Taas kipuilua baariin lähdön kanssa.
Miten sinne yksin kehtaa/jaksaa mennä? Vai kotiinko jäisi köllöttämään.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jotenkin osaa enää ymmärtää ihmisiä joille tuottaa ongelmia "tehdä jotain yksin". Itse oon eronnut 43-vuotias kahden lapsen äiti, ja rehellisesti nautin siitä että saan ja voin nykyään tehdä asioita yksin. Se on ihan luksusta. Selkeä keski-iän tuoma hyvä puoli elämässä :-)
Niin samaa mieltä. Yksin on helppo mennä ja vaikkei kukaan tulisi juttelemaan enkä itse menisi juttelemaan, niin ei haittaa. Tiedän, että moni istuu kotona yksin katsoen tv:tä. Minä istun baarissa ja katson ihmisiä.
Ongelma ei varsinaisesti ole siinä etteikö voisi mennä yksin. Mutta omassa kaupungissa jos menee ja lopputulos on, että itsellä ei ketään uusia kavereita/vanhoja tuttuja kenen kanssa olla, niin alkaa tulla vainoharhainen olo siitä että pian "kaikki" tietää ja puhuu, että tuolla se yksin hiihtäjä taas menee. Jotenkin noloa kerätä se takkinsa narikasta yksin kun muut toljottaa porukoistaan.
Mitäpä luulet millainen on ihminen joka katsoo toista kieroon? Niinpä, eli ei kannata miettiä moisia. Rohkeasti vaan yksin liikkeelle ja vaikka yksin takaisin kotiinkin. Vai saatko mitalin jos ne muut katsojat näkevät sinun lähtevän aina jonkun seurassa.
Jotkut ihmiset ovat tyhmiä. Mutta kun ihmiset ovat tyhmiä ja puhuvat toisilleen, niin pian onkin kehittynyt maine jonka mukaan kukaan ei halua tulla juttelemaan sinulle, paitsi ne joku 3 % ihmisistä jotka eivät ole tyhmiä ja haluavat ajatella itse. Maineella on väliä, sillä vaikutelmasta tulee ketjureaktio. Samalla perusteella suositut on suosittuja - oli joskus jollain tytöllä komea poikaystävä, sitä myöten suuri kaveriporukka, sitten valittiin oppilaskuntaan, siitä ponnisti politiikkaan.. Ja niin edekkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en jotenkin osaa enää ymmärtää ihmisiä joille tuottaa ongelmia "tehdä jotain yksin". Itse oon eronnut 43-vuotias kahden lapsen äiti, ja rehellisesti nautin siitä että saan ja voin nykyään tehdä asioita yksin. Se on ihan luksusta. Selkeä keski-iän tuoma hyvä puoli elämässä :-)
Niin samaa mieltä. Yksin on helppo mennä ja vaikkei kukaan tulisi juttelemaan enkä itse menisi juttelemaan, niin ei haittaa. Tiedän, että moni istuu kotona yksin katsoen tv:tä. Minä istun baarissa ja katson ihmisiä.
Ongelma ei varsinaisesti ole siinä etteikö voisi mennä yksin. Mutta omassa kaupungissa jos menee ja lopputulos on, että itsellä ei ketään uusia kavereita/vanhoja tuttuja kenen kanssa olla, niin alkaa tulla vainoharhainen olo siitä että pian "kaikki" tietää ja puhuu, että tuolla se yksin hiihtäjä taas menee. Jotenkin noloa kerätä se takkinsa narikasta yksin kun muut toljottaa porukoistaan.
Mitäpä luulet millainen on ihminen joka katsoo toista kieroon? Niinpä, eli ei kannata miettiä moisia. Rohkeasti vaan yksin liikkeelle ja vaikka yksin takaisin kotiinkin. Vai saatko mitalin jos ne muut katsojat näkevät sinun lähtevän aina jonkun seurassa.
Jotkut ihmiset ovat tyhmiä. Mutta kun ihmiset ovat tyhmiä ja puhuvat toisilleen, niin pian onkin kehittynyt maine jonka mukaan kukaan ei halua tulla juttelemaan sinulle, paitsi ne joku 3 % ihmisistä jotka eivät ole tyhmiä ja haluavat ajatella itse. Maineella on väliä, sillä vaikutelmasta tulee ketjureaktio. Samalla perusteella suositut on suosittuja - oli joskus jollain tytöllä komea poikaystävä, sitä myöten suuri kaveriporukka, sitten valittiin oppilaskuntaan, siitä ponnisti politiikkaan.. Ja niin edekkeen.
Sinun maineesi muodostuu baari ihmisten ajatuksista. Ok.
No kävikö ap baarissa ja minkälaista oli?
Lohkesko sillisammiota joltakin michelinihris yh:lta?
Ei näköjään mennyt. Täällä on aina puhetta, mutta ei tekoja.
Kyllä, luit aivan oikein. Kerta riitti ja toista kertaa ei tule.