"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.
Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.
Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.
Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.
70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.
Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.
Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.
CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?
En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.
Minäkin muistan että alkuun puhuttiin laser-levyistä. Laser oli ylipäätään jotain todella uutta ja hienoa 1980-luvulla ja oli aikakauden muotisanoja. Kuten myös turbo.
Yhdellä sedän tutulla oli Turpiini-Mersu.
Lapsuuden oudoimpiin "taidepläjäyksiin" kuului M. A. Nummisen Jänikset maaaaaaailman kartalle, tiluliliiii tilulileeeei... Isän mielestä se oli ilmeisesti hyvä laulu, kun sitä hoilotti välillä virne naamalla, mutta minulle se lapsena (ja edelleenkin) aiheuttaa lähinnä myötähäpeää 🤣🤣
Siitä ainakin on nykymusiikin taso parantunut 😂
Virtasilla,Riitta puhelimessa.
Tällaisia konsertteja olivat muistaakseni ZZ Top, Iron Maiden, Deep Purple...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.
Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.
Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.
Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.
70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.
Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.
Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.
CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?
En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.
Mulla oli 80-luvulla ala-asteella suksetkin olikohan Järvisen(?) Laser sukset :D
Ensimmäisen oman cd-levyn sain vasta 1990, tosin vanhemmat osti edellisenä vuonna stereosarjan jossa oli mm. cd-soitin mukana.
Kaseteissa saatettiin joskus käyttää sitä c-kasetti nimitysta erotuksena vhs kaseteista. Tietokoneiden tai pelikonsolien pelejä nimitettiin moduuleiksi, siis jotka ei olleet levykkeellä tai kasetilla, vaan ROM piirillä kotelon sisällä ja ne moduulipelit oli jotenkin vähän halveksittuja, kunnon pelit piti olla vähintään kasetilla, tietokonepelit muutenkin arvostetumpia kuin vanhanaikaisessa maineessa olevat pelkät pelikonsolit.
Vierailija kirjoitti:
Pankista haettiin säästöpossu johon kerättiin kolikoita.
Tuo on edelleen, pojalla on possu, johon kerää kolikoita. Pankin sijaan ne voi sitten käydä kaatamassa tallennuspisteeseen ja siirtää omalle tilille.
Vierailija kirjoitti:
Sisustus oli kyllä ihan erilaista. Akvaario taisi olla muotia. Meillä oli ainakin -80 luvun lopussa ja myös 90 luvulla. Vesisänky oli myös. Kumpaakaan noista en ottaisi enään.
Akvaarion haluaisin (taas). Ei vaan ole oikein paikkaa.
Vierailija kirjoitti:
Levis 501
Edelleen kaapissa monet parit ja suosittu malli myös monilla tuntemillani nuorilla.
Minä sanon tyttärelleni vieläkin et, otan tuon ohjelman nauhalle ja katson myöhemmin johon hän vastaa, kato et nauha riittää 👏
Piti aina pitää huolta, että kamerassa on filmiä. Kuvia otettiin vain juhlissa ja lomamatkoilla. Tärkeitä puheluita odotettiin kotona tai toimistossa, ei siis voinut olla liikkeellä missään. Merkkikosmetiikkaa ostettiin vain laivalta tai lentokentältä, kun verkkokauppojen tarjouksia ei ollut. Internetiä ei ollut, joten kaikki tieto piti saada kirjoista. Kirjastot yleisiä tiedonhakupaikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Rillipäät älkää vaivautuko"
Älkööt eikä älkää
Siis näitä ihmettelin jo ihan pienenä, suunnilleen heti kun opin kirjoittamaan jotenkuten ja etsin kirjekaveria. Jossain ihan pikkulasten lehdessä, olisiko ollut Nalle Puh (?) oli näitä "läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko" mietin mitä ihmeen väliä on sellaisen ihmisen ulkonäöllä, jonka kanssa kirjoitellaan vaan kirjeitä.
69 kirjoitti:
Minä sanon tyttärelleni vieläkin et, otan tuon ohjelman nauhalle ja katson myöhemmin johon hän vastaa, kato et nauha riittää 👏
Vaikka videokamerallakin tallennetaan digitaalisesti muistiin, monet puhuu vielä nauhoittamisesta :D
Autolla tienpäällä poliisien ratsiassa:
Konstaapeli: Hyvää päivää. Ajokortti, rekisteriote ja radiolupa.
Kuljettaja: Hyvää päivää. Tuossa ovat.
Nämä täytyi olla voimassa, jos oli muuttanut toiseen lääniin täytyi rekisterikilvet vaihdattaa sen läänin mukaan alkavalla kirjaimella oleviksi. Autoradiota ei saanaut olla, jos ei ollut radiolupa maksettuna, kotona myös tuli olla radiolupa. Samoin kohteliaisuus puhuteltaessa ja puhuessa oli voimissaan.
Ei nää nykyajan lapset tiiä mitä tehdään kun taivaalle ilmestyy kesken leikkien lentokone.
Ei uskonut kun kerroin että tässäkin kylässä on ollut kirjasto, useita kauppoja, leipomo, huoltoaseman kahvio, posti, kampaamoja, grilli, ja kaksi pankkia.
Nykyään kun noista ei ole jäljellä ainuttakaan. On vain pelkkää uutta asutusta ja lähimpään kauppaan monen kilometrin matka.
Vierailija kirjoitti:
Autolla tienpäällä poliisien ratsiassa:
Konstaapeli: Hyvää päivää. Ajokortti, rekisteriote ja radiolupa.
Kuljettaja: Hyvää päivää. Tuossa ovat.
Nämä täytyi olla voimassa, jos oli muuttanut toiseen lääniin täytyi rekisterikilvet vaihdattaa sen läänin mukaan alkavalla kirjaimella oleviksi. Autoradiota ei saanaut olla, jos ei ollut radiolupa maksettuna, kotona myös tuli olla radiolupa. Samoin kohteliaisuus puhuteltaessa ja puhuessa oli voimissaan.
Olen 70-luvulla syntynyt ja tuo radiolupa oli kyllä mulle uutta, ei ole vanhemmat koskaan puhuneet tuosta vaikka minun aikaan on aina auto ollut meillä. Näköjään 1976 poistunut tuo radiolupa, meikäläinen täyttänyt 2v sinä vuonna:
Koko perhe hiljaa!
Yritän äänittää Syksynsäveltä mikrofonin kautta telkkarista kasettimankalle.
Ta kun naapurin ukko pyysi kaveriksi lumitöihin, kun lumet olivat tulleet katolta. Olin noin 10- vuotias. Vähän aikaa lumia heitettyään hän totesi, että pitää lähteä sisälle, kun Seppo SAATTAA soittaa. Seppo (nimi muutettu) oli hänen toisella paikkakunnalla,opiskeleva poikansa. Taisin tienata tunnin huhkimiseesta 5 markkaa.