"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Hei, sun hakulaite piippaa.

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopissa voi kuunnella "viikon iskelmät". Numero oli 022.

Tuohon olen liian nuori, mutta musiikkipuhelimen viikon listaa joskus kotona kuuntelin, kun vanhemmat olivat poissa. Muuten olisi tullut satikutia, tosin vain verbaalisesti. 😁 Neiti Aikaa ja säätiedotustakin joskus kuuntelin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käytiin koulun jälkeen kemikaliossa haistelemassa kumeja.

Silloin peloteltiin, että hajukumien ja hajustettujen kirjepapereiden haistelusta saa syövän.

Meilläpäin puhuttiin, että jos syö sitä hajukumia, niin se muuttuu lasiksi mahassa 😂!

Ja pieninä eka- tokaluokkalaisina vielä uskottiin siihen 🙈! Hädin tuskin uskallettiin nuuskia niitä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puhelinkopissa voi kuunnella "viikon iskelmät". Numero oli 022.

Tuohon olen liian nuori, mutta musiikkipuhelimen viikon listaa joskus kotona kuuntelin, kun vanhemmat olivat poissa. Muuten olisi tullut satikutia, tosin vain verbaalisesti. 😁 Neiti Aikaa ja säätiedotustakin joskus kuuntelin.

Kun puhelimen raha-aukkoon laittoi kamman ja löi nyrkillä koneen kylkeen juuri kun puhelu yhdistyi sai kuunnella niin pitkään kuin halusi ilman rahaa.

Se oli 70-luvun hakkerointia.

Vierailija kirjoitti:

Kirjekuoreen piti liimata postimerkit nuolaisemalla niiden takapuolta, että se liima aktivoitui. Jos lähetti postia ulkomaille, niin siihen tarkoitukseen hankittiin mieluusti ohutta paperia.

Jollei kuoressa ollut leimattuna "par avion" niin siihen liimattiin sitten sellainenkin erityinen merkki tai kirjoitettiin itse. Että oikein lentopostia.

Semmoisia kuoriakin sai jotka oli yhdistettyjä kirjepaperilla, se taivutettiin sitten kirjeeksi kostuttamalla sivujen liepeet jotta sai ne liimattua kiinni.

Nuo kirjeet olivat nimeltään 'aerogrammi', sitä yritettiin tarjota 'ilmakirje'-nimellä.

Vierailija kirjoitti:

Viinakortti. Sitä ei tunne kukaan.  Tai alkon tiskiä. 

Systemetissä oli tiski kauemmin kuin Alkossa.

Sikäli muistan.

Mentiin koulun jälkeen pelaamaan kaverin veljen commodore 64ää. Vuorotellen. Mulla ei siis ollu harmainta aavistusta mikä homma kyseessä, yhden kundin takia menin mukaan. Loppu pelit lyhyeen mut pojan kanssa silti kehkeytyi asiat...

Akvaario oli must have.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjekuoreen piti liimata postimerkit nuolaisemalla niiden takapuolta, että se liima aktivoitui. Jos lähetti postia ulkomaille, niin siihen tarkoitukseen hankittiin mieluusti ohutta paperia.

Jollei kuoressa ollut leimattuna "par avion" niin siihen liimattiin sitten sellainenkin erityinen merkki tai kirjoitettiin itse. Että oikein lentopostia.

Semmoisia kuoriakin sai jotka oli yhdistettyjä kirjepaperilla, se taivutettiin sitten kirjeeksi kostuttamalla sivujen liepeet jotta sai ne liimattua kiinni.

Nuo kirjeet olivat nimeltään 'aerogrammi', sitä yritettiin tarjota 'ilmakirje'-nimellä.

Posti myi 80-luvulla 30 minuutin kasetteja (15 minsaa per puoli) pehmokuoressa. Se kai oli tarkoitettu enimmäkseen puheen nauhoitukseen, puhekirjeeksi. Ostin noita muutaman ja lähettelin niitä ulkomailla oleskeleville kavereilleni. Yhdistin niihin myös musiikkia, tein siis puhe&musiikkikollaaseja. Yhteen laitoin pätkiä erilaisista joululauluista, lopetin sen Shakin' Stevensin Merry Christmas Everyonen kertosäkeeseen, josta tein luupin tupladekillä feidaukseksi B-puolelle. Muistoja, hah. 😁

Pyramidin muotoisia Trip-mehupakkauksia ei muista kukaan.

