Lue keskustelun säännöt.
Miten "psyykata" itsensä tykkäämään deittaillessa niistä naisista joista ei viehäty?
12.12.2019 |
Olen siis huomannut että minun tasoni ei riitä niihin naisiin joista viehätyn, ja joihin aina ihastun.
Olen nyt sitten tapaillut alempitasoisia naisia, sellaisia jotka eivät minua sytytä millään tavalla.
Okei, nyt minulla on deittiseuraa ja kiinnostunuttakin sellaista. Tällä hetkellä ongelma vain on se, etten tapailusta ja mahdollisuuden antamisesta huolimatta edelleenkään koe näitä naisia viehättävina, saati sitten ihastu heihin.
Miten voisin ratkaista tämän ongelman? Kun aina sanotaan että "laske tasoa jos ei natsaa", niin miten se tapahtuu? Teen jotakin väärin.
Miksi edellinen ketjuni tästä aiheesta poistettiin? Mitä sääntöä tämä rikkoo?
Ylläpito?
Kommentit (256)
Arvoasteikko nolla tai kymppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi olla ilman? Odota sellaista joka pitää myös sinusta. Todella ärsyttää tälläiset väkisin yrittäjät.
Olen nyt 39-vuotias ja olen odetellut ja ollut "ilman" viimeiset kuusi vuotta. Kai ymmärrät että olen myös loppuelämäni täysin yksin ellen onnistu pian muuttamaan jotain.. Pakko tässä on siis vähän väkisinkin jo yrittää jotain.
Miksi on pakko olla joku? Pillun saa kaupasta.
Jos hän on konservatiivi niin häpeällistähän on elää poikamiehenä. Koko suku ja työyhteisö epäilee homoseksuelliksi tai perverssiksi.
Muutenkin mies ilman perhettä ei ole oikein mies vaan poikanen, sellainen säälittävä poikanen joka on epäonnistunut yhteiskunnallisessa pelissä edetä isäksi ja suvun päämieheksi.
Nämä ovat ne perinteiset koodit millä mennään.
Tää on tosi. Muutenkin perheettömyys ja etenkin lapsettomuus voi olla esteenä ylennykselle menestyneessä firmassa.
Kun kaupungilla kävellessä katselee perheellisiä miehiä, niin he siinä vaimonsa ja lapsiensa kanssa astellessa omaavat mystisen sädekehän tai erikoisen voiman (enemmän kuin itsevarmuus).
Heissä asuu kuninkuus, he ovat kuninkaita ja heillä on prinssejä tai prinsessoja.
Sellaisia mitä minulla ei ole. Minulla on vain minut ja minuakaan ei oikeastaan ole. Olen vain harhaa ja katoan pian maanpinnalta tomuksi.
Kukaan ei muistele minua semmottisin pojkornaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän neuvon olen ennenkin ap:lle antanut: Hommaa itsesi psykiatriseen hoitoon.
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Tämä on ihan älytön neuvo. Ei ap:n itsetunnossa välttämättä ole vikaa, saati psykiatrista hoitoa vaativaa sairautta. Kyllä ne tasot tietyllä tapaa ihan totta on ja varsinkin jokaisen vähän vähemmän viehättävän (jollainen itsekin olen) havaittavissa käytännössä, vaikka se laasaslainen tasoteoria kokonaisuudessaan voikin olla huonosit perusteltu.
Minä huomasin tasojen olemassaolon jo kun aloin nuorena käydä yöelämässä. Vaikka kuinka olin iloinen ja itsetunto hyvä, niin eipä ne komeat ja suositut miehet minua lähestyneet, sen sijaan blondia, 10 cm minua pidempää ja näyttävää kaveriani kyllä. Minua lähestyi lähinnä valomerkin uhatessa jokunen liikahumalainen tai vanhempi ukko, ilmeisesti ajatuksella että kai se p*llu tuoltakin kelpaisi vaikkei kummoisen näköinen ole. Eikä tätä tapahtunut vain pinnallisessa yöelämässä vaan myös esim. opiskelupaikassa, jossa nätit löysi poikaystäviä ja seuraa, minä en. Deittimaailmassa myöskäään ei "kemiat natsanneet" eli suomeksi ulkonäköni ei riittävän miellyttävä. Nyt olen 45 v vanhapiika, vaikkei minulla ole itsetunnossa vieläkään mitään vikaa, ihme kyllä, vaikka vuosien torjunnat ja hyljeksintä noissa suhdeasioissa voisi kyllä itsetunnon syödä.
