"Uudenmaan koululaiset ovat jopa yllättävän paljon paremmassa kestävyyskunnossa kuin esimerkiksi Kainuun, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon kouluja käyvät ikätoverinsa"

Maaseudun kasvattina ja opettajaopiskelijana pakko sanoa että täällä etelässä on aivan erilaiset mahdollisuudet ihan joka asian suhteen. Esimerkiksi Helsingissä on myös alakouluissa yleensä aineopettajat esimerkiksi musiikissa. Kyllähän se väkisin näkyy oppimistuloksissa. Myös vanhemmat ovat keskimäärin koulutetumpia ja siten kiinnostuneempia lastensa asioista, myös vähävaraisille löytyy halpoja ja matalan kynnyksen harrastuksia vaikka kuinka. 

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän tuo kerro paljon enemmän siitä, millä vakavuudella liikunnanopettajat asiaan suhtautuvat. Osa katsoo, että tuo on pelkkä pakkopulla ohi kaikkien opetussuunnitelmassa olevien lajien ja osa taas treenauttaa lapsia pelkkää movetestausta varten 2-3 kk ajan. Lisäksi Uudellamaalla opettajat saa bonuksia sen mukaan, miten lapset testissä pärjäävät.

Ai että oikein bonuksia... Et taida tietää koulumaailmasta mitään? Opettajia sitoo opetussuunnitelma, eikä missään koulussa ole todellakaan pienintäkään kiinnostusta treenata jotain kahta kuukautta yhtä testiä varten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, miettikääpä sitä, että Kainuussa, Pohjois-Karjalassa jne. muuttotappiokunnissa koulumatkat ovat haja-asutusalueella usein aivan tolkuttoman pitkiä. Jos lapsi istuu koulutaksin tai bussin kyydissä päivittäin 2 tuntia ja käyttää odotukseen yhteensä puoli tuntia, voitte laskea, kuinka paljon vähemmän hänellä jää aikaa liikkua, urheilla ja olla aktiivinen.

Voitte myös laskea liikuntapaikkatiheyden vaikka Pohjois-Karjalassa ja verrata sitä esim. Uuteenmaahan: kummassahan on tiheämmässä urheilukenttiä, liikuntahalleja, jäähalleja, uimahalleja, sisäleikkipuistoja jne. 

Ehkä tälläkin voi olla jotakin tekemistä asian kanssa?

Mutta on metsää, järviä, tuntureita ja vaikka mitä parempaa, kuin joku hikinen kuntosali tai sisäleikkipuisto.

Miksi siellä tunturien, metsien ja järvien keskellä sitten ollaan lihavampia kuin hikisten kuntosalien lähettyvillä?

Ihmiset yrittävät löytää syytä sille, miksi asuinpaikka vaikuttaa. On hyvin helppo ajatella tämän johtuvan liikunnan määrästä ja ruokavaliosta.

Jos nyt ajatellaan, että maalla ihmiset liikkuvat enemmän ja syövät terveellisemmin, niin miksi he sitten ovat lihavampia. Suoliston bakteerikantakin on tutkimusten mukaan terveempi niillä, jotka viettävät aikaa luonnossa.

Mikä siellä maalla siis lihottaa?

Lihon itsekin silloin kun vietän pidempiä aikoja maaseudulla. Omalla kohdallani se johtuu liikunnan vähyydestä. En osaa oikein tehdä mitään siellä ulkona ja kyllästyn nopeasti ulkoiluun. Lisäksi syön vähemmän hedelmiä ja marjoja, sillä valikoimat kaupoissa ovat heikommat. Olen aika laiska kokki ja haluan ostaa ruokani mahdollisimman valmiina ja maaseudulla törmään valikoiman rajallisuuteen. En löydä sellaisia kevyitä ruokia joista pidän. Jotain porkkanaa en jaksa syödä kovinkaan paljon. Ja kun ulkona on pimeää ja liukasta niin lasillinen viiniä ja vähän suklaata kynttilänvalossa tuntuu hyvin houkuttelevalta.

Nuo ovat siis minua lihottavia asioita. Mutta jos muut ovat maalla aktiivisempia ja muutenkin elävät paremmin, niin miksi hekin lihovat?

Varakkuudestahan tuo johtuu, se on jo tutkittu että varakkailla parempi kunto ja terveellisemmät elämäntavat. Uudellamaalla ollaan keskimäärin varakkaampia kuin esim itäsuomessa.

