"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Kuka muistaa Keltaisen Pörssin? Siellä rivi-ilmoina kaikkea.. Ja Helsingin Sanomien asuntoliite katosi sunnuntaisin paikallisen espoolaisen Shellin kahvilasta heti aamusta kun asuntoilmoitukset oli siinä, liite oli paksu kuin mikä.
Sanoin Tv.luvan irti kun junger digitalisoi tv lähetykset eikä telkku toiminut. Hankin myöhemmin tikin, eikä ollut varaa lupaan. Luvan hankkiminen olis ollu muutenkin turhaa koska ei sitä kukaan kysellyt.
Ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa pankissa annettiin ekana palkkapäivänä 1973 shekkinippu ja käytä sitä huomautuksella. Asiakkaat sai 10 kpl:n nipun, pankkilaiset sai 30 kpl:n nipun. Shekeillä ja pienillä seteleille sitä pärjäsi 80-luvulle, jolloin otin kortit käyttöön. Seitsemänkymmentä-luvun lopulla ennen nykyisiä automaatteja oli myös seteliautomaatit. Niistä sai erityisellä kortilla 1-5 kpl 50 markan seteleitä, tilin saldoa ei tarkistettu nostaessa.
Kerran lähdettiin Tukholman risteilylle perheen kanssa, matka ja ruuat oli maksettu. Käyttörahaa puuttui (olishan sitä saanut shekeillä ), mutta sanoin vaimolle, nyt haetaan rahaa seinästä. Mikonkadulla oli automaatti, josta nostin 250 mk matkarahoja.
Hämmästynyt ilme oli uskomaton.
Mentiin muuten auton räppänällä Siljan terminaaliin, auton sai jättää parkkiin Laivasillankadulle, ei parkkimittareita eikä kiekkoja (olikohan niitä vielä)
2-6-2 kirjoitti:
Ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa pankissa annettiin ekana palkkapäivänä 1973 shekkinippu ja käytä sitä huomautuksella. Asiakkaat sai 10 kpl:n nipun, pankkilaiset sai 30 kpl:n nipun. Shekeillä ja pienillä seteleille sitä pärjäsi 80-luvulle, jolloin otin kortit käyttöön. Seitsemänkymmentä-luvun lopulla ennen nykyisiä automaatteja oli myös seteliautomaatit. Niistä sai erityisellä kortilla 1-5 kpl 50 markan seteleitä, tilin saldoa ei tarkistettu nostaessa.
Kerran lähdettiin Tukholman risteilylle perheen kanssa, matka ja ruuat oli maksettu. Käyttörahaa puuttui (olishan sitä saanut shekeillä ), mutta sanoin vaimolle, nyt haetaan rahaa seinästä. Mikonkadulla oli automaatti, josta nostin 250 mk matkarahoja.
Hämmästynyt ilme oli uskomaton.
Mentiin muuten auton räppänällä Siljan terminaaliin, auton sai jättää parkkiin Laivasillankadulle, ei parkkimittareita eikä kiekkoja (olikohan niitä vielä)
Samoin, ilme oli uskomaton kun höyläsin luottokorttia ensimmäisen kerran Maxi marketissa. Niin näin voi maksaa, ilman rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Ravintolassa ei saanut tilata alkoholia ilman ruokaa.
Alkossa palveltiin vain tiskin takaa ja kaikki pullot käärittiin paperiin tai laitettiin paperipussiin.
Eikö jenkeissä ole noita ollut hiljattain tai jos on vieläkin. Joku narkkis alkkiksen näköinen pitelee paperipussia ja nuo siitä.
