"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle

Vierailija kirjoitti:

Anttilan kuvaston sivut on tarttunu yhteen muutamasta kohtaa.

Juuri rintaliivi-kohdasta 😁

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myydäänkö missään enää polakkaa?

Siis heroiinia? Kyllä sitä edelleen jossain myydään :D

Ohis. Eikös polakka ollut piimälimppu?

Siitä tulikin mieleeen, että taidan vielä nyt poiketa kaupassa ja katsoa onko siellä setsuuria (sötsur ts. hapanimelää varsinaissuomalaista leipää).

Kuminaleipää ja kuminajuustoa kanssa tekisi mieli, niitä en ole nähnyt enää vuosikymmeneen tai vieläkin pidempään aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.

Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se

Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.

Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä

Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.

Operaattori oli Radiolinja.

NMT:täkö oli vain yksi merkki ja malli koko maailmassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.

Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se

Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.

Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä

Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.

Operaattori oli Radiolinja.

NMT:täkö oli vain yksi merkki ja malli koko maailmassa?

Ohis. Aika turha kiista teillä. Ei tietenkään ollut, mutta ei tekstarien lähettäminen kaikilla varhaisilla GSM kännyköilläkään onnistunut. Vastaanottaminen kyllä yleensä. Ensimmäisisssä lähettämiseen kykenevissä GSM:ssä piti määritellä asetuksista lähettämiseen tarvittavan välityskeskuksen numero, se automatisointiin vasta myöhemmässä malleissa.

Tekstarien kansa on samoin kun monien muidenkin ominaisuuksien, että kestää alussa uusissa laitteissa aikansa ennen kun ne toimi hyvin. Joskus käy niin, että kaikkiin ei edes tule ominaisuuksia, enne kun tekniikka ja laitteet vaihtuu.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan aikoihin hyppinyt twistillä? Sillä kuminauhalla, jonka kaksi laittoi jalkojen ympäri (tai tuolin, tolpan tms.) ja yksi hyppi sen päälle, yritti temppuja ym.

Me hypittiin 90-luvulla ala-asteella kolmiota tai neliötä. Kauhean monimutkaiset kuviot montako askelta hyppiessä otettiin ja millä korkeudella naru oli. Muistaako joku millaiset ne oli?

Välituntileikeistä puheenollen, enää ei varmaan hypitä ruutua avainnauhat merkkeinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pihatalkoot, joissakin paikoissa kutsutaan kökäksi. Meillä talkoissa talon asukkaat haravoivat, korjattiin aitaa jne. kerran vuodessa. Me lapset autettiin lähinnä pyörimällä niissä lehtikasoissa. Lapsille oli limpparia ja aikuisille kaljaa, tietysti lasipulloissa. Taloyhtiön saunassa oli erikseen naisten ja miesten vuorot.

Meillä on edelleen 1-2 kertaa vuodessa.

Siistiä! En oo 90-luvun jälkeen asunu yhdessäkään taloyhtiössä jossa niitä olis järjestetty. Kuitenkin 7 asunut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. En kuitenkaan polttanut.

Meillä oli yläasteella oikeen rakennettu röökipaikka näille laillisille tupakoitsiloille. "Poissa käytöstä" jo siinä vaiheessa kun itse aloitin yläasteen.

Kuullut myös että oli erityisesti nuorille suunnattua tupakkaa, makuna joku minttu-suklaa ja askissa 14 tai 16 röökiä.

Tuollaista tupakkaa ei ollut ainakaan enää 80-luvun lopussa.

Siskoni poltteli jotain sellasta 90-luvun puolivälissä kun oli juuri 16-v ja tupakoinnin raja nostettiin silloin 18 ikävuoteen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tupakkaa sai ostaa 16-vuotiaana. En kuitenkaan polttanut.

Meillä oli yläasteella oikeen rakennettu röökipaikka näille laillisille tupakoitsiloille. "Poissa käytöstä" jo siinä vaiheessa kun itse aloitin yläasteen.

Kuullut myös että oli erityisesti nuorille suunnattua tupakkaa, makuna joku minttu-suklaa ja askissa 14 tai 16 röökiä.

Tuollaista tupakkaa ei ollut ainakaan enää 80-luvun lopussa.

Ysärillä oli Yo! -tupakkaa eli oikein värikkäitä graffittiaskeja joita kerättiin (niin en mä tupakkaa sen tupakan vuoksi osta vaan askin :) ku 16-vuotiaana sai ostaa. Ehdin itse poltella laillisesti kuukauden kun helmikuussa täytin 16, ja tupakkaikäraja nousi maaliskuussa (1995).

Tää se oli! Mietin jo et keksinkö päästäni

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myydäänkö missään enää polakkaa?

Siis heroiinia? Kyllä sitä edelleen jossain myydään :D

Ohis. Eikös polakka ollut piimälimppu?

Siitä tulikin mieleeen, että taidan vielä nyt poiketa kaupassa ja katsoa onko siellä setsuuria (sötsur ts. hapanimelää varsinaissuomalaista leipää).

Kuminaleipää ja kuminajuustoa kanssa tekisi mieli, niitä en ole nähnyt enää vuosikymmeneen tai vieläkin pidempään aikaan.

Polakka on sama kuin ranskanleipä, mutta siinä on viivat poikittain, kun ranskanleivässä on pitkittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myydäänkö missään enää polakkaa?

Siis heroiinia? Kyllä sitä edelleen jossain myydään :D

Ohis. Eikös polakka ollut piimälimppu?