Pohjanmaalla kyllä maakunnissakin ollaan huippukuntoisia koska tämä on varakasta aluetta.

Asuinseutujen välisten liikuntaharrastus - ja liikkumismahdollisuuksien (optimaalisen lyhyet välimatkat kaikkialle = tulee liikuttua enemmän kävellen tai pyörällä) erojen lisäksi vanhempien hyväosaisuus/koulutus vaikuttaa tuohon, kuten tutkijatkin tuossa mainitsee. Uudellamaalla kaiketi on kouluttautuneempaa väkeä ja kouluttautuneet keskimäärin enemmän huolehtivat lasten liikkumisesta. Sinällään mielestäni ihan ymmärrettävää ettei vanhempana tule "automaattisesti" patistettua lasta liikkumaan, koska ei montaa vuosikymmentä tarvitse mennä taaksepäin, kun lapset ihan itsekseen liikkuivat purkaakseen energiaansa leikin lomassa kiipeillen, juosten ja hyppien. Nykyaikana on enemmän virikkeitä telkkarin, sisälelujen ja kaikennäköisen muun muodossa, joten pitää erikseen kiinnittää huomiota, että lapsi liikkuu tarpeeksi. Tämä pätee kyllä aikuisiinkin.

Helsingissä sukulaispoika ajoi pyörällä kouluun, koulupäivän jälkeen kuntosali, jalkapalloharjoitukset. Sai liikuntadiplomin.

Tammikuussa armeijaan hyvä kuntoisena ja normaalipainoisena.

Dysfasiasta huolimatta kirjoitti ylioppilaaksi. 16 vuotiaasta asti töissä koulun ohella ja lomilla.

Okei, maallakin on mahdollisuus liikkua. Ei se siitä ole kiinni. 

Kaupunkilaisten sivistys- ja koulutustaso on vain eri luokkaa. Ymmärretään alkeellista ravinto-oppia ja ollaan vain kaikin puolin fiksumpia.  Näyttäkää Munkkiniemen päiväkodista yksikin lihava lapsi, niin tarjoon kaljan.. 

Eihän sinne Kajaanin lähiöön kukaan vähänkään elämää haluava jää. Jotain heikkolahjaisia peräkamarin olijoita. 

(no voi olla yksi tai kaksikin, mutta landella ne on ainakin puolet läskejä pihtipolvineen ja läskileukoineen. )

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, miettikääpä sitä, että Kainuussa, Pohjois-Karjalassa jne. muuttotappiokunnissa koulumatkat ovat haja-asutusalueella usein aivan tolkuttoman pitkiä. Jos lapsi istuu koulutaksin tai bussin kyydissä päivittäin 2 tuntia ja käyttää odotukseen yhteensä puoli tuntia, voitte laskea, kuinka paljon vähemmän hänellä jää aikaa liikkua, urheilla ja olla aktiivinen.

Voitte myös laskea liikuntapaikkatiheyden vaikka Pohjois-Karjalassa ja verrata sitä esim. Uuteenmaahan: kummassahan on tiheämmässä urheilukenttiä, liikuntahalleja, jäähalleja, uimahalleja, sisäleikkipuistoja jne. 

Ehkä tälläkin voi olla jotakin tekemistä asian kanssa?

Mutta on metsää, järviä, tuntureita ja vaikka mitä parempaa, kuin joku hikinen kuntosali tai sisäleikkipuisto.

joo olis, mutta enemmän siellä luontopoluilla ym. käy etelän ihmiset kuin paikalliset.

Niillä paikallisilla on mönkijät.

Vierailija kirjoitti:

Mistä te keksitte, että maalla ei liikuta? Monella lapsella on koulumatkaa yli 25 km, mutta siitä pitää jalan tai pyörällä kulkea 5 km. Se on totta, että koulumatka-aikaa on 2 tuntia päivässä, joten aikaa liikunnalle ei jää samalla tavalla kuin kaupungissa.

Tuon 5 km kävelyn/pyöräilyn keksit kyllä ihan itse. Jos lapsi saa kuljetuksen kouluun, niin kuljetus koskee ihan koko matkaa.

Niissä kunnissa joissa olen asunut, on raja koulukyyditykselle ollut 5 km.

Jos matka on ollut 4,9 km, on se pitänyt kulkea kävellen, pyörällä tai muulla itse järjestetyllä kyydillä. Jos matka on ollut 5,1 km, niin ihan koko matka on kuulunut ilmaisen koulukuljetuksen piiriin. Jossain on taksi hakenut kotipihasta ja jossain on saanut bussilipun, jotta voi mennä bussilla kouluun. Jos matkaa lähimmälle pysäkille on ollut 5 km, niin sitten on saanut sen taksikyydin.

