Lue keskustelun säännöt.
Miten "psyykata" itsensä tykkäämään deittaillessa niistä naisista joista ei viehäty?
12.12.2019 |
Olen siis huomannut että minun tasoni ei riitä niihin naisiin joista viehätyn, ja joihin aina ihastun.
Olen nyt sitten tapaillut alempitasoisia naisia, sellaisia jotka eivät minua sytytä millään tavalla.
Okei, nyt minulla on deittiseuraa ja kiinnostunuttakin sellaista. Tällä hetkellä ongelma vain on se, etten tapailusta ja mahdollisuuden antamisesta huolimatta edelleenkään koe näitä naisia viehättävina, saati sitten ihastu heihin.
Miten voisin ratkaista tämän ongelman? Kun aina sanotaan että "laske tasoa jos ei natsaa", niin miten se tapahtuu? Teen jotakin väärin.
Miksi edellinen ketjuni tästä aiheesta poistettiin? Mitä sääntöä tämä rikkoo?
Ylläpito?
Kommentit (256)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän neuvon olen ennenkin ap:lle antanut: Hommaa itsesi psykiatriseen hoitoon.
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Tämä on ihan älytön neuvo. Ei ap:n itsetunnossa välttämättä ole vikaa, saati psykiatrista hoitoa vaativaa sairautta. Kyllä ne tasot tietyllä tapaa ihan totta on ja varsinkin jokaisen vähän vähemmän viehättävän (jollainen itsekin olen) havaittavissa käytännössä, vaikka se laasaslainen tasoteoria kokonaisuudessaan voikin olla huonosit perusteltu.
Minä huomasin tasojen olemassaolon jo kun aloin nuorena käydä yöelämässä. Vaikka kuinka olin iloinen ja itsetunto hyvä, niin eipä ne komeat ja suositut miehet minua lähestyneet, sen sijaan blondia, 10 cm minua pidempää ja näyttävää kaveriani kyllä. Minua lähestyi lähinnä valomerkin uhatessa jokunen liikahumalainen tai vanhempi ukko, ilmeisesti ajatuksella että kai se p*llu tuoltakin kelpaisi vaikkei kummoisen näköinen ole. Eikä tätä tapahtunut vain pinnallisessa yöelämässä vaan myös esim. opiskelupaikassa, jossa nätit löysi poikaystäviä ja seuraa, minä en. Deittimaailmassa myöskäään ei "kemiat natsanneet" eli suomeksi ulkonäköni ei riittävän miellyttävä. Nyt olen 45 v vanhapiika, vaikkei minulla ole itsetunnossa vieläkään mitään vikaa, ihme kyllä, vaikka vuosien torjunnat ja hyljeksintä noissa suhdeasioissa voisi kyllä itsetunnon syödä.
Tekstistäsi saa vaikutelman, että passiivisena odotit lähestymisiä etkä itse tehnyt aloitteita
ohis
Tämä on ihan totta, mutta jotenkin tuntuu että ajat on muuttuneet paljon, koska ei ainakaan omasta tuttavapiiristäni naiset koskaan silloin tehneet aloitteita. Tapana oli että naiset istuivat tai seisoivat jossain "tyrkyllä" ja miehiä sitten kävi juttelemassa, ja nainen sitten joko torjui tai hyväksyi esim. pyynnön lähteä tanssimaan, saako tarjota juotavaa, tai vaan viereen juttelemaan jäämisen. Aloin aika äkkiä kutsuakin varsinkin yökerhoja "lihatiskeiksi" kun tuntui että naisen osa siellä on olla vain lihapala tyrkyllä "ostajien" arvioitavaksi, hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kun itse olin yleensä se hyljeksitty lihapala vielä.
