"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Hirveän kallista bensaa taas. Melkein euron litralta!
Mentiin junalla Seppälään ostamaan vaatteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti oli valkoinen pahvi, joka uusittiin viiden vuoden välein.
Sairasvakuutuskortti oli valkoinen, ajokortti punainen, eikä sitä viiden vuoden välein joutuneet uusimaan kuin ammattiautoilijat.
Minä tiesin tämän. Sen siitä saa kun kakarat pääsevät muistelemaan. Sain valkoisen pahvisen ajokortin vuonna 1970. Vuonna 1975, kun se piti vaihtaa olivat punaiset tulleet käyttöön. Sellainen on lompakossa vielä pari vuotta. Silloin sain kuormurikortin vaihdetuksi rekkakortiksi (ABCE) ilman tutkintoja.
Punainen tuli käyttöön 1972.
Hälytysajoneuvoissa oli punainen varoitusvalo. Sininen oli hinausautossa.
Yläasteella 80-luvun alussa koulukaverin äiti oli Kelassa töissä (vai oliko sillä joku muu nimi silloin?). Joka tapauksessa väärensi 15-v. tyttärelleen tämän silloisen valkoisen pahvisen sairausvakuutuskortin siten, että syntymäaika näytti, että oli täysi-ikäinen. Pääsi tyttö ravintoloihin.
Vierailija kirjoitti:
Meinasin unohtaa seksilinjat! Poika oli ensin soittanut jollekin ehkä Super Mario -linjalle ja samalla sivulla oli ollut sitten tämän seksilinjan mainos. No, 10-vuotias on utelias ihmistaimi! Soittipa sitten samalla sinnekin. Ihmettelin puhelinlaskua, joka oli vissiin kolminkertainen normaaliin verrattuna. Soitin Telelle (kai se oli silloin tuon niminen paikka) ja ihmettelin. Sieltä kysyttiin heti, että onko huushollissa lapsia. Eihän siinä laskussa siis näkynyt erittelyä, että mistä se ylimääräinen summa oli siihen pompsahtanut. Olisi pitänyt tallettaa se lasku :) Yritin toki väittää, ettei mun poika varmaan ja epäilin jopa huoltomiestä, onneksi vain mielessäni. Soitin kuitenkin pojan kaverille, missä syyllinenkin oli silloin ja kutsuin hänet kotiin. Soitti takaisin vielä ja kysyin, että onko hyvä vai huono asia. En kertonut. Hetihän se poika-parka tunnusti soittaneensa. Oli vielä saanut mielestään heikosti on informaatiota, sitä hän oli odottanut. Teleltä vielä lohdutettiin, että olen kuitenkin päässyt vähällä rahallisesti. Monilla laskut ovat olleet tosi isoja. Puhuin viellä pojan kanssa, että pitääkö nyt sitten vielä hankkia estokin puhelimeen, mutta poika surkeana sanoi, ettei tarvi, "sekin kuitenkin varmaan maksaa". Eikä tarvinnutkaan.
Me soiteltiin luokkakavereiden kans puhelinkopista johonkin seksilinjan numeroon mihin meni läpi ilman rahaa. En tiedä miten onnistui. Mutta vastanneella tädillä varmaan riitti hauskuutta kun lauma hihittäviä ala-astelaisia on puhelimessa vuorotellen kuuntelemassa mitö sieltä juteltiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Otetaanko matkalle 36 kuvan rullia vai riittääkö 24?
Tästä tuli mieleen ne 4 kulmaiset salamavalot jotka kiinnitettiin pocket-kameraan. Ne oli kalliita ja sai kuvissa kaikkien silmät loistamaan punaisina.
Sain lapsena tuollaisesta mustelman otsaani. En muista enää tarkasti miten homma toimi, mutta jotenkin kamera automaattisesti pyöräytti sitä salamakuutiota ja se poksautti mua otsaan.
Filmirullista taas tuli mieleen, että vanhemmissa kameroissa seuraava ruutu piti pyörittää manuaalisesti oikealla peukalolla sellaisesta kiekosta joka oli kameran oikeassa yläkulmassa. Kuului sellainen "krutskrutskruts" -ääni kun rattaat kameran sisällä pyöri. Nuorena opiskelijana ostin ensimmäisen järkkärini, jossa filmi siirtyi automaattisesti laukaisun jälkeen. Vautsi vau!
Ja kuviakaan ei tietenkään päässyt näkemään heti, vaan filmirulla vietiin valokuvausliikkeseen kehitettäväksi tai lähetettiin esim Ifolorille vai oliko se Ifi? Eirikuva taisi olla toinen. Joskus koko filmi saattoi olla mennyt pilalle ja ei tullut yhtään hyvää kuvaa! Joskus mulle kävi niin, että sain jonkun ihan toisen henkilön kuvat!
Ja sitten oli vielä kertakäyttökamerat. Muistan, että sellainen ostettiin aina matkoille ja kesäleireille mukaan. Sillä sai otettua 24 kuvaa ja koko kamera vietiin valokuvausliikkeseen, kun kuvat kehitettiin.
"Otatko tuplat samaan hintaan?"
