Lue keskustelun säännöt.
Miten "psyykata" itsensä tykkäämään deittaillessa niistä naisista joista ei viehäty?
12.12.2019 |
Olen siis huomannut että minun tasoni ei riitä niihin naisiin joista viehätyn, ja joihin aina ihastun.
Olen nyt sitten tapaillut alempitasoisia naisia, sellaisia jotka eivät minua sytytä millään tavalla.
Okei, nyt minulla on deittiseuraa ja kiinnostunuttakin sellaista. Tällä hetkellä ongelma vain on se, etten tapailusta ja mahdollisuuden antamisesta huolimatta edelleenkään koe näitä naisia viehättävina, saati sitten ihastu heihin.
Miten voisin ratkaista tämän ongelman? Kun aina sanotaan että "laske tasoa jos ei natsaa", niin miten se tapahtuu? Teen jotakin väärin.
Miksi edellinen ketjuni tästä aiheesta poistettiin? Mitä sääntöä tämä rikkoo?
Ylläpito?
Kommentit (256)
No tietenkään ei kannata olla ihmisen kanssa suhteessa, johon ei ole edes ihastunut. Yleensä parhaimmat suhteet ovat sellaisia, joissa tunne syttyy vähitellen, tutustumisen myötä ja syvenee koko ajan. Ihminen, johon ei ensi tapaamisella tunne välttämättä paljoakaan vetoa, saattaa osoittautua ajan kuluessa suureksi rakkaudeksi. Kun oppii tuntemaan ihmisen ja jos hän on sellainen, jota arvostaa ja jonka kanssa tuntee läheisyyttä, tulee tästä ihmisestä myös vetävä. Ei ehkä samaan tapaan kuin mitä tässä haet, mutta sellainen, jota ilman et halua elää. Siitä syntyy rakkaus ja sitoutuminen. Suhteen fyysinen ulottuvuus, mikä suhteeseen kuuluu, sitten tulee siihen sivuun mukaan ja sekin voi kehittyä yhteisessä luottamuksessa hioutumalla juuri sellaiseksi, mikä vastaa molempien odotuksia ja toiveita tyydyttävällä tavalla. Pointtini on, että kannattaa katsella suhteen kehittymistä aina muutaman tapaamisen yli ennen kuin tekee lopulliset johtopäätökset suhteen mahdollisuuksista. Paljon mennään nykyään ihan sen yhden tapaamisen perusteella, jossa ratkaisut perustuvat pelkästään fyysiseen vetoon ja arvioon sen voimakkuudesta. Ei anneta itselle edes mahdollisuutta tutustua toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tason alentaminen tehdään näin: Etsi naisesta yksi piirre, josta pidät. Käyttäydy ystävällisesti ja kun on vaikea hetki, ajattele sitä yhtä piirrettä. Anna itsellesi aikaa tottua naiseen. Sitä voi alkaa viehtyä toisen tavoista, mitä ei olisi itsekään uskonut aiemmin. Vaikka tukka sekaisin lenkin jälkeen voi lyödä polvesi veteliksi.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan tyytyä siihen mitä saat, koska oot mies. Jos et tyydy, niin oot uli.
Naisten ei pidä ikinä tyytyä, vaan vaatia ainoastaan parasta. He ovat myös parhaita juuri sellaisenaan kuin ovat. Heidän ei tarvitse muuttua. Miehen tulee hyväksyä nainen omana itsenään.
Toki jokainen tekee omat valintansa. Joko ottaa sen mitä saa ja kääntää asian parhain päin tai on sitten ilman. Naiset voi olla helposti ilman, mikäli eivät saa sitä mitä haluavat ja pystyvät elämään onnellisen elämän yksin. Miehille tämä näyttää olevan mahdotonta. Ulinaa, ruikutusta ja naisten syylistämistä täälläkin jokaikinen päivä. Kasvakaa aikuisiksi ja ottakaa vastuu itsestänne ja valinnoistanne.
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan tyytyä siihen mitä saat, koska oot mies. Jos et tyydy, niin oot uli.
Naisten ei pidä ikinä tyytyä, vaan vaatia ainoastaan parasta. He ovat myös parhaita juuri sellaisenaan kuin ovat. Heidän ei tarvitse muuttua. Miehen tulee hyväksyä nainen omana itsenään.