Sama esim. opiskelumaailmassa, pojat/miehet valitsivat keitä lähestyy ja jos naista kiinnosti, piti hymyillä ja söpöstellä ja osoittaa hienovaraisesti kiinnostuksensa. Naisen rooli oli odottaa miehen aloitetta. Eipä tästä juuri kukaan poikennut muuten kuin paitsi että liian juovuksissa joskus toki naisetkin teki avoimen seksuaalisia aloitteita tarkoituksena yhden illan seksi. Olisin itse tänä päivänäkin neitsyt jos en paria kertaa vaan olisi juonut estoja pois, käynnyt johonkin toiseen humalaiseen kiinni kuin sika limppuun ja sitten teille vai meille...
Tää on kyllä hyvin pitkälti totta nyt kun luin kirjoitettuna. Olen +40 nainen ja totta tosiaan en ole ikinä iskenyt miestä.
Tai no, kerran. Ja fiilis oli edellisen kirjoittajan tapainen, iskin kuin sika limppuun-tyyppinen. Todella epätodellinen. Ja olin, noh, päättänyt onnistua.
Asiaa helpotti, että tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin 100% sinkuksi.Tätä kirjoittaessa, tajuan, eläväni ns. laput silmillä. En aktiivisesti tee aloitetta vaan oletan tulevani poimituksi, kuten kiltin tytön kuuluukin. Ja koska en usko itseeni niin on "helppo" antaa pakkeja huomaamatta. Kuka musta nyt kiinnostuisi, hyvänen aika?! Arjen keskustelu aloitukset olen torpannut heti kättelyssä siksi koska itse en arvosta itseäni.
Aika kaksinaismoralismia muuten. Olen ollut sinkku jo 10v enemmän ja vähemmän.
Ai juugelispuugelis. Mä VOIN tehdä sen aloitteen! Ja joku voi kiinnostua musta. Jee!
Olet outo, mä olen kohta 50 v, ja olen tehnyt aloitteita aina, kun mies on kiinnostanut. Oletko varma että olet vain 40v?
Ja miksi olisi ihme että joku kiinnostuu minusta, kannattaa hoitaa huono itsetunto niin elämä paranee kaikin tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Eikö se ap meinannutkin panna itsetuntonsa kuntoon, mutta ei halunnut panna rumia naisia?
Oletan että ap kuitenkin kykenee masturboimaan. Seksi tavallisten naisten tai rumien naisten kanssa onnistuu kyllä terveeltä mieheltä jos elimistö ja pää on kunnossa.
Mielikuvitusta kehiin. Todella moni nainenkin kykenee harrastamaan ruman mutta varakkaan miehensä kanssa seksiä kun on tervettä mielikuvitusta mukana ja silmät kiinni yhdynnän aikana.
Näin ne normaalit ihmiset harrastaa seksiä.
Ap tavoittelee nyt jotain ihan ihme disney-tavaraa. Hänellä on ehkä vähän korkeat luulot normaaleista suhteista jossa prinssit naivat kauniita prinsessoja yms.
Todellusuudessa Härämän Anatti astelee tupaan ja laitetaan valot kii, jolloin peti voi ryskätä ja vähän kopeloodaan hameen alle tavan vuoksi ja survotaan sisään.
Ei se sen ihmeemäpää ole suomalainen seksielämä.
Toki ap voi jatkaa runkkailuakin jos hän enemmän syttyy omasta kädestä ja valmiista kuvamateriaaleista tai videokuvasta.
En kyllä käsitä näitä jannuja jotka pitää omaa kättään naista parempana.
MIten ap saisi psyykattua itsensä keskittymään kehittävään puuhaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
kun tuon lukee mustaa valkoisena niin säälittävältä johtajaltahan tuollainen kuulostaa, jos kykenee olemaan vain johtaja, mutta ei edes perhettä onnistunut hankkimaan tai pitämään kasassa.
Kertoo elämänhallinnan ongelmista tai jostain. Se pistää ihmiset miettimään.
Etenkin Aasiassa työskennelleenä tuo tulee sielä todella usein ilmi. Eli ihmisessä on jotain vikaa. Aasiassa ollaan todella konservatiivisia eri elämän osa-alueiden kanssa ja kulissit pitää olla kunnossa.
