Lue keskustelun säännöt.
"Nyt se on varmaan tv lupatarkastaja!" ja muita juttuja jotka eivät aukene nuoremmalle sukupolvelle
Jos ovikello soi emmekä odota ketään, vitsaillaan miehen kanssa että siellä on lupatarkastaja, telkka piiloon! Jälkikasvu ei ymmärrä.
Kommentit (1826)
Muistatteko miten reteetä oli, kun cd-levykarusellit ilmestyivät? Kyllä oli paremmat bileet, kun pisteltiin shufflella eri levyjen biisejä sekalaisessa järjestyksessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli 1970 luvun lopussa Lada 1200L ja isä oli ylpeä kun siinä oli vielä veivikäynnistysmahdollisuus. Aika reteetä täräyttää auto veivillä käyntiin kun valot oli jäänyt päälle ja akku tyhjentynyt. Ei tarvinnut soittaa pyytää ihmisiä työntämään käyntiin. Autojen käyntiin työntely oli aika tavallista tuohon aikaan, kun autot oli mitä oli ja akut sippaili vähän väliä.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko miten reteetä oli, kun cd-levykarusellit ilmestyivät? Kyllä oli paremmat bileet, kun pisteltiin shufflella eri levyjen biisejä sekalaisessa järjestyksessä.
Itselläkin oli 80-luvulla viiden levyn vaihtaja, siihenhän sai ladattua joksenkin koko omaisuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käteistä nostettiin pankkikirjalla pankin tiskiltä. Pankkineiti merkitsi mustekynällä käsin nostot ja talletukset. Oli jo edistystä kun saivat mikrofilmit ja kone merkkasi pankkikirjalle tarvittavat tiedot.
Eikä ollut palvelumaksuja.
Olin 60-luvulla ekassa vakipaikassa ja mulla oli shekkivihko, enkä käyttänyt yleensä käteistä kuin joskus kiskalla karkkia ostaessani.
Ihmettelin, miten monet aikuiset käyttivät aina käteistä.
T.mummeliKyllä menisi kiireisiltä jonottajilta hermot, jos nykyään vielä kirjoiteltaisiin shekkejä kassalla! Kai ne pystyi kirjoittamaan osittain valmiiksi, mutta en muista tätä varmasti. Meillä ei vaan ollut silloin niin kiire. Onko Jenkkilässä vieläkin shekit käytössä?
Jos en väärin muista, niin shekkiä niemen oman ei saanut kirjoittaa valmiiksi. Valmiksi kirjoitettu shekki ei käynyt maksuvälineeksi, vaan se nimenomaan piti kirjoittaa kassan nähden. Mutta eihän siihen tullut kuin summa numeroin ja kirjoitettuna ja allekirjoitus ja olisko ollut vielä nimenselvennys. Itselläni ei ole ollut ikinä shekkivihkoa, koska automaattikortit tuli juuri silloin kun aloin saada omaa rahaa. Mutta vanhemmat käytteli shekkivihkoja vielä muutaman vuoden ennen kuin uskalsivat ottaa kortit.
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko miten reteetä oli, kun cd-levykarusellit ilmestyivät? Kyllä oli paremmat bileet, kun pisteltiin shufflella eri levyjen biisejä sekalaisessa järjestyksessä.
Levyn vaihtuminen kesti vain 10 sekuntia. 😃
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Työpaikan pöytäpuhelimista ei voinut soittaa kuin oman suuntanumeroalueen numeroihin. Jos oli joku työpuhelu muulle alueelle, piti tilata se keskukselta. Tätä en nyt muistakaan, että "avasiko" keskus samalla sen kaukopuhelulinjan, vai soittiko uudelleen takaisin. En varmaankaan juuri joutunut soittamaan työasioissa minnekään oman alueen ulkopuolelle.
Mutta pomojen puhelimista pääsi suoraan soittamaan kaukopuheluja. Ja mehän käytettiin pomojen poissaollessa tätä tietenkin hyväksemme. Joku soitti lapsenlapsilleen aika useinkin. Oli yhden pomon sihteerikkönä omien töidensä ohella ja vastaili hänenkin puhelimeensa. Pomon puhelimen "kaksoiskappale" oli hänen työhuoneessaan! Siihen aikaan ei vielä tullut mitään raportteja puheluista. Sitten kun niitä alkoi tulla (taisi jo päästä soittamaan mihin vaan, ei ulkomaille sentään), minun miesystävälleni soittamat puhelut kiinnittivät silloisen esimiehen huomion. Ystävällä kun oli jo jonkinlainen matkapuhelin, johon soittaminen pöytäpuhelimesta olikin kallista. Kauhistuin itsekin, ja siitä lähtien puhuin aika lyhyesti. Oliko muuten jo v. 1994 matkapuhelimia? Se ei ollut mikään iso puhelin, mikä hänellä oli. Eikä ARP. Olin itse aika myöhäinen kännykän käyttöönotossa, sinnittelin varmaan vuoteen 2001 tai 2002 asti ilman tuota vempainta. Harmaa Nokiani on laatikossa edelleen tallessa.
