Olen ansassa liitossani enkä voi erota koska ei ole varaa elämiseen
Olen hiljalleen tilanteessa jossa ero tuntuu ainoalta vaihtoehdolta.
Mutta en pysty sitä tekemään koska en pysty elättämään itseäni eron jälkeen.
Olen terveydenhuoltoalalla jossa palkat eivät ole huikean korkeat. Lisäksi terveydentilani takia olen joutunut vähentämään työntekoa enkä pysty tekemään pidempää kuin kolmipäiväistä viikkoa. Eikä tämä tule muuttumaan koskaan koska terveyteni ei tule tästä paranemaan. Kolmipäiväinen viikko th-alalla tarkoittaa kuukaudessa aika pieniä tuloja eikä sillä maksella pääkaupunkiseudun vuokria, ruokaa ja laskuja.
Meillä on lisäksi avioehto joten erossa en tule saamaan mitään taloudellista hyötyä josta olisi apua.
Tunnen olevani ansassa koska liittomme alkaa olla tiensä päässä mutta en voi lähteä.
Kommentit (183)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen vastaus: älä eroa, vaan menkää pariterapiaan. Lapsen lyttäämiseen pitää puuttua toki.
Pidä omia kavereita, ottakaa asiallisesti etäisyyttä, mutta eron myötä elämäsi kurjistuu entisestään ja todennäköisesti koet yksinäisen, köyhän vanhuuden. Huonokin kumppani on parempi kuin ei kumppania lainkaan.
T. 42-vuotias eronnut nainen, avioerosta lähtien yksinäinen, selibaatissa ja mulla on taloudellisestikin tiukkaa, vaikka palkkani on ihan hyvä
Olen täysin eri mieltä. Elämänlaatuni parani huomattavasti eron jälkeen. Tietenkin elintaso laski, mutta se ei haittaa. Olen onnellinen yksin. Tinderistä ja baarista on löytynyt tarvittaessa treffiseuraa ja harrastuksista kavereita. Ystävät ovat samat kuin ennenkin, nyt heillekin on enemmän aikaa.
N41
Jos elämä muuttuu huonommaksi eron jälkeen, on tehnyt harkitsemattoman ratkaisun. Minulla parani huomattavasti, kun pääsin alkoholistimiehestäni eroon..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole AP mutta siis en ole itse koskaan mitään tukia hakenut.
Mietin vaan että saako muka riittävästi elämiseen tukea? Eihän asumistuki ole koko vuokra eli miten pienipalkkaiset pärjää? Oikeasti? Siis heillä ei jää mitään rahaa ylimääräistä.
Miten joku oikeasti kehtaa täällä tuoda esiin tietämättömyyttään? Vaikka itse ei tukia nostaisikaan, kyllähän nyt ihan yleissivistykseen kuuluu tietää, että Suomessa on järjestelmä, jolla pienituloisetkin voivat tulla kohtuullisesti toimeen.
No miksi sitten mediassa ja somessa koko ajan änistään että ei pienellä palkalla elä??
Koska ormaali kokopäivätyön palkalla kuuluisi pystyä elämään ilman tukia.
Todennäköisesti mies on lytännyt ap:n ja uskotellut että tämä ei tule mitenkään pätjäämään ilman häntä. Kun sitä tarpeeksi usein kuulee, voi jopa alkaa uskoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroamaan. Ei ole järkeä jäädä suhteeseen vain taloudellisten syiden takia.
Pystytkö tekemään jotain toista työtä täysipäiväisesti, jos vaihtaisit alaa?
Asioilla on tapana järjestyä, sinulla on mahdollista hakea asumis- ym tukia, jos et pelkällä palkalla pärjää. Niin kaikki muutkin pientuloiset tekevät.
Kyseessä ei ole työn laatu joka estää täyspäiväisen työnteon. En siis pysty aivokasvaimen takia tekemään kuin osa-aikatyötä.
Koen asumistuen hakemisen kyllä vieraaksi itselleni. Olen tottunut aina tekemään työtä siihen asti kun terveys petti.AP
Eikö sun pitäisi olla sairautesi takia eläkkerllä?
En ole eläkekuntoinen. Olen osa-aikatyökykyinen.
Mutta saathan sinä soviteltua päivärahaa Kelalta, koska teet osapäivätöitä.