Itse vertaisin sitä Hay Day peliin farmiin, jossa pelaaja on korkealla tasolla, mutta farmiin ei ole ostettu mitään näyttävää tai pinta-alaa ei ole käytetty hyväksi.
Tälläiset pelaajat eivät anna hyvää kuvaa työnantajalle ja se kertoo siitä ettei edes työajan ulkopuolella panosteta työtiimin HayDay-farmiin.
Jos peltoa ei ole moneen päivään kylvetty tai kerätty tyhjäksi se kertoo että työntekijä käy kenties tupakalla tauolla tai tekee jotain muuta kuin pelaa työpaikan farmin hyväksi.
Omistautuminen yhteisölle on tärkeää.
Työpaikka on monessa mielessä suku/perhe pienoiskoossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
Huonosta johtajuudesta tai ihmisestähän se kertoo, jos epäonnistuu elämän perusasioissa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
Huonosta johtajuudesta tai ihmisestähän se kertoo, jos epäonnistuu elämän perusasioissa :)
Oma honkongilainen osaston pomo sanoisi että wiikmän.
Eli heikko mies.
Jos perhe hajoaa tai ei ole saanut perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Suhteesi siis varmaan kestävät enintään sen ensihuuman ajan, eli n. 2 vuotta. Sinänsä tämä ei ole mikään ongelma, jos se on se mitä elämältäsi haluat. Meinaatko vielä 60- tai 80-vuotiaana harrastaa kahden vuoden ensihuumasuhteita, vai aiotko elää silloin suosiolla yksin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Olen tehnyt näin eli valinnut miehen järjellä kun näytti että jään muuten yksin, kun ne miehet joihin minä ihastun ei katsokaan minuun päin (klassinen tasoero). Eihän sellaisia ihmissuhteita olekaan, jossa ei ole tunteita. Näin tehdessä ne tunteet vaan tulee jälkeenpäin. Ensin on ehkä vähän vaivautunutta kun ei ole sitä ihastusta joka laittaisi haluamaan olla toisen kanssa yhdessä aina, vaan täytyy ihan tietoisesti ja kylmäjärkisesti rakentaa suhdetta. Sitten kun toista oppii tuntemaan paremmin, seura alkaa tuntua kotoisalta ja sitä kiintyy tähän ihmiseen. Niin että kun mies on vaikka työmatkalla, on ikävä ja tuntuu tylsältä nukkua yksin. Kyllä minä rakastan miestäni, sellaisella lämpimällä, rauhallisella tavalla, en hullun intohimon tavalla. Niinhän ne intialaisetkin sanoo, kun siellä järjestetyt avioliitot on tavallisia, että heillä kylmä puuro laitetaan kuumalle levylle ja siitä se lämpenee, kun länsimaissa laitetaan kuuma puuro kylmälle levylle ja siitä se viilenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
kun tuon lukee mustaa valkoisena niin säälittävältä johtajaltahan tuollainen kuulostaa, jos kykenee olemaan vain johtaja, mutta ei edes perhettä onnistunut hankkimaan tai pitämään kasassa.
Kertoo elämänhallinnan ongelmista tai jostain. Se pistää ihmiset miettimään.
Etenkin Aasiassa työskennelleenä tuo tulee sielä todella usein ilmi. Eli ihmisessä on jotain vikaa. Aasiassa ollaan todella konservatiivisia eri elämän osa-alueiden kanssa ja kulissit pitää olla kunnossa.
Itse vertaisin sitä Hay Day peliin farmiin, jossa pelaaja on korkealla tasolla, mutta farmiin ei ole ostettu mitään näyttävää tai pinta-alaa ei ole käytetty hyväksi.
Tälläiset pelaajat eivät anna hyvää kuvaa työnantajalle ja se kertoo siitä ettei edes työajan ulkopuolella panosteta työtiimin HayDay-farmiin.
Jos peltoa ei ole moneen päivään kylvetty tai kerätty tyhjäksi se kertoo että työntekijä käy kenties tupakalla tauolla tai tekee jotain muuta kuin pelaa työpaikan farmin hyväksi.
Omistautuminen yhteisölle on tärkeää.
