Lue keskustelun säännöt.
Onko normaalia, että aikuinen ihminen mököttää?
11.12.2019 |
Mulla on 30v mies, joka alkaa mököttää helposti. On ilmeisesti oppinut sen kotoaan, sillä hänen äitinsä (jota en ole nähnyt) käyttäytyy kuulemma marttyyrimaisesti. Mies alkaa mököttää esimerkiksi seuraavissa tilanteissa (yksinkertaistettuna):
1. Pahoitan sen mielen tahattomasti.
2. Se pahoittaa mun mielen.
Esimekikki 1: Menin kaverin babyshowereille ja sanoin, että tulen noin neljän maissa kotiin. Lähdinkin vasta neljältä, ja mies suuttui kun ei ollut voinut lähteä jonnekin kun täytyi odottaa että tulen kotiin. Mun mielestä olisi voinut kysyä jos tuo oli tilanne. Itsehän en siis tiennyt, että miehelle oli tullut menoa.
Toinen esimerkki on, että mies kysyi kun jäin työttömäksi, että miltä nyt tuntuu olla 30v ja työtön. Tää tuntui vähän ikävältä ja kyyneleet alkoi virrata. Mun mielestä se oli vähän ajattelemattomasti sanottu ja pääsin kyllä asian yli, siinä tilanteessa vain iski. Mies kuitenkin alkoi mököttää tästä ja ei puhunut mulle mitään koko iltana. Kun pääsin mielenpahoituksestani nopeasti yli, olin miehen mielestä tuuliviiri. En vain ole itse ihminen, joka vatvoo asioita tuntikausia. Jos mua ärsyttää joku asia, siitä voidaan puhua, ja siirtyä eteenpäin.
Tällaisia pieniä tapahtumia on usein, ja ne päättyy siihen, että mies alkaa mököttää. Usein olen ihan hämmästynyt että mistä mököttäminen nyt johtuu. Mies on myös usein selittänyt lopulta (esim 2-3h päästä), mikä asiassa häntä ärsytti ja ymmärrän, että asiat voi kokea myös niin. Mun mielestä asioista voisi puhua ennen kuin tilanne kärjistyy siihen, että mökötys astuu kuvaan. Olen itse keskustelun kannalla, mutta miehen näkökulmasta mun vaan täytyisi ymmärtää ja olla vähemmän itsekäs (mitä en siis todellakaan omasta tai kavereiden mielestä ole). Mä olen porukassa se, joka huomaa jos joku on vaisu ja kysyn kahden kesken onko kaikki ok. Tai huomaan jonkun asian, mitä joku kaveri on halunnut ja vinkkaan että nyt se on tarjouksessa yms.
Onko siis normaalia, että aikuinen ihminen mököttää? Pystyykö siitä oppimaan pois? Vai täytyykö mun vain opetella kaikki asiat millä voin miehen suututtaa välttää niitä? Tuntuu jo nyt että joudun kontrolloida mun käyttäytymistä etten vain pahoita miehen mieltä vahingossa. En jaksaisi käyttää osaa elämästäni siihen, että joudun mennä toiseen huoneeseen odottamaan että mököttäjä vähän leppyisi ja voidaan taas kommunikoida normaalisti.
Mies on muuten ihana, hauska ja meillä on samanlaiset elämäntavoitteet, joten kaikki neuvot kommunikoinnin parantamiseksi otetaan kiitollisena vastaan!
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Meillä tulee avioero tämän takia, mies mököttää päiväkausia eikä tule välttämättä edes kotiin. Ei puhu edes lapsille eikä hoida mitään kotiin liittyviä asioita tällä välin. Edes hätätilanteessa ei vastaa puhelimeen, tuntuu karmealle ajatuskin, omalla lapsella voi olla hätä mutta ei silti vastaa.
Tämä kun toistuu useamman kerran vuoteen ja kestää viikon pari kerrallaan niin alkaa riittämään. Mikään anteeksipyyntö ei korvaa tätä tunnetta minkä saa koko perheelle tempauksillaan. Mököttäköön yksin tästä lähtien, onneksi tunteet on kuolleet vuosien saatossa hyvinkin tehokkaasti tällaisten takia.
Kyllä perhe tarvitsee miehen (tai no..) eikä lapsellista tunnevammaista traumatisoimaan lapsia käytöksellään.
Hienoa, että päätit katkaista kierteen, ehkä omat lapsesi eivät ehkä enää käytä vastaavia kontrollointikeinoja ollessaan aikuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole normaalia. Meillä tulee avioero tämän takia, mies mököttää päiväkausia eikä tule välttämättä edes kotiin. Ei puhu edes lapsille eikä hoida mitään kotiin liittyviä asioita tällä välin. Edes hätätilanteessa ei vastaa puhelimeen, tuntuu karmealle ajatuskin, omalla lapsella voi olla hätä mutta ei silti vastaa.
Tämä kun toistuu useamman kerran vuoteen ja kestää viikon pari kerrallaan niin alkaa riittämään. Mikään anteeksipyyntö ei korvaa tätä tunnetta minkä saa koko perheelle tempauksillaan. Mököttäköön yksin tästä lähtien, onneksi tunteet on kuolleet vuosien saatossa hyvinkin tehokkaasti tällaisten takia.
