"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Siinä, että se juttu ei aukene sinullekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anttilan postimyyntiluettelo oli kovassa käytössä. En muista, että olisi koskaan tilattu mitään, mutta selattiin usein.

Olisin halunnut tilata sieltä vaikka mitä. Kiinnosti sellainen veivattava leluompelukone, koska sillä pystyi oikeasti ompelemaan. Siitä lelusta haaveilin ja toiveikkaana sitä äidiltä pyytelin tilattavaksi, mutta vastaus oli ei.

Sitten kerran menimme äidin työkaverin luo kylään. Työkaverin tyttärellä oli juuri sellainen ompelukone, mistä olin haaveillut.

Hän antoi minun ommella sillä. Koneessa oli kuitenkin vain päällilanka, aluslankaa ei lainkaan, joten ommel purkautui saman tien, eikä sillä oikeasti kangaskappaleita saanut yhdessä pysymään. Kunhan oli sellainen lelu.

Tämän jälkeen minua ei harmittanutkaan, etten saanut sitä ompelukonetta.

Minulla oli sellainen. Ei minusta ompelijaa sillä tullut, viimeksi olen ompelukonetta käyttänyt yläasteella vuonna 1980.

Äidillä se lelukone oli kirjahyllyn päällä koristeena muiden muistojen joukossa kuolemaansa saakka.

Mulla oli kanssa tuollainen ompelukone, mutta muistelisin, että sillä kyllä sai oikeasti yhdistettyäkin kankaita, vaikkei alalankaa varmaan ollutkaan...  En ainakaan muista, että ommel olisi tuosta noin vain purkautunut. Vielä parempi lelu oli kuitenkin pienet kangaspuut, joita lelukuvastossa mainostettiin. Niillä sai tehtyä nukeille mattoja ja muuta.

Pariskunta Korhonen, matkalla jossain päin Itä-Suomea, ottakaa yhteys sinne ja sinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valokuvat kehitettiin perinteisiksi kuviksi. Kuvat käytiin hakemassa kuoressa valokuvausliikkeestä tai omassa nuoruudessani 2000-luvun alussa Prismasta. :)

Ja parhaat liimattiin albumiin, ja kuviin kirjoitettiin kuvatekstit. Itse jatkan tätä traditiota, mielestäni kuvien vilauttaminen katsojalle kännykästä on tylsä tapa käyttää kuvia. Ihmisillä on valtavasti jemmassa digikuvia, joita ne eivät koskaan enää katso. Albumeja tulee selattua silloin tällöin.

Kuviin ei saa kirjoittaa, niiden viereen tai alle voi. Vielä parempi, jos kuvat esim aukeaman oikealla sivulla, tekstit vasemmalla. Itse printtaan jonkin verran parhaita digikuvia. Olen kovasti ollut kiinnostunut kuvauksesta, filmiaikoina tein itse filmin kehityksestä alkaen sekä mustavalkokuvia paperille että väridiakuvia. Oli Durst suurennuskone, diaprojektori taisi olla Agfa, eka kamera oli Ricoh, sitten Pentax ja parempi Pentax, eka digi oli Samsung, joka oli surkea, sitten pieni Pentax digipokkari, nyt kaikesta on jäljellä vain erikoistarjous Canon digipokkari. 

Niin ne ajat muuttuvat, eivätkä tässä tapauksessa mielenkiintoisemmaksi. En sentään ole sortunut selfiräpsyttelyyn kännyllä!

Sori, en voi nyt lähteä mihinkään. Odotan yhtä puhelua.

"Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?"

Miten joku voi olla noin tyhmä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.

Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.

70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.

Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.

Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.

CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?

En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä maksu se oli pitänyt suorittaa -70 luvun lopulla kun autojen tuulilaseihin liimattiin sellainen tarra siitä maksusta? muistaakseni niitä oli vielä -80 luvun alussa autojen etulasin kulmassa.

Oli niitä vielä 90-luvullakin kun sain kortin.

Autoverotarra. Muistaakseni.

Joo, se väliaikainen. :D

Olikin niin hyvä rahasampo, että jäikin pysyväksi.

Pankin eteisen maksuautomaatilla saattoi laittaa laskuun sekä viitenumeron että viestin. Kirjoitin aina autoverolappua maksaessa viestiksi: "Milloin tämä väliaikainen autovero päättyy?" Sekin ilo katosi kun nettipankissa on pakko valita joko viite tai viesti.