Ihanaa uhriutumista. :D kyllä naisulejakin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan tyytyä siihen mitä saat, koska oot mies. Jos et tyydy, niin oot uli.
Naisten ei pidä ikinä tyytyä, vaan vaatia ainoastaan parasta. He ovat myös parhaita juuri sellaisenaan kuin ovat. Heidän ei tarvitse muuttua. Miehen tulee hyväksyä nainen omana itsenään.
Ihanaa uhriutumista. :D kyllä naisulejakin on.
Tähän voi vapaasti linkata ne naisten aloittamat ketjut joissa ulistaan miesten paskuudesta kun Jason Momoan tai Jamie Dornanin tasoiset tyypit ei anna munaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tason alentaminen tehdään näin: Etsi naisesta yksi piirre, josta pidät. Käyttäydy ystävällisesti ja kun on vaikea hetki, ajattele sitä yhtä piirrettä. Anna itsellesi aikaa tottua naiseen. Sitä voi alkaa viehtyä toisen tavoista, mitä ei olisi itsekään uskonut aiemmin. Vaikka tukka sekaisin lenkin jälkeen voi lyödä polvesi veteliksi.
Tämähän on täysin normaalia. Parisuhteessa pyritään näkemään ne toisen hyvät puolet ja sietämään huonot. Täydellistä ihmistä ei yksinkertaisesti ole olemassa. Joillain ne avut voi olla ulkoisia, joillain ne on jotain muuta. Tämän faktan kanssa kaikki me joudumme elämään.
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aasiassa uskon että voi olla totta. Suomessa olemme kuitenkin individualistisempia ja vähemmän konservatiivisia, onneksi.
Ei kukaan varmasti täällä pidä säälittävänä urallaan menestynyttä toimitusjohtajaa, joka todennäköisesti on itse valinnut sinkkuuden esim. koska ei vaan ole vakiintuvaa tyyppiä.
Ei todellakaan. Suomi on paljon holhoavampi ja kehottaa jopa synnytystalkoisiin. Kohdellaan tavallaan kuin karjaa.
Meillä poliittinen järjestelmä aiheuttaa tavallaan sen että kansalaiset syntyvät "ostettuina".
Kaikki maksetaan joten kansalainen menettää täydellisesti yksilönvapautensa. Nettikeskusteluissa löytyy aina veronmaksajia jotka kritisoivat jos joku ihminen elää tietyllä tapaa. "Minä maksan sinunkin elämäsi".
Monille idästä tulleille äideille ja naisille lastensuojelu on kauhistus. Asiaa ei nähdä oikein hyvällä. Ja syystäkin. Puututaan perheen sisäiseen tapaan kasvattaa lapsia. Suomalaiset taas eivät näe asian pimeää puolta ja pitävät lastensuojelua hyvänä diilinä.
Aasiassa ymmärretään antaa yksilölle enemmän vapautta ja yksityisyyttä toteuttaa itseään, koska perinteinen filosofia antaa ymmärtää että kun laaditaan laki, niin tuotetaan myös lainrikkoja.
Kun ymmärretään että yksilöt luovat yhteisöjä, niin yksilölle osataan antaa arvoa ja tilaa.
Suomi todellakaan ei ole oikeasti individualistisempi paikka elää.
Meillä rajoitetaan yksilöä todella kovalla kädellä.
Henkilöautoilu on hieno esimerkki ja vaikkapa perinteinen tupakka tai alkoholi ja vasta äskettäin jo päättäjienkin torppaama kannabiksen kansalaisaloite.
Kansalaisille ei tavallaan myönnetä edes oikeutta tuhota itseään.
Nämä ovat tärkeitä seikkoja huomioida vaikka olisikin terveysintoilija. Meillä myös lihavia katsotaan pahalla.
Muutamia seikkoja joista olen saanut kritiikkiä maapallon kansalaisilta:
Tukijärjestelmä tekee kansalaisista oikeastaan vankeja neukkukuutioihin ja katkaisee pahimmillaan siteet sukulaisiin. Tuet ovat juuri sen verran matalat että yksilö menettää juurensa pitää yhteyttä sukuun tai halunsa pitää yhteyttä, kun pärjää ilman vanhempien tukea. Muualla kauhistellaan sitä ettei perheeseen tai sukuun pidetä yhteyttä edes kuukauteen.