Kyllä perhe tarvitsee miehen (tai no..) eikä lapsellista tunnevammaista traumatisoimaan lapsia käytöksellään.
Kuulostaa hirveältä tilanteelta! Meillä ei onneksi ole näin paha tilanne, mutta ikävältä tuntuu toki tämäkin. Onko teillä pahentunut vuosien saatossa?
Ap
"Mies on muuten ihana"
Näitä muuten ihania miehiä tuntuu palstamammoilla riittävän. Kiva että heillekin löytyy ottajia. Itse en tuollaista katselisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Mökötys kertoo ainoastaan puutteellisista tunne- ja vuorovaikutustaidoista.
Tai sitten sulla ei ole vaan kokemusta sellaisesta suhteesta jossa toinen on tuo osapuoli josta kerroin jo.
Sinulta jäi nyt jotain ymmärtämättä.
Vaikka sillä toisellakin olisi jotain erilaisia haasteita edellämainituissa taidoissa, niin se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa mistä mököttäminen johtuu.
Jokaisella on oikeus olla vaiti kun siltä tuntuu. Voitko kertoa sitten jotain miten selvitä tilanteista jossa toinen ei kuuntele vaan papattaa kuin papupata nonstopina? Pakotanko hänet kuuntelemaan?
Vierailija kirjoitti:
"Mies on muuten ihana"
Näitä muuten ihania miehiä tuntuu palstamammoilla riittävän. Kiva että heillekin löytyy ottajia. Itse en tuollaista katselisi.
Ai että täytyy olla täydellinen ihminen että sen kanssa voi seurustella? Onnea etsintään! :D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole normaalia eikä hyväksyttävää. Mun miesystävä on pahimmillaan mököttänyt pari kuukautta. Ei sentään asuta yhdessä eikä tulla asumaan. Nyt on viileät välit.
Olen yrittänyt saada toista edes ymmärtämään, että mököttäminen on henkistä väkivaltaa. Mutta ei kuulemma tarvi puhua, jos ei huvita.
Olen kyllä oppinut ottamaan ilon irti noista tilanteista. Silloin on kiva tehdä kaikkia juttuja, joita mies vastustaa, mutta kun ei voi puhua, niin ei voi myöskään sanoa minulle, että ei käy. Siis yhteisiä juttuja. Sovin ja varaan vaikka loman ja se on sitten juuri minun mieleni mukainen, vaikka mies haluaisi ihan muuta. Mutta kun ei voi sanoa mitä haluaa tai edes että ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Taidat olla mököttäjä? :) Näin miehenikin siis sanoo minulle. En kuulemma kuuntele tai ymmärrä. Olen kyllä ymmärtänyt sitten kun hän on selittänyt ajatusketjunsa. Eikö sitä selittämistä voisi yrittää ennen mökötyksen aloitusta?
En tiedä teidän suhteesta mitään. Ihmettelen vain sitä miksi mökötys on kuulemma (aina) vallankäyttöä. Minä en mieti sitä omalta kohdiltani mitenkään vallankäyttönä vaan henkisesti tuskastuneelta olotilana.
Huomaan kyllä myös miehestäni että hänellä ei ole mököttäessä hyvä olo ja hän ei pääse siitä tunteesta irti. Se tuntuu myös minusta ikävältä että hänellä on paha olla.
Oletko sinä yrittänyt muuttaa käytöstäsi mököttämisen suhteen, vai koetko sen vain hyvänä tapana osoittaa että olet pahoittanut mielesi?
Ap
En edes haluaisi mököttää, mutta kun se ei ole aina halustakaan kiinni. Se on mmerkki siitä että olen saanut tarpeekseni ja tuo riita-asia ei etene mihinkään päin kummallekaan eduksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milloin voidaan puhua mököttämisestä? Onko joku aikamäärä siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Mökötys kertoo ainoastaan puutteellisista tunne- ja vuorovaikutustaidoista.
Tai sitten sulla ei ole vaan kokemusta sellaisesta suhteesta jossa toinen on tuo osapuoli josta kerroin jo.
Sinulta jäi nyt jotain ymmärtämättä.
Vaikka sillä toisellakin olisi jotain erilaisia haasteita edellämainituissa taidoissa, niin se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa mistä mököttäminen johtuu.Jokaisella on oikeus olla vaiti kun siltä tuntuu. Voitko kertoa sitten jotain miten selvitä tilanteista jossa toinen ei kuuntele vaan papattaa kuin papupata nonstopina? Pakotanko hänet kuuntelemaan?
Miten olisi, jos sanot, että nyt kuuntele tai tämä "keskustelu" loppuu tähän. Kun olet sanonut asiasi, niin pyydä toista sanomaan omin sanoin mitä juuri kerroit. Siitä huomaat, onko toinen kuunnellut ja ymmärtänyt. Mielestäni kenenkään ei tarvitse kestää myöskään tuollaista kuvaamaasi papattamista. Eikä mököttämistä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mies on muuten ihana"
Näitä muuten ihania miehiä tuntuu palstamammoilla riittävän. Kiva että heillekin löytyy ottajia. Itse en tuollaista katselisi.