Rock-radio oli ärsyttävä kun ne kaikki juontajat oli jotain vanhoja hämyjä ja soitti vaan jotain kitararokkia. Hyvin harvoin Depeche Modea ym. syntikkamusiikkia ja silloinkin yleensä jonkin happaman kommentin kera. Tapani Ripatin Ocsid oli paras radio-ohjelma.

"Mä tulin ostaan isälle paketin Norttia ja 2 kaljaa"

Sari 5 v.

"Ole hyvä, laitanko kirjalle"

Kaupan täti

Vierailija kirjoitti:

Sori, en voi nyt lähteä mihinkään. Odotan yhtä puhelua.

Nimenomaan näin. Tai niin, että : minun on nyt lähdettävä kotiin, koska Pirkko soittaa kahdeksalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.

Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.

70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.

Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.

Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.

CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?

En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.

Jaa no ainakaan pikaisella googlauksella ei löytynyt tietoa, joka tukisi väitettäsi. Laserlevy-termiä on kyllä käytetty yleisterminä laserilla luettaville levyille näköjään, mutta ainakaan vielä en usko että nimenomaan CD-levyä olisi sanottu laserlevyksi koskaan. Voithan yrittää löytää jonkun linkin, jossa väittämäsi todistetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.

Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.

70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.

Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.

Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.

CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?

En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.

Minäkin muistan että alkuun puhuttiin laser-levyistä. Laser oli ylipäätään jotain todella uutta ja hienoa 1980-luvulla ja oli aikakauden muotisanoja. Kuten myös turbo.

Vitsi 1980-l. alusta: Mitä yhteistä on Keke Rosbergilla ja impotentilla? Kummallakaan ei turboa.

Miami Vicessa oli kerran todella cool Maserati. Biturbo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

C-kaseteista vielä. Muistatteko, kun "nauha meni sisään". Yhtäkkiä kesken A, a, a, a stayin' alive, stayin*n alive alkoi kuulua demonista möngerrystä "aaaaaäääääööööö, a, a, äääääää, sssssssssssteeeeeeeein ölllllaivvvvv..." kun mankka imaisi ääninauhan sisäänsä. Nuo inhottavat hetket! Ei muuta kun varovasti koukkimaan nauhaa äänipäiden kiduksista - joskus onnekkaasti nauhan sai ehjänä palautettua ja rullattua kasettiin, toisinaan nauha oli mennyttä. Toisaalta vain yhdestä kohtaa. Pilalle menneen kohdan saattoi saksia pois, teipata päät yhteen ja avot - taas jytäsi.

Eikä kukaan ollut kuullut sanaa C-kasetti.

Tekniikan Maailman arkistoa kun selailee, niin kyllä nimitys "C-kasetti" näyttää lyöneen itsensä läpi käytännössä samaan aikaan kuin itse C-kasettikin, eli melko tarkalleen vuonna 1971. Ensimmäinen kasettinauhurien vertailu lehdessä oli numerossa 18/71 ja kasettivertailu numerossa 19/71, ja niissä puhutaan jo C-kaseteista.

Aiempina vuosina koko kasetista löytyy vasta hajanaisia mainintoja, eikä vakiintunutta nimitystä vielä ole, vaan vuorollaan esiintyy mm. ilmaisuja "Philips-kasetti", "nauhakasetti", "CC-kasetti" (sanoista Compact Cassette) ja "stereokasetti". Kasetti-sana tarkoitti vielä tuohon aikaan ylivoimaisesti useammin kameran filmikasettia.

70-lukua en muista, mutta ainakin 80- ja 90-luvulla puhuttiin vain kaseteista, ei koskaan c-kaseteista ainakaan tavallisten ihmisten puheessa. En tiennyt silloin lainkaan, että ne ovat c-kasetteja.

Sitten voitiin varmaan alkaa puhua pelkistä kaseteista, kun muut kasettiformaatit (esim. autostereoissa jonkin aikaa suosittu Super 8 ja 70-luvun jälkipuoliskon Elcaset) olivat hävinneet sodan c-kasetille.

Vähän samaan tapaan CD-levy oli ensin "laserlevy", sitten CD-levy ja lopulta pelkkä levy, kun siitä oli tullut tavallaan "oletusarvoinen" levyformaatti.

CD-levyä ei kyllä kukaan koskaan missään ole kutsunut laserlevyksi. Sekoitatkohan LaserDisciin?

En todellakaan sekoita. "Laserlevy" oli alkuperäinen suomen arkikielen vakionimitys CD-levylle ja ehti olla 80-luvulla käytössä vuosien ajan ennen kuin "CD-levy" syrjäytti sen. Hesarin, Tekniikan Maailman tai minkä tahansa digitoituna löytyvän lehden arkisto todistaa.

