Miten "psyykata" itsensä tykkäämään deittaillessa niistä naisista joista ei viehäty?

Näitä asioita sinun ap on kysyttävä muilta miehiltä, ei naisilta. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän neuvon olen ennenkin ap:lle antanut: Hommaa itsesi psykiatriseen hoitoon.

Ihan ensiksi unohdat nuo tasot ja toiseksi panet itsetuntosi kuntoon. Opit tuntemaan hyvät ja huonot puolesi ja hyväksymään itsesi.

Tämä on ihan älytön neuvo. Ei ap:n itsetunnossa välttämättä ole vikaa, saati psykiatrista hoitoa vaativaa sairautta. Kyllä ne tasot tietyllä tapaa ihan totta on ja varsinkin jokaisen vähän vähemmän viehättävän (jollainen itsekin olen) havaittavissa käytännössä, vaikka se laasaslainen tasoteoria kokonaisuudessaan voikin olla huonosit perusteltu.

Minä huomasin tasojen olemassaolon jo kun aloin nuorena käydä yöelämässä. Vaikka kuinka olin iloinen ja itsetunto hyvä, niin eipä ne komeat ja suositut miehet minua lähestyneet, sen sijaan blondia, 10 cm minua pidempää ja näyttävää kaveriani kyllä. Minua lähestyi lähinnä valomerkin uhatessa jokunen liikahumalainen tai vanhempi ukko, ilmeisesti ajatuksella että kai se p*llu tuoltakin kelpaisi vaikkei kummoisen näköinen ole. Eikä tätä tapahtunut vain pinnallisessa yöelämässä vaan myös esim. opiskelupaikassa, jossa nätit löysi poikaystäviä ja seuraa, minä en. Deittimaailmassa myöskäään ei "kemiat natsanneet" eli suomeksi ulkonäköni ei riittävän miellyttävä. Nyt olen 45 v vanhapiika, vaikkei minulla ole itsetunnossa vieläkään mitään vikaa, ihme kyllä, vaikka vuosien torjunnat ja hyljeksintä noissa suhdeasioissa voisi kyllä itsetunnon syödä.

Vierailija kirjoitti:

MITÄÄN TASOJA EI OLE. On vain qusipäitä, jotka ulkoistavat omat vikansa johonkin s**tanan tasoihin.

Tasoja ei ole? Siis väitätkö tosissasi, että esim. ulkonäkö, varallisuus, sosiaalinen status, kuuluisuus, valta tms asiat eivät vaikuttaisi mitään parinvalinta-asioissa? Tutkimus ei tue tällaista näkemystä vaan sitä on paljonkin tutkittu että miehillä ja naisilla tosiaan on preferenssejä näissä asioissa, ja ne joilla on "varaa vaatia" eli itse ovat haluttuja ominaisuuksiltaan, usein valitsevat toisen halutun, eikä jotain toista ääripäätä.

Mutta kiva jos tasoja ei ole. Olen nimittäin itse 44 v ja sairaalloisen ylipainoinen, mutta siis koska ilmeisesti pariutuminen tapahtuu lähinnä sattumapelillä ilman mitään tasoja, niin minun on hyvä mahdollisuus lähestyä vaikka hyvän näköisiä kolmekymppisiä, vaikkapa jotain it-miljonääriä, eikä minua torjuta tylysti tai naureta päin näköä sen todennäköisemmin kuin vaikka missiä...

Tasoja?

Ei tulisi mieleenkään lähestyä sitä jumalaisen komeaa n. 35v miestä. Tottakai tiedän etten ole hänen tasoaan, olisi kuitenkin kiva jutella niitä näitä kaverina. Ilman mitään taka-ajatuksia.

Baarista saan helposti sen hampaattoman semialkoholistin. On se kumma kun ei mua siistinä työssä kävijänä kiinnosta. Naamaltani olen perus, +15kg liikaa, N40. Töissä konttorissa enkä itse pidä itseäni muuna kuin duunarina. Kelpaisi ihan tavallinen duunari joka on asiansa hoitanut ja huolehtii lähimmäisistään. Vaan emmä kelpaa.

Älä ihmeessä laske potentiaalisen kumppanisi tasoa, vaan pyri nostamaan omaa tasoasi. Älykkyys ja luonne ovat mitä ovat. Ikää tulee koko ajan lisää. Mutta ulkoisen olemuksesi hyväksi voit tehdä asioita. Ja ulkoinen olemus (= se, miltä näytät, haiset, kuulostat) on se, mihin ensimmäisenä kiinnitetään huomiota. Jos siinä on joku ehdoton turn off, eteenpäin et pääse, vaikka muuten olisit täydellinen.

Mitä sä haluat niistä naisista? Onko tapailulla joku tarkoitus?

