Olenko oikeasti ihan kauhea ihminen, kun ruokin kissani Latzilla?

Annan kissalle vaihdellen eri merkkejä ja silloin tällöin raakaa broileria tai sej.tä.

Ei jämähdä silloin vain tiettyyn.

Mulla on kaksi vaativaa kissa (toinen tullut mulle 18 vuotiaana ja toinen 4 vuotiaana, hylättyjä molemmat). Latzin raksut ovat herkkua ja Latzin märkäruoka. Gourmet kelpaa joskus, samoin Sheba. Molemmat kuulemma eläneet vanhoissa kodeissa pelkällä kuivaruualla.

Hauska yksityiskohta, että tämä vanha kissa on 21 v kolli ja ei suostu syömään Latzin märkäruokaa jossa lukee Senior. Vanhukselle kelpaa vain ruoka jossa lukee Junior. 😺🐈😹😸

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden kissat ovat eläneet makettiruoalla terveinä lähes parikymppisiksi - kuinka terveys on todettu? Kävivätkö kissat säännöllisesti lääkärintarkastuksessa, verikokeissa tai kuvauksissa?

Mulla on 21 vuotias. Jos kissa kärsii, se ei elä vanhaksi.

Oma kissi alkaa olemaan vähän väsynyt, mutta erittäin hyvä ruokahalu on jäljellä ja terhakka on.

Maatiaiskissani oli tottunut syömään pentu Latzia kun ostin sen. En kuitenkaan pidä märkäruokien hajusta asunnossani ja toivon että voin pitää kissan hampaat terveenä viljatilalle ja sokerittomalla ruualla.

Kisulle maistuu nyt raaka naudan maksa, possun sydän ja mikrossa kypsennetty seiti. Syö myös tuoretta sika/nauta/kana jauhelihaa.

Em. lisäksi joka päivä tarjolla viljattomia raksuja, joista toivon kissan saavan loput tarvitsemansa ravintoaineet.

Vierailija kirjoitti:

Annan kissalle vaihdellen eri merkkejä ja silloin tällöin raakaa broileria tai sej.tä.

Ei jämähdä silloin vain tiettyyn.

Tuo on hyvä, mutta ei aina toimi niillä, joilla kissa on pennusta asti opetettu vain tiettyyn ruokaan/merkkiin. Jos kissalle on taas pennusta asti annettu vähän sitä sun tätä, on kissa myös tottunut kelpuuttamaan useita eri ruokia. Sama pätee ihmislapsiin - totuta pienenä vain tiettyihin ruokiin, nirsoilee helpommin myöhemmällä iällä ja uusiin ruokiin tottuminen on hankalaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vähän samantapainen ongelma. Kissalle ostin pentuna Whiskasia (märkä- ja kuivaruoka) kaupasta, mutta muutaman kuukauden kuluttua aloin opiskella kissanruokajuttuja ja yritin vaihtaa eläinkaupan pariin merkkiin, Canagan ja Applaws. Näiden merkkien kuivamuonat kelpasi ja nyt kissa syö Applawsin raksuja. Mutta märkäruoan kanssa on aina ongelmia, jos se ei ole tuota hitsin Whiskasia. Kissa ei syö muita juurikaan ja ne pilaantuu. Se tietenkin ottaa päähän, kun nuo ovat niin kalliita. Whiskasia en missään nimessä haluaisi antaa, koska se on niin epäterveellistä.

Yhdessä vaiheessa kokeilin myös raakaruokaa, mutta siitä ei tullut niin mitään. Raakaruokaa opiskellessani tuli vastaan tieto, että kissan teolliset ruoat (eli muut kuin raakaruoka) on tehty hyvin haiseviksi, mistä kissa pitää. Tuoksuu siis kissan mielestä hyvältä. Siksi hajuton raakaruoka on usein alussa ongelma. Itse olen miettinyt, että tämä mielestäni pätee myös halpismerkkien ja laatumerkkien välillä. Eli halpisten tuoksu/haju on selkeästi voimakkaampi. Sen huomaa ihan itsekin. Siksipä itse kysyisin, tietääkö kukaan, onko jollakin laatumerkillä voimakkaan hajuista kissan märkäruokaa, jota voisi kisulle kokeilla?