En ole koskaan nostanut korvauksia, joten en tiedä miten järjestelmä toimii. Miksi Kela maksaisi minulle siitä että teen 3päiväistä työviikkoa? Vai saavatko kaikki nollasopimuksilla olevat vaikkapa 20 tuntia tekevät lisäksi Kelatukea?
Siis olet liian ylpeä hakemaan Kelalta etuuksia, jotka sinulle työkyvyttömänä kuuluu, mutta on kuitenkin ihan fine, että miehesi maksaa sinun elämisesi?
Sivusta: avioliitossa puolisolla on lainmukainen elatusvelvollisuus. Joten miksi ei olisi fine ap:lle? "Koska tasa-arvo..?" 😃
Vierailija kirjoitti:
"Erossa en tule saamaan mitään taloudellista hyötyä, josta olisi apua."
Niin, onhan se tosiaan ikävää, kun mieheltä ei saa erotessa kupattuakaan rahaa, vaan se raha tulisikin Kelalta.
Mielestäsi on oikein, että mies on käyttänyt ap:tä ilmaisena piikana? Minusta hänellä on oikeus saada erossa tasoitusta, vai oletko kuullut kohtuullistamispykälästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroamaan. Ei ole järkeä jäädä suhteeseen vain taloudellisten syiden takia.
Pystytkö tekemään jotain toista työtä täysipäiväisesti, jos vaihtaisit alaa?
Asioilla on tapana järjestyä, sinulla on mahdollista hakea asumis- ym tukia, jos et pelkällä palkalla pärjää. Niin kaikki muutkin pientuloiset tekevät.
Kyseessä ei ole työn laatu joka estää täyspäiväisen työnteon. En siis pysty aivokasvaimen takia tekemään kuin osa-aikatyötä.
Koen asumistuen hakemisen kyllä vieraaksi itselleni. Olen tottunut aina tekemään työtä siihen asti kun terveys petti.AP
Eikö sun pitäisi olla sairautesi takia eläkkerllä?
En ole eläkekuntoinen. Olen osa-aikatyökykyinen.
Mutta saathan sinä soviteltua päivärahaa Kelalta, koska teet osapäivätöitä.
En ole koskaan nostanut korvauksia, joten en tiedä miten järjestelmä toimii. Miksi Kela maksaisi minulle siitä että teen 3päiväistä työviikkoa? Vai saavatko kaikki nollasopimuksilla olevat vaikkapa 20 tuntia tekevät lisäksi Kelatukea?
Siis olet liian ylpeä hakemaan Kelalta etuuksia, jotka sinulle työkyvyttömänä kuuluu, mutta on kuitenkin ihan fine, että miehesi maksaa sinun elämisesi?
Sivusta: avioliitossa puolisolla on lainmukainen elatusvelvollisuus. Joten miksi ei olisi fine ap:lle? "Koska tasa-arvo..?" 😃
Siksi ei olisi fine, koska itse sanoi, että haluaa elättää itsensä. Lain mukaan ap:lla on myös oikeus niihin tukiin, mutta ne eivät ap:lle samasta syystä kelvanneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erossa en tule saamaan mitään taloudellista hyötyä, josta olisi apua."
Niin, onhan se tosiaan ikävää, kun mieheltä ei saa erotessa kupattuakaan rahaa, vaan se raha tulisikin Kelalta.
Mielestäsi on oikein, että mies on käyttänyt ap:tä ilmaisena piikana? Minusta hänellä on oikeus saada erossa tasoitusta, vai oletko kuullut kohtuullistamispykälästä?