Tekstistäsi saa vaikutelman, että passiivisena odotit lähestymisiä etkä itse tehnyt aloitteita
ohis
Tämä on ihan totta, mutta jotenkin tuntuu että ajat on muuttuneet paljon, koska ei ainakaan omasta tuttavapiiristäni naiset koskaan silloin tehneet aloitteita. Tapana oli että naiset istuivat tai seisoivat jossain "tyrkyllä" ja miehiä sitten kävi juttelemassa, ja nainen sitten joko torjui tai hyväksyi esim. pyynnön lähteä tanssimaan, saako tarjota juotavaa, tai vaan viereen juttelemaan jäämisen. Aloin aika äkkiä kutsuakin varsinkin yökerhoja "lihatiskeiksi" kun tuntui että naisen osa siellä on olla vain lihapala tyrkyllä "ostajien" arvioitavaksi, hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kun itse olin yleensä se hyljeksitty lihapala vielä.
Sama esim. opiskelumaailmassa, pojat/miehet valitsivat keitä lähestyy ja jos naista kiinnosti, piti hymyillä ja söpöstellä ja osoittaa hienovaraisesti kiinnostuksensa. Naisen rooli oli odottaa miehen aloitetta. Eipä tästä juuri kukaan poikennut muuten kuin paitsi että liian juovuksissa joskus toki naisetkin teki avoimen seksuaalisia aloitteita tarkoituksena yhden illan seksi. Olisin itse tänä päivänäkin neitsyt jos en paria kertaa vaan olisi juonut estoja pois, käynnyt johonkin toiseen humalaiseen kiinni kuin sika limppuun ja sitten teille vai meille...
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen kemia EI OLE suoraan verrannollinen ulkonäköön! Kyllä on ainakin allekirjoittaneella useamman kerran syttynyt mieletön himo vaatimattoman näköistä ihmistä kohtaan, kun on hetken lähietäisyydeltä tarkkaillut toisen eleitä ja ruumiinkieltä.
Kyllä se näin miesten puolelta kuules aika pitkälti on. Naiset eivät sitä ehkä ymmärrä, mutta näin miehenä ei auta vaikka nainen olisi miten hauska, jännittävä, fiksu jne. jos häntä ei näe seksuaalisesti haluttavana ja tähän vaikuttaa ensisijaisesti tämän ulkonäkö.
Mies on todennäköisesti mt-ongelmainen tai homoseksuelli, jos nainen ei kelpaa seksiin.
Mies ei luonnostaan ole valikoiva.
Tämän olen kyllä miehenä oppinut ja aina on kelvannut nainen kuin nainen. Mielestäni naiset on ihania ja kukaan ei myöskään ole koskaan kieltänyt minun läheisyyttä.
Ap:llä on joku perustavanlaatuinen hormonihäiriö. Todennäköisesti veikkaan alhaisia testosteroniarvoja.
Ehkä runkkaa liikaa kuka ties..
En kyllä ihan allekirjoita. Tosin ehkä et saa kuin noita niin tuo on eräänlainen psyykkinen defenssimekanismi?
Jos olet ap niin kävisin tutkituttamassa testotasot.
Nykyään miehillä ne on alhaiset kuin omassa ikäluokassa jossa naisille ei koskaan sanottu ei.
Kuulostaa vähän naismaiselle tuollainen valikoiva maku naisten suhteen.
Naisethan aina ihania ja ihan naisen kuin naisen kanssa kuka tahansa terve mies (etenkin nuorimies ) kykenee rakastelemaan.
Joku perustavanlaatuinen häiriö on elimistössä jos ei.