Jaa no ainakaan pikaisella googlauksella ei löytynyt tietoa, joka tukisi väitettäsi. Laserlevy-termiä on kyllä käytetty yleisterminä laserilla luettaville levyille näköjään, mutta ainakaan vielä en usko että nimenomaan CD-levyä olisi sanottu laserlevyksi koskaan. Voithan yrittää löytää jonkun linkin, jossa väittämäsi todistetaan.

Googlaamalla on vaikea löytää asioita jotka ovat maksumuurin takana. Tässä joitakin TM:n otsikoita ja muita esiintymiä:

TM 3/83: "TM kokeilee: Laserlevysoitin"

TM 5/83: "Vaikutelmia laserlevyistä"

TM 7/83: "Se muuttaa äänilevyn halkaisijaltaan 12 cm:n ja maksimisoittoajaltaan 74 min. pituiseksi laserlevyksi." [Sonyn mainos]

TM 12/84: "Siirtyisinkö lasersoittimeen?" ["Lasersoittimia on ilmestynyt kaikkiin itsensä vakavasti ottaviin radioliikkeisiin. Laserlevyjäkin löytää jonkinlaisen valikoiman, kunhan viitsii nähdä vaivaa."]

TM 18/84: "Laserlevyn valmistus on tarkkaa touhua"

TM 18/85: "Lähes laserlevyn luokkaa" [Sonyn analoginen Video 8 -nauhuri]

TM 20/85: "Laserlevyn monet kasvot"

TM 8/86: "Käynnilläsi voit suorittaa myös Pioneer-CD-soittimen katsastuksen ja kuunnella autostereoista uusimpia laserlevyjä." [Pioneerin mainos]

Sana esiintyy lehdessä jatkuvasti vuoteen 1987, harvinaistuu sitten ja katoaa kokonaan vuonna 1992.

Tässä taas HS:n otsikoita:

HS 3.3.1985: "Laserlevy tiukassa testissä"

HS 7.3.1985: "Laserlevy ja vinyyli - kuin sähkövalo ja kaasulamppu"

HS 19.1.1986: "Laserlevy on selviytynyt etsikkoajasta"

HS 9.10.1988: "Eikö laserlevy olekaan ikuinen?"

HS 22.4.1989: "Laserlevyn voittoisa loppusuora"

HS 2.6.1990: "Laserlevy on antanut musiikeille ideologisen ja esteettisen takapotkun"

HS 8.8.1992: "Laserlevy ei saa täysin syrjäyttää LP-levyä"

Kaikissa näissä jutuissa kummassakin lehdessä käy valokuvista tai muusta asiayhteydestä yksiselitteisesti ilmi, että puhe on spesifisesti CD-levystä, ei laserlevyistä yleisesti. (HS:n levyarvostelusivuilla esiintyi helmikuusta 1986 kesäkuuhun 1992 saakka säännöllisesti maininta: "Levyjen määrän ja hinnan kohdalla ensimmäisenä on lp-levy, jälkimmäisenä laserlevy.")

Minun lapsuuteni ehdottomia kohokohtia olivat aamut, jolloin tuli piirretty jännä Rosvo Rudolf -ohjelma 😂 Pikku Kakkosen Kylli-tädin piirrokset ja Lasse Pöystin iltasatu sekä Pieni talo preerialla oli myös pakko katsoa.

Naapurin lasten kanssa leikittiin rosvoa ja poliisia, kirkonrottaa ja 10 tikkua laudalla. Aina oltiin ulkona leikkimässä.

Etelään kun lähdettiin 80 luvulla lomalle niin pankista haettiin matkashekkejä joita sitten vaihdettiin paikalliseen rahaan Rhodoksella tai Mallorcalla.

Muistatteko kotistereot joissa oli samassa paketissa levysoitin, kasettinauhuri ja viritin vahvistin? Ainakin Asa 3300 HiFi Studio trio oli yksi merkki ja sitten Saloralla oli vastaava laite.

Sitä ennen oli radionauhureita esim. Sankyo, Philips, National eli Natikka ja Sony.

Koulussa kielitunnilla oli Tandberg merkkinen kelanauhuri tai kasettinauhuri josta kuunneltiin Say it in English kirjan kappaleita jossa Jill ja Koira nimeltä Spot seikkaili.

Sitten Ruotsin tunnilla oli kirja nimeltä Hej på dig jossa Tallkulla nimisessä paikassa oli Eeva ja Anders.

Pankista haettiin säästöpossu johon kerättiin kolikoita.