Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että aikuinen ihminen mököttää?
11.12.2019 |
Mulla on 30v mies, joka alkaa mököttää helposti. On ilmeisesti oppinut sen kotoaan, sillä hänen äitinsä (jota en ole nähnyt) käyttäytyy kuulemma marttyyrimaisesti. Mies alkaa mököttää esimerkiksi seuraavissa tilanteissa (yksinkertaistettuna):
1. Pahoitan sen mielen tahattomasti.
2. Se pahoittaa mun mielen.
Esimekikki 1: Menin kaverin babyshowereille ja sanoin, että tulen noin neljän maissa kotiin. Lähdinkin vasta neljältä, ja mies suuttui kun ei ollut voinut lähteä jonnekin kun täytyi odottaa että tulen kotiin. Mun mielestä olisi voinut kysyä jos tuo oli tilanne. Itsehän en siis tiennyt, että miehelle oli tullut menoa.
Toinen esimerkki on, että mies kysyi kun jäin työttömäksi, että miltä nyt tuntuu olla 30v ja työtön. Tää tuntui vähän ikävältä ja kyyneleet alkoi virrata. Mun mielestä se oli vähän ajattelemattomasti sanottu ja pääsin kyllä asian yli, siinä tilanteessa vain iski. Mies kuitenkin alkoi mököttää tästä ja ei puhunut mulle mitään koko iltana. Kun pääsin mielenpahoituksestani nopeasti yli, olin miehen mielestä tuuliviiri. En vain ole itse ihminen, joka vatvoo asioita tuntikausia. Jos mua ärsyttää joku asia, siitä voidaan puhua, ja siirtyä eteenpäin.
Tällaisia pieniä tapahtumia on usein, ja ne päättyy siihen, että mies alkaa mököttää. Usein olen ihan hämmästynyt että mistä mököttäminen nyt johtuu. Mies on myös usein selittänyt lopulta (esim 2-3h päästä), mikä asiassa häntä ärsytti ja ymmärrän, että asiat voi kokea myös niin. Mun mielestä asioista voisi puhua ennen kuin tilanne kärjistyy siihen, että mökötys astuu kuvaan. Olen itse keskustelun kannalla, mutta miehen näkökulmasta mun vaan täytyisi ymmärtää ja olla vähemmän itsekäs (mitä en siis todellakaan omasta tai kavereiden mielestä ole). Mä olen porukassa se, joka huomaa jos joku on vaisu ja kysyn kahden kesken onko kaikki ok. Tai huomaan jonkun asian, mitä joku kaveri on halunnut ja vinkkaan että nyt se on tarjouksessa yms.
Onko siis normaalia, että aikuinen ihminen mököttää? Pystyykö siitä oppimaan pois? Vai täytyykö mun vain opetella kaikki asiat millä voin miehen suututtaa välttää niitä? Tuntuu jo nyt että joudun kontrolloida mun käyttäytymistä etten vain pahoita miehen mieltä vahingossa. En jaksaisi käyttää osaa elämästäni siihen, että joudun mennä toiseen huoneeseen odottamaan että mököttäjä vähän leppyisi ja voidaan taas kommunikoida normaalisti.
Mies on muuten ihana, hauska ja meillä on samanlaiset elämäntavoitteet, joten kaikki neuvot kommunikoinnin parantamiseksi otetaan kiitollisena vastaan!
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi on pikkulapsen tasolle jäänyt konfliktinratkaisukyky. Usein periytyy, eli kyseessä on opittu käytösmalli. Kyseistä käytösmallia harjoittavat tyypillisesti vuorovaikutusominaisuuksiltaan vajavaiset henkilöt, joilla saattaa ilmetä suhteellisen itsekeskeisiä ajattelumaailman piirteitä (esimerkkinä nuo itse antamasi a) loukkaantuu itse jostain ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä tai b) sinä loukkaannut ja mitä tekee mies? loukkaantuu itse siitä ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä).