Se on eri asia. Pointti on se, että Kelan raha ei ap:lle kelpaa, koska ei koe olevansa niihin oikeutettu, mutta kuitenkin se miehen raha tuntuu kelpaavan. Etkö näe ristiriitaa tässä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei moni ymmärrä kuinka aivokasvain voi vaikuttaa ihmisen ajattelutaitoihin. Mekaanista työtä voi tehdä mutta sekin rasittaa niin että ei pysty tekemään sitä täysipäiväisesti. Voi ajatella että aivokasvaimen omaavalle joku kaupassa käyttikin on samanlainen henkinen ponnistus kuin toiselle sisäänpääsykokeeseen opiskelu ja itse koetilanne. Aivomme toimivat ison osan huomaamattamme autopilotilla, emme mieti ”ja nyt katson että mitä jääkaapissa on, jos siellä ei ole xyz menen kauppaan, se kauppa sijaitsee siellä ja täällä, sinne kannattaa siis mennä kävellen/autolla/bussilla, kaupassa muistan ottaa korin, leivät löytyvät hyllyyn xyz luota, sitten muistan katsoa listasta että tuli kaikki ostettua, kassat löytyvät tuolta, muistan että otan kassalta muovikassin ellen ole ottanut kotoa sitä mukaan”. Jne jne. On lukuisia asioita joita teemme huomaamatta mutta jotka aivovammaisiksi henkilön pitää miettiä ja pohtia erikseen. Aivan kuin täysin uudelleen joka kerran. Minkään vähääkään monimutkaisemman tekeminen ei onnistu.
Ja sitten ap:lle sanotaan: nyt heti huomenna haet tukea. Sen hakeminen on ap:lle luultavasti yhtä hepreaa kuin jos olisi sanottu 35v sitten 1984 jostain ”no mee Googleen ja tsekkaa sieltä”. Mikä Google? Miten sinne mennään? Onko se kaukana? Tarviiko bussia sinne pääsyyn? Miten sieltä tsekataan mitään? Maksaako se kysyminen erikseen jotain? Ei ap luultavasti tosiaan vaan ymmärrä miten hoitaa näitä asioita eikä hänellä ole henkistä kapasiteettia siihen vaan hän tarvitsee ihan kädestä pitäen apua.
Toinen asia mikä pisti silmään on että ap sanoi miehensä olleen iso johtaja. Tarkoittanee jotain yli 10000e/kk palkkaa. Silloin ei ole pahemmin joutunut tosiaan miettimään mitään apuja yhteiskunnalta. Joten asiat ovat jääneet selvittämättä jo senkin takia varsinkin kun oma henkinen kapasiteetti on aivokasvaimen takia huono.
Joku jo ihanasti kirjoitti ap:lle että ap sinun pitää soittaa jonnekin sosiaaliviranomaisille ja kertoa olevasi eroamassa jne jne että tarvitset apua. Tämä onkin varmaan se ainoa millä ap pääsisi eteenpäin. Mutta luulen että tämäkään ei vielä riitä ap:lle vaan hänelle pitäisi antaa ohjeet luokkaa:
Soita maanantaina aamulla klo 9 numeroon xyz josta vastaa sellainen ja sellainen virkailija. Kerro hänelle, x, y, z, ä, å. Kerro että sinulla on aivokasvain etkä pysty ymmärtämään näiden asioiden hoitoa itse. Pyydä että voisit tavata jonkun joka auttaa sinua kädestä pitäen x, y, z hakemusten teossa ja neuvoo sinut eteenpäin.
Ei kaikilla ole samanlaiset henkiset valmiudet. Joillain jaksaminen ja ymmärrys on heikkoa. Eivät he ole naurun ja pilkan tai ivan arvoisia vaan heitä tulisi kädestä pitäen auttaa.
No tuossa vaiheessa sitten ei ole enää kyse rahan puutteesta tai parisuhteesta, vaan edelleen siitä elämänhallinnan puutteesta, jonka olen jo pariinkin kertaa tässä ketjussa maininnut. Ja taisinpas mainita holhoojankin. Ei se meidän keskustelijoiden vika ole, jos ap ei halua hakea Kelan tukia, koska haluaa elättää itsensä. Hän ihan itse niin sanoi. Vaikka olisi millainen aivovamma, ei se oikeuta ylimielisyyteen ja avun halveksuntaan.
Ei ap ole ylimielinen ja apua halveksiva. Et yhäkään ymmärrä mistä on kyse. Ap ei oikeasti ymmärrä mitä tämä apu käytännössä on jota voisi hakea ja miten hakea sitä.
Voi hyvin olla että hän tarvitsisi virallisen asioiden hoitajan itselleen. Tähän asti tuo on epävirallisesti ollut hänen miehensä jonka ”siipien alla” ap on voinut pärjätä jotenkuten vaikka aivokapasiteetti onkin pieni.
Se ettei ymmärrä ei ole ylimielisyyttä.