Itse mietin kanssa kun kerran kaveri tokaisi että ei ottanut eteen yhden naikkosen kanssa.
Mietin vähän että (!) Hä?
En sitten sanonut mitään. Minulla on aina ottanut eteen ja ei koskaan ole ongelmia ollut eteen ottamisen kanssa edes joulupäivällisellä, kun anoppi tarjoilee ruokaa maireana. Vaikea vielä vanhana miehenä on olla naisten kanssa tekemisissä, kun ottaa aina eteen. Sen takia olenkin lanseerannut itselleni jesarilla tiukan teippauksen ettei erektio koskaan paljastu huonoissa paikoissa. Onhan hän toki iäkäs, mutta en minä ole koskaan osanut sanoa naisille ei. Toki anoppi on no no, mutta onhan miehessä jotain vikaa, jos nainen ei kelpaa ja naiselle ei syty.
Silloin on elimistössä jotain häiriötä meneillään.
Muistan poikasena kun ystävien kanssa juteltiin koulumatkalla bussilla kulkiessa että piru kun erektio iskee aina auton hurinasta. Se iski meille kaikille.
Kyllähän me automatkoista aina tykättiin, kun tiet oli kuoppaiset ja oli kalle ankkaa luettavana ja musso piggiä okso.
Semmottis pojkorni kirjoitti:
Arvoasteikko nolla tai kymppi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi olla ilman? Odota sellaista joka pitää myös sinusta. Todella ärsyttää tälläiset väkisin yrittäjät.
Olen nyt 39-vuotias ja olen odetellut ja ollut "ilman" viimeiset kuusi vuotta. Kai ymmärrät että olen myös loppuelämäni täysin yksin ellen onnistu pian muuttamaan jotain.. Pakko tässä on siis vähän väkisinkin jo yrittää jotain.
Miksi on pakko olla joku? Pillun saa kaupasta.
Jos hän on konservatiivi niin häpeällistähän on elää poikamiehenä. Koko suku ja työyhteisö epäilee homoseksuelliksi tai perverssiksi.
Muutenkin mies ilman perhettä ei ole oikein mies vaan poikanen, sellainen säälittävä poikanen joka on epäonnistunut yhteiskunnallisessa pelissä edetä isäksi ja suvun päämieheksi.
Nämä ovat ne perinteiset koodit millä mennään.
Tää on tosi. Muutenkin perheettömyys ja etenkin lapsettomuus voi olla esteenä ylennykselle menestyneessä firmassa.
Kun kaupungilla kävellessä katselee perheellisiä miehiä, niin he siinä vaimonsa ja lapsiensa kanssa astellessa omaavat mystisen sädekehän tai erikoisen voiman (enemmän kuin itsevarmuus).
Heissä asuu kuninkuus, he ovat kuninkaita ja heillä on prinssejä tai prinsessoja.
Sellaisia mitä minulla ei ole. Minulla on vain minut ja minuakaan ei oikeastaan ole. Olen vain harhaa ja katoan pian maanpinnalta tomuksi.
Kukaan ei muistele minua semmottisin pojkornaa.
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä. Onko sitten jossain lestadiolaisseuduilla tms, sitä en tiedä kun en ole sellaisilla seuduilla asunut. Mutta ainakaan näin pk-seudulla perheettömyys tuntuu olevan neutraali asia tai jopa etu (naisella iso etu, koska edelleen odotetaan että nainen on se joka jää pois töistä jos lapset on sairaana jne).
Sädekehät ja ihmeelliset voimat kuvittelet itse päässäsi, ja se tekee sinut entistä onnettomammaksi. Ihan samanlaisia ihmisiä ne on kuin sinäkin ja heillä on omat murheensa ja ahdistuksensa.
Eksistentiaalisiin ahdistuksiin perheellistyminen on korkeintaan lykkäystä, ei lääke. Kyllä ne merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunteet sieltä viimeistään pukkaa käsiteltäväksi sitten, kun lapset lähtee pesästä ja keski-iän kriisi muistuttelee kuoleman lähestymisestä.