Totuus paljastuu tukien pienuutena. Harvalla tukiloukussa olevalla on varaa edes kerran vuodessa vierailla lähisukulaisten luona Suomen sisällä. Ajokortti on mittaamattoman kallis, henkilöautot ovat kalliita. Matka junalla puolisen Suomea maksaa enemmän kuin lentomatka muualle...
Järjestelmä tavallaan pettää, vaikka lupaa riippumattomuutta ja yksilönvapautta. Moni aluksi tukijärjestelmästä kuultuaa pitää tätä taivaana, mutta totuus paljastuu karusti pian tänne muuttaneille.
Töitäkään ei ole ja töistä saa muutaman satasen enemmän mitä tuista saisi. Eli töitä tekemällä tavallaan saat pari hunttia, mutta menetät sen viimeisenkin vapauden lyhtestä päivänvalosta syksyisin, talvisin ja keväisin. Asuminen ja ruoka on kallista.
Moni oikeasti kokee tulleensa vangiksi. Poislähteminen on kallista.
Ihmiset ovat etäisiä ja parinmuodostus on hyvin vaikeaa. Täällä ei edes suku auta avutonta muodostamaan avioliittoa enää. Jokainen saa jo opiskeluaikana juuri sen verran pientä tukea että elelee kanahäkissään "mukavasti". Jos ei ota opintovelkaa tai panosta aktiivisesti muuhunkin elämään kuin opiskeluun, niin voi käydä köpelösti. Riippuu oikeastaan täysin yksilön temperamentista ja miten viriili on menemään pienellä budjetilla rientoihin. Nekin rahat on pois jostain.
Ap on tavallaan kukko tai surkea kukonpoika kanalassa, jossa mahtiheltat päättää kuka saa kanat.
Kaikista sairainta on että tarjotaan koulutusta. On maistereiden inflaatio.
Eli tarjotaan tietoisuutta ymmärtää oma surkea tilanne, kun tyhmänä ja tietämättömänäkin neukkukuution vangin kohtalo olisi siedettävämpi. Silti töitä ei ole tarjolla ja lähinnä muutto on ainoa oikea ratkaisu.
Silti moni kielitaitoinenkin jää. Asiaa voi verrata pitkäaikaiseen vankiin, joka vapautetaan.
Häntä saattaa ahdistaa vapaus päättää omasta elämästä.
Luulen että ap kokee juuri tälläistä tuskaa. Hän ei vaikuta tietämättömältä.
Eli olen kyllä ihan erimieltä kanssasi siitä että täällä annetaan yksilölle enemmän tilaa. Päivastoin.
Kannattaisi jutella muualta tulleiden kanssa. Heillä on todella hyvää kritiikkiä.
Hyvä systeemi on pilattu ja karua kieltä kertoo vanhustenhoito ja lastenhoidon taso.
Niillä tehdään hyvinvoinnin sijaan bisnestä. Alat jotka alunperin suunniteltiinkin tekemään luonnollisesti taloudellista tappiota luomaan hyvinvointia, on käännetty julmalla tavalla ihmiskanaloiksi.
Ap on systeemin uhri ja lukuisat muutkin miehet kärsivät samasta vaivasta. Ei uhriutuminen ole paha.
Se kertoo että kun ihmiset uhriutuu, niin jotain on pahasti vialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Asian voi ratkaista helposti jeesuskoodilla.
Eli tee miten haluaisit sinulle tehtävän.
Mikäli ajatellaan niin että annetaan toisen ymmärtää ja viedään tältä elinvuosia tai kuukausia, niin silloin eittämättä tuhlataan hänen aikaa.
Hävyttömintä mitä toinen voi tehdä on tuhlata toisen aikaa ymmärtämällä antaa aikaa, mutta ottaakin ajan pois lähtemällä.
Näin käy monille kolmekymppisille naisille jotka haluavat miehen kanssa vauvan, mies vedättää ja sanoo että kohta. Sitten kohta hän löytää toisen ja on tuhlannut aikaa naiselta hankkia lasta.
Nainen on liian iäkäs.