Juuri näin. Se ettei ymmärrä miten voi saada apua ei ole ylimielisyyttä. Se ettei ymmärrä selitystenkään jälkeen ei myöskään ole ylimielisyyttä tai halveksuntaa niitä kohtaan jotka koittavat selittää. Se on yhä ymmärtämättömyyttä.
Toki jos on elänyt kuplassa jossa kaikki ovat älykkäitä eikä ole sattunut heikkolahjaisia vastaan voi olla vaikea ymmärtää ettei joku ilkeyttään ole ymmärtämättä. Hän ei vaan ymmärrä, oikeasti.
Ap:n sanoja:
"Et siis elätä itseäsi. Itse haluaisin kyllä kustantaa elämiseni."
"Koen asumistuen hakemisen kyllä vieraaksi itselleni. Olen tottunut aina tekemään työtä."
Noissa ei ole kyse ymmärtämättömyydestä tai tietämättömyydestä, vaan tuossahan sanotaan selvästi, että tuet eivät kelpaa ja vihjataan, että tukien nostaminen on noloa. En oikein ymmärrä, miten näistä välittyisi sellainen "ai, kerro lisää näistä tuista". Selkeästi näköjään on kuitenkin asumistuestakin kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rehellinen vastaus: älä eroa, vaan menkää pariterapiaan. Lapsen lyttäämiseen pitää puuttua toki.
Pidä omia kavereita, ottakaa asiallisesti etäisyyttä, mutta eron myötä elämäsi kurjistuu entisestään ja todennäköisesti koet yksinäisen, köyhän vanhuuden. Huonokin kumppani on parempi kuin ei kumppania lainkaan.
T. 42-vuotias eronnut nainen, avioerosta lähtien yksinäinen, selibaatissa ja mulla on taloudellisestikin tiukkaa, vaikka palkkani on ihan hyvä
Olen täysin eri mieltä. Elämänlaatuni parani huomattavasti eron jälkeen. Tietenkin elintaso laski, mutta se ei haittaa. Olen onnellinen yksin. Tinderistä ja baarista on löytynyt tarvittaessa treffiseuraa ja harrastuksista kavereita. Ystävät ovat samat kuin ennenkin, nyt heillekin on enemmän aikaa.
N41Jos elämä muuttuu huonommaksi eron jälkeen, on tehnyt harkitsemattoman ratkaisun. Minulla parani huomattavasti, kun pääsin alkoholistimiehestäni eroon..
Ex ei ollut alkoholisti. Oli muuten vaan täysi paska. Huomasin sen kahden vuoden jälkeen. Enää en ole niin tyhmä. Tosin en ole yhtään katkera, komean miehen kanssa tein kaksi kaunista lasta.
N41
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Erossa en tule saamaan mitään taloudellista hyötyä, josta olisi apua."
Niin, onhan se tosiaan ikävää, kun mieheltä ei saa erotessa kupattuakaan rahaa, vaan se raha tulisikin Kelalta.
Mielestäsi on oikein, että mies on käyttänyt ap:tä ilmaisena piikana? Minusta hänellä on oikeus saada erossa tasoitusta, vai oletko kuullut kohtuullistamispykälästä?
Sanoisin, että elättänyt. Se siitä kohtuullistamispykälästä.
Eri
Huomioikaa nyt hyvät ihmiset terveydentila ja miettikää toisenkin kerran ennen kuin laitatte ikäviä kommentteja.
Vierailija kirjoitti:
Huomioikaa nyt hyvät ihmiset terveydentila ja miettikää toisenkin kerran ennen kuin laitatte ikäviä kommentteja.
En ymmärrä tätä, että ihmisen terveydentila oikeuttaisi katsomaan toisia nenänvartta pitkin tai pitämään omaa lastaan perheh*lvetissä. Juu, ratkaisut eivät ole ehkä ihan käden ulottuvilla, mutta tuota asennetta ja ajatustapaa ei minusta tarvitse hyväksyä, oli aivokasvain tai ei.
Ja jos jatkuvasti vedotaan tuohon aivokasvaimeen ja ettei ajatukset välttämättä ole kovin selkeitä, mistä me voimme edes tietää, onko mies niin paha kuin ap kertoo. Jospa sekin on vain aivokasvaimen omaa kertomusta ja oikeasti se alistaja onkin ap. Tämän vuoksi on hieman ongelmallista kääntää asiat ap:n näkökannalta jotenkin edullisemmaksi, koska aivokasvain, koska se todellisuushan voi ollakin juuri päinvastainen.