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen kemia EI OLE suoraan verrannollinen ulkonäköön! Kyllä on ainakin allekirjoittaneella useamman kerran syttynyt mieletön himo vaatimattoman näköistä ihmistä kohtaan, kun on hetken lähietäisyydeltä tarkkaillut toisen eleitä ja ruumiinkieltä.
Kyllä se näin miesten puolelta kuules aika pitkälti on. Naiset eivät sitä ehkä ymmärrä, mutta näin miehenä ei auta vaikka nainen olisi miten hauska, jännittävä, fiksu jne. jos häntä ei näe seksuaalisesti haluttavana ja tähän vaikuttaa ensisijaisesti tämän ulkonäkö.
Mistä kummasta on syntynyt luulo, ettei sama pätisi naisiin? Minulla on sama kokemus kuin joillakin muillakin tässä ketjussa: yritin oppia haluamaan miestä, joka ei ollut lainkaan fyysisesti puoleensavetävä mutta mukava, kiltti ja kunnollinen. Ei siitä mitään tullut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Minä pystyin muuttamaan kriteereitäni elämänkokemukseni myötä. Aikuistuessani ja järkevöityessäni ymmärsin, ettei se kaikkein komein mies kuitenkaan pysy ikuisesti komeana. Kauneus on katoavaista, mutta perusluonne yleensä pysyy. Elin pitkään avioliitossa komean miehen kanssa, jolla oli alkoholiongelma ja hänen omat harrastuksensa menivät perheen yhteisen ajan edelle. Ulkonäkö ja miehestä viehättyminen ei loppupeleissä kantanut pitkälle arjessa, koska seksi hiipui ajan myötä ja aloin ärsyyntymään miehen tavoista ja jatkuvasta riidanhaastamisesta.
Sinkkuunnuttuani tein itselleni selväksi, etten enää ihastu miehen ulkokuoreen, vaan etsin sellaisen miehen, jonka seurassa minun on hyvä olla vaikka loppuelämäni. Luonne, elämäntavat, elämäntilanne ja toiveet tulevaisuudesta olivat ne tekijät, joiden perusteella lähdin hakemaan uutta suhdetta. Löysin kaikki kriteerini täyttävän miehen ja vähän ylikin. Ulkonäkö ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, mutta en antanut sen häiritä, vaan halusin tutustua mieheen syvällisemmin. Mitä paremmin olen häneen tutustunut sitä ihanammaksi ihmiseksi hän on osoittautunut ja huomaan, että alan tottua jo hänen ulkonäköönsäkin ja pidän sitä jopa ihan mukavana. Katselen häntä mielelläni sydän täynnä rakkautta hänen hyvyytensä takia.
Komean ex-miehenkin kanssa kävi niin, etten loppuaikoina edes huomannut hänen komeuttaan ja oli se vähän rapistunutkin sitten alkuaikojen huonojen elämäntapojen seurauksena, mutta kaikki muut naiset hehkuttivat miehen hyvää ulkonäköä sitäkin enemmän.
tämä varmasti lohduttaa ap:ta että hänelläkin on mahdollisuuksia vielä.
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen kemia EI OLE suoraan verrannollinen ulkonäköön! Kyllä on ainakin allekirjoittaneella useamman kerran syttynyt mieletön himo vaatimattoman näköistä ihmistä kohtaan, kun on hetken lähietäisyydeltä tarkkaillut toisen eleitä ja ruumiinkieltä.
Eleet ja ruumiinkielihän nimenomaan ovat osa ulkoista olemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän neuvon olen ennenkin ap:lle antanut: Hommaa itsesi psykiatriseen hoitoon.
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Tämä on ihan älytön neuvo. Ei ap:n itsetunnossa välttämättä ole vikaa, saati psykiatrista hoitoa vaativaa sairautta. Kyllä ne tasot tietyllä tapaa ihan totta on ja varsinkin jokaisen vähän vähemmän viehättävän (jollainen itsekin olen) havaittavissa käytännössä, vaikka se laasaslainen tasoteoria kokonaisuudessaan voikin olla huonosit perusteltu.