Tuo käytös ei ole tasapainoisen, kypsän aikuisen valinta, sillä se on pohjimmiltaan erittäin myrkyllistä henkistä kontrollointia eikä tuo ihmissuhteeseen mitään positiivista. Se asettaa esim. parisuhteessa osapuolet aina vastakkain, jossa toinen kilpailee ikään kuin kumppaniaan vastaan siinä, kuka tilannetta hallitsee eväämällä avoimen kommunikaation. Tällainen henkilö on huono parisuhdekumppani, sillä käytös ei tähtää yhteiseen ongelmanratkaisuun vaan vastakkainasetteluun ja kilpailuun.
Tällainen käytös on harmillisen yleistä, eikä se muutu, ellei sitä harjoittava henkilö itse ymmärrä ongelman ydintä ja pyri aktiivisesti muuttamaan konfliktinratkaisumalliaan. En itse henkilökohtaisesti haluaisi toimia aikuisen miehen harjoittelukappaleena, kun hän opettelee ilmaisemaan tunteitaan terveillä keinoilla, mutta itsehän sinä päätät, onko suhde sen vaivan arvoinen.
Ilman tervehenkistä kommunikaatiota en itse koe suhdetta positiivisena ja elämää rikastuttavana, mutta kyse on tietenkin nyt sinusta ja siitä, millaista elämää haluat elää.
Kiitos kattavasta ja analyyttisesta vastauksesta! Se todella antaa ajattelemisen aihetta.
Näkisin kuitenkin, että mies ja suhde muuten on vaivan arvoinen. Mun kannalta ongelma tosiaan on, että näen itse, että miehen käytös ei ole kovin normaalia, mutta mies ei itse näe siinä vikaa. Olen ehdottanut, että voisimme mennä terapiaan, mutta mies näe siinä järkeä. Siksi toivoisin jotain työkaluja, miten kommunikaatiota voisi parantaa. Toki ongelma silti on, että mies ei näe mököttämisessä mitään vikaa.
Osaatko sinä tai muut täällä sanoa, millä tavalla voisi yrittää saada miehen ymmärtämään, että mököttäminen ei ole rakentava vaihtoehto? Jos yritän puhua tästä, mies kokee että syytän häntä ja kuvittelen, että olen itse täydellinen (mitä en todellakaan kuvittele, mutta ainakin yritän kehittyä).
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suhde jossa joutuu varomaan sanomisiaan ja tekemisiään, jottei toinen alkaisi mököttää, ei voi toimia. Lopulta joutuu olemaan koko ajan varuillaan, jos ei tiedä mistä toinen mahdollisesti voisi loukkaantua. Ei voi myöskään näyttää omia tunteitaan, jos toinen alkaa mököttää vaikka siitä, että olet pahoittanut mielesi ja itket.
Tuollainen syö sisältäpäin, ei pysty olemaan oma itsensä, hiipuu pois.
Tämä asia mua myös tässä huolestuttaa. Varon jo nyt sanomisia, etten vain pahoita mieltä. Äh, tähän asiaan täytyy kyllä saada ratkaisu.
Ap
Hyi hitto kun rupesi jo aloitus ahdistamaan. Mies sanoi jotakin, melko typerää vielä, josta sinulle tuli paha mieli, itkit ja siitä hyvästä mies... suuttui sinulle ja kosti mököttämällä? Ja kai sinä sitten menit vielä mielistämään ja kierimään hänen jalkoihinsa ja yritit miellyttää ja hyvitellä ja kysellä, että mistä tämä nyt möksähti? Luuletko, että tällainen mies tulee olemaan sinulle minkäänlainen tuki ja turva koskaan tulevaisuudessa?
Olen tällä tavalla käyttäytyneen äidin lapsi ja tunnistan tämän manipuloinnin ja vallankäytön keinon erinomaisesti. Kohta elät varpaillasi, ettet vaan loukkaa, ettei vaan tule paha mieli, anteeksi, anteeksi, anteeksi kun itkin, anteeksi kun hengitin, anteeksi kun en lukenut ajatuksiasi ja kohta et voi enää hengittääkään kotonasi.