Nauhoitettiin videokasetille joltain kaapelikanavalta Doylea ja Bodieta.

Nuorten sävellahja 22001 :)

Vierailija kirjoitti:

Nuorten sävellahja 22001 :)

Juontajana joko Jake Nyman tai Liisa Lääveri, myöhemmin myös Kikka Pohjaväre. Nuo muistan, oliko vielä muita? Jakeen se tietysti eniten henkilöityi, hän oli se Mr Nuorten Sävellahja.

Vierailija kirjoitti:

Pyramidin muotoisia Trip-mehupakkauksia ei muista kukaan.

Ööö, muistaapas! Ja kaihoisana muistaakin. Onko mikään mehu ikinä maistunut niin hyvältä kuin Trip tetrassa? Tuskin.

Välillä unohtaa, miten kärsivällisyyttä vaativaa hommaa vaatteiden tilaaminen postimyynnistä oli. Tilasimme lapsuudessani 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa vaatteita pääsääntöisesti joko Ellokselta tai Anttilasta. Oli juhlapäivä, kun uusi kuvasto oli saapunut postilaatikkoon. Sai olla tarkkana, jos tilasi vaatetta johonkin erityiseen tilaisuuteen; Anttilasta tuotteet tulivat tuon ajan standardeilla suht nopeasti (varmaan jotain 2-3 viikkoa), mutta Elloksen pakettia saattoi joutua odottamaan pitkäänkin. Muistelisin, että meille tilattiin kevätvaatteita jo hyvinkin aikaisin kevättalvella, varmaan maaliskuun alkupuolella. Paketti saapui sitten sopivasti huhti-toukokuun vaihteessa kun alkoi jo olla lämmintä. Nykyihmisen kärsivällisyys ei riittäisi 6-8 viikon odotukseen.

Kun olin n.16-17 ikäinen olin menossa töihin varastolle kuuntelin matkaradiosta musiikkia kävellessäni mustamaija pysähtyi kohdallani ja poliisit kysyivät onko radiolupaa,no ei ollut.ottivat matkaradioni ja käskivät hankkia radioluvan ja sitä näyttämällä sain lunastettua poliisiasemalla matkaradioni takaisin.voi niitä aikoja kyllä vitutti m 71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siinä ettei niitä ole. Yritäppä se selittää 2000-> syntyneille..

Niinpä. Nykynuorisolle on todella vaikeaa selittää yhtään mitään koska he eivät yksinkertaisesti ymmärrä mistään mitään. Suurimmalla osalla yksinkertaiset perusasiatkin ovat ylivoimaisen vaikeita. Tähän on tultu, kiitos lepsun kasvatuksen.

Joopa joo :D

Ajatteleppa montako somejärjestelmää tuollaien tämän päivän 18 vuotias on ehtinyt käydä läpi ja osa niistä on jo vanhentunutkin ja jäänyt käytöstä pois heidän aikanaan. Samoin muita käyttöjärjestelmiä ja laitteita pilvinpimiein.

Meikäläinen osasi 18 vuotiaana kirjoittaa kirjeen ja postikortin, sekä soittaa lankapuhelimella.

Minä joudun useinkin pyytämään apua parikymppiseltä lapsenlapseltani milloin missäkin nettiin kirjautumisessa. Tuon ikäisten yleistietous on myös mahtavaa kun ovat pienestä pitäen imeneet valtavaa määrää erilaista tietoa netin ihmemaailmassa. Vaihtavat ajatuksia ja kokemuksia eri puolilla maailmaa asuvien nuorten kanssa, englanniksi tietenkin. Tuon ikäisenä, 70-luvulla, enpä juuri tiennyt mistään mitään heihin verrattuna. 

1960 ja -70 luvulla poliisit näyttivät vanhoilta. Nyt ne näyttävät nuorilta pojilta ja tytöiltä.

