Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.
Operaattori oli Radiolinja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostimme cd-soittimen melkein heti, kun tulivat markkinoille ja levyjä oli tosi vähän saatavilla. Naapuri sanoi, että turhake, koska parissa vuodessa ääni häviää levyiltä.
Vieläkin ko levyt soivat moitteettomasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.
Operaattori oli Radiolinja.
Tekstarit on puhtaasti GSM ominaisuus, eivätkä ole koskaan toimineet NMT:llä.
Radiolinjalla ei edes ole ollut NMT-puhelimia, NMT oli Telen monopoli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anneli Tempakka haastatteli kärsiviä nuoria. Eräs poika valitti kun tyttöystävä ei ollut ymmärtänyt vaan tapaili myös muita poikia. Minä olin se tyttöystävä! Oltiin 12-vuotiaita, voi luoja.
Anneli Tempakan mielestä paras ehkäisykeino oli pitää vetoketju kiinni.
Nyt erehdyit. Se oli UMA eli Ulla-Maija Aaltonen, joka sanoi, että "Vetoketju on paras ehkäisykeino - kun se on kiinni". UMA kiersi kouluissa puhumassa nuorille.
Tempakka oli radiotoimittaja. Oli myös Eeva Keinäsen Nuoren Eevan kirja.
Sama henkilö oli myös Lista-Eeva. Siitäpä tulikin mieleen Lista-ohjelma, joka oli kaukana kuin yö päivästä nykyisestä soittolistoista.
Vierailija kirjoitti:
Satukasetit
"Kun kuulet tämän äänen *bling* on aika kääntää sivua"
"Käännä kasetti niin sinun ei tarvitse kelata nauhaa alkuun"
Mun 2010-luvulla syntyneet lapset kuuntelee näitä edelleen, tosin cd-levyiltä. :) Miinaa ja Manua ainakin saa vielä ostettua, sitten meillä on jotain 2000-l syntyeiltä serkuilta saatuja satukirjakerhon Disney -satuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.
Eikä ollut palvelumaksuja.
Olin 60-luvulla ekassa vakipaikassa ja mulla oli shekkivihko, enkä käyttänyt yleensä käteistä kuin joskus kiskalla karkkia ostaessani.
Ihmettelin, miten monet aikuiset käyttivät aina käteistä.
T.mummeliKyllä menisi kiireisiltä jonottajilta hermot, jos nykyään vielä kirjoiteltaisiin shekkejä kassalla! Kai ne pystyi kirjoittamaan osittain valmiiksi, mutta en muista tätä varmasti. Meillä ei vaan ollut silloin niin kiire. Onko Jenkkilässä vieläkin shekit käytössä?
Jos en väärin muista, niin shekkiä niemen oman ei saanut kirjoittaa valmiiksi. Valmiksi kirjoitettu shekki ei käynyt maksuvälineeksi, vaan se nimenomaan piti kirjoittaa kassan nähden. Mutta eihän siihen tullut kuin summa numeroin ja kirjoitettuna ja allekirjoitus ja olisko ollut vielä nimenselvennys. Itselläni ei ole ollut ikinä shekkivihkoa, koska automaattikortit tuli juuri silloin kun aloin saada omaa rahaa. Mutta vanhemmat käytteli shekkivihkoja vielä muutaman vuoden ennen kuin uskalsivat ottaa kortit.
Shekki oli setelin veroinen maksuväline. Sillä saattoi maksaa jo perjantaina jos rahaa tuli maanantaina. Jokin hämärä muistikuva mullakin on allekirjoitetuksesta tai piti todistaa henkilöllisyytensä.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Tytär ei ollut uskoa kun kuuli. Mä otin sen koska siitä ei tullut koskaan läksyjä.
Täälläkin yksi valinnaisaineena konekirjoituskurssin käynyt. Tietokoneet yleistyi pian tuon jälkeen ja oli kyllä hienoa osata kirjoittaa kymmensormijärjestelmällä, kun muut tökki kahdella etsi oikeita näppäimiä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leveät lahkeet ja korkeakantaiset kengät miehillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja kävi monistamassa papereita, teksti ja kuvat oli violetteja,paperit tuoksuivat väriaineelle...
Spriimonisteita, 70-luvulla.