En ymmärrä, miten ap saisi sitten esimerkiksi lapsen huoltajuuttakaan enää itselleen, jos ei pysty itsestäänkään pitämään aivokasvaimen takia huolta. Minusta hassua sanoa että "juu, tässä ketjussa nyt puhuu vähän höpöjä, mutta se johtuu kasvaimesta" ja sitten samaan hengenvetoon "kyllä ap pärjää tosi hyvin elämässään kasvaimesta huolimatta".
Jos ap ei oikeasti ole tarkoittanut niitä asioita, joita on tässä ketjussa sanonut, ei hänen tarvitse häneen kohdistuvasta kritiikistä myöskään loukkaantua. Näin se nyt vain keskustelupalstalla menee, että siihen kommentoidaan, mitä palstalla kirjoitat. Mehän emme täällä voi tietää mitään taustoja, joten hankala on siihen kommentoida. Ei se voi mennä täälläkään niin, että minä sanon hakkaavani lapsia, mutta sitten valitan, kun joku ymmärsi sanomani kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen eroamaan. Ei ole järkeä jäädä suhteeseen vain taloudellisten syiden takia.
Pystytkö tekemään jotain toista työtä täysipäiväisesti, jos vaihtaisit alaa?
Asioilla on tapana järjestyä, sinulla on mahdollista hakea asumis- ym tukia, jos et pelkällä palkalla pärjää. Niin kaikki muutkin pientuloiset tekevät.
Kyseessä ei ole työn laatu joka estää täyspäiväisen työnteon. En siis pysty aivokasvaimen takia tekemään kuin osa-aikatyötä.
Koen asumistuen hakemisen kyllä vieraaksi itselleni. Olen tottunut aina tekemään työtä siihen asti kun terveys petti.AP
Eikö sun pitäisi olla sairautesi takia eläkkerllä?
En ole eläkekuntoinen. Olen osa-aikatyökykyinen.
Osatyökyvyttömyyseläke voisi olla mahdollista saada. Selvitä asia. Tietysti myös asumistuki ym. Tsemppiä jatkoon, selviät kyllä!
Ohis
Höpö höpö olen itsekin hoitoalalla ja elätän helposti itseni Helsingissä hyvien kulkuyhteyksien päässä keskustassa. Matkusteluunkin jää rahaa.
Syy ei ole hoitoala vaan 3 päivän työviikko. Kyllä hoitoalalla tienaa ihan hyvin.
Entä jos tekisit nuo 3 päivää yövuoroina?
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei moni ymmärrä kuinka aivokasvain voi vaikuttaa ihmisen ajattelutaitoihin. Mekaanista työtä voi tehdä mutta sekin rasittaa niin että ei pysty tekemään sitä täysipäiväisesti. Voi ajatella että aivokasvaimen omaavalle joku kaupassa käyttikin on samanlainen henkinen ponnistus kuin toiselle sisäänpääsykokeeseen opiskelu ja itse koetilanne. Aivomme toimivat ison osan huomaamattamme autopilotilla, emme mieti ”ja nyt katson että mitä jääkaapissa on, jos siellä ei ole xyz menen kauppaan, se kauppa sijaitsee siellä ja täällä, sinne kannattaa siis mennä kävellen/autolla/bussilla, kaupassa muistan ottaa korin, leivät löytyvät hyllyyn xyz luota, sitten muistan katsoa listasta että tuli kaikki ostettua, kassat löytyvät tuolta, muistan että otan kassalta muovikassin ellen ole ottanut kotoa sitä mukaan”. Jne jne. On lukuisia asioita joita teemme huomaamatta mutta jotka aivovammaisiksi henkilön pitää miettiä ja pohtia erikseen. Aivan kuin täysin uudelleen joka kerran. Minkään vähääkään monimutkaisemman tekeminen ei onnistu.
Ja sitten ap:lle sanotaan: nyt heti huomenna haet tukea. Sen hakeminen on ap:lle luultavasti yhtä hepreaa kuin jos olisi sanottu 35v sitten 1984 jostain ”no mee Googleen ja tsekkaa sieltä”. Mikä Google? Miten sinne mennään? Onko se kaukana? Tarviiko bussia sinne pääsyyn? Miten sieltä tsekataan mitään? Maksaako se kysyminen erikseen jotain? Ei ap luultavasti tosiaan vaan ymmärrä miten hoitaa näitä asioita eikä hänellä ole henkistä kapasiteettia siihen vaan hän tarvitsee ihan kädestä pitäen apua.