Ap:lle semmoinen vinkki, että vaihda ainakin raksut vai oletko jo yrittänyt niitä? Meillä ainakin meni ihan helposti. Ei nyrpistänyt nokkaansa niille yhtään.

Mjaun märkäruokaa suosittelen kokeilemaan. Eläinkaupoista ja Prismasta. Ainakin osa tuoksuu. Viljatonta eikä lisätty sokeria.

Kiitos vinkistä! Pitääpä silmäillä tänään kaupan hyllyä, jos näkyisi. Ruoat muutenkin sopivasti loppu. :)

Toivottavasti onnistuu, meidän kissa ei suostunut syömään. Pirkka-tuotteissa on myös joku purkkikissanruoka, joka on viljaton ja sokeriton, muistaakseni kissan tonnikala. Meidän kissa tosin ei syönyt sitäkään. 

Onnistui! Ostin eilen kokeiluun Mjaun kanatetran ja olin kyllä ällikällä lyöty tuoteselosteen kanssa. Jos ymmärsin oikein, niin oli tosiaan 100 % eläinperäistä + kivennäisaineita. Ja löytyi vielä helposti pienen paikkakunnan S-marketista. Kilohinta oli suunnilleen sama kuin Whiskasilla. Vähän kyllä mietityttää, että onko tässä joku koira - tai kissa - haudattuna, kun tuntuu niin täydelliseltä vaihtoehdolta.

Kissa hyökkäsi ruoan kimppuun heti eli toimi samoin kuin Whiskasin kanssa. Mielestäni haju ei kyllä Mjaussa ole aivan yhtä voimakas, mutta tykkäsi kuitenkin. Ainoa, mikä mietityttää, on tetran suuri koko. Meidän kissa syö myös raksuja, ja luulen, ettei saa syötyä koko tetraa kahdessa päivässä. Olen halunnut aikaisemmin antaa raksuja, kun ne ovat olleet sitä "laaturuokaa". Nyt pitää miettiä, että vähentäisikö raksuja ja siirtyisi pikkuhiljaa lähes kokonaan tuohon Mjauhin. Raksut ei kai ole välttämättömyys ja voivat altistaa kissaa kuivumiselle.

Hauska tuo rotukeskustelu täällä. Tai lähinnä sen yhden rotukissanomistajan mielipide siitä, että maatiaiset ovat tyhmiä. :D Meidän Whiskas-kissa on rotukissa eli rotukatit voi myös olla "tyhmiä". Itsellä rotukisu vain siksi, kun haluttiin suuremmalla todennäköisyydellä tietynlainen luonne ja juuri sellainen luonne tulikin. Kyseessä siperialainen.

Ruokkikaa sillä mitä syö, jos alkaa kuorsaamaan, niin tietää, että väärä ruokavalio!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ollut vähän samantapainen ongelma. Kissalle ostin pentuna Whiskasia (märkä- ja kuivaruoka) kaupasta, mutta muutaman kuukauden kuluttua aloin opiskella kissanruokajuttuja ja yritin vaihtaa eläinkaupan pariin merkkiin, Canagan ja Applaws. Näiden merkkien kuivamuonat kelpasi ja nyt kissa syö Applawsin raksuja. Mutta märkäruoan kanssa on aina ongelmia, jos se ei ole tuota hitsin Whiskasia. Kissa ei syö muita juurikaan ja ne pilaantuu. Se tietenkin ottaa päähän, kun nuo ovat niin kalliita. Whiskasia en missään nimessä haluaisi antaa, koska se on niin epäterveellistä.

Yhdessä vaiheessa kokeilin myös raakaruokaa, mutta siitä ei tullut niin mitään. Raakaruokaa opiskellessani tuli vastaan tieto, että kissan teolliset ruoat (eli muut kuin raakaruoka) on tehty hyvin haiseviksi, mistä kissa pitää. Tuoksuu siis kissan mielestä hyvältä. Siksi hajuton raakaruoka on usein alussa ongelma. Itse olen miettinyt, että tämä mielestäni pätee myös halpismerkkien ja laatumerkkien välillä. Eli halpisten tuoksu/haju on selkeästi voimakkaampi. Sen huomaa ihan itsekin. Siksipä itse kysyisin, tietääkö kukaan, onko jollakin laatumerkillä voimakkaan hajuista kissan märkäruokaa, jota voisi kisulle kokeilla?

