Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Teille on tulossa vastapuhelu Englannista, Brightonin kaupungista. Otatteko vastaan?
Ulkomailta pystyi siis soittamaan vastapuhelun sen puhelun vastaanottajan piikkiin (eli siis milleniaaleille: vastaanottaja maksoi puhelun). Näin esim. kielikurssilaiset soittivat juurikin Brightonista kotiin.
Kielikurssilaiset myös kävivät lunastamassa pankissa matkashekkejä rahaksi - se oli turvallisin tapa pitää isompaa määrää rahaa mukana.
Näin ihan 80-luvun lopussa vielä.
Pystyi niitä vastapuheluita soittamaan kotimaassakin.
Jonnet eivät muista myöskään että suomessa oli erikseen paikallispuheluita ja kaukopuheluita.
Tän olin jo unohtanut! Kun soitti omalla alueella, ei tarvittu suuntanumeroa eteen. Muistatteko vanhat suuntanumerot? Ainakin nykyinen 09 oli aiemmin 90.
Vaasan alueella oli 961, nythän lankanumerot on 06-alkuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitähän kello on? Soita Neiti Aika.
Ja jos ei esim. mökissä radiota tai telkkaria, niin soitto Telediscoon!
Vierailija kirjoitti:
Ajokortti oli valkoinen pahvi, joka uusittiin viiden vuoden välein.
Sairasvakuutuskortti oli valkoinen, ajokortti punainen, eikä sitä viiden vuoden välein joutuneet uusimaan kuin ammattiautoilijat.
Koko monisataoppilaisen yläaste-lukiokompleksissa oli yksi homppelipoika. Hänkin koitti vaivastaan eheytyä adventtiseurakunnan yhteydessä.
Olin 80-luvun alussa Citymarketin kassalla ja siinä tosiaan pankkikortit höylättiin laittella, joka kopioi paperille sen kokokirjaimilla olevan tekstin kortista. Kassoilla oli myös lista pankkikorttien numeroista, jotka oli varastettu. Jos sellaisen kortin sai kiinni, sai muistaakseni jonkun kympin palkkion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Elämää ilman viivakoodia. 80 luvulla kassaan hakattiin hinnat numero kerrallaan. Virheiden määrä oli suuri. Tosissaan piti kuitti tarkastaa lyöntivirheiden takia. Kiva olisi nykyään olla marketin kassalla sormet verissä naputtamassa hintoja kassaan! Huh
Liikuin seurakuntanuorten tapaamisissa, ja toimin lukioaikana tavaratalon kassalla. Tarjoustuotteille oli parinumeroiset näppäiltävät koodit, tyyliin "pulu 23". Viivakoodit alkoivat yleistyä siinä 80-luvun alkupuolella, ja oli uskovaisia, jotka uskoivat viivakoodien olevan paholaisesta, koska tietyllä lailla laskemalla viivakoodin numerot sai aina tulokseksi 666. Siksi uskovaiset pyrkivät ostamaan tuotteita, joissa ei vielä viivakoodeja ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ilmapallon tekeminen sianrakosta ja saippuan keittäminen
Nyt taisi mennä jo 1800-luvun puolelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko monisataoppilaisen yläaste-lukiokompleksissa oli yksi homppelipoika. Hänkin koitti vaivastaan eheytyä adventtiseurakunnan yhteydessä.
Ei koko meidän kaupungissa ollut kuin yksi homo.
Vierailija kirjoitti:
Anneli Tempakka haastatteli kärsiviä nuoria. Eräs poika valitti kun tyttöystävä ei ollut ymmärtänyt vaan tapaili myös muita poikia. Minä olin se tyttöystävä! Oltiin 12-vuotiaita, voi luoja.
Anneli Tempakan radio-sarjassa Olen erilainen nuori oli myös jaksot "Pavlo on hintti" ja "Ritva on lesbo":
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneli Tempakka haastatteli kärsiviä nuoria. Eräs poika valitti kun tyttöystävä ei ollut ymmärtänyt vaan tapaili myös muita poikia. Minä olin se tyttöystävä! Oltiin 12-vuotiaita, voi luoja.