Minä huomasin tasojen olemassaolon jo kun aloin nuorena käydä yöelämässä. Vaikka kuinka olin iloinen ja itsetunto hyvä, niin eipä ne komeat ja suositut miehet minua lähestyneet, sen sijaan blondia, 10 cm minua pidempää ja näyttävää kaveriani kyllä. Minua lähestyi lähinnä valomerkin uhatessa jokunen liikahumalainen tai vanhempi ukko, ilmeisesti ajatuksella että kai se p*llu tuoltakin kelpaisi vaikkei kummoisen näköinen ole. Eikä tätä tapahtunut vain pinnallisessa yöelämässä vaan myös esim. opiskelupaikassa, jossa nätit löysi poikaystäviä ja seuraa, minä en. Deittimaailmassa myöskäään ei "kemiat natsanneet" eli suomeksi ulkonäköni ei riittävän miellyttävä. Nyt olen 45 v vanhapiika, vaikkei minulla ole itsetunnossa vieläkään mitään vikaa, ihme kyllä, vaikka vuosien torjunnat ja hyljeksintä noissa suhdeasioissa voisi kyllä itsetunnon syödä.
Tekstistäsi saa vaikutelman, että passiivisena odotit lähestymisiä etkä itse tehnyt aloitteita
ohis
Tämä on ihan totta, mutta jotenkin tuntuu että ajat on muuttuneet paljon, koska ei ainakaan omasta tuttavapiiristäni naiset koskaan silloin tehneet aloitteita. Tapana oli että naiset istuivat tai seisoivat jossain "tyrkyllä" ja miehiä sitten kävi juttelemassa, ja nainen sitten joko torjui tai hyväksyi esim. pyynnön lähteä tanssimaan, saako tarjota juotavaa, tai vaan viereen juttelemaan jäämisen. Aloin aika äkkiä kutsuakin varsinkin yökerhoja "lihatiskeiksi" kun tuntui että naisen osa siellä on olla vain lihapala tyrkyllä "ostajien" arvioitavaksi, hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kun itse olin yleensä se hyljeksitty lihapala vielä.
Sama esim. opiskelumaailmassa, pojat/miehet valitsivat keitä lähestyy ja jos naista kiinnosti, piti hymyillä ja söpöstellä ja osoittaa hienovaraisesti kiinnostuksensa. Naisen rooli oli odottaa miehen aloitetta. Eipä tästä juuri kukaan poikennut muuten kuin paitsi että liian juovuksissa joskus toki naisetkin teki avoimen seksuaalisia aloitteita tarkoituksena yhden illan seksi. Olisin itse tänä päivänäkin neitsyt jos en paria kertaa vaan olisi juonut estoja pois, käynnyt johonkin toiseen humalaiseen kiinni kuin sika limppuun ja sitten teille vai meille...
Tää on kyllä hyvin pitkälti totta nyt kun luin kirjoitettuna. Olen +40 nainen ja totta tosiaan en ole ikinä iskenyt miestä.
Tai no, kerran. Ja fiilis oli edellisen kirjoittajan tapainen, iskin kuin sika limppuun-tyyppinen. Todella epätodellinen. Ja olin, noh, päättänyt onnistua.
Asiaa helpotti, että tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin 100% sinkuksi.
Tätä kirjoittaessa, tajuan, eläväni ns. laput silmillä. En aktiivisesti tee aloitetta vaan oletan tulevani poimituksi, kuten kiltin tytön kuuluukin. Ja koska en usko itseeni niin on "helppo" antaa pakkeja huomaamatta. Kuka musta nyt kiinnostuisi, hyvänen aika?! Arjen keskustelu aloitukset olen torpannut heti kättelyssä siksi koska itse en arvosta itseäni.
Aika kaksinaismoralismia muuten. Olen ollut sinkku jo 10v enemmän ja vähemmän.