Työpaikka on monessa mielessä suku/perhe pienoiskoossa.
Aasiassa uskon että voi olla totta. Suomessa olemme kuitenkin individualistisempia ja vähemmän konservatiivisia, onneksi.
Ei kukaan varmasti täällä pidä säälittävänä urallaan menestynyttä toimitusjohtajaa, joka todennäköisesti on itse valinnut sinkkuuden esim. koska ei vaan ole vakiintuvaa tyyppiä. Ei siis ole varmaankaan kyse siitä ettei ole saanut ketään tai pystynyt pitämään vaan ei ole halunnut, kun kerran vapaassa maassa saa elää miten haluaa.
Omista kollegoista arvostetuimmat on lähes poikkeuksetta perheettömiä. Syynä juuri se, että nämä uhraa valtavasti myös vapaa-aikaa työlle ja niille voi soittaa vaikka viikonloppuna että hoidatko tällaisen päivystyshomman. Perheelliset ei niin paljoa jousta, paitsi jotkut yksittäiset joilla on kotona paljon sietävä vaimo, jolle on ok että hän hoitaa yksin lapset ja kodin kun mies istuu myöhään töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
kun tuon lukee mustaa valkoisena niin säälittävältä johtajaltahan tuollainen kuulostaa, jos kykenee olemaan vain johtaja, mutta ei edes perhettä onnistunut hankkimaan tai pitämään kasassa.
Kertoo elämänhallinnan ongelmista tai jostain. Se pistää ihmiset miettimään.
Etenkin Aasiassa työskennelleenä tuo tulee sielä todella usein ilmi. Eli ihmisessä on jotain vikaa. Aasiassa ollaan todella konservatiivisia eri elämän osa-alueiden kanssa ja kulissit pitää olla kunnossa.
Itse vertaisin sitä Hay Day peliin farmiin, jossa pelaaja on korkealla tasolla, mutta farmiin ei ole ostettu mitään näyttävää tai pinta-alaa ei ole käytetty hyväksi.
Tälläiset pelaajat eivät anna hyvää kuvaa työnantajalle ja se kertoo siitä ettei edes työajan ulkopuolella panosteta työtiimin HayDay-farmiin.
Jos peltoa ei ole moneen päivään kylvetty tai kerätty tyhjäksi se kertoo että työntekijä käy kenties tupakalla tauolla tai tekee jotain muuta kuin pelaa työpaikan farmin hyväksi.
Omistautuminen yhteisölle on tärkeää.
Työpaikka on monessa mielessä suku/perhe pienoiskoossa.
Aasiassa uskon että voi olla totta. Suomessa olemme kuitenkin individualistisempia ja vähemmän konservatiivisia, onneksi.
Ei kukaan varmasti täällä pidä säälittävänä urallaan menestynyttä toimitusjohtajaa, joka todennäköisesti on itse valinnut sinkkuuden esim. koska ei vaan ole vakiintuvaa tyyppiä. Ei siis ole varmaankaan kyse siitä ettei ole saanut ketään tai pystynyt pitämään vaan ei ole halunnut, kun kerran vapaassa maassa saa elää miten haluaa.
Omista kollegoista arvostetuimmat on lähes poikkeuksetta perheettömiä. Syynä juuri se, että nämä uhraa valtavasti myös vapaa-aikaa työlle ja niille voi soittaa vaikka viikonloppuna että hoidatko tällaisen päivystyshomman. Perheelliset ei niin paljoa jousta, paitsi jotkut yksittäiset joilla on kotona paljon sietävä vaimo, jolle on ok että hän hoitaa yksin lapset ja kodin kun mies istuu myöhään töissä.
Lämmittää varmasti mieltä sitten eläkkeellä, mutta kukin tavallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
kun tuon lukee mustaa valkoisena niin säälittävältä johtajaltahan tuollainen kuulostaa, jos kykenee olemaan vain johtaja, mutta ei edes perhettä onnistunut hankkimaan tai pitämään kasassa.