Siitä tulikin mieleeen, että taidan vielä nyt poiketa kaupassa ja katsoa onko siellä setsuuria (sötsur ts. hapanimelää varsinaissuomalaista leipää).

Kuminaleipää ja kuminajuustoa kanssa tekisi mieli, niitä en ole nähnyt enää vuosikymmeneen tai vieläkin pidempään aikaan.

Ranskiksessa viilto pitkittäin, polakassa muutama poikittain. Sama taikina.

Luin tätä sivulle 25 asti, enkä tältä istumalta jaksa lisää, joten ehkä tääon mainittu, mutta...

"Oho, taisinkin soittaa faxiin."

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

Et ymmärtänyt lukemaasi! Lueppa uudelleen otsikko.

Hugoa ei voinut pelata sellaisella lankapuhelimella, jossa oli pyöritettävät numerot

Tää on varmaan ollut jo täällä, mutta ei väliän: "laita se luuri kiinni, mä oon netissä!“

Vierailija kirjoitti:

Eihän tv-tarkastajia enää ole. Joten missä jutun pihvi?

ei auennut sulle, nyt korkki kiinni siellä. Ai mikä korkki, ei mulla mitään korkkia ole?

80-luvun lopussa muutaman vuoden nuorempi poikaystäväni naureskeli että aijaa tv-lupa pitää olla, kohta ne keksii radioluvankin! Valistin sitten että sellainen OLI, lopetettiin jokin aika sitten.

Siitä huolimatta moni haluaa säilyttää vanhat vinyylilevyt stereot ja kovaääniset sekä vanhat VHF videot muistona jopa vanhat setelimarkat ja lahjaksi saanut astiat kukkaset ja seinälautaset mikä oli ennen yksi yleinen lahja antaa seinä lautanen ja ostaa niitä pidikkeitä.Posliinia.Palapelit oli myös ajankulua.

Tulin innoissani kotiin divarista tiiliskiven painoisen tietosanakirjan kanssa. Äiti sanoi hieman happamasti, että mitä järkeä nyt tollasta oli ostaa. Moinen kommentti hieman laimensi innostustani ja vähän ihmettelin negatiivista suhtautumista. Vasta paljon myöhemmin tajusin äitini kitkerän kommentin. Paksun tietokirjan selässä oli suurella paksulla harmaalla painettu jättikirjain G. Äitini luuli että olin ostanut pelkästään tietosanakirjasarjan G-osan. Kirjan selkäosassa G:n yläpuolella oli sitten paljon pienemmällä A-Ö. G ilmaisi kustantajan eli Gummeruksen.

Nythän tietosanakirjat ja sarjat eivät kelpaa kuin ruuaksi kirjojen murskaimiin. Yhtä asiaa netissä ei voi yhtä kätevästi tehdä kuin tietosanakirjan ääressä. Nimittäin selailla tietoja eri asioista ilman että täytyy ensin tietää mistä asiasta haluaa tietoa ja sen jälkeen kirjoittaa se hakukoneelle.

Vierailija kirjoitti:

80-luvun lopussa muutaman vuoden nuorempi poikaystäväni naureskeli että aijaa tv-lupa pitää olla, kohta ne keksii radioluvankin! Valistin sitten että sellainen OLI, lopetettiin jokin aika sitten.

TV ja radio lupa oli pakollinen mitä kaikki yritti olla maksamatta mutta se ei loppunut vaan siirtyi TV veroksi suoraan eli nyt sitä on huonompi jättää maksamatta.Ohjelmat on yhtä surkeita.Suurin osa TV radio ohjelmista maksetaan TV verosta.Mutta ennen oli TV lupa tarkastajat jotka kiersi asunnoissa ja niitä inhottiin.Sitten oli ulosmittaajat jotka ei huolinutkaan huonekaluja maksuksi vaan osan tuloista.Ajatelkaa varastettua tavaraa mistä saadulla rahalla yrittäjän olisi pitänyt maksaa vuokra sähkö verot ja palkat.Varastaminen on tosi pahuutta.

Vierailija kirjoitti:

Tulin innoissani kotiin divarista tiiliskiven painoisen tietosanakirjan kanssa. Äiti sanoi hieman happamasti, että mitä järkeä nyt tollasta oli ostaa. Moinen kommentti hieman laimensi innostustani ja vähän ihmettelin negatiivista suhtautumista. Vasta paljon myöhemmin tajusin äitini kitkerän kommentin. Paksun tietokirjan selässä oli suurella paksulla harmaalla painettu jättikirjain G. Äitini luuli että olin ostanut pelkästään tietosanakirjasarjan G-osan. Kirjan selkäosassa G:n yläpuolella oli sitten paljon pienemmällä A-Ö. G ilmaisi kustantajan eli Gummeruksen.

Nythän tietosanakirjat ja sarjat eivät kelpaa kuin ruuaksi kirjojen murskaimiin. Yhtä asiaa netissä ei voi yhtä kätevästi tehdä kuin tietosanakirjan ääressä. Nimittäin selailla tietoja eri asioista ilman että täytyy ensin tietää mistä asiasta haluaa tietoa ja sen jälkeen kirjoittaa se hakukoneelle.

Edelleen pitää olla kirjoja ja monet tiedot on sotkettu sähköisesti niitä muutellaan on sekavuutta on saman nimisiä väärennettyjä ei voi olla varma tiedon oikeudesta on väärää tietoa medialukutaito vaaditaan toki vääriä kirjojakin on.