Todella vastenmielistä ja itsestään ei tule koskaan loppumaan, vaan sinä tulet alistumaan tuohon tilanteeseen ja yrität loppusuhteenne ajan miellyttää ja ''olla oikein'' ja miehen mieliksi.
Miehesi ilmeisesti mököttää aika herkästä, jos sinun itkusikin saa hänet mököttämään. Hän saattaa tietoisesti tai tiedostamattomasti kerjätä huomiota ja pyrkiä kääntämään omatkin mokat toisten syyksi, ettei hänen tarvitse myöntää, että vikaa on myös hänessä.
Opettele olemaan välittämättä miehen mökötyksestä ja anna hänen mököttää sitten yksin. Älä tue käytöstä hyvittelemällä häntä ja yrittämällä saada mökötys loppumaan. Sama neuvo myös niille miehille, joilla on mököttävä nainen.
https://vaestoliitonblogi.com/2014/10/01/mykkakoulu-on-henkista-vakival…
Mykkäkoulu on yksi rajuimmista henkisen väkivallan muodoista. Yleensä siinä on tarkoitus rangaista ja saada yliote toisesta. Parin mykkäkoululaisen kanssa olen jutellut ja molemmilta on lipsahtanut, että tämähän se siinä motiivina on, vaikka yritetäänkin verhota se noihin ''keskustelu ei kannata'' - esityksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mököttäminen on typerää aikuiselta.
Todella, todella suuri varoitusmerkki, että mies kääntää tilanteen niin, että sinä oletkin vikapää (https://en.wikipedia.org/wiki/Gaslighting), lisäksi ei suostu kanssasi puhumaan asiasta, vaikka tämä sinulle tärkeä onkin ja vielä, ettei näe itse toiminnassaan mitään vikaa. Nyt kannattaa sinun naishyvä miettiä aika tarkkaan, mitä teet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Vierailija kirjoitti:
https://vaestoliitonblogi.com/2014/10/01/mykkakoulu-on-henkista-vakival…
Mykkäkoulu on yksi rajuimmista henkisen väkivallan muodoista. Yleensä siinä on tarkoitus rangaista ja saada yliote toisesta. Parin mykkäkoululaisen kanssa olen jutellut ja molemmilta on lipsahtanut, että tämähän se siinä motiivina on, vaikka yritetäänkin verhota se noihin ''keskustelu ei kannata'' - esityksiin.
Ei ole kuitenkaan aina näin vaikka aika yleistä voi ollakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Niinpä, mököttää ei saa, mutta toinen saa olla kuin helvetin enkeli täynnä sanallista kiirastulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Niinpä, mököttää ei saa, mutta toinen saa olla kuin helvetin enkeli täynnä sanallista kiirastulta.
Tästä ei taida kuitenkaan olla APn antamissa esimerkeissä kyse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koskaan mökötä ihmisille jotka tuntevat minut kunnolla. Kerran töissä eräs uuvatti oli sanonut jotain mikä meni henkilökohtaisuuksiin ja yhteinen työkaverimme kysyi "mökötänkö" minä asiasta :D En, töissä on aika hankalaa mököttää mutta joidenkin ihmisten takia menen virransäästötilaan jossa mielummin keskityn pelkkiin pakollisiin yhteisiin työjuttuihin ja jätän kaiken normaalin rempseyden ja olemuksen pois. Jos työkaveri menee harmaalle alueelle jutuissaan niin on vaikea osoittaa että puheenaiheet ei ole ok, mutta säilyttää silti sopu. Sosiaalisesti vajaat eivät edes tajua jos joku juttu on epäsovelias, joten omat hermot säästyy ottamalla etäisyyttä. Voihan perheen kanssa olla samat fiilikset, itse vaan en jaksa hiljaisuutta jos sisarustenkin kanssa nähdään vain harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Niinpä, mököttää ei saa, mutta toinen saa olla kuin helvetin enkeli täynnä sanallista kiirastulta.