Toinen asia mikä pisti silmään on että ap sanoi miehensä olleen iso johtaja. Tarkoittanee jotain yli 10000e/kk palkkaa. Silloin ei ole pahemmin joutunut tosiaan miettimään mitään apuja yhteiskunnalta. Joten asiat ovat jääneet selvittämättä jo senkin takia varsinkin kun oma henkinen kapasiteetti on aivokasvaimen takia huono.
Joku jo ihanasti kirjoitti ap:lle että ap sinun pitää soittaa jonnekin sosiaaliviranomaisille ja kertoa olevasi eroamassa jne jne että tarvitset apua. Tämä onkin varmaan se ainoa millä ap pääsisi eteenpäin. Mutta luulen että tämäkään ei vielä riitä ap:lle vaan hänelle pitäisi antaa ohjeet luokkaa:
Soita maanantaina aamulla klo 9 numeroon xyz josta vastaa sellainen ja sellainen virkailija. Kerro hänelle, x, y, z, ä, å. Kerro että sinulla on aivokasvain etkä pysty ymmärtämään näiden asioiden hoitoa itse. Pyydä että voisit tavata jonkun joka auttaa sinua kädestä pitäen x, y, z hakemusten teossa ja neuvoo sinut eteenpäin.
Ei kaikilla ole samanlaiset henkiset valmiudet. Joillain jaksaminen ja ymmärrys on heikkoa. Eivät he ole naurun ja pilkan tai ivan arvoisia vaan heitä tulisi kädestä pitäen auttaa.
Tässä ei ollut kyse mistään aivokasvaimesta vaan siitä, että ap kokee sellaiset ihmiset noloiksi, jotka jossakin vaiheessa saavat tukea tai joutuvat hakemaan tukea.
Hänhän heti ensimmäisissä kommenteissaan veetuili yhdelle vastaajalle, joka oli jäänyt työttömäksi tyyliin "ai et siis elätä itseäsi, no minä ainakin haluan kustantaa oman elämiseni..."
Vai väitätkö siis, että ylemmyydentuntoinen asenne ja tylyys johtuu myös siitä aivokasvaimesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu ettei moni ymmärrä kuinka aivokasvain voi vaikuttaa ihmisen ajattelutaitoihin. Mekaanista työtä voi tehdä mutta sekin rasittaa niin että ei pysty tekemään sitä täysipäiväisesti. Voi ajatella että aivokasvaimen omaavalle joku kaupassa käyttikin on samanlainen henkinen ponnistus kuin toiselle sisäänpääsykokeeseen opiskelu ja itse koetilanne. Aivomme toimivat ison osan huomaamattamme autopilotilla, emme mieti ”ja nyt katson että mitä jääkaapissa on, jos siellä ei ole xyz menen kauppaan, se kauppa sijaitsee siellä ja täällä, sinne kannattaa siis mennä kävellen/autolla/bussilla, kaupassa muistan ottaa korin, leivät löytyvät hyllyyn xyz luota, sitten muistan katsoa listasta että tuli kaikki ostettua, kassat löytyvät tuolta, muistan että otan kassalta muovikassin ellen ole ottanut kotoa sitä mukaan”. Jne jne. On lukuisia asioita joita teemme huomaamatta mutta jotka aivovammaisiksi henkilön pitää miettiä ja pohtia erikseen. Aivan kuin täysin uudelleen joka kerran. Minkään vähääkään monimutkaisemman tekeminen ei onnistu.
Ja sitten ap:lle sanotaan: nyt heti huomenna haet tukea. Sen hakeminen on ap:lle luultavasti yhtä hepreaa kuin jos olisi sanottu 35v sitten 1984 jostain ”no mee Googleen ja tsekkaa sieltä”. Mikä Google? Miten sinne mennään? Onko se kaukana? Tarviiko bussia sinne pääsyyn? Miten sieltä tsekataan mitään? Maksaako se kysyminen erikseen jotain? Ei ap luultavasti tosiaan vaan ymmärrä miten hoitaa näitä asioita eikä hänellä ole henkistä kapasiteettia siihen vaan hän tarvitsee ihan kädestä pitäen apua.