Toisen ajan tuhlaaminen on pahin rikos ikinä. Sitä ei voi rahallisesti korvata mitenkään. Se on hävyttömin teko mitä toiselle voi koskaan tehdä. Henkilö tavallaan nollaa tai tappaa toisen elämästä vuosia. Pahimmillaan vuosikymmeniä.
Tämän takia monissa kultuureissa avioero katsotaan hyvin pahana rikkeenä yhteisöissä.
Sen juuret perustuu valheeseen.
Se kertoo henkilöstä sen verran ettei tämä kunnioita muita yhtään. Hän on kunniaton paskiainen.
En kyllä tiedä miten sellainen voi elää kunniallisesti tuntien itsensä ihmiseksi?
Nimitys käärme antaa viitteitä siitä että henkilö ei ole ihminen, mutta aina tälläinen luikertelee uusiin yhteisöihin tehden karua tuhoa. Näitä ilmiöitä tunnetaan monissa kultuureissa ja heille on omat turvajärjestelmät.
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Jos ajatus on tämä, että tosiaan tilanteen tullen vaihtaisi niin on väärin. Jos taas on todella sitoutunut tähän kakkosvaihtoehtoon ja pysyy sitoumuksessaan vaikka olisi tilaisuus mihin tahansa ei ole väärin. Asian ratkaisee se onko ihmisellä moraalista selkärankaa pysyä lupauksistaan ja sitoumuksistaan vai ajatteleeko itsekkäästi vain omaa elintään. Toki millä tahansa perusteilla solmittu parisuhde voi joskus tulla tiensä päähän, mutta sitten se lopetetaan asiallisesti yhteistuumin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Mutta miksi kuvittelet, että se toinen olisi parempi? Et voi tuntea häntä tarpeeksi hyvin noin sanoaksesi, ellet ole elänyt hänen kanssaan jo vuosia.. Henkilö voi ulkoisesta olemuksestaan huolimatta olla täysi kusípää. Pelkkää mielikuvitustasi koko yhteensopivuus. Vaaleanpunaíset lasit pois päästä ja realismi käteen: sen kanssa, joka siinä lähellä on, sulla on edes mahdollisuus rakentaa jotain aitoa.
Pystyn samaistumaan aloittajaan liian hyvin.
Itse en selvästikään ole mikään kovin haluttava mies, koska vastakaikua tulee vain niiltä naisilta joihin en voisi mitenkään ikinä ihastua.
Tyytyäkö sellaiseen josta ei viehäty vai ollako yksin. Nyt olen ollut kohta jo 3 vuotta putkeen yksin vaikka treffeillä käynyt paljon kun kiinnostus ei ole koskaan molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun nopea vilkaisu oli hyvä muistutus miten parisuhde on kaurapuuron värinen oksennus jota syödään kylmänä ja oksennetaan uudestaan. Miten miehet etsivät tyytymiskohdetta ja naiset kompromissia. Kukaan ei välitä eikä rakasta aidosti, mutta kun yksinkään ei osata olla.
Kun rakkaudesta puhutaan niin siinä on uskonnollinen fiba.
Mitähän mieltä tiedemiehet on rakkaudesta.
Rakkaus käsitteenä on vähän kuin älykkyys. Älykkyyttäkin on yritetty mitata ja ehkä rakkauttakin mitataan ja moni tekee testejä kumppanilleen ja meininki on rituaalin omaisen harhainen.
Entä jos rakkautta ei ole olemassakaan ja se on vain fiktiivisen kirjallisuuden tuotos. Eräänlainen ihanne tai ideaali tunne kuten usko.
Itse väittäisin että moni uskoo olevansa rakastunut. Enkä usko että rakkaus mistä puhutaan on kaikille samalainen tunne.
Korkeintaan samalainen kuten humalatilasta puhutaan.
Olen kyllä nähnyt monenlaisia humalatiloja ja mielestäni humalakin on yksilöllinen. Monista tulee hengenvaarallisia alkoholia nauttiessaan. Tänäänkin ja viikonloppuna tapahtuu kamalia asioita alkoholin ansiosta. Ja miksei "rakkaudenkin" ansiosta :O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Asian voi ratkaista helposti jeesuskoodilla.
Eli tee miten haluaisit sinulle tehtävän.