Siitä ei meidän tilanteessa ole kyse. Mielestäni mököttäminen ja huutaminen eivät ole kumpikaan järkeviä tapoja kommunikoida. Itse pyrin aina ystävälliseen kommunikointiin ja yritän ymmärää toisen näkökannan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Ohhoh, sama kommentti esiintyy täällä usein perheväkivaltaketjuissa, akka nalkutti niin oli pakko lyödä, kun ajettiin siihen tilanteeseen. Mielenkiintoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielummin mököttäjän ottaisin kuin toisen siihen tilanteeseen ajavan ihmisen.
Ohhoh, sama kommentti esiintyy täällä usein perheväkivaltaketjuissa, akka nalkutti niin oli pakko lyödä, kun ajettiin siihen tilanteeseen. Mielenkiintoista.
Ai sellainen sinä sitten olet. Kamalaa!
Äm-millä on lupa olla millä päällä vaan. Mies ei saa olla koskaan millään päällä. Aina kaikki on päin vittua mitä tekee tai on tekemättä. Ota teista akoista nyt mitään selvää.
Kiitän kaikista rakentavista kommenteista! Mielelläni kuulisin myös lisää juttuja, erityisesti mököttäjiltä, jotka ovat päässeet siitä irti tai niiltä, joiden puolisot ovat onnistuneet mököttämisen vähentämisessä.
Tämä keskustelu avasi silmäni ja auttoi ymmärtämään, että mököttäminen ei ole ok, vaikkakin on yleistä. Ikävää oli kuulla tarinoita heiltä, joiden vanhemmat ovat mököttäneet. Lisäksi mököttäminen "periytyvyys" oli erityisen ikävää kuultavaa. Tästä täytyy todellakin tulla loppu ennen kuin lapsia yritetään saada.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehelläsi on pikkulapsen tasolle jäänyt konfliktinratkaisukyky. Usein periytyy, eli kyseessä on opittu käytösmalli. Kyseistä käytösmallia harjoittavat tyypillisesti vuorovaikutusominaisuuksiltaan vajavaiset henkilöt, joilla saattaa ilmetä suhteellisen itsekeskeisiä ajattelumaailman piirteitä (esimerkkinä nuo itse antamasi a) loukkaantuu itse jostain ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä tai b) sinä loukkaannut ja mitä tekee mies? loukkaantuu itse siitä ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä).
Tuo käytös ei ole tasapainoisen, kypsän aikuisen valinta, sillä se on pohjimmiltaan erittäin myrkyllistä henkistä kontrollointia eikä tuo ihmissuhteeseen mitään positiivista. Se asettaa esim. parisuhteessa osapuolet aina vastakkain, jossa toinen kilpailee ikään kuin kumppaniaan vastaan siinä, kuka tilannetta hallitsee eväämällä avoimen kommunikaation. Tällainen henkilö on huono parisuhdekumppani, sillä käytös ei tähtää yhteiseen ongelmanratkaisuun vaan vastakkainasetteluun ja kilpailuun.
Tällainen käytös on harmillisen yleistä, eikä se muutu, ellei sitä harjoittava henkilö itse ymmärrä ongelman ydintä ja pyri aktiivisesti muuttamaan konfliktinratkaisumalliaan. En itse henkilökohtaisesti haluaisi toimia aikuisen miehen harjoittelukappaleena, kun hän opettelee ilmaisemaan tunteitaan terveillä keinoilla, mutta itsehän sinä päätät, onko suhde sen vaivan arvoinen.
Ilman tervehenkistä kommunikaatiota en itse koe suhdetta positiivisena ja elämää rikastuttavana, mutta kyse on tietenkin nyt sinusta ja siitä, millaista elämää haluat elää.
Kiitos kattavasta ja analyyttisesta vastauksesta! Se todella antaa ajattelemisen aihetta.