Eräässä kunnassa kiisteltiin pitkään siitä, että naapureina asuvista lapsista toinen sai taksikyydin kouluun (ovelta ovelle kuskattiin) ja toinen joutui kävelemään. Ei ollut montaa metriä naapureiden talojen välillä, mutta raja oli raja ja siitä kunta piti kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä te keksitte, että maalla ei liikuta? Monella lapsella on koulumatkaa yli 25 km, mutta siitä pitää jalan tai pyörällä kulkea 5 km. Se on totta, että koulumatka-aikaa on 2 tuntia päivässä, joten aikaa liikunnalle ei jää samalla tavalla kuin kaupungissa.

Tuon 5 km kävelyn/pyöräilyn keksit kyllä ihan itse. Jos lapsi saa kuljetuksen kouluun, niin kuljetus koskee ihan koko matkaa.

Niissä kunnissa joissa olen asunut, on raja koulukyyditykselle ollut 5 km.

Jos matka on ollut 4,9 km, on se pitänyt kulkea kävellen, pyörällä tai muulla itse järjestetyllä kyydillä. Jos matka on ollut 5,1 km, niin ihan koko matka on kuulunut ilmaisen koulukuljetuksen piiriin. Jossain on taksi hakenut kotipihasta ja jossain on saanut bussilipun, jotta voi mennä bussilla kouluun. Jos matkaa lähimmälle pysäkille on ollut 5 km, niin sitten on saanut sen taksikyydin.

Eräässä kunnassa kiisteltiin pitkään siitä, että naapureina asuvista lapsista toinen sai taksikyydin kouluun (ovelta ovelle kuskattiin) ja toinen joutui kävelemään. Ei ollut montaa metriä naapureiden talojen välillä, mutta raja oli raja ja siitä kunta piti kiinni.

Meidän kylällä myös toisesta talosta sai lapset matkakortin, viereisestä talosta ei. No, tuon toisen talon pojat pyöräilivät tai kävelivät kouluun joka ikinen päivä ja saivat jonkun ihmeen koulumatkastipendin. Seuraavana vuonna olikin sitten mopo hankittuna ja kävelyt jäi... 

Vierailija kirjoitti:

Helsingissä sukulaispoika ajoi pyörällä kouluun, koulupäivän jälkeen kuntosali, jalkapalloharjoitukset. Sai liikuntadiplomin.

Tammikuussa armeijaan hyvä kuntoisena ja normaalipainoisena.

Dysfasiasta huolimatta kirjoitti ylioppilaaksi. 16 vuotiaasta asti töissä koulun ohella ja lomilla.

Ei kai hyväkuntoisena kannata mennä armeijaan kuntoaan huonontamaan?

Vierailija kirjoitti:

Minua tässä asiassa kiinnostaisi lähinnä syyt siihen miksi tyttöjen ja poikien kunto on "romahtanut" vuosien varrella.

Millaiset on poikien liikuntatunnit nykyisin?

Millaiset on tyttöjen liikuntatunnit nykyisin?

Muista omalla koulu aikana sen että pojat olivat todella hyvässä kunnossa ja liikuntatunneilla liikuttiin oikeasti kaikki tosissaan, tietenkin aina niitä muutamia heikompia poikia myös oli mutta ne oli harvassa.

Koulun liikuntatunnit eivät ole, eivätkä koskaan olekaan olleet se, missä se lasten kunto rakennetaan ja ylläpidetään. Sen kuntoa kehittävän ja kunnosta huolta pitävän liikkumisen (vähintään 60 min hegästyttävästi päivässä) pitää tulla sieltä vapaa-ajalta, ja koulujen liikuntatunnit ovat vain minimaalinen lisä, joissa suoritumisesta näkee sen, onko lapsi liikkunut muuten yhtään vai ei. Eli kunto on romahtanut, koska sekä hyötyliikunta, liikunnalliset leikit että oikeasti monipuolinen vapaa-ajan liikunta on vähentynyt. 

