Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen ansassa liitossani enkä voi erota koska ei ole varaa elämiseen
13.12.2019 |
Olen hiljalleen tilanteessa jossa ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Mutta en pysty sitä tekemään koska en pysty elättämään itseäni eron jälkeen.
Olen terveydenhuoltoalalla jossa palkat eivät ole huikean korkeat. Lisäksi terveydentilani takia olen joutunut vähentämään työntekoa enkä pysty tekemään pidempää kuin kolmipäiväistä viikkoa. Eikä tämä tule muuttumaan koskaan koska terveyteni ei tule tästä paranemaan. Kolmipäiväinen viikko th-alalla tarkoittaa kuukaudessa aika pieniä tuloja eikä sillä maksella pääkaupunkiseudun vuokria, ruokaa ja laskuja.
Meillä on lisäksi avioehto joten erossa en tule saamaan mitään taloudellista hyötyä josta olisi apua.
Tunnen olevani ansassa koska liittomme alkaa olla tiensä päässä mutta en voi lähteä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroamaan. Ei ole järkeä jäädä suhteeseen vain taloudellisten syiden takia.
Pystytkö tekemään jotain toista työtä täysipäiväisesti, jos vaihtaisit alaa?
Asioilla on tapana järjestyä, sinulla on mahdollista hakea asumis- ym tukia, jos et pelkällä palkalla pärjää. Niin kaikki muutkin pientuloiset tekevät.
Kyseessä ei ole työn laatu joka estää täyspäiväisen työnteon. En siis pysty aivokasvaimen takia tekemään kuin osa-aikatyötä.
Koen asumistuen hakemisen kyllä vieraaksi itselleni. Olen tottunut aina tekemään työtä siihen asti kun terveys petti.AP
Suoraan sanottuna, sinun ego kestää paremmin maksamisen luonnossa kuin sosiaalituet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen vastaus: älä eroa, vaan menkää pariterapiaan. Lapsen lyttäämiseen pitää puuttua toki.
Pidä omia kavereita, ottakaa asiallisesti etäisyyttä, mutta eron myötä elämäsi kurjistuu entisestään ja todennäköisesti koet yksinäisen, köyhän vanhuuden. Huonokin kumppani on parempi kuin ei kumppania lainkaan.
T. 42-vuotias eronnut nainen, avioerosta lähtien yksinäinen, selibaatissa ja mulla on taloudellisestikin tiukkaa, vaikka palkkani on ihan hyvä
Olen täysin eri mieltä. Elämänlaatuni parani huomattavasti eron jälkeen. Tietenkin elintaso laski, mutta se ei haittaa. Olen onnellinen yksin. Tinderistä ja baarista on löytynyt tarvittaessa treffiseuraa ja harrastuksista kavereita. Ystävät ovat samat kuin ennenkin, nyt heillekin on enemmän aikaa.
N41Jos elämä muuttuu huonommaksi eron jälkeen, on tehnyt harkitsemattoman ratkaisun. Minulla parani huomattavasti, kun pääsin alkoholistimiehestäni eroon..
Minun elämäni parani huomattavasti, kun pääsin valkokaulus-piiloalkoholisista eroon.
Rahaa piti miettiä tarkemmin, mutta se oli tiukalla hyvistä palkoista huolimatta ennenkin, kun mies käytti rahansa itseensä ja alkoholiin.
Kotityöt ja talon jouduin sitten hoitamaan yksin, mutta niin olin tehnyt ennenkin, kun mies ensin teki "pitkää päivää" ja sitten piti "rentoutua".
Nykyään on mukavaa, lapsi voi hyvin, seurustelen raittiin miehen kanssa, enkä ikinä enää mene naimisiin tai muuta yhteen asuntoon.
N50
Alue: Aihe vapaa
Hei ap. Tilanteesi ei minusta kuulosta aivan mahdottomalta.
Ensinnäkin sanoisin, että miehesi on luultavasti masentunut. Ärtyisä, haluton lähtemään mihinkään, kaikki oireet täsmäävät. Vaativan työelämän jälkeinen tyhjyys on iskenyt hänet maihin ja olette jumissa tilanteessa, jossa myös sinä tunnet toivottomuutta etkä osaa hakeutua avun piiriin. Muutamalla keskustelulla ulkopuolisen kanssa tilanne selkiytyy huomattavasti ja todennäköisesti mieskin tulee mukaan, kunhan näkee sinun olevan tosissasi hakemassa muutosta.
Jos olet ollut kotona ja hoitanut lasta, olette olleet pitkään naimisissa ja yhdessä, joten tulet saamaan avioehtosopimuksen kohtuullistamisen aivan varmasti. Saat siis osan miehen omaisuudesta itsellesi, mutta sinun tulee itse hakea kohtuullistamista tuomioistuimelta. Avioehto ei siis kohdallasi ole este erolle.
Aivokasvaimen ja osatyökykyisyyden kanssa kehottaisin miettimään, onko työssäkäynti vointisi ja elämäsi kannalta muuten voimia tuova vai vievä asia. Jos eroatte, voi työ tarjota vaihtelua ja ihmissuhteita. Jos taas avioliittonne paranee terapiassa, niin voitte tehdä yhdessä kaikenlaista ja taloudellinen tilanteesi sallii töistä pois jäämisen.
Sinulla on paljon vaihtoehtoja, mutta ratkaisuja kannattaa miettiä huolella. 18-vuotias ei enää pitkään kotona asu, joten lapsen tilanne ei sillä tavalla enää ole ratkaiseva. Ota alkuun juristilta selville, minkä verran olisi mahdollista saada omaisuutta erossa. Oman asunnon ostaminen ja sisustaminen on tietysti mahdollista, vaikka ette edes eroasi. Jos taloudellinen tilanne sallii erossa asumisen kokeilemisen.