Toinen asia mikä pisti silmään on että ap sanoi miehensä olleen iso johtaja. Tarkoittanee jotain yli 10000e/kk palkkaa. Silloin ei ole pahemmin joutunut tosiaan miettimään mitään apuja yhteiskunnalta. Joten asiat ovat jääneet selvittämättä jo senkin takia varsinkin kun oma henkinen kapasiteetti on aivokasvaimen takia huono.
Joku jo ihanasti kirjoitti ap:lle että ap sinun pitää soittaa jonnekin sosiaaliviranomaisille ja kertoa olevasi eroamassa jne jne että tarvitset apua. Tämä onkin varmaan se ainoa millä ap pääsisi eteenpäin. Mutta luulen että tämäkään ei vielä riitä ap:lle vaan hänelle pitäisi antaa ohjeet luokkaa:
Soita maanantaina aamulla klo 9 numeroon xyz josta vastaa sellainen ja sellainen virkailija. Kerro hänelle, x, y, z, ä, å. Kerro että sinulla on aivokasvain etkä pysty ymmärtämään näiden asioiden hoitoa itse. Pyydä että voisit tavata jonkun joka auttaa sinua kädestä pitäen x, y, z hakemusten teossa ja neuvoo sinut eteenpäin.
Ei kaikilla ole samanlaiset henkiset valmiudet. Joillain jaksaminen ja ymmärrys on heikkoa. Eivät he ole naurun ja pilkan tai ivan arvoisia vaan heitä tulisi kädestä pitäen auttaa.
No tuossa vaiheessa sitten ei ole enää kyse rahan puutteesta tai parisuhteesta, vaan edelleen siitä elämänhallinnan puutteesta, jonka olen jo pariinkin kertaa tässä ketjussa maininnut. Ja taisinpas mainita holhoojankin. Ei se meidän keskustelijoiden vika ole, jos ap ei halua hakea Kelan tukia, koska haluaa elättää itsensä. Hän ihan itse niin sanoi. Vaikka olisi millainen aivovamma, ei se oikeuta ylimielisyyteen ja avun halveksuntaan.
Ei ap ole ylimielinen ja apua halveksiva. Et yhäkään ymmärrä mistä on kyse. Ap ei oikeasti ymmärrä mitä tämä apu käytännössä on jota voisi hakea ja miten hakea sitä.
Voi hyvin olla että hän tarvitsisi virallisen asioiden hoitajan itselleen. Tähän asti tuo on epävirallisesti ollut hänen miehensä jonka ”siipien alla” ap on voinut pärjätä jotenkuten vaikka aivokapasiteetti onkin pieni.
Se ettei ymmärrä ei ole ylimielisyyttä.
Kyllä on. Ilmeisesti et edes lukenut ketjua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ok. Olen eronnut, työtön ja asun vuokrayksiössä. Olen onnellinen.
Et siis elätä itseäsi. Itse haluaisin kyllä kustantaa elämiseni.
Haluatko sitä enemmän kuin eroa? Jos et pystyisi elättämään itseäsi, niin sehän tarkoittaa että et elätä itseäsi täysin nytkään vaan puolisosi.
On taas ketju; aivokasvain-rouvalle ehdotetaan kouluttautumista, uuden työpaikan hakemista ja muuttoa pois pk-seudulta!
Katso kelan sivut ja lue sieltä vaikka lapsesi kanssa voimassaolevat säännöt koskien hänen opintotukeaan ja opiskeluasunnon hakua. Sitten katsotte laskurista sen asumistuen ja syötätte siihen sun palkkatulot (ks palkkalaskelmasta bruttotulo/kk). Voit katsoa toimeentulolaskurinkin, mutta asumistukea on haettava ennen toimeentulotukea.
Jos yrität saada osa-aikaeläkkeen, ota siihen mies kaveriksi. KUn kerran on iso ja viisas ja osaa hoitaa asiat!
Hyvää jatkoa, vaikka olisitkin olematta todellinen henkilö!
Ei pidä paikkaansa. Toimeentulotukea voi saada vaikka omistaa auton tai asunnon. Tilillä olevat rahat pitää kyllä ensin käyttää elämiseen. Asumistukea voi myös saada vaikka omistaisi asunnon.