Kävin kansalaiskoulussa liikelinjan. Meillä oli ihana leikkikauppakin luokkahuoneen takaosassa. Olispa vaan otettu valokuviakin silloin, tulee muuten usein mieleen kun olisi aika kiva katsoa sellaisia arkipäivän valokuvia. Luokanvalvojallamme (vanhempi mies) oli jokin ihmeellinen pakkomielle, kun me oppilaat jouduimme joka perjantai puhdistamaan pulpettien kannet spriillä! On kyllä hyvin muistissa se haju, mikä siitä levisi. Olikohan opettajalla tarve hiukkasen humaltua, vai mikä tuonkin syynä oli. Olisihan nyt puhdistukseen riittänyt jokin puhistusaine. Ei me 60-luvun lopun maalaislapset ainakaan piirrelty pulpetteihin. No sitä spriitä varmastikin oli saatavilla ihan luokassa ehkä. Jos siellä vaikka monistettiin, tai opettajainhuoneessa, joka oli lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Tytär ei ollut uskoa kun kuuli. Mä otin sen koska siitä ei tullut koskaan läksyjä.
Aikoinaan opiskelin Hämeenlinnan kauppaoppilaitoksessa, kauppakoulussa. Konis-Kalle oli hyvin erikoinen opettaja, avoimesti puhui oikeistolaista propagandaakin. Tunneilla sai kirjoitella ihan mitä vaan, kunhan hakkasi konetta. Pöydät oli niin tiiviisti ryhmiteltykin, ettei hän olisi päässyt kaikkien papereita olan takaa tutkimaan. Sitten kun tuli kokeet, Kalle näppäränä henkilönä antoi rinnakkaisluokan tarkistaa kokeet, laskea lyönnit ja virheet ja virheprosentit. No, oppilaat olivat myöskin näppäriä: oli kirjoittamaton sääntö, ettei niitä papereita tutkita liian tarkkaan, vaan virheitä pitää jättää "huomaamatta" Muuten olisi varmaan saanut samalla mitalla seuraavan kokeen tarkastuksessa.
"Hyvä työ omaan taloon" oli eräs Kallen lempilauseista.
Joskus 1988 tuli pienelle kotipaikkakunnalleni opiskelemaan kaksi erittäin tummaihoista opiskelijamiestä. Oli siinä vähän ihmeteltävää. Ehkä isommilla paikkakunnilla jo normaalimpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maidot olivat yhteen aikaan pusseissa, niitä varten piti kotiin ostaa kaadin, muutoinhan siitä pussista ei olisi voinut kaataa lasiin. Naiset leikkasivat pussit kuteiksi ja virkkasivat niistä mattoja.
Meillä käytettiin niitä maitopusseja myös mansikkamaalla, kun sisäpuoli oli musta, niin kai se edisti marjojen kypsymistä ja piti marjat puhtaampinakin. Tosin muistan marjojen myös homehtuneen sen muovin päällä. Mutta silloin kun sato onnistui, sellaisia mansikoita ei saa mistään! Miksi mansikat ovatkin nykyään niin happamia? Meidän maan mansikat oli aina makeita, eivät mitään jättikokoisia hapokkaita. Olikohan se "juttu" muuten nimeltään lastuvilla, mitä näki joskus mansikkamailla marjojan alla? Ei siis lasivilla ;)
En tiedä sanottiinko tätä kuinka yleisesti.
"käytkö kalassa" Eli käytkö Habbo hotellissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faith kirjoitti:
Ennen käytiin kioskin luukulla. Oli karkkikioskeja sekä elintarvikekioskeja, joissa oli suurempi valikoima. Nykyään luukullisia eli ulkokioskeja on tosi vähän, ja nekin harvat taitavat olla grillikioskeja.
Ilmaus "lyödä luuri korvaan" on jäänyt elämään, mutta ennenvanhaan sen merkitys oli kirjaimellisempi.
Ilmauksia "nauhoittaa" ja "kelata" käytän vieläkin aika usein.
Luukkukioskit loppui ainakin meilläpäin silloin, kun kaljaa ei saanut myydä enää luukulta, vaan vain kioskilta mihin mentiin sisään.
2010 oli vielä mp3-soittimia käytössä. Se oli sellainen pienen pieni soitin johon siirrettiin koneelta musaa. Sit joskus vuonna 2000 oli MD-soitin jossa oli pieniä levyjä.