Anneli Tempakan mielestä paras ehkäisykeino oli pitää vetoketju kiinni.
Nyt erehdyit. Se oli UMA eli Ulla-Maija Aaltonen, joka sanoi, että "Vetoketju on paras ehkäisykeino - kun se on kiinni". UMA kiersi kouluissa puhumassa nuorille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junissa oli tupakkavaunuja joissa sai polttaa. Penkin käsinojassa oli pieni tuhkis.
Ja vielä aikaisemmin sai polttaa kaikissa vaunuissa. Muutettiin Helsingistä Espooseen -77 ja silloin sai vielä busseissakin polttaa sen takaosassa.
Lentokoneessa sai polttaa vielä vuonna 1995. Tupakoijat istuivat koneen takaosassa, ja jos itse sai paikan ensimmäiseltä savuttomalta riviltä, joutui haistelemaan tupakansavuja.
Olihan siinä verho välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettaja kävi monistamassa papereita, teksti ja kuvat oli violetteja,paperit tuoksuivat väriaineelle...
Spriimonisteita, 70-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Maidot olivat yhteen aikaan pusseissa, niitä varten piti kotiin ostaa kaadin, muutoinhan siitä pussista ei olisi voinut kaataa lasiin. Naiset leikkasivat pussit kuteiksi ja virkkasivat niistä mattoja.
Juu, ja rikkinäiset nailonsukkahousut siihen mukaan kuteeksi. Mitään ei voinut heittää hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin ihan äimän käkenä, kun Pasilan asemalla ihan fiksun näköinen mies puhui itsekseen. Oli eka handsfree, jonka näin joskus kivikaudella.
Nykyisin itsekseen puhuvat mielenterveysongelmaiset eivät erotu joukosta, luullaan, että puhuvat handsfreehin.
Kännykät ovat selvästi lisänneet kovaan ääneen yksinpuhuvien ihmisten määrä. Moni sivullinenkin joutuu väkisin kuuntelemaan heidän juttujaan.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Tytär ei ollut uskoa kun kuuli. Mä otin sen koska siitä ei tullut koskaan läksyjä.
Kun tietokoneiden tekstinkäsittelyohjelmat yleistyivät 1990-luvulla, niin monet kirjoituskoneella kirjoittaneet käyttivät vielä samalla tavalla voimaa niiden tietokoneen näppäimien painamiseen kuin mitä he olivat käyttäneet kirjoituskirjoituskoneella kirjoittaessa. Niissä sähkökirjoituskoneessa oli korjausnauhat, joilla pystyi korjaamaan yksittäisiä sanoja.
Tekstinkäsittelyohjelmat kuten WordPerfect ja Microsoft Office Word mahdollistivat mm. sen että lopputulos oli aina siisti kun sitä A4-arkki ei tarvinnut tulostaa ennen kuin oli täysin tyytyväinen tekstiin. Tosin jos on oppinut kirjoittamaan kymmensormijärjestelmällä, niin esimerkiksi a-kirjain painetaan vasemman käden pikkusormella eikä käytetään pelkästään kahta sormea.
Vierailija kirjoitti:
Korvalappustereot, lapset nauroi kippurassa kun kerroin niistä ja hitto miten ylpeä olin omista Sonyista. Harmi etteivät ole tallessa tai yhtään kuvaa niistä.
Tilasin joskus 80-luvun puolivälissä R-kioskin postimyynnistä (kyllä, sellainen toimi jonkun aikaa) korvalappustereot, tosin merkiltään Sanyo. Punaiset väriltään ja toimivat vieläkin, uskoisin. Myös silitysraudan tilasin tuolta R-kioskilta. Se oli ensimmäinen höyryrautani ja tutkiessani käyttöohjetta alle kouluikäinen poikani meni huomaamattani laittamaan vettä raudan vesisäiliöön. Hui, sähköä ja vettä, olisin itse vielä varmistanut, että sinne TODELLA kuuluu laittaa vettä. No, ei se johto sentään seinässä ollut silloin.