Ai juugelispuugelis. Mä VOIN tehdä sen aloitteen! Ja joku voi kiinnostua musta. Jee!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Minä pystyin muuttamaan kriteereitäni elämänkokemukseni myötä. Aikuistuessani ja järkevöityessäni ymmärsin, ettei se kaikkein komein mies kuitenkaan pysy ikuisesti komeana. Kauneus on katoavaista, mutta perusluonne yleensä pysyy. Elin pitkään avioliitossa komean miehen kanssa, jolla oli alkoholiongelma ja hänen omat harrastuksensa menivät perheen yhteisen ajan edelle. Ulkonäkö ja miehestä viehättyminen ei loppupeleissä kantanut pitkälle arjessa, koska seksi hiipui ajan myötä ja aloin ärsyyntymään miehen tavoista ja jatkuvasta riidanhaastamisesta.
Sinkkuunnuttuani tein itselleni selväksi, etten enää ihastu miehen ulkokuoreen, vaan etsin sellaisen miehen, jonka seurassa minun on hyvä olla vaikka loppuelämäni. Luonne, elämäntavat, elämäntilanne ja toiveet tulevaisuudesta olivat ne tekijät, joiden perusteella lähdin hakemaan uutta suhdetta. Löysin kaikki kriteerini täyttävän miehen ja vähän ylikin. Ulkonäkö ei saanut sukkia pyörimään jaloissani, mutta en antanut sen häiritä, vaan halusin tutustua mieheen syvällisemmin. Mitä paremmin olen häneen tutustunut sitä ihanammaksi ihmiseksi hän on osoittautunut ja huomaan, että alan tottua jo hänen ulkonäköönsäkin ja pidän sitä jopa ihan mukavana. Katselen häntä mielelläni sydän täynnä rakkautta hänen hyvyytensä takia.
Komean ex-miehenkin kanssa kävi niin, etten loppuaikoina edes huomannut hänen komeuttaan ja oli se vähän rapistunutkin sitten alkuaikojen huonojen elämäntapojen seurauksena, mutta kaikki muut naiset hehkuttivat miehen hyvää ulkonäköä sitäkin enemmän.
Himoitsetko häntä? Minulle elämänkumppani on myös seksikumppani enkä olisi voinut kuvitella tyytyväni mieheen, jota en ensikohtaamisesta alkaen olisi halunnut seksuaalisesti(kin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän neuvon olen ennenkin ap:lle antanut: Hommaa itsesi psykiatriseen hoitoon.
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Tämä on ihan älytön neuvo. Ei ap:n itsetunnossa välttämättä ole vikaa, saati psykiatrista hoitoa vaativaa sairautta. Kyllä ne tasot tietyllä tapaa ihan totta on ja varsinkin jokaisen vähän vähemmän viehättävän (jollainen itsekin olen) havaittavissa käytännössä, vaikka se laasaslainen tasoteoria kokonaisuudessaan voikin olla huonosit perusteltu.
Minä huomasin tasojen olemassaolon jo kun aloin nuorena käydä yöelämässä. Vaikka kuinka olin iloinen ja itsetunto hyvä, niin eipä ne komeat ja suositut miehet minua lähestyneet, sen sijaan blondia, 10 cm minua pidempää ja näyttävää kaveriani kyllä. Minua lähestyi lähinnä valomerkin uhatessa jokunen liikahumalainen tai vanhempi ukko, ilmeisesti ajatuksella että kai se p*llu tuoltakin kelpaisi vaikkei kummoisen näköinen ole. Eikä tätä tapahtunut vain pinnallisessa yöelämässä vaan myös esim. opiskelupaikassa, jossa nätit löysi poikaystäviä ja seuraa, minä en. Deittimaailmassa myöskäään ei "kemiat natsanneet" eli suomeksi ulkonäköni ei riittävän miellyttävä. Nyt olen 45 v vanhapiika, vaikkei minulla ole itsetunnossa vieläkään mitään vikaa, ihme kyllä, vaikka vuosien torjunnat ja hyljeksintä noissa suhdeasioissa voisi kyllä itsetunnon syödä.