Nyt ymmärrän yhden vanhemman työkaverin käytöstä :D Ei meillä 90-luvun lopussa ollut mitään rajoituksia mihin työpuhelimella saa soittaa, mutta yhdellä työkaverilla oli tapana käydä ruokatunnilla soittamassa jonku muun puhelimesta aikuiselle lapselleen pohjoiseen. Hänelle oli varmaan jossain aikaisemmassa työpaikassa vannoitettu että kaukopuheluita ei saa soittaa työpuhelimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistatteko miten reteetä oli, kun cd-levykarusellit ilmestyivät? Kyllä oli paremmat bileet, kun pisteltiin shufflella eri levyjen biisejä sekalaisessa järjestyksessä.
Levyn vaihtuminen kesti vain 10 sekuntia. 😃
Samalla kuului surinaa naksutusta ja kolahtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiakas tarjoilijalle ravintolassa: Tuttavani istuu tuolla toisessa pöydässä. Haluaisin siirtyä sinne.
Tajoilija: Voit siirtyä, minä tuon tästä pöydästä sinun oluesi sinne.Tätä kutsuttiin palveluksi.
Ei vaan sääntö-Suomeksi. Silloin ei saanut kulkea lasinsa kanssa vapaasti edes ravintolan tiloissa.
Tapahtuiko tätä vielä sen jälkeen kun naiset sai mennä yksin ravintolaan?
Nuo säännöt oli aina vuoteen 1991 asti
80-luvun lopussa kun itse pääsin ravintolaan, niin siellä mentiin pöytään istumaan ja odotettiin tarjoilijaa. Tarjoilijalta tilattiin juoma ja tarjoilija toi juoman pöytään. Monessakaan paikassa ei ollut baaritiskiä ja jos oli, niin siinä istuttiin tai seistiin juomassa kunnes juoma loppui, jomaa saanut siirtää pöytään. Jos lähti hortoilemaan juoman kanssa ravintolaan, niin portsari heitti pihalle.
90-luvun laman alussa ravintolakulttuuri muuttui täysin. Pöytiin tarjoilu loppui muista kuin ruokapaikoista ja juomat alettiin hakea itse baaritiskiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Junissa oli tupakkavaunuja joissa sai polttaa. Penkin käsinojassa oli pieni tuhkis.
Ja vielä aikaisemmin sai polttaa kaikissa vaunuissa. Muutettiin Helsingistä Espooseen -77 ja silloin sai vielä busseissakin polttaa sen takaosassa.
Lentokoneessa sai polttaa vielä vuonna 1995. Tupakoijat istuivat koneen takaosassa, ja jos itse sai paikan ensimmäiseltä savuttomalta riviltä, joutui haistelemaan tupakansavuja.
Ja junissakin oli ihan tupakkavaunuja.
En ole ihan varma, mutta minusta tuntuu että vielä 1980 luvun lopussa vaunuissa oli niin että toisessa päässä sai polttaa ja toisessa ei, eikä siinä välissä siis ollut mitään seinää. Sama oli ruokaravintolassa ainakin vielä 1990 luvun alussa, että piti vaan varata savuttomia pöytiä puolet ravintolasta, mutta ei mitään järjestelyä, ettei savu pääsisi savuttomiin pöytiin. Tupakan savun pääsy savuttomiin pöytiin piti estää varmaan tuon 1995 jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Korvalappustereot, lapset nauroi kippurassa kun kerroin niistä ja hitto miten ylpeä olin omista Sonyista. Harmi etteivät ole tallessa tai yhtään kuvaa niistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko LEVIS 501 jo mainittu?
Mitäs mainitsemista niissä on kun niitä edelleen myydään?
Valot päälle nyt.
No myydään myydään, mutta onko ne edelleen ne ainoat oikeat farkut, joita ilman et ole yhtään mitään? Vieläkö teinit tekee kesätöitä, että saavat ostettua 501:set? Niissähän oli vielä erityisen tärkeää se, että niiden kuului just oikealla tavalla "vetää per*eeseen". Tietäjät tietää. Enpä ole vastaavaa nykyään kuullut.
Että valoja nyt vaan päälle sielläkin. 😉
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että TV-lupatarkastajia pelätty. Olisinko kerran sellaisen kanssa ollut tekemisissä elämäni aikana. No, meillä oli luvat kunnossa. Tietenkin.
Taisi aika ärsyyntyä, kun se alkoi mennä veroista. Oikein teille.
Oletko ylpeä siitä, että noudatat sokeasti typeriä sääntöjä kuten tuo televisioluvan maksaminen?
Maksetaanhan sitä edelleen, nyt se vaan peritään väkisin veroissa, oli telkkari tai ei.