Vierailija kirjoitti:
Olin 80-luvun alussa Citymarketin kassalla ja siinä tosiaan pankkikortit höylättiin laittella, joka kopioi paperille sen kokokirjaimilla olevan tekstin kortista. Kassoilla oli myös lista pankkikorttien numeroista, jotka oli varastettu. Jos sellaisen kortin sai kiinni, sai muistaakseni jonkun kympin palkkion.
Olin mukana luokan vessapaperimyynnissä. Menin töiden jälkeen myyntipaikalle, jossa pari kolme tyttöoppilasta odotteli asiakkaita. Huomasin, että hyvin tottuneesti kävi tuollaisen pankkikortin höylääminen heiltä. Itse vähän jännitin, mutta lapset vaan menee ja tekee aina!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakas tarjoilijalle ravintolassa: Tuttavani istuu tuolla toisessa pöydässä. Haluaisin siirtyä sinne.
Tajoilija: Voit siirtyä, minä tuon tästä pöydästä sinun oluesi sinne.Tätä kutsuttiin palveluksi.
Ei vaan sääntö-Suomeksi. Silloin ei saanut kulkea lasinsa kanssa vapaasti edes ravintolan tiloissa.
Tapahtuiko tätä vielä sen jälkeen kun naiset sai mennä yksin ravintolaan?
Nuo säännöt oli aina vuoteen 1991 asti
80-luvun lopussa kun itse pääsin ravintolaan, niin siellä mentiin pöytään istumaan ja odotettiin tarjoilijaa. Tarjoilijalta tilattiin juoma ja tarjoilija toi juoman pöytään. Monessakaan paikassa ei ollut baaritiskiä ja jos oli, niin siinä istuttiin tai seistiin juomassa kunnes juoma loppui, jomaa saanut siirtää pöytään. Jos lähti hortoilemaan juoman kanssa ravintolaan, niin portsari heitti pihalle.
90-luvun laman alussa ravintolakulttuuri muuttui täysin. Pöytiin tarjoilu loppui muista kuin ruokapaikoista ja juomat alettiin hakea itse baaritiskiltä.
Suositussa tanssiravintolassa hovi(mestari) vei aina asiakkaat pöytään. Hän myös sijoitti yksintulleet naiset tanssilattian viereen, josta heitä / meitä oli helppo miesten hakea. Tai sitten naistentanssi-iltoina tiirailimme hyviä ja komeita tanssijamiehiä, joita haimme. Joskus tuli vähän sanomista, kun parikin naista haki samaa miestä. Itse ei tosiaankaan saanut pöytään marssia, eikä se tullut herranenaika mieleenkään. Hovia toteltiin. Joskus saattoi joutua seisoskelemaan jonkin aikaa odottamassa pöytäänvientiä. Ja se pöytäpaikka vaan piti hyväksyä, vaikkei aina olisi halunnutkaan istua "akkojenpöydässä". Sitten olikin totuttelemista, kun baarista saattoi viedä juoman pöytään, kamalaa holtittomuutta! Muistelen, että yksi ihminen sai tilata vain yhden paukun/oluen. Jos se kaveri oli siinä vieressä, baarin tarjoilija voi kyllä antaa juoman samalla hänellekin. Mutta ei kyllä kahta annosta kerrallaan samalle ihmiselle, jotain rajaa! Näin ainakin täällä, miten sitten oli isommissa kaupungeissa.
Ompa ihana ketju! 😂
Paljon putkahti jotain aivan unohtuneita, mutta tuttuja juttuja mieleen niin ku tuo tvlupatarkastaja.
Kerran olen itse sellaisen kanssa joutunut tekemisiin joskus opiskeluaikoina, kun ikää oli 17-20. Silmät kirkkaina väitin etten omista telkkaria. Meni läpi. Tai tuskin meni, mutta mitä se olisi voinut tehdä? Tunkea väkisin sisälle ja makkariin asti? (Oiskohan ne saanu tehdä niin?? 😨)
Yli 10 vuotta siis tuostakin jo... tuli hieman vanha olo. 😂
Nykyisin itsekseen puhuvat mielenterveysongelmaiset eivät erotu joukosta, luullaan, että puhuvat handsfreehin.