Olen monesti itsekin harmitellut että en ole onnistunut kokemaan fyysistä vetoa johonkin luonteeltaan niin upeaan naiseen, vaan olen antanut pinnallisten asioiden määrätä.

Minulle on esimerkiksi aina ollut mahdotonta tuntea minkäänlaista vetoa ylipainoisia ihmisiä kohtaan, ja haluaisinkin jotenkin oppia pois tästä negatiivisesta ja itselleni vahingollisesta ajatusmallista. Mutta onko tämä oikeasti mahdollista ja jos on niin miten? Ja tarkoitus ei nyt ole todellakaan trollata vaan vilpittömästi kysellä onko kukaan onnistunut muuttamaan omia mieltymyksiään?

On kyllä todella vaikeaa samaistua ajatusmalliin, jossa ulkonäkö määrittää ihastumista noin pitkälle. Olen esimerkiksi itse ihastunut lievästi lihaviin miehiin siinä missä langanlaihoihinkin. Aina se luonne on merkinnyt enemmän kuin mikään ulkoinen piirre. Suosituimmat miehet eivät edes kiinnosta sen vuoksi että luotettavuus on itselleni ensiarvoista ja sen toteutuminen olisi kyseenalaisempaa, jos mieheen tuntisi vetoa jokainen vastaantuleva.

Pornon katselun vähentäminen voi auttaa, saatat alkaa nähdä naisia enemmän ihmisinä kuin pantavina perseinä. Aivot sopeutuvat nopeasti kun eivät enää saa nähdä täydellisiä vartaloita niin paljon kuin haluavat. Tosin ei se sinua ihastumaan saa... mutta seksiongelmiin voi auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄÄN TASOJA EI OLE. On vain qusipäitä, jotka ulkoistavat omat vikansa johonkin s**tanan tasoihin.

Tasoja ei ole? Siis väitätkö tosissasi, että esim. ulkonäkö, varallisuus, sosiaalinen status, kuuluisuus, valta tms asiat eivät vaikuttaisi mitään parinvalinta-asioissa? Tutkimus ei tue tällaista näkemystä vaan sitä on paljonkin tutkittu että miehillä ja naisilla tosiaan on preferenssejä näissä asioissa, ja ne joilla on "varaa vaatia" eli itse ovat haluttuja ominaisuuksiltaan, usein valitsevat toisen halutun, eikä jotain toista ääripäätä.

Mutta kiva jos tasoja ei ole. Olen nimittäin itse 44 v ja sairaalloisen ylipainoinen, mutta siis koska ilmeisesti pariutuminen tapahtuu lähinnä sattumapelillä ilman mitään tasoja, niin minun on hyvä mahdollisuus lähestyä vaikka hyvän näköisiä kolmekymppisiä, vaikkapa jotain it-miljonääriä, eikä minua torjuta tylysti tai naureta päin näköä sen todennäköisemmin kuin vaikka missiä...

Tasoja on siinä mielessä että voidaan toki analysoida valittuja seikkoja jotka parantavat tai huonontavat yksilön tilastollista mahdollisuutta löytää kumppani. Mutta tasoja ei taas ole siinä mielessä että kukaan ei voi kauhealla tarkkuudella määritellä aukottomasti jonkun ihan tietyn henkilön tasoa koska mitään kaikkea huomioon ottavia mittareita siihen ei ole olemassa. Emme siis voi katsoa että tuossa on Mikko ja  hän on selvä seiska joten tuo Minna tuossa vieressä ei häneen vilkaise koska Minna on ysi. Oikeassa elämässä se Mikko voi olla juuri sitä mitä Minna on hakenut. Tai voi olla että Mikko ei pidä Minnaa lainkaan viehättävänä vaikka Minna kuinka olisi ysi. 

Oikeassa parinvalinnassa ratkaisevat siis monet muutkin seikat kuin pelkkä joku "taso". 

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti itsekin harmitellut että en ole onnistunut kokemaan fyysistä vetoa johonkin luonteeltaan niin upeaan naiseen, vaan olen antanut pinnallisten asioiden määrätä.

Minulle on esimerkiksi aina ollut mahdotonta tuntea minkäänlaista vetoa ylipainoisia ihmisiä kohtaan, ja haluaisinkin jotenkin oppia pois tästä negatiivisesta ja itselleni vahingollisesta ajatusmallista. Mutta onko tämä oikeasti mahdollista ja jos on niin miten? Ja tarkoitus ei nyt ole todellakaan trollata vaan vilpittömästi kysellä onko kukaan onnistunut muuttamaan omia mieltymyksiään?

Ei me haluta sua. Älä turhaan vaivaudu.