Kertoo elämänhallinnan ongelmista tai jostain. Se pistää ihmiset miettimään.
Etenkin Aasiassa työskennelleenä tuo tulee sielä todella usein ilmi. Eli ihmisessä on jotain vikaa. Aasiassa ollaan todella konservatiivisia eri elämän osa-alueiden kanssa ja kulissit pitää olla kunnossa.
Itse vertaisin sitä Hay Day peliin farmiin, jossa pelaaja on korkealla tasolla, mutta farmiin ei ole ostettu mitään näyttävää tai pinta-alaa ei ole käytetty hyväksi.
Tälläiset pelaajat eivät anna hyvää kuvaa työnantajalle ja se kertoo siitä ettei edes työajan ulkopuolella panosteta työtiimin HayDay-farmiin.
Jos peltoa ei ole moneen päivään kylvetty tai kerätty tyhjäksi se kertoo että työntekijä käy kenties tupakalla tauolla tai tekee jotain muuta kuin pelaa työpaikan farmin hyväksi.
Omistautuminen yhteisölle on tärkeää.
Työpaikka on monessa mielessä suku/perhe pienoiskoossa.
Aasiassa uskon että voi olla totta. Suomessa olemme kuitenkin individualistisempia ja vähemmän konservatiivisia, onneksi.
Ei kukaan varmasti täällä pidä säälittävänä urallaan menestynyttä toimitusjohtajaa, joka todennäköisesti on itse valinnut sinkkuuden esim. koska ei vaan ole vakiintuvaa tyyppiä. Ei siis ole varmaankaan kyse siitä ettei ole saanut ketään tai pystynyt pitämään vaan ei ole halunnut, kun kerran vapaassa maassa saa elää miten haluaa.
Omista kollegoista arvostetuimmat on lähes poikkeuksetta perheettömiä. Syynä juuri se, että nämä uhraa valtavasti myös vapaa-aikaa työlle ja niille voi soittaa vaikka viikonloppuna että hoidatko tällaisen päivystyshomman. Perheelliset ei niin paljoa jousta, paitsi jotkut yksittäiset joilla on kotona paljon sietävä vaimo, jolle on ok että hän hoitaa yksin lapset ja kodin kun mies istuu myöhään töissä.
Oletko varma tuosta arvostuksesta. Se, että soitellaan yöaikaan ei kerro kunnioituksesta vaan ennemminkin siitä, että pidetään niin joutavana ettei edes siitä häiriinny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sitä ei varmaan kukaan kiellä etteikö äitiys monessa paikkaa vaikuttaisi kielteisesti. Monet työnantajat oikein kammoaa että se palkattu työntekijä tulee raskaaksi, jää äitiyslomalle, ehkä pitää vielä hoitovapaitakin ja on pakko löytää sijainen. Ja myös sitä oletusta tosiaan on, että perheellinen mies voi istua iltakymmeneen ylitöissä vaikka on lapsia koska äitylihän ne lapset hakee tarhasta ja hoitaa illan, mutta perheellinen nainen lähtee kiireistä riippumatta joka päivä klo 16 hakemaan lapset hoidosta. Ja usein se näin näyttää olevan ainakin it-alalla jossa itse olen, että perheelliset miehet venyy ylitöihin, naiset ei, joten työnantajat sitten ottaa niitä joustavampia. Vaikka se ikävää naisille onkin.
Mutta tuo miehen perheellisyys, siihen en jotenkin usko. Kyllä tiedän itse monia eronneita tai sinkkuja johtajia. Oman työnantajani toimitusjohtajakin on noin 60 v aikamiespoika.
kun tuon lukee mustaa valkoisena niin säälittävältä johtajaltahan tuollainen kuulostaa, jos kykenee olemaan vain johtaja, mutta ei edes perhettä onnistunut hankkimaan tai pitämään kasassa.
Kertoo elämänhallinnan ongelmista tai jostain. Se pistää ihmiset miettimään.