Tekstistäsi saa vaikutelman, että passiivisena odotit lähestymisiä etkä itse tehnyt aloitteita
ohis
Tämä on ihan totta, mutta jotenkin tuntuu että ajat on muuttuneet paljon, koska ei ainakaan omasta tuttavapiiristäni naiset koskaan silloin tehneet aloitteita. Tapana oli että naiset istuivat tai seisoivat jossain "tyrkyllä" ja miehiä sitten kävi juttelemassa, ja nainen sitten joko torjui tai hyväksyi esim. pyynnön lähteä tanssimaan, saako tarjota juotavaa, tai vaan viereen juttelemaan jäämisen. Aloin aika äkkiä kutsuakin varsinkin yökerhoja "lihatiskeiksi" kun tuntui että naisen osa siellä on olla vain lihapala tyrkyllä "ostajien" arvioitavaksi, hyväksyttäväksi tai hylättäväksi. Kun itse olin yleensä se hyljeksitty lihapala vielä.
Sama esim. opiskelumaailmassa, pojat/miehet valitsivat keitä lähestyy ja jos naista kiinnosti, piti hymyillä ja söpöstellä ja osoittaa hienovaraisesti kiinnostuksensa. Naisen rooli oli odottaa miehen aloitetta. Eipä tästä juuri kukaan poikennut muuten kuin paitsi että liian juovuksissa joskus toki naisetkin teki avoimen seksuaalisia aloitteita tarkoituksena yhden illan seksi. Olisin itse tänä päivänäkin neitsyt jos en paria kertaa vaan olisi juonut estoja pois, käynnyt johonkin toiseen humalaiseen kiinni kuin sika limppuun ja sitten teille vai meille...
Tää on kyllä hyvin pitkälti totta nyt kun luin kirjoitettuna. Olen +40 nainen ja totta tosiaan en ole ikinä iskenyt miestä.
Tai no, kerran. Ja fiilis oli edellisen kirjoittajan tapainen, iskin kuin sika limppuun-tyyppinen. Todella epätodellinen. Ja olin, noh, päättänyt onnistua.
Asiaa helpotti, että tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin 100% sinkuksi.Tätä kirjoittaessa, tajuan, eläväni ns. laput silmillä. En aktiivisesti tee aloitetta vaan oletan tulevani poimituksi, kuten kiltin tytön kuuluukin. Ja koska en usko itseeni niin on "helppo" antaa pakkeja huomaamatta. Kuka musta nyt kiinnostuisi, hyvänen aika?! Arjen keskustelu aloitukset olen torpannut heti kättelyssä siksi koska itse en arvosta itseäni.
Aika kaksinaismoralismia muuten. Olen ollut sinkku jo 10v enemmän ja vähemmän.
Ai juugelispuugelis. Mä VOIN tehdä sen aloitteen! Ja joku voi kiinnostua musta. Jee!
Juugelis heijjaa hoplansaa. Hyviä mietteitä kerrassaan justiinsa niin joo!
Näin minäkin olen ajatellut.
Erityisesti ihmettelen että miksi ap:lla ei onnistu yhdyntä kenen tahansa kanssa.
Voihan sitä aina sulkea silmänsä ja ajatella sen karvalakkipäisen kansansankarin ison mikkinsä kanssa sen toisen tilalle. Vähän mielikuvitusta vain mukaan matkaan niin hoplaa.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmettä luin? En ole koskaan työelämässä nähnyt että perheettömyys olisi kenellekään este työelämässä.
Hmm. Eihän sitä suoraan sanota ja ei siitä ääneen puhuta. Ei se liity uskonnollisuuteen vaan menestyneen miehen imagoon. On oltava perheellinen.
Yksi vertailu on että eihän naistakaan palkata virkaan vaikka mitkä pätevyydet olisi, jos on orastava kumpu vatsalla tai hän haastattelun aikana kertoo että äitiys kiinnostaa.
Olen itse kahdesti äitiyden vuoksi menettänyt viran.
Naista ei haluta palkata, kun äitiysloma ja se perinteinen näkymätön asetelma naisesta kotona elää edelleen.
