totta on, että nykyään vain montessoripäiväkodin lapset saattavat olla niitä, jotka eivät edes aloita häsläystä. Tavallisessa päiväkodissa kestää hetken, että lapsen saa reagoimaan edes omaan nimeensä.

Minun yleinen elämänkokemukseni osoittaa sen, että on mahdollista saada lapsi pyrkimään hyvään. Minun tehtäväni on tukea kasvua- ja kehitystä, opettaa kaveritaitoja ja kykyä empatiaan.

Edelleen oletan, että lapsi tulee ohjaukseeni mielellään, ja noudattaa antamiani ohjeita koska haluaa tehdä sen. (Suurimmalta osalta onnistuu, myös erityisen tuen lapsilta kykyjensä mukaan.)

Voi tosin olla, että jossain vaiheessa totean, ettei onnistu enää, koska ei anneta tehdä työtä hyvin. Lasten tarhaus riittänee laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi päättäjien mielestä, riittää kun asiat ovat hienosti visioissa ja juhlapuheissa.

Nykyään tottelu ei edes ole tavoitteena suurelta osin. Se saatetaan usein nähdä haitallisenakin, kun tavoitteena on saada lapsille hyvä itsetunto.

Lastentarhassa kuri oli tärkeää, nykypäivän varhaiskasvatusyksikössä taas ihmisenä kasvaminen.

Siirtyminen hoidosta varhaiskasvatukseen vuonna 2015 on tosiaan vaatinut henkilökunnaltakin paljon, sekä asenteiden että koulutuksen hankkimisen osalta.

Lastentarhanopettajan työ voi kuulostaa kivalta ja antoisalta jos ei ole kokemusta päiväkotityöstä. Itse vain keikkailen ja pidän siitä mutta vakityötä en ottaisi päiväkodista. Kahdeksan tuntia ilman kunnon taukoa metelissä ja koko ajan lapsia paimentamassa ja riitoja selvittämässä hirveässä kiireessä johtaa siihen että työpäivän jälkeen on väsynyt. Työ johtaa monella varmasti uupumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä ruokkii itseään. Lapsi tahtoo tehdä hyviä asioita, jos aikuinen toivoo sitä ja huomaa sen. Hän tahtoo ainakin yrittää.

Jos lapsi ei saa osakseen kaunista käytöstä ja lempeää ohjausta, hyvillä asioilla ei ole merkitystä hänelle. Huonokin huomio on parempi kuin ei mitään. Ja miksi ei olisi tyhmä ja ilkeä, kun sitä odotetaan, hauskaa se on silloin sekin kun kaverit itkee ja aikuinen huutaa.

Monesti lapset ja muut ihmiset haluavat tehdä hyviä asioita, mutta eivät läheskään aina. Tämän osoittaa ihan yleinen elämänkokemus. Lisäksi lapsilla empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla, minkä vuoksi lapset huomattavasti harvemmin kuin aikuiset tahtovat tehdä hyviä asioita. Systemaattinen ja erittäin julma kiusaaminen on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla jne.

Tällä hetkellä kasvatustieteen piirissä ja yleisemminkin yhteiskunnassa on muodissa hyvin liberaali käsitys järjestyksenpidosta ja sääntöjen noudattamisen valvomisesta. Lähtökohtaisesti kaikki ongelmat ajatellaan kyettävän hoitaa joko keskustelun, erilaisen palkitsemisen tai lääketieteen keinoin. Tämän kasvatuslinjan perustelemiseksi on sitten lähdetty luomaan keinotekoisen positiivista ihmiskuvaa, jonka mukaan ihminen on pohjimmiltaan aina hyvään pyrkivä ja siksi tarvitsee vain ohjausta ja ystävällisyyttä alkaakseen käyttäytyä hyvin.

Todellinen tilanne on sitten se, että päiväkoti-ikäisillä lapsilla auktoriteettien ja sääntöjen kunnioitus vain heikkenee vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. 90-luvun alussa jos käskit ryhmän riviin seisomaan, niin ne yleensä myös menivät riviin ihan vain yhdellä sanomisella. Nykyään taas suuri osa ei vastaavan käskyn kuultuaan lotkauta korvaansakaan ja häsläys vaan jatkuu, kun ei niitä saa väkisinkään riviin siirtää, kun sen taas katsotaan nykyisin loukkaavan lapsen koskemattomuutta.

Saattaa olla, saattaa olla että ei. Muistan kyllä 80-luvun lopun ja 90-luvun alun. Silloin minullekin riitti, että lapsi totteli kun käskin, halusi tai ei. Lakiuudistus vaikutti siihen, että piti muuttaa sekä kasvatus- että työskentelytapoja. Piti myös opiskella ja hankkia kokemusta.

Totta on, että nykyään vain montessoripäiväkodin lapset saattavat olla niitä, jotka eivät edes aloita häsläystä. Tavallisessa päiväkodissa kestää hetken, että lapsen saa reagoimaan edes omaan nimeensä.

Minun yleinen elämänkokemukseni osoittaa sen, että on mahdollista saada lapsi pyrkimään hyvään. Minun tehtäväni on tukea kasvua- ja kehitystä, opettaa kaveritaitoja ja kykyä empatiaan.

Edelleen oletan, että lapsi tulee ohjaukseeni mielellään, ja noudattaa antamiani ohjeita koska haluaa tehdä sen. (Suurimmalta osalta onnistuu, myös erityisen tuen lapsilta kykyjensä mukaan.)

Voi tosin olla, että jossain vaiheessa totean, ettei onnistu enää, koska ei anneta tehdä työtä hyvin. Lasten tarhaus riittänee laadukkaaksi varhaiskasvatukseksi päättäjien mielestä, riittää kun asiat ovat hienosti visioissa ja juhlapuheissa.

Nykyään tottelu ei edes ole tavoitteena suurelta osin. Se saatetaan usein nähdä haitallisenakin, kun tavoitteena on saada lapsille hyvä itsetunto.

Lastentarhassa kuri oli tärkeää, nykypäivän varhaiskasvatusyksikössä taas ihmisenä kasvaminen.

Siirtyminen hoidosta varhaiskasvatukseen vuonna 2015 on tosiaan vaatinut henkilökunnaltakin paljon, sekä asenteiden että koulutuksen hankkimisen osalta.

Kyllä varhaiskasvatuksessa ihan edelleen pitäisi opettaa mm. ryhmässä toimimista ja toisten huomioonottamista, ohjeiden kuuntelemista ja niiden mukaan toimimista ikätason mukaan. Ennen tätä kaikkea sanottiin kuriksi, nykyään kurista ei puhuta.

Monet ryhmät on kyllä kuin villejä apinalaumoja. Ja sitten ne lähetetään niillä taidoilla kouluun..

Itse vaadin lapsilta sitä että aikuista kuunnellaan ja yhteisistä säännöistä pidetään kiinni. Eikä se mielestäni lyttää lapsen itsetuntoa kun se tehdään asiallisesti ja lasta kunnioittavasti; kunnioitus puolin ja toisin on tärkeää. Mielestäni sekin on väärin jos aikuinen antaa lapselle kuvan ettei aikuista tarvitse kunnioittaa ja että sitä ei vaadita.

Mitäs oppeja siellä vielä kaivattais? Viherasemmistolaisuutta, sosialismia, vegaaniutta ja islamia varmasti jo ihan tarpeeksi siellä tyrkytetään ravinnoksi pilteille.