Etenkin Aasiassa työskennelleenä tuo tulee sielä todella usein ilmi. Eli ihmisessä on jotain vikaa. Aasiassa ollaan todella konservatiivisia eri elämän osa-alueiden kanssa ja kulissit pitää olla kunnossa.
Itse vertaisin sitä Hay Day peliin farmiin, jossa pelaaja on korkealla tasolla, mutta farmiin ei ole ostettu mitään näyttävää tai pinta-alaa ei ole käytetty hyväksi.
Tälläiset pelaajat eivät anna hyvää kuvaa työnantajalle ja se kertoo siitä ettei edes työajan ulkopuolella panosteta työtiimin HayDay-farmiin.
Jos peltoa ei ole moneen päivään kylvetty tai kerätty tyhjäksi se kertoo että työntekijä käy kenties tupakalla tauolla tai tekee jotain muuta kuin pelaa työpaikan farmin hyväksi.
Omistautuminen yhteisölle on tärkeää.
Työpaikka on monessa mielessä suku/perhe pienoiskoossa.
Ja nainen saa tästä diilistä..... mitä? Siellä Hongkongissa varmaan olla rauhassa kotona lasten kanssa, kun mies huolehtii elintasosta. Suomessa joko saat tehdä ensin palkkatyöt ja sitten kotityöt päälle, tai yrittää elättää itsensä ja lapsensa jollain kotihoidontuella samalla kun mies käyttää omat tulonsa yksin itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Suhteesi siis varmaan kestävät enintään sen ensihuuman ajan, eli n. 2 vuotta. Sinänsä tämä ei ole mikään ongelma, jos se on se mitä elämältäsi haluat. Meinaatko vielä 60- tai 80-vuotiaana harrastaa kahden vuoden ensihuumasuhteita, vai aiotko elää silloin suosiolla yksin?
Ei todellakaan näin! Nykyinen suhteeni on kestänyt 17 vuotta tähän mennessä. Kun tapasin mieheni koin erittäin voimakkaasti sen alku huuman, ”jalat alta”-fiiliksen. Se muuttui sitten muutaman vuoden kuluessa arkiseksi rakkaudeksi; tavalliseksi elämäksi, mutta jos en alunperin olisi mieheeni niin voimakkaasti rakastunut emme varmasti olisi yhdessä! Tarkoitan että jos tietää miltä voimakas rakastuminen ja vastustamaton vetovoima tuntuu, ei VOI tyytyä muuhun. Sehän on kuin heittäisi elämänsä hukkaan! Olen aika varma että ihmiset jotka vaan tyytyy siihen kenet nyt sattuu saamaan, ja pystyy elämään siinä tilanteessa, eivät ole koskaan kokeneet kunnollista vastavuoroista rakastumista.
Semmottis pojkorni kirjoitti:
Kun kaupungilla kävellessä katselee perheellisiä miehiä, niin he siinä vaimonsa ja lapsiensa kanssa astellessa omaavat mystisen sädekehän tai erikoisen voiman (enemmän kuin itsevarmuus).
Heissä asuu kuninkuus, he ovat kuninkaita ja heillä on prinssejä tai prinsessoja.
Varatuissa miehissä on kyllä jotain sellaista vetovoimaista, että haluaisi napata sellaisen itselle.
Totta että ehkä varattu mies erittää jotain kuningashormonia laumaan ja siitä välittyy info että tämä semen on parasta laatua.
Minä ainakin ihastun useimmiten varattuihin miehiin.
Sinkuissa ja ap:n kaltaisissa epätoivoisissa miehissä on jotain epävarmaa tai epäilyttävää.
Rentous ja ryhdikkyys puuttuu. On vähän sellainen anteeksi että olen olemassa asenne.
Sellaista tyttökin säikähtää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Niin...minäkään en haluaisi noin tehdä, ja siksi täällä kysynkin apua asiaan.
Täll hetkellä minulla ei ole vaihtoehtoins kuin olla yksin, tai sitten olla minua miellyttättömän naisen kanssa.
Ei sekään ihan oikealta tunnu.