Pankkiasiointi oli vielä 80-90-lukujen vaihteessa monasti yhtä tuskaa. Opintotuki tuli tilille kotikaupungin säästöpankkiin ja soluasunnon vuokran (2 hengen huone - huoneen yhteydessä oli sentään oma kylppäri-wc, ettei tarvinnut jakaa samaa koko solun asukkaiden kanssa) eräpäivä oli muutaman päivän sisällä opintotuen tulosta - ei siis voinut turvautua tilisiirtokuoreen, koska sen kulussa kotipankkiin ja laskun käsittelyssä meni epämääräinen aika eikä tilillä ollut yleensä markkaakaan rahaa ennen opintotukea.

Siispä jonottamaan opiskelupaikkakunnan säästöpankkiin tilisiirtolomake kourassa - käytännössä aina monella muullakin oli laskujen eräpäivä silloin ja siinä sitten jonotettiin sadan muun kanssa ahtaassa ja tunkkaisessa pankkikonttorissa, josko ne laskunsa pääsisi maksamaan. Tuolloin ei vielä ollut mitään jonotusnumeroita vaan jokaiselle kassalle oli oma jono - siinä sitten toivoi, että tuli valittua oikea jono eikä kassaneiti lähde kesken jonotuksen lounaalle, joku tuo pankkiin puolta kassillista pieniä kolikoita tms. Kuin vielä viimeisenä kiusana kaiken muun päälle laskujaan ei voinut maksaa suoraan toisen säästöpankin tililtä vaan rahat piti ensin nostaa käteisenä ja tehdä sitten käteismaksu - josta tietysti riistettiin joku 5mk palvelumaksua.

Kun opiskeluaikana sitten pääsi työnsyrjään kiinni, niin tuli juppikauden lumoissa ostettua käytetty auto osamaksulla. Aika hauskaan näin jälkikäteen, että osamaksut tulivat vähän aikaa kaupanteon jälkeen kotiin kirjekuoressa siististi viikattuna 30 tilisiirtolomakkeen ketjulomakkeena - siitä vain sitten aina taittamaan ja varovasti repimään yksi tilisiirtolomake kerran kuussa, oma tilinumero "Tililtä:" -kohtaan, signeeraus alle ja pankkisiirtokuoressa pankin seinässä olelleeseen "pankkisiirrot" luukkuun.

Pankit tyrkyttivät siihen aikaan korkeakouluopiskelijoille pankkikortteja, joita yleensä sai vain jos oli vakituinen työsuhde ja riittävät tulot. Oli se sitten messevää pubissa heilutella korttia ja sanoa "iso kolmonen ja pistä sataselle" - ellei sitten vallan jättänyt korttiaan piikkiin.

MTV ( Mainos tv) lähetti aluksi ohjelmaansa tv1:n tai 2:sen ohjelmien välissä. Siinä joutsenet ja pöllöt vaihteli tunnuslauluissa.

Kun MTV sai lopulta oman kanavan, se alkoi lähettää ma-iltaisin elokuvan, ja se elokuva oli yleensä ainoa koko suomalaisessa tv-viikossa. Ja maanantaisin katsottiin alussa kaikki elokuvat, loistavaa palvelua.

MTV:llä ei ollut omia uutisia, se joutui taistelemaan pitkään eri laki-elimien ja eduskunnan kanssa. Politiikot vastusti jyrkästi mainos-uutisia, vain STT:n uutiset oli luotettavia sanoi mm Johannes Virolainen.

Entäs radio, n1985 alkoi ensimmäiset paikallisradiot ja niilläkin oli aluksi uutisvaikeudet.

60-luvulla tv2 suljettiin kesäksi säästöjen vuoksi, ei ihmiset kesällä telkkaria katso.

Uutisia ei lähetetty juhlapyhinä, vasta ensimmäinen kuulento kuun ympäri, Apollo 8 jouluna 1968 toi ensimmäiset uutiset jouluna Suomen televisioon.

Pleikkari ykkösen ja kakkosen muistikortit tallennusvälineenä ovat historian havinaa.