Oon myös kuullut että niiden kuvien kehittäjien piti laatutarkastaa se, eli ottaa pois esim. kokonaan mustat kuvat jne. Siellä sitten on samalla nähty ihan kaikki mitä ihmiset ovat ylipäänsä halunneet kuvata. Kai siitäkin joku on saanut kiksejä kun valokuvafirman työntekijä on nähnyt iiiihan kaiken
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Anttilan kevät ja syksy-kuvastot
- Puhelinluettelo
- Puhelinmuistiot
Puhelinpöytä ja vieressä tuoli. Pöydällä pyhelimen lisäksi kynä ja paperia.
Puhelinpöytä, jossa kiinni se tuoli. Huhhuh
Opiskeluaikana 90-luvulla pystyi baarissa vinguttamaan pankkikorttia vaikka tili oli tyhjä jos oli opintotuki tulossa maanantaina. Jos tili meni miinukselle niin pankki otti maksun tilin ylityksestä. Muistaakseni 30mk tai 50mk.
Opiskelijana ei tietysti ollut tv-lupaa kun se oli niin kallis. Ja kukaan ei avannut ovea pimputtelijalle. Joten jos halusi käydä kaverilla kylässä niin piti rämpyttää ovikelloa kunnolla ja hakata ovea. Tai sitten oli koodisoitto ovikellolla.
Kännyköitä ei ollut niin ei voinut soittaa kaverille että olen tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.
Operaattori oli Radiolinja.Tekstarit on puhtaasti GSM ominaisuus, eivätkä ole koskaan toimineet NMT:llä.
Radiolinjalla ei edes ole ollut NMT-puhelimia, NMT oli Telen monopoli.
Toimi ne tekstarit viimeisissä NMT-puhelimissa, esim Benefon Exion NMT 450i.
Lehtileike Tekniikan Maailma N:o 6/2001 sivu 88
Mullaoli ihan Nokian NMT ja tyttärellä oli Nokian Ringo.
Ringosta en muista, mutta tekstarit toimi molempiin suuntiin minulla.
Mummini kertoi tapauksesta, kun aikoinaan oli juossut väliin kuultuaan että naapurin isä (taas ) pieksee lapsia, 80-luvun alku niin kukaan muu ei välittänyt. Tällä kertaa syynä oli ollut se, että lapset olivat sanoneet lupatarkastajalle ovella "on meillä telkkari mutta isi pisti sen kaappiin ". Naurattaisi, ellei tietäisi mitä lapsiparoille seurasi.
Ensimmäisessä ostamassani kännykässä oli Radiolinjan liittymä. Tekstiviestin lähettämismahdollisuudesta piti maksaa kuukausimaksua. Taisi kk-maksu loppua aika nopeasti kun tajusivat kuinka hyvä rahasampo sms oli, en muista milloin sms tuli ihan vakioksi liittymään.
Tämä oli 97
Vierailija kirjoitti:
”Voikko nää alakaa mua?”
"Voiks alkaa mun kaa? "
Jos ei ite kehdannu niin kaveri kävi kysymäs "Voiks alkaa Minnan kans?"
Piti juosta naapuri rappuun tai kerrostaloon kysymään kaverilta voiko se olla tänään.
Pihatalkoot, joissakin paikoissa kutsutaan kökäksi. Meillä talkoissa talon asukkaat haravoivat, korjattiin aitaa jne. kerran vuodessa. Me lapset autettiin lähinnä pyörimällä niissä lehtikasoissa. Lapsille oli limpparia ja aikuisille kaljaa, tietysti lasipulloissa. Taloyhtiön saunassa oli erikseen naisten ja miesten vuorot.
Kun piti tehdä kouluun esitelmä, piti ekana mennä kirjastoon kysymään tädiltä "mistä löytyis tietoa valaista?"
Kuponkiuutiset jaettiin joka talouteen. Siellä oli sekalaisesti eri firmojen alennuskuponkeja, niitä tuli myös ala-asteikäisenä selattua vaikkei sieltä mitään koskaan ostettukaan
1-2 sivun kännykkälogo- ja soittoäänimainokset lehdissä.
Vierailija kirjoitti:
Oliko muuten jo v. 1994 matkapuhelimia?
Oli toli. Itse ostin ensimmäisen GSM -puhelimeni 1994 huhtikuussa. Oli Ericsson GH-174. Ei huvittanut maksaa lisähintaa saman aikakauden Nokiasta. Vielä halvemmalla olisi saanut edeltäjän GH-172, mutta en halunnut sitä, kun siitä puuttui soittajan numeron näyttö.
Itseasiassa NMT -puhelimia on ollut paljon kauemminkin (ainakin 1985, ehkä vieläkin kauemmin).
GSM -puhelimiakin on jossain muodossa ollut vuodesta 1991, tosin ei välttämättä kaikkien saatavavissa eikä varsinkaan kohtuuhintaan.
1994 eräs suomalainen lehtitalo myös julkaisi lehteä nimeltä "Langaton", mutta tuo lehti taisi kadota markkinoilta yhtä nopeasti kuin oli markkinoille ilmaantunutkin.
Eikös se ollut niin, että pelkän TV:n omistamisen vuoksi ei tarvinnut maksaa lupaa. Eli jos TV oli vaikka pleikkarin näyttönä tai katsoi vain videoita niin lupaa ei tarvinnut. Mutta sen todistaminen, että ei katso tv-lähetyksiä saattoi olla vaikeaa. Varmaan antennnin puuttuminen riitti?