Ap
Suomalainen tavallinen persuseksi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Eikö se ap meinannutkin panna itsetuntonsa kuntoon, mutta ei halunnut panna rumia naisia?
Oletan että ap kuitenkin kykenee masturboimaan. Seksi tavallisten naisten tai rumien naisten kanssa onnistuu kyllä terveeltä mieheltä jos elimistö ja pää on kunnossa.
Mielikuvitusta kehiin. Todella moni nainenkin kykenee harrastamaan ruman mutta varakkaan miehensä kanssa seksiä kun on tervettä mielikuvitusta mukana ja silmät kiinni yhdynnän aikana.
Näin ne normaalit ihmiset harrastaa seksiä.
Ap tavoittelee nyt jotain ihan ihme disney-tavaraa. Hänellä on ehkä vähän korkeat luulot normaaleista suhteista jossa prinssit naivat kauniita prinsessoja yms.
Todellusuudessa Härämän Anatti astelee tupaan ja laitetaan valot kii, jolloin peti voi ryskätä ja vähän kopeloodaan hameen alle tavan vuoksi ja survotaan sisään.
Ei se sen ihmeemäpää ole suomalainen seksielämä.
Toki ap voi jatkaa runkkailuakin jos hän enemmän syttyy omasta kädestä ja valmiista kuvamateriaaleista tai videokuvasta.
En kyllä käsitä näitä jannuja jotka pitää omaa kättään naista parempana.
Sinun mielestäsi on normalia laittaa kumppanille "pussi päähän" seksin ajaksi?
Olisin järkyttynyt ellen tietäisi sinut trolliksi.
Ap
Miksi ihmeessä pitäisi?
Rumat miehet ovat rumia, lihavat miehet ovat lihavia ja typerät miehet ovat edelleen typeriä, vaikka pitäisin heistä kavereina.
Elä yksin, jos vain sellaiset naiset viehättävät, joihin sinulla ei ole mitään mahdollisuuksia.
Niin minä teen, koska haluan hoikan ja tupakoimattoman suomalaismiehen, joka ei ole juoppo. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Niin...minäkään en haluaisi noin tehdä, ja siksi täällä kysynkin apua asiaan.
Täll hetkellä minulla ei ole vaihtoehtoins kuin olla yksin, tai sitten olla minua miellyttättömän naisen kanssa.
Ei sekään ihan oikealta tunnu.Ap
Ei kai siinä muu auta kuin olla vaan paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Unohda tietoinen ”etsiminen” ainakin hetkeksi niin ehdit kunnolla vaikka töiden/ harrastuksen parissa tutustua naisiin. Ehkä jokun kanssa yllättäen sitten kemiat kohtaa, kun sitä vähiten odotat! Se ei kuitenkaan välttämättä ole ulkonäöstä kiinni. Vaikka luulee tietävänsä sen ”oman tytppinsä”, voikin yllättäen tuntea vetoa johonkin täysin toisenlaiseen ihmiseen. Mieli avoimena, mutta tartu tilaisuuteen vasta kun oikeasti siltä tuntuu.
Samaa ikäluokkaa ja sama oivallus. Olen kaivannut parisuhdetta mutta elänyt noilla 30 vuotta vanhoilla opeilla, että naisen ei kuulu tehdä aloitetta vaan korkeintaan vähän kiinnostuneesti katsella ympärilleen ja kyllä jos miestä kiinnostaa, se tulee tekemään aloitteen. Eipä niitä lähestyjiä päälle nelikymppisellä, joka ei edes baareile, kauheasti näy... Silti olen fantasioinut vieläkin typerästi että jossain tuolla kaupan kassajonossa katseet kohtaa jonkun kanssa, mies tulee juttelemaan, koen heti että tässä se on, hymyilen, ja siitä se lähtee. Ei ihan kauhean todennäköistä :D Toivottavasti oman ikäpolveni miehet myös ovat nykyaikaisia ja hyväksyvät naisen aloitteet eivätkä pidä tyrkkynä ja julkeana, kuten minun nuoruuden aikaan aloitteita tekeviä naisia pidettiin.