Kyllä meilläkin 80-90-luvuilla valtaosa sekä tytöistä että pojista oli hyvässä kunnossa (täällä Pohjois-Helsingin lähiössä). Me kuljimme pyörällä ja kävellen kouluun ja kaikkiin harrastuksiin, liikuntaa harrastettiin seuroissa monipuolisesti, vapaa-ajalla pelattiin kavereiden kanssa höntsäjalkapalloa, nelistä, lätkää, mentiin luistelemaan tai pyöräilemään, käytiin Kisiksessä iltaisin pelaamassa koripalloa sekalaisella sakilla jne. Nykylapset hieman karrikoiden kuskataan autolla ovelta ovelle tai käyttävät julkisia, liikuntaharrastuksia on se yksi, joka valitaan jo ihan pienenä, tai valtaosalla ei sitäkään, illat menevät netissä pelatessa tai sohvalla netflixiä katsellen tai ostoskeskuksissa hengaillen. Siksi se lasten kunto on romahtanut.

Ahahaha! Maalaiset (jollainen itsekin olen ollut) aina hehkuttaa luonnonläheisyyttään ja terveellisyyttään! Ne mitään luonnonläheisiä ole, istuvat sisällä kännykän kanssa ja postilaatikollekin mennään autolla. Kaupasta haetaan eineksiä ja lihotaan. 

Digikiima ja väen väheneminen syitä liikkumisen vähemiseen maalla. Kavereita näkee ainoastaan koulussa, sisarusten kanssa ei enää leikitä ulkona vaan tuijotetaan kännykkää jne.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti tuo on yhteydessä siihen, että kaupungeissa on vähemmän ylipainoisia.

Kaupungeissa on enemmän mahdollisuuksia harrastaa erilaisia asioita. Vaikka itse harrastus ei olisi liikkumista, niin silti sinne harrastukset meneminen liikuttaa.

Tietysti maaseudulla on mahdollista liikkua, mutta kuinka moni oikeasti liikkuu ellei ole jotain sovittua harrastusta tiettynä aikana. Viitsiikö sitä talvella lähteä ulos, pimeään liukastelemaan.

Olen itse asunut lapsena ja teininä sekä maalla että kaupungissa. Maalla asuessani leikin paljon metsässä varsinkin kesäisin ja siitä on jäänyt hyvät muistot. En kuitenkaan muista että talvella olisin leikkinyt paljonkaan ulkona. Liikkuminen jäi kokonaisuudessaan maalla vähäisemmäksi kuin kaupungissa, sillä maalla liikuttiin todella paljon autolla ovelta ovelle ja kaupungissa käveltiin enemmän. Autolla ei edes päässyt ovelta ovelle. Arkiliikuntaa tuli jo koulussa käymisestä. Kaippaankin mentiin kävellen tai pyörällä eikä autolla. Ja lisäksi oli harrastuksia joihin myös mentiin kävelemällä.

Aikuisikäni olen asunut kaupungissa. Välillä pienemmässä ja välillä suuremmassa. Omalla kohdalla on käynyt niin, että olen liikkunut kävellen sitä enemmän mitä suurempi kaupunki on ollut kyseessä. Tämä arkiliikunta on näkynyt painossa siten, että suuressa kaupungissa pysyy hoikkana helpommin. Pikkukaupungissa asuessani olen aina joutunut tarkkailemaan syömisiäni.

Tietty kaupungeissa voi myös ajaa autolla ovelta ovelle (vaikka se on vaikeampaa kuin maalla) ja toisaalta maalla voi liikkua vaikka kuinka paljon. Ihmiset ovat erilaisia ja toimivat erilaisilla tavoilla. Keskimäärin kuitenkin ihmiset ovat kaupungeissa hoikempia. Tutkimusten mukaan varsinkin lähellä keskustaa asuvat ovat hoikkia.

Jotkut on, jotkut ei. Itse painan nyt 95 kg, asun keskustassa, ei autoa, kävelen kaikkialle. Syömiset ratkaisee.

Koululiikunnan ei todellakaan ole tarkoitus olla yhdenkään lapsen tai nuoren ainut liikuntamuoto viikon aikana. Arkiliikuntaa tarvitaan, sen lisäksi koordinaatiota parantavaa ja hengästyttävää liikuntaa. Koululiikunnassa päästään mm ilmaiseksi kokeilemaan sellaisia lajeja joihin ei välttämättä olisi muutoin tutustunut. Koululiikunnassa ei välttämättä ole edes tarkoitus kisailla ja pelata kovaa, sitä voi tehdä urheiluseuroissa. Tärkeämpää on että jokainen pääsee osallistumaan, myös ne joilla on heikompi kunto tai vähemmän taitoja jo valmiiksi.