Koulussa oli valinnaisaineena konekirjoitus. Tytär ei ollut uskoa kun kuuli. Mä otin sen koska siitä ei tullut koskaan läksyjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 2002 syntynyt ja tiedän kaikki mainitsemanne jutut. Meillä ainakin vanhemmat ja isovanhemmat ovat kaikki selittäneet, kun olen kysynyt. Ehkä olen sitten outo nuori, luen myös paljon..
Kato samaa vuosimallia... mistä päin oot?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laskut maksettiin (vielä 2000- luvulla) pankin maksuautomaatilla. Sitä ennen laskut vietiin kirjekuoressa pankkiin , jossa pankkineidit näpytteli ne pankin tietokoneelle.
Ja rahat nostettiin pankkinirjalla pankista. 80- luvulla tuli Pankkikortti ja pystyi nostamaan automaatista. Pankkikortilla maksettiin, niin oli semmoinen " höyläyslaite", ja piti allekirjoittaa se
Isä hankki aina kaikki uutuudet ja verkkopankki oli käytössä varmaan heti kun sellaisen sai. Mutta siitä pitikin aina sitten sanoa, että hän lähtee nyt pankkiin kun meni tietokoneelle. Perin isän vanhan NMT-puhelimen kun hän osti GSM:n. Puhelimessa oli se ylös nostettava antenni eikä se enää silloin pysynyt kunnolla ylhäällä vaan laskeutui puhelun aikana. Muistaakseni puhelimeen sai tallennettua numeroita, mutta ei nimettyä niitä mitenkään. Puhelin hävetti niin paljon, että jos se oli pakko ottaa mukaan kouluun, pidin sen piilossa repussa.
Oliskohan mun systerillä ollu NMT ja siihen sai vastaanottaa tekstiviestejä, mutta ei lähetettyä niitä
Vierailija kirjoitti:
Ennen mikroa kaikki lämmitettiin hellalla. Äidit leipoivat ahkerasti pullaa, koska pullantuoksu oli hyvän emännän merkki eikä pakastealtaissa vielä ollut einespullia jotka tarvitsi vain lykätä uuniin. Lapset haki kioskilta karkkia pyytäen "markalla noita punaisia" tai mistä nyt sitten tykkäsikään ." Limsaa juotiin vain mahataudissa tai saunan jälkeen.
Meidän naapurikiskalla oli kaksia 10 pennin karkkeja, nallekarkit ja jotkut toiset, pitäjä ei suostunut myymään niitä kahta kuin markalla kerrallaan, koska ei tykännyt niiden laskemisesta. Lottopäivinä ei myynyt irttareita ollenkaan tuntia ennen Loton sulkeutumista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Puhelinkortissa ei ollut enää aikaa niin en voinut soittaa koko suvulle että olit syntynyt."
Esikoiseni syntyi TAYS:issa vuonna 2002 ja silloin ei saanut käyttää kännyköitä synnyttäneiden vuodeosastolla. Vuodeosastolla jokaisen sängyn vieressä oli puhelin, johon laitettiin se ennakkoon puheaikaa sisältävä puhelinkortti ja sitten pikaisesti soitin vanhemmilleni ja appivanhemmille että poika syntyi :D
Pojan mielestä olen muumio.
Siksi, että vuonna 2002 kännyköiden käyttö sairaalassa oli kiellettyä?
Kyllä, kännyköiden käyttö oli erikseen kielletty TAYS:n synnyttäneiden vuodeosastolla vuonna 2002. En tiedä miksi, mutta se tehtiin erittäin selväksi. Kaikilla kuitenkin oli jo tuolloin kännykät käytössä.
Eikä syy voinut olla se, että puhelinkortit olisi ostettu sairaalan kahvilasta ja sairaalan myynti olisi kasvanut. Mä olin ostanut puhelinkortin jo hyvissä ajoin synnytystä varten kun olin kuullut etukäteen että kännyköitä ei saanut käyttää siellä.
Kännyköiden käytön kieltäminen johtuu siitä, että vanhat tai herkät lääkintälaitteet saattavat häiriintyä alle metrin päässä olevasta matkapuhelimesta. Suurin häiriö syntyy matkapuhelimen ottaessa yhteyttä verkkoon. Tämä voi tapahtua milloin tahansa, myös ilman käyttäjän toimia.
https://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/nyt-on-pakko-kysya-saako-ka…
Satukasetit
"Kun kuulet tämän äänen *bling* on aika kääntää sivua"
"Käännä kasetti niin sinun ei tarvitse kelata nauhaa alkuun"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin sairaanhoitaja tarvitsi mustaa, sinistä, punaista ja vihreää kuulakärkikynää? Kaikilla väreillä oli oma tarkoitus, en enää muista mikä.
Yököt kirjoitti vihreällä, lääkkeenannot merkittiin punaisella, ns normijutut sinisellä. Mustasta en tiedä.
Lääkärin määräykset oli punaisella.
80-luvun alussa kirjastoon jäi jokaisesta kirjasta toinen kortti, josta selvisi lainaaja. Josain vaiheessa kirjaston pää siirtyi tietokoneelle.