Mikäli ajatellaan niin että annetaan toisen ymmärtää ja viedään tältä elinvuosia tai kuukausia, niin silloin eittämättä tuhlataan hänen aikaa.
Hävyttömintä mitä toinen voi tehdä on tuhlata toisen aikaa ymmärtämällä antaa aikaa, mutta ottaakin ajan pois lähtemällä.
Näin käy monille kolmekymppisille naisille jotka haluavat miehen kanssa vauvan, mies vedättää ja sanoo että kohta. Sitten kohta hän löytää toisen ja on tuhlannut aikaa naiselta hankkia lasta.
Nainen on liian iäkäs.
Toisen ajan tuhlaaminen on pahin rikos ikinä. Sitä ei voi rahallisesti korvata mitenkään. Se on hävyttömin teko mitä toiselle voi koskaan tehdä. Henkilö tavallaan nollaa tai tappaa toisen elämästä vuosia. Pahimmillaan vuosikymmeniä.
Tämän takia monissa kultuureissa avioero katsotaan hyvin pahana rikkeenä yhteisöissä.
Sen juuret perustuu valheeseen.
Se kertoo henkilöstä sen verran ettei tämä kunnioita muita yhtään. Hän on kunniaton paskiainen.
En kyllä tiedä miten sellainen voi elää kunniallisesti tuntien itsensä ihmiseksi?
Nimitys käärme antaa viitteitä siitä että henkilö ei ole ihminen, mutta aina tälläinen luikertelee uusiin yhteisöihin tehden karua tuhoa. Näitä ilmiöitä tunnetaan monissa kultuureissa ja heille on omat turvajärjestelmät.
Käärmeitä varten monissa kultuureissa tytön veljet suojelee tyttöä.
Tämäkin nähdään Suomessa suomalaisten silmin pahana ja holhouksena, vaikka meillä valtio tavallaan tekee kansalaisilleen pahempaa, jos sen osaa nähdä niin.
Ihmisen elämä on rajallinen ja jos vähän hengailee ja antaa ymmärtää että tämä on nyt rakkautta ja sitten vuoden tai vuosikymmenen päästä jättää, niin hän on murhannut toiselta elinvuosia harhaan.
Se on käärmemäistä käytöstä ja sen palkka on karu.
Harvoin länsimaalainen ihminen näkee tämän puolen siitä kun suku ja perhe pitää suurta huolta naisistaan.
Asia nähdään yksipuolisesti.
Ei moni suomalainenkaan mies katso hyvällä että nainen kaikkien vuosien jälkeen vaihtaa toiseen mieheen. Kaikki ne vuodet on menneet hukkaan ellei pelisäännöistä sovittu jo seurusteluaikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Tuota korostavat myös parisuhdeterapeutit. Olin äskettäin parisuhdekurssilla, jossa se jälleen todettiin: kurssi alkoi sillä, että piti muistella, mihin toisessa rakastui, ja loppupuolella kriiseistä puhuttaessa muistutettiin, kuinka tärkää on palauttaa aika ajoin mieleen juuri se alkuhuuma ja -rakastuminen silloin, kun tuntuu vaikealta.
Ap on vanki osa 2 kirjoitti:
Moni oikeasti kokee tulleensa vangiksi. Poislähteminen on kallista.
Ihmiset ovat etäisiä ja parinmuodostus on hyvin vaikeaa. Täällä ei edes suku auta avutonta muodostamaan avioliittoa enää. Jokainen saa jo opiskeluaikana juuri sen verran pientä tukea että elelee kanahäkissään "mukavasti". Jos ei ota opintovelkaa tai panosta aktiivisesti muuhunkin elämään kuin opiskeluun, niin voi käydä köpelösti. Riippuu oikeastaan täysin yksilön temperamentista ja miten viriili on menemään pienellä budjetilla rientoihin. Nekin rahat on pois jostain.
Ap on tavallaan kukko tai surkea kukonpoika kanalassa, jossa mahtiheltat päättää kuka saa kanat.
Kaikista sairainta on että tarjotaan koulutusta. On maistereiden inflaatio.
Eli tarjotaan tietoisuutta ymmärtää oma surkea tilanne, kun tyhmänä ja tietämättömänäkin neukkukuution vangin kohtalo olisi siedettävämpi. Silti töitä ei ole tarjolla ja lähinnä muutto on ainoa oikea ratkaisu.