Muutin Suomeen lokakuussa 2010. Ostin tv:n ja heti sain puhelun tv lupamaksujen tarkastajalta. Mikä vauva ei ymmärrä tv-lupatarkastajaa? Joku 10-vuotias tietää, että Suomessa oli vielä äskettäin ilmantovelvollisuus, kun ostit television ja vielä soittavat kotiin lupamaksuista. Muistan, että lupatarkastaja hirnui puhelimessa, pyysi lupamaksuja myös niiltä vuosilta kun en asunut Euroopassa. Aika aggressiivisesti yritettiin laskuttaa tv:n käytöstä heti kun tulet Suomeen, eikä siitä ole kun reilut 10 vuotta.
En maksanut koskaan TV luvasta. Katselin tietokoneeseen liitettävällä tv-kortilla tv:tä ja käytin sisäantennia. 1 kerran lupatarkastaja kävi ovella. kerroin ettei TV ole ja lähti menemään.
Vierailija kirjoitti:
Olen syntynyt 1980 ja 2006 syntynyt tyttöni ei tykkää yhtään kun käytän ilmaisuja kuten venttaa ja revippä siitä. Kerran tyttö jätti minut keskellä HenkkaMaukkaa koska olin kuulemma niin nolo sanoessani tsiikaa näitä, huutelin sitten perään että Ada venttaa :D
Voi sentään, jättää nyt äiti tuollalailla keskelle kauppaa.
Ehkä hän ei kuullut sinua? Huuda ensi kerralla vielä kovempaa :D
Vierailija kirjoitti:
En maksanut koskaan TV luvasta. Katselin tietokoneeseen liitettävällä tv-kortilla tv:tä ja käytin sisäantennia. 1 kerran lupatarkastaja kävi ovella. kerroin ettei TV ole ja lähti menemään.
Mä sanoin myös, että ei ole telkkaria. Molemmat tiedettiin, että valehtelen, mutta minkäs lupatarkastaja sille mahtoi. Ei pyrkinyt sisälle.
Näitä tv-kortteja mainostettiin hauskasti "Huomaathan, että vaikka tv-lupatarkastajan on käytännössä aivan täysin mahdotonta havaita tv-korttia, tulee televisiolupamaksu silti maksaa". Niin paljon korostettiin kortin vaikeaa havaittavuutta, että tyhmempikin ymmärsi, että tällä säästää lupamaksun...
Vierailija kirjoitti:
Sanokaa nyt sitten kun aloititte, että montako niitä sukupuolia on?
Vain mielikuvitus on rajana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nää nykyajan lapset tiiä mitä tehdään kun taivaalle ilmestyy kesken leikkien lentokone.
Tiedänpäs. Kaivan iPhoneni esiin ja katson Flightradarista mikä lentokone on kyseessä.
-poika5v.
Voi hyvät hyssykät näitä nykyajan kotkotuksia. Kylä ennen vanhaan oli kaikki niin paljon paremmin.
Viinakortti. Sitä ei tunne kukaan. Tai alkon tiskiä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai disketti mikään alkeellinen ole, et vain ole ollut tekemisissä kuplamuistinkaan kanssa varmaan, saati sitten lerppujen.
Entäs magneettinauha -kasettien tai -nauhojen kanssa
Tai entäs reikänauhojen
Tai massamuistien (IBM 3350)
Tai siirtolevyjen (IBM 3330)
Voit sä olla, ollaanko enään? Vai tehdäänkö ja mennäänkö aina. Ennen ovikello soi ja joku kysy voit sä olla.
Yleensäkkin varmaan ovikellon soittaminen. 😀
Vierailija kirjoitti:
2-6-2 kirjoitti:
Ensimmäisessä varsinaisessa työpaikassa pankissa annettiin ekana palkkapäivänä 1973 shekkinippu ja käytä sitä huomautuksella. Asiakkaat sai 10 kpl:n nipun, pankkilaiset sai 30 kpl:n nipun. Shekeillä ja pienillä seteleille sitä pärjäsi 80-luvulle, jolloin otin kortit käyttöön. Seitsemänkymmentä-luvun lopulla ennen nykyisiä automaatteja oli myös seteliautomaatit. Niistä sai erityisellä kortilla 1-5 kpl 50 markan seteleitä, tilin saldoa ei tarkistettu nostaessa.