Ap:lle semmoinen vinkki, että vaihda ainakin raksut vai oletko jo yrittänyt niitä? Meillä ainakin meni ihan helposti. Ei nyrpistänyt nokkaansa niille yhtään.

Mjaun märkäruokaa suosittelen kokeilemaan. Eläinkaupoista ja Prismasta. Ainakin osa tuoksuu. Viljatonta eikä lisätty sokeria.

Kiitos vinkistä! Pitääpä silmäillä tänään kaupan hyllyä, jos näkyisi. Ruoat muutenkin sopivasti loppu. :)

Toivottavasti onnistuu, meidän kissa ei suostunut syömään. Pirkka-tuotteissa on myös joku purkkikissanruoka, joka on viljaton ja sokeriton, muistaakseni kissan tonnikala. Meidän kissa tosin ei syönyt sitäkään. 

Onnistui! Ostin eilen kokeiluun Mjaun kanatetran ja olin kyllä ällikällä lyöty tuoteselosteen kanssa. Jos ymmärsin oikein, niin oli tosiaan 100 % eläinperäistä + kivennäisaineita. Ja löytyi vielä helposti pienen paikkakunnan S-marketista. Kilohinta oli suunnilleen sama kuin Whiskasilla. Vähän kyllä mietityttää, että onko tässä joku koira - tai kissa - haudattuna, kun tuntuu niin täydelliseltä vaihtoehdolta.

Kissa hyökkäsi ruoan kimppuun heti eli toimi samoin kuin Whiskasin kanssa. Mielestäni haju ei kyllä Mjaussa ole aivan yhtä voimakas, mutta tykkäsi kuitenkin. Ainoa, mikä mietityttää, on tetran suuri koko. Meidän kissa syö myös raksuja, ja luulen, ettei saa syötyä koko tetraa kahdessa päivässä. Olen halunnut aikaisemmin antaa raksuja, kun ne ovat olleet sitä "laaturuokaa". Nyt pitää miettiä, että vähentäisikö raksuja ja siirtyisi pikkuhiljaa lähes kokonaan tuohon Mjauhin. Raksut ei kai ole välttämättömyys ja voivat altistaa kissaa kuivumiselle.

Hauska tuo rotukeskustelu täällä. Tai lähinnä sen yhden rotukissanomistajan mielipide siitä, että maatiaiset ovat tyhmiä. :D Meidän Whiskas-kissa on rotukissa eli rotukatit voi myös olla "tyhmiä". Itsellä rotukisu vain siksi, kun haluttiin suuremmalla todennäköisyydellä tietynlainen luonne ja juuri sellainen luonne tulikin. Kyseessä siperialainen.

Kiitoksia vielä Mjausta vinkanneelle! :)

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden kissat ovat eläneet makettiruoalla terveinä lähes parikymppisiksi - kuinka terveys on todettu? Kävivätkö kissat säännöllisesti lääkärintarkastuksessa, verikokeissa tai kuvauksissa?

Höh, kyllä kissanomistaja huomaa, jos kissalla on joku pielessä, vaikka kissa onkin taitava salaamaan vaivansa. 

Oli asia mikä hyvänsä, aina joukkoon liittyy joku viisastelija!

Kyllä kissa syö mitä tahansa, kun on riittävän nälkä. Ei ne nälkään kuole, vaikka ostaisitte sitä halvinta Pirkkaa.

Meillä ei kissat suostu Mjauta syömään, Latzia ne syö eikä yhtään harmita.

Mulla oli rotukissa, ei ikinä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan tutkinut, onko markettimerkeillä laatueroja keskenään? Olen tuo aiemmin kirjoittanut Whiskas-ihminen ja olen yrittänyt kissaa totuttaa vain eläinkaupan lihapitoisiin merkkeihin. En siis tiedä, miten muut markettimerkit menisivät, mutta kerran tuli ostettua Lidlistä hädässä joku niiden outo merkki, joka kissalle taas hienosti kelpasi. Eli uskon, että muutkin kaupan merkit saattaisivat mennä. Löytyykö marketista Whiskasia laadukkaampaa?