Näkisin kuitenkin, että mies ja suhde muuten on vaivan arvoinen. Mun kannalta ongelma tosiaan on, että näen itse, että miehen käytös ei ole kovin normaalia, mutta mies ei itse näe siinä vikaa. Olen ehdottanut, että voisimme mennä terapiaan, mutta mies näe siinä järkeä. Siksi toivoisin jotain työkaluja, miten kommunikaatiota voisi parantaa. Toki ongelma silti on, että mies ei näe mököttämisessä mitään vikaa.
Osaatko sinä tai muut täällä sanoa, millä tavalla voisi yrittää saada miehen ymmärtämään, että mököttäminen ei ole rakentava vaihtoehto? Jos yritän puhua tästä, mies kokee että syytän häntä ja kuvittelen, että olen itse täydellinen (mitä en todellakaan kuvittele, mutta ainakin yritän kehittyä).
Ap
En usko, että sinä voit mitenkään saada miestäsi näkemään sinut kumppanina vihollisen sijasta. Kun mies kokee negatiivisia tunteita sinuun liittyen, eli loukkaantuu, hänen aivonsa kokevat sinut vastustajana siinä tilanteessa. Miehen olisi itse kyettävä näkemään ko. reaktiosarja objektiivisin silmin, ja sitten haluttava muuttaa omia tunnereaktioitaan.
Terapia on yksi parhaimmista vaihtoehdoista, sillä hyvä terapeutti saa asiakkaansa tuntemaan olonsa turvalliseksi ja sellaiseksi, että yhdessä olette siellä ratkaisemassa teidän yhteistä ongelmaa. Näinhän sen myös pitäisi olla, koska rakastatte toisianne. Ja tästä seuraavaksi, koska rakastatte toisianne, miksi haluatte satuttaa toisianne?
Voisit ehkä kysyä mieheltäsi tuon aiemman kappaleen ajatusjatkumon, eli rakastaako hän sinua? Jos kyllä, miksi hän haluaa satuttaa sinua, sillä hänen käytöksensä satuttaa sinua? Jos hän sitten ei halua satuttaa sinua, niin sanot, että hänen käytöksensä satuttaa sinua ja haluaisit löytää keinon siihen, että se loppuisi. Onko mies halukas tällaiseen? Jos kyllä, ei terapiaankaan meno pitäisi olla mielestäni mahdotonta. Ymmärrän tosin, että monille se on, koska suurin osa ihmisistä on valmis rakastamaan, mutta eivät ottamaan sitä vastuuta, että muuttaisivat syvälle juurtuneita ominaisuuksiaan itsessään.
Sitten sinä voit pohtia sitä, haluatko oikeasti viettää elämääsi ihmisen kanssa, joka ei ole valmis minkäänlaiseen kompromissiin tässä vaan mielummin valitsee satuttaa sinua ja teitä molempia.
sama
Vierailija kirjoitti:
Kiitän kaikista rakentavista kommenteista! Mielelläni kuulisin myös lisää juttuja, erityisesti mököttäjiltä, jotka ovat päässeet siitä irti tai niiltä, joiden puolisot ovat onnistuneet mököttämisen vähentämisessä.
Tämä keskustelu avasi silmäni ja auttoi ymmärtämään, että mököttäminen ei ole ok, vaikkakin on yleistä. Ikävää oli kuulla tarinoita heiltä, joiden vanhemmat ovat mököttäneet. Lisäksi mököttäminen "periytyvyys" oli erityisen ikävää kuultavaa. Tästä täytyy todellakin tulla loppu ennen kuin lapsia yritetään saada.
Ap
Minusta oli ikävä kuulla että mökötys on demonisoitu palstalla. Että ihan ilkeitä ihmisiä kaikki. :((
Suhde jossa joutuu varomaan sanomisiaan ja tekemisiään, jottei toinen alkaisi mököttää, ei voi toimia. Lopulta joutuu olemaan koko ajan varuillaan, jos ei tiedä mistä toinen mahdollisesti voisi loukkaantua. Ei voi myöskään näyttää omia tunteitaan, jos toinen alkaa mököttää vaikka siitä, että olet pahoittanut mielesi ja itket.
Tuollainen syö sisältäpäin, ei pysty olemaan oma itsensä, hiipuu pois.