Miksi pitäisi psyykata itseään mitenkään.

Se vaan on kumma juttu että kun johonkuhun tutustuu paremmin niin esimerkiksi ulkomuotoon liittyvät seikat ei enää merkkaa. Persoonallisuus on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin joku muu, pinnallinen seikka.

Itse naisena valitsen ennemmin taviksen, jolla on samanlainen huumoritaju ja arvot suunnilleen kohtaa, kuin unelmien prinssin jonka arvot ei välttämättä ole millään alueella samat kuin itsellä. Nätti ulkomuoto ei pitkälle kanna jos teillä ei ole mitään yhteistä. Vaikka onhan sellanen nätti poika kiva kattella ja viedä näytille ;D 

Kumpihan tässä on pahempi miehille, porno (plastiikkakirurgia) vai Insta (filtterit, kuvakulmat)? Tai se, että näkee naisia vain baareissa, missä he ovat pääsääntöisesti tosi laitettuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄÄN TASOJA EI OLE. On vain qusipäitä, jotka ulkoistavat omat vikansa johonkin s**tanan tasoihin.

Tasoja ei ole? Siis väitätkö tosissasi, että esim. ulkonäkö, varallisuus, sosiaalinen status, kuuluisuus, valta tms asiat eivät vaikuttaisi mitään parinvalinta-asioissa? Tutkimus ei tue tällaista näkemystä vaan sitä on paljonkin tutkittu että miehillä ja naisilla tosiaan on preferenssejä näissä asioissa, ja ne joilla on "varaa vaatia" eli itse ovat haluttuja ominaisuuksiltaan, usein valitsevat toisen halutun, eikä jotain toista ääripäätä.

Mutta kiva jos tasoja ei ole. Olen nimittäin itse 44 v ja sairaalloisen ylipainoinen, mutta siis koska ilmeisesti pariutuminen tapahtuu lähinnä sattumapelillä ilman mitään tasoja, niin minun on hyvä mahdollisuus lähestyä vaikka hyvän näköisiä kolmekymppisiä, vaikkapa jotain it-miljonääriä, eikä minua torjuta tylysti tai naureta päin näköä sen todennäköisemmin kuin vaikka missiä...

Tasoja on siinä mielessä että voidaan toki analysoida valittuja seikkoja jotka parantavat tai huonontavat yksilön tilastollista mahdollisuutta löytää kumppani. Mutta tasoja ei taas ole siinä mielessä että kukaan ei voi kauhealla tarkkuudella määritellä aukottomasti jonkun ihan tietyn henkilön tasoa koska mitään kaikkea huomioon ottavia mittareita siihen ei ole olemassa. Emme siis voi katsoa että tuossa on Mikko ja  hän on selvä seiska joten tuo Minna tuossa vieressä ei häneen vilkaise koska Minna on ysi. Oikeassa elämässä se Mikko voi olla juuri sitä mitä Minna on hakenut. Tai voi olla että Mikko ei pidä Minnaa lainkaan viehättävänä vaikka Minna kuinka olisi ysi. 

Oikeassa parinvalinnassa ratkaisevat siis monet muutkin seikat kuin pelkkä joku "taso". 

Kirjoitit "oikeassa elämässä", mutta miten tuo menee sinusta netissä tai Tinderissä? Luulen, että nämä tasoteoriat ovat syntyneet hyvin pitkälti nettideittailijoiden kokemuksista.

Vierailija kirjoitti:

Pornon katselun vähentäminen voi auttaa, saatat alkaa nähdä naisia enemmän ihmisinä kuin pantavina perseinä. Aivot sopeutuvat nopeasti kun eivät enää saa nähdä täydellisiä vartaloita niin paljon kuin haluavat. Tosin ei se sinua ihastumaan saa... mutta seksiongelmiin voi auttaa.

Valitettavasti kiinnostuin ainoastaan normaalipainoisista jo aikana ennen internetpornoa :/

Miksei voi olla ilman? Odota sellaista joka pitää myös sinusta. Todella ärsyttää tälläiset väkisin yrittäjät.

Ap:n kaltaiset miehet ovat selvästi havaittavissa esim. Tinderissä. Rujon näköisenä et saa juurikaan edes niitä säälimätsejä kun taas näyttävämpi kaveri kerää koko potin ja joutuu oikein hikiotsalla karsimaan jyviä akanoista. Miehiä tuntuu olevan enemmän kuin naisia jonka takia iso osa porukasta jää tahtomattaan sinkuiksi.

Kai se on vaan itsekin lähdettävä Kreikkaan lomailemaan, jos mielii miestä saada :/

Mutta kun ap:ltä puuttuu persoonallisuus, kaverin tunnemaailma on henkilövaaan luokkaa.