Silti moni kielitaitoinenkin jää. Asiaa voi verrata pitkäaikaiseen vankiin, joka vapautetaan.
Häntä saattaa ahdistaa vapaus päättää omasta elämästä.
Luulen että ap kokee juuri tälläistä tuskaa. Hän ei vaikuta tietämättömältä.
Eli olen kyllä ihan erimieltä kanssasi siitä että täällä annetaan yksilölle enemmän tilaa. Päivastoin.
Kannattaisi jutella muualta tulleiden kanssa. Heillä on todella hyvää kritiikkiä.
Hyvä systeemi on pilattu ja karua kieltä kertoo vanhustenhoito ja lastenhoidon taso.
Niillä tehdään hyvinvoinnin sijaan bisnestä. Alat jotka alunperin suunniteltiinkin tekemään luonnollisesti taloudellista tappiota luomaan hyvinvointia, on käännetty julmalla tavalla ihmiskanaloiksi.
Ap on systeemin uhri ja lukuisat muutkin miehet kärsivät samasta vaivasta. Ei uhriutuminen ole paha.
Se kertoo että kun ihmiset uhriutuu, niin jotain on pahasti vialla.
Höpö höpö. Jokainen rakentaa elämänsä ja kanahäkkinsä itse. On totta, ettei opiskelijalla välttämättä ole liikaa rahaa viihteeseen, mutta oma valinta. Asunnon ei tarvitse olla yksiö kun soluasuminen on halvempaa ja opintolaina ei ole perkeleestä. Esikoinen tapasi avokkinsa juuri opiskeluaikana. Ihan hyvin tämä onnistui ilman suuria rahoja. Asuivat pari viimeistä opiskeluvuotta yhdessä. Hän nosti tarpeen mukaan opintolainaa , valmistui ajallaan ja Kela kuittasi ihan mukavan summan lainasta pois. Pääsi oman alansa vakitöihin viimeisenä opiskeluvuonna ja ihan tyytyväinen on elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää vaan tyytyä siihen mitä saat, koska oot mies. Jos et tyydy, niin oot uli.
Naisten ei pidä ikinä tyytyä, vaan vaatia ainoastaan parasta. He ovat myös parhaita juuri sellaisenaan kuin ovat. Heidän ei tarvitse muuttua. Miehen tulee hyväksyä nainen omana itsenään.
Ihanaa uhriutumista. :D kyllä naisulejakin on.
Tähän voi vapaasti linkata ne naisten aloittamat ketjut joissa ulistaan miesten paskuudesta kun Jason Momoan tai Jamie Dornanin tasoiset tyypit ei anna munaa.
No linkkaappa. Se olet kylläkin sinä joka olet aloittanut ketjuja siitä miten komeita nuo on. Taidat itse haaveilla heistä. Mikä on nykypäivänä ihan ok ja kannattaisi myöntää itselleenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, onko se väärin toista kohtaa, jos alkaa suhteeseen kakkosvaihtoehdon kanssa tietäen että vaihtaisi hänet ykköseen milloin vain?
Jos ajatus on tämä, että tosiaan tilanteen tullen vaihtaisi niin on väärin. Jos taas on todella sitoutunut tähän kakkosvaihtoehtoon ja pysyy sitoumuksessaan vaikka olisi tilaisuus mihin tahansa ei ole väärin. Asian ratkaisee se onko ihmisellä moraalista selkärankaa pysyä lupauksistaan ja sitoumuksistaan vai ajatteleeko itsekkäästi vain omaa elintään. Toki millä tahansa perusteilla solmittu parisuhde voi joskus tulla tiensä päähän, mutta sitten se lopetetaan asiallisesti yhteistuumin.
Kyllä ainakin minulla kulloinenkin kumppani on ollut ykkösvaihtoehto. Kehenkään en ole tyytynyt, tai ehkä yhteen, joka kiinnostui minusta ensimmäiseksi, mutta useampien treffien jälkeen ei ollut enää mitään tyytymistä.
Uliksi tulee sillä että sulkee silmänsä siltä todellisuudelta että ihan tavallisen näköiset miehet on parisuhteessa.