Naisen odotetaan jäävän kotiin ja miehellä johtajana on perhe ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ei vastannut minkälaista naista kaipailee eli mikä se taso on missä kipuilee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seksuaalinen kemia EI OLE suoraan verrannollinen ulkonäköön! Kyllä on ainakin allekirjoittaneella useamman kerran syttynyt mieletön himo vaatimattoman näköistä ihmistä kohtaan, kun on hetken lähietäisyydeltä tarkkaillut toisen eleitä ja ruumiinkieltä.
Eleet ja ruumiinkielihän nimenomaan ovat osa ulkoista olemusta.
En laske _ulkonäköön_ kuuluviksi. Ei tällaista esimerkiksi voi mitenkään arvioida jonkun nettideitti-profiilin perusteella. Kertoo yleensä hyvästä seksuaalisesta kemiasta, jos toisen tapa liikkua herättää itsessä erityisen vahvoja tunteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
reikä se on rumallakin ja läskillä, ja aina voi ajatella normaaleja naisia kun köyrii
Sulle tulee parempi mieli kun saat vähän purkaa itseäsi nimittelemällä?
Ja sit ihmettelet miksi kukaan ei kiinnostu susta 2 kuukautta pidempään jos edes siihen asti.
Ei mitenkään. Ehkä löytyy joku sopiva vielä, eri paikasta. Tai sitten suhteet jäävät seksiin tms.
En valitettavasti osaa auttaa sinua, mutta on hienoa että tiedostat vihdoin oman alhaisemman tasosi. Se on jo hyvä alku.
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Eikö se ap meinannutkin panna itsetuntonsa kuntoon, mutta ei halunnut panna rumia naisia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.
Eikö se ap meinannutkin panna itsetuntonsa kuntoon, mutta ei halunnut panna rumia naisia?
Itsetuntoa on se että tiedostaa ja hyväksyy oman alhaisen ja ruman tasonsa. Ei kuvittelemalla etttä olisi jotenkin näiden rumien naisen yläpuolella. Jälkimmäinen on nimenomaan sitä huonoa itsetuntoa aka narsismia (joka johtuu huonosta itsetunnosta).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei se onnistu, täytyy vain odottaa sellaista, jonka kanssa tunteet molemminpuolisia.
Mutta miksi sitten aina neuvotaan laskemaan tasoa jos ei heru?
Mikä kikka siinä on?
Voisiko joku kertoa?Kaikki ei niin niistä tunteista ja ihastumisista perusta. Toki varmaan jokaisen haave on, että löytyisi joku johon ihastuu, jota pitää komeana tai kauniina jne. Mutta jos ikää tulee ja tulee, ja haaveena on ettei yksin jäisi ja ehkä lapsiakin haluaisi saada, niin joskus ihmiset priorisoi niin, että koska tärkeämpi haave eli perhe-elämä ja arjen kumppani on uhattuna, täytyy tinkiä toissijaisesta eli siitä että on toiveita sille miltä toisen pitää näyttää ja miltä pitäisi tuntua. Sitten vaan etsii jonkun joka on ihan ookoo, riittävän luonteeltaan sopiva ja sen verran ok näköinen ettei seksikään ällötä, ja sitoutuu.
Teettekö ihmiset oikeesti näin? Mä en pystyis!!! Sen mä ymmärrän hyvin että alkuhuuman jälkeen arki tasaantuu ihan tavalliseksi, ja silti halutaan jatkaa yhdessä. Siinä on kuitenkin rakkautta vaikka se ”aktiivinen” ihastuminen/ rakastuminen on hiipunut. Mutta jos toinen ei alunperinkään herätä mitään tunteita, en kyllä pystyis tyytymään! Kyllä se alkuhuuma on niin ihanaa että jos sen kerran on kunnolla kokenut, ei muu enää riitä!
Lottoaisin ennemmin sen puolesta, että statuksestaan tietoisemmat ihmiset helpommin harhautuvat ”shoppailemaan” omaan imagoon pinnallisesti sopivia kumppaneita nettiprofiilien perusteella ja ignooraavat todellisen kemian merkit (joita on mm. kehonkielen puhuttelevuus, myönteinen vuorovaikutus, ominaistuoksu ym.)