Terapiaan, eikä sekään ehkä auta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MITÄÄN TASOJA EI OLE. On vain qusipäitä, jotka ulkoistavat omat vikansa johonkin s**tanan tasoihin.

Tasoja ei ole? Siis väitätkö tosissasi, että esim. ulkonäkö, varallisuus, sosiaalinen status, kuuluisuus, valta tms asiat eivät vaikuttaisi mitään parinvalinta-asioissa? Tutkimus ei tue tällaista näkemystä vaan sitä on paljonkin tutkittu että miehillä ja naisilla tosiaan on preferenssejä näissä asioissa, ja ne joilla on "varaa vaatia" eli itse ovat haluttuja ominaisuuksiltaan, usein valitsevat toisen halutun, eikä jotain toista ääripäätä.

Mutta kiva jos tasoja ei ole. Olen nimittäin itse 44 v ja sairaalloisen ylipainoinen, mutta siis koska ilmeisesti pariutuminen tapahtuu lähinnä sattumapelillä ilman mitään tasoja, niin minun on hyvä mahdollisuus lähestyä vaikka hyvän näköisiä kolmekymppisiä, vaikkapa jotain it-miljonääriä, eikä minua torjuta tylysti tai naureta päin näköä sen todennäköisemmin kuin vaikka missiä...

Tasoja on siinä mielessä että voidaan toki analysoida valittuja seikkoja jotka parantavat tai huonontavat yksilön tilastollista mahdollisuutta löytää kumppani. Mutta tasoja ei taas ole siinä mielessä että kukaan ei voi kauhealla tarkkuudella määritellä aukottomasti jonkun ihan tietyn henkilön tasoa koska mitään kaikkea huomioon ottavia mittareita siihen ei ole olemassa. Emme siis voi katsoa että tuossa on Mikko ja  hän on selvä seiska joten tuo Minna tuossa vieressä ei häneen vilkaise koska Minna on ysi. Oikeassa elämässä se Mikko voi olla juuri sitä mitä Minna on hakenut. Tai voi olla että Mikko ei pidä Minnaa lainkaan viehättävänä vaikka Minna kuinka olisi ysi. 

Oikeassa parinvalinnassa ratkaisevat siis monet muutkin seikat kuin pelkkä joku "taso". 

Totta kyllä. Mutta minusta ap:n viestistä ei mitenkään tule kuva että hän olisi tällaisen tiukan tasoteorian harrastaja, joka jo etukäteen olisi arvioinut tasonumeron itselleen ja naisen nähdessään reagoisi tähän paljolti tasoluokkien kautta. Minusta nuo tasot mainittiin aloitusviestissä aika viattomasti, niin että voisi ajatella että kyse on vain arkisesta havainnosta, että esim. aina tuntee vetoa vaikka Tinderissä kauniisiin naisiin, mutta nämä eivät edes tykkää tai jos mennään treffeille asti eivät halua toista kertaa tavata. Kun ei ole kemiaa tms. Kun taas sitten vaatimattomamman näköiset naiset ehkä välillä deiteillä kiinnostuukin mutta sitten on se ongelma kun itseä ei nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitäisi psyykata itseään mitenkään.

Se vaan on kumma juttu että kun johonkuhun tutustuu paremmin niin esimerkiksi ulkomuotoon liittyvät seikat ei enää merkkaa. Persoonallisuus on loppujen lopuksi tärkeämpi kuin joku muu, pinnallinen seikka.

Itse naisena valitsen ennemmin taviksen, jolla on samanlainen huumoritaju ja arvot suunnilleen kohtaa, kuin unelmien prinssin jonka arvot ei välttämättä ole millään alueella samat kuin itsellä. Nätti ulkomuoto ei pitkälle kanna jos teillä ei ole mitään yhteistä. Vaikka onhan sellanen nätti poika kiva kattella ja viedä näytille ;D 

Olen elämäni aikana koittanut useammankin kerran seurustella naisen kanssa joka on ollut luonteeltaan aivan uskomaton, mutta johon en vain erittäin kovasta yrittämisestä huolimatta ikinä onnistunut kokemaan minkäänlaista fyysistä vetoa. Eikä asia muuttunut myöskään aja kanssa mihinkään, vaikka henkinen kiintymys syvenikin. Hyviä ystäviä meistä kuitenkin aina tuli.

Seksi on mielestäni oleellinen osa parisuhdetta, ja se ei ainakaan minun kohdallani ole yksinkertaisesti mahdollista ilman fyysisen kiihottumisen aiheuttamaa erektiota. En myöskään ole ikinä onnistunut kiihottumaan fyysisesti pelkästään jonkun toisen luonteesta, vaikka toivoisinkin kovasti tähän pystyväni.