On tämä kissanomistajan elämä rankkaa. :D

Minä ainakin muistan jostain lukeneeni, että paras markettiruoka olisi Latz. Se ainakin muistaakseni oli lihapirotoisin. Lähdettä minulla ei valitettavasti ole antaa, joten saatan olla väärässäkin!

Lihapitoisin*

Ja korjaan vielä senkin verran, että esimerkiksi Sheba on parempi kuin Latz. Tarkoitan näitä pahvilaatikossa myytäviä halpismerkkejä, joista ilmeisesti Latz kannattaa valita.

Ei ole kyllä Sheba Latzia parempaa!

Latzissakin on vaihtoehtoja, eli voi valita märkäruuaksi "puristekuutiot" tai selkeät lihapalat hyytelössä. Nämä lihaisat palat on todellakin korkealuokkaista LIHAA!

Mua naurattaa aina kun jossain kissaryhmässä ihmiset suu vaahdossa raivoavat, että kissanruokaa ei saa syöttää kissalle, vaan täytyy syöttää sitä luontaista ravintoa. Tällä viitataan raakaan lihaa, kuten MUSH-pulliin.

No, kylmä fakta on kuitenkin se, että luonnossa elävän kissan ruokavalioon sisältyy 0% sitä lihaa jota ihminen kissalleen syöttää. Villiintynyt kissa ei elämänsä aikana kaada yhden ainutta sikaa tai nautaa, eikä varmasti käy kanankaan kimppuun.

Pointti: kissan luontainen ravinto on hiiri. Jos syötät jotain muuta, ruokit kissaasi epäluonnollisesti. Eläinlääkärin sanoin; jos et halua syöttää kissalle eläviä hiiriä, kaupan markettipöperöt ovat se toiseksi paras vaihtoehto. Niissä on kaikki aineet joita kissa elääkseen tarvitsee.

Olkaa siis huoleti.

Jep, ihan totta tuo että eipä se kissa luonnossa härän tai sian kimppuun käy. :D

Mutta jos on aikuinen kissa joka suostuu syömään vain yhtä merkkiä ja haluaisi että se söisi muutakin: kissa pitää totuttaa uuteen ruokaan _äärimmäisen_ hitaasti. Eli ekalla viikolla laittaa pienen pienen murun sitä uutta ruokaa vanhan ruoan joukkoon, seuraavalla viikolla vähän isomman murun, sitä seuraavalla taas hiukan isomman jne. Näin sen pitäisi onnistua kun kissa vähitellen tottuu siihen uuteen makuun vanhan joukossa, kunhan ihmisen kärsivällisyys vain riittää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Te, joiden kissat ovat eläneet makettiruoalla terveinä lähes parikymppisiksi - kuinka terveys on todettu? Kävivätkö kissat säännöllisesti lääkärintarkastuksessa, verikokeissa tai kuvauksissa?

Höh, kyllä kissanomistaja huomaa, jos kissalla on joku pielessä, vaikka kissa onkin taitava salaamaan vaivansa. 

Oli asia mikä hyvänsä, aina joukkoon liittyy joku viisastelija!

Huomaako? Omat kissani käyvät vuosittain eläinlääkärissä ja nuoremmalla ei ollut koskaan tarvetta hammaskivenpoistoon. Kun siltä vihdoin 7-vuotiaana jouduttiin poistamaan hammaskiveä, löytyi samalla hammassyöpymää. Röntgenkuvien perusteella jouduttiin poistamaan 4 hammasta. Kissa oli saattanut olla kipeä jo monta vuotta eikä syöpymää oltaisi huomattu tavallisella rokotuskäynnillä.

Myös munuaisvaivat ovat kissoilla yleisiä eivätkä juuri oireile kuin pitkälle edenneen. Alkuvaiheessa sairauden etenemistä pystyy vielä hidastamaan ruokavaliomuutoksilla, mutta diagnosointi edellyttää verikokeen ottamista. Tällä nuoremmalla kissallani oli lähes aina kreatiniiniarvo koholla, mutta yllätyksekseni kun halusin SDMA:n otettavan molemmista kissoista myös vanhemmalla kissalla oli viitteitä alkavasta munuaisten vajaatoiminnasta.