Vierailija kirjoitti:
Oon kans syntynyt 83 enkä tiedä miten pankkikorttia höylättiin. Täytyy googlettaa.
Mutta laskuja maksoin pankin eteisessä kerran kuussa vielä 2006.
Muistan Windows 95 ja Windows 98.
Yahoo, AltaVista, Kiss FM Chatrolopolis,
Artic. Net, City. Fi Chatit.Kiiltokuvia ja tarroja myydään ihan tavallisissa kaupoissa, kuten Cittarissa ja Prismassa edelleen. Vaikka lapset ei niitä pahemmin enää kerää, niitä käytetään koristeluun ja askarteluun edelleen.
Muistan vieläkin kun kaveri tilas vaaleanruskeat vakosamettihousut Elloksen kuvastosta ja olin tosi kade.
Ensimmäinen sähköpostini oli iobox. Tyhmänä vielä laitoin siihen oman nimeni. Viisastuin jo seuraavassa sähköpostissa, eli Jippiissä. Tuo Artic nimi on tuttu ekoilta nettivuosilta, mutta mikä se olikaan?
Muistan kun menin katsomaan erään työkaverin (kaikki eivät saaneet internettiä heti, pelättiin, että ihmiset roikkuvat sitten netissä) koneelta, kun siinä oli värikkäitä, LIIKKUVIA mainoksia, ihmeellistä! Jotain 1996-1999 aikakausi. Koska v. 2000 Minäkin Sain Internetin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.
Operaattori oli Radiolinja.Tekstarit on puhtaasti GSM ominaisuus, eivätkä ole koskaan toimineet NMT:llä.
Radiolinjalla ei edes ole ollut NMT-puhelimia, NMT oli Telen monopoli.
Kyllä tekstarit toimi myös NMT-puhelimilla Suomessakin.
Se ei vain tullut kovin yleisesti tietoon, koska GSM löi itsensä voimalla läpi.
Tekstariominaisuus tuli NMT 450i puhelimiin, samoin saapuvan puhelun numeron näyttö. Pian tämän jälkeen koko NMT verkko ajettiin alas, tavallaan sen kehitys jäi kesken.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tekstiviesti
Viimeisiin malleihin tuli myös puheen salaus, toimiakseen tämä vaati, että salaus on sekä puhelimessa että tukiasemassa. Eihän se mikään kaksinen salaus ollut, mutta skannerimiehet olisi kyllä tippuneet linjoilta. Salaus ei tosin tainnut ehtiä Suomessa käyttöön ennen verkon alasajoa.
Tuossa on Nokia 650 NMT450i, samat valikot ja toiminnot kuin Nokian GSM puhelimissa tuohon aikaan.
Vierailija kirjoitti:
582 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka tietää miten kynä ja teippi liittyvät musiikinkuunteluun? ;)
Liittyy c- kasetteihin ja mankkaan. Kynällä pyöritettiin kasetin nauhaa kun oli jumissa niistä keskellä olevista aukoista ja teippiä tarvittiin, jos nauha katkesi
90- luvulla tuli cd levyt.... Ja ne kamalat cd levytornit
Minulla on kaksi tuollaista CD-tornia, olohuoneessani :D. Minulla on satoja C-levyjä ja kuuntelen niitä lähes päivittäin.
Mullakin CD-torni ja paljon levyjä tullut varsinkin käytettynä ostettua tänäkin vuonna ja myös joitakin uusia. myös vinyylisoitin löytyy ja vinyylejäkin julkaistaan edelleen uusia. Ihan erilailla arvostaa musiikkia kun pistää hyvän levyn pyörimään ja ennenkaikkea ainakin mulla jää se kappaleiden hyppiminen vähemmälle kuin esim. Spotifyssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Mulla oli 90-luvulla NMT ja kyllä sen tekstiviesti toimi ihan molempiin suuntiin.
Operaattori oli Radiolinja.Tekstarit on puhtaasti GSM ominaisuus, eivätkä ole koskaan toimineet NMT:llä.
Radiolinjalla ei edes ole ollut NMT-puhelimia, NMT oli Telen monopoli.
Toimi ne tekstarit viimeisissä NMT-puhelimissa, esim Benefon Exion NMT 450i.
Lehtileike Tekniikan Maailma N:o 6/2001 sivu 88
Lapsikulta, lue viesti 337.