Kerran lähdettiin Tukholman risteilylle perheen kanssa, matka ja ruuat oli maksettu. Käyttörahaa puuttui (olishan sitä saanut shekeillä ), mutta sanoin vaimolle, nyt haetaan rahaa seinästä. Mikonkadulla oli automaatti, josta nostin 250 mk matkarahoja.
Hämmästynyt ilme oli uskomaton.
Mentiin muuten auton räppänällä Siljan terminaaliin, auton sai jättää parkkiin Laivasillankadulle, ei parkkimittareita eikä kiekkoja (olikohan niitä vielä)
Samoin, ilme oli uskomaton kun höyläsin luottokorttia ensimmäisen kerran Maxi marketissa. Niin näin voi maksaa, ilman rahaa.
Muutama vuosi sitten tutussa kahvilassa kassa kertoi että aamulla oli joku nuori tullut ja ostanut kahvin mukaan. Sitten hän tökkäsi kännyllä maksupäätettä ja kuitti tuli maksetusta ostoksesta. Ei meinannut vieläkään uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Viinakortti. Sitä ei tunne kukaan. Tai alkon tiskiä.
Mulla on vielä tallessa isän viinakortti, se tuli mulle "perintönä" 2005. Mulla on tallessa myös molempien vanhempieni leijonakantisia ja pankki- ja kelakortteja myönnettyinä vuosikymmeniä sitten. Niitä on hauska joskus katsella ja muistella menneitä ihmisiä ja mennyttä aikaa.
Vanhempieni elinaikana (1923-2011) Suomi muuttui aivan hurjasti, mutta kyllä minäkin (s. 1965) olen ehtinyt nähdä ja kokea yhtä ja toista ja huomata yhteiskunnan hirmuisen nopean muutoksen, varsinkin 2000-luvun kuluessa. Tietoyhteiskunnasta alettiin puhua joskus 80-luvun puolivälistä saakka, mutta kukaan ei silloin pystynyt näkemään, että ihan *tällaiseksi* se muuttuisi. "Ai pankissa käydään jotain pientä metalli-ja lasipalaa kädessä pidellen ihan vaan kotisohvalla istuen? Älä nyt viitsi, oletko Orwellia lukenut viime aikoina tai jotain?" Suunnilleen noin se olisi mennyt, ei tätä nykyelämää tainneet oikein osata ennustaa edes scifi-kirjailijat. Sorry tää OT, mutta tulipahan nyt mieleen.
1981 toimistossa hankittiin uusi kirjoituskone, jossa oli suurena uutuutena korjausnäppäin.
Koneessa oli korjausnauha. Konetta pystyi peruuttamaan muutaman merkin verran, jolloin näppäimistö naputti korjausnauhan läpi ja peitti valkoisella väärät merkit.
Eläke meinasi tulla vastaan ennen kuin pitkä teksti valmistui.
Blondi oli ostoskeskuksessa kun hänen puhelimensa soi.
-Moi, mistä tiesit mulle tänne soittaa?
Puhelinkopissa voi kuunnella "viikon iskelmät". Numero oli 022.
Muistatteko taskuliittymän, jolla pystyi soittamaan mistä vain puhelimesta ja lasku tuli kerran kuukaudessa kotiin? Itselläni oli tällainen ihan 2000-luvun alussa ennen kuin hankin kännykkän. Puhelua aloittaessa näppäiltiin oma tunnusluku ja salasana. Soittelin puhelinkioskista ja joskus kaverin kännykästä. Nämä ei olleet kovin yleisiä ja muistaisin, että sain taskuliittymäni lahjaksi sukulaiselta, joka oli saanut sen ihan sitä varten, että saa antaa toiselle lahjaksi hänen hankittuaan kännykkäliittymän.