Ai että täytyy olla täydellinen ihminen että sen kanssa voi seurustella? Onnea etsintään! :D
Ap
Olen eri, mutta ei tarvitse olla täydellinen mutta vaan normaali.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Taidat olla mököttäjä? :) Näin miehenikin siis sanoo minulle. En kuulemma kuuntele tai ymmärrä. Olen kyllä ymmärtänyt sitten kun hän on selittänyt ajatusketjunsa. Eikö sitä selittämistä voisi yrittää ennen mökötyksen aloitusta?
En tiedä teidän suhteesta mitään. Ihmettelen vain sitä miksi mökötys on kuulemma (aina) vallankäyttöä. Minä en mieti sitä omalta kohdiltani mitenkään vallankäyttönä vaan henkisesti tuskastuneelta olotilana.
Huomaan kyllä myös miehestäni että hänellä ei ole mököttäessä hyvä olo ja hän ei pääse siitä tunteesta irti. Se tuntuu myös minusta ikävältä että hänellä on paha olla.
Oletko sinä yrittänyt muuttaa käytöstäsi mököttämisen suhteen, vai koetko sen vain hyvänä tapana osoittaa että olet pahoittanut mielesi?
Ap
En edes haluaisi mököttää, mutta kun se ei ole aina halustakaan kiinni. Se on mmerkki siitä että olen saanut tarpeekseni ja tuo riita-asia ei etene mihinkään päin kummallekaan eduksi.
Ok, ymmärrän pointtisi! Turhaa jauhaa jos asia ei etene. Meillä siis mökötys alkaa ennen riitaa, ja en tosiaan aina ymmärrä mistä se johtuu.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Mökötys kertoo ainoastaan puutteellisista tunne- ja vuorovaikutustaidoista.
Tai sitten sulla ei ole vaan kokemusta sellaisesta suhteesta jossa toinen on tuo osapuoli josta kerroin jo.
Sinulta jäi nyt jotain ymmärtämättä.
Vaikka sillä toisellakin olisi jotain erilaisia haasteita edellämainituissa taidoissa, niin se ei kuitenkaan muuta sitä faktaa mistä mököttäminen johtuu.Jokaisella on oikeus olla vaiti kun siltä tuntuu. Voitko kertoa sitten jotain miten selvitä tilanteista jossa toinen ei kuuntele vaan papattaa kuin papupata nonstopina? Pakotanko hänet kuuntelemaan?
Miten olisi, jos sanot, että nyt kuuntele tai tämä "keskustelu" loppuu tähän. Kun olet sanonut asiasi, niin pyydä toista sanomaan omin sanoin mitä juuri kerroit. Siitä huomaat, onko toinen kuunnellut ja ymmärtänyt. Mielestäni kenenkään ei tarvitse kestää myöskään tuollaista kuvaamaasi papattamista. Eikä mököttämistä.
Ap
Luuletko että en ole noin sanonut. Mököttäminen on minulle tilanteesta poislähtemistä ei tahallista kiusantekoa. Eikös aina sanota, että lähde tilanteesta pois jos tilanne sitä vaatii, ennen kuin homma karkaa käsistä sanallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
näin meillä kirjoitti:
Mökötys kertoo siitä että ei ole mitään sanottavaa tai että sitä edeltävässä keskustelussa toinen osapuoli ei kuuntele tai tajua toista ja toisen tarpeita. Puhuminen on silloin aivan turhaa kun kaikki menee ns. harakoille.
Taidat olla mököttäjä? :) Näin miehenikin siis sanoo minulle. En kuulemma kuuntele tai ymmärrä. Olen kyllä ymmärtänyt sitten kun hän on selittänyt ajatusketjunsa. Eikö sitä selittämistä voisi yrittää ennen mökötyksen aloitusta?
En tiedä teidän suhteesta mitään. Ihmettelen vain sitä miksi mökötys on kuulemma (aina) vallankäyttöä. Minä en mieti sitä omalta kohdiltani mitenkään vallankäyttönä vaan henkisesti tuskastuneelta olotilana.
Huomaan kyllä myös miehestäni että hänellä ei ole mököttäessä hyvä olo ja hän ei pääse siitä tunteesta irti. Se tuntuu myös minusta ikävältä että hänellä on paha olla.
Oletko sinä yrittänyt muuttaa käytöstäsi mököttämisen suhteen, vai koetko sen vain hyvänä tapana osoittaa että olet pahoittanut mielesi?
Ap
En edes haluaisi mököttää, mutta kun se ei ole aina halustakaan kiinni. Se on mmerkki siitä että olen saanut tarpeekseni ja tuo riita-asia ei etene mihinkään päin kummallekaan eduksi.
Ok, ymmärrän pointtisi! Turhaa jauhaa jos asia ei etene. Meillä siis mökötys alkaa ennen riitaa, ja en tosiaan aina ymmärrä mistä se johtuu.
Ap
No sehän on ikävää kun toinen ei edes tiedä mistä mökötys johtuu. Ei kiva juttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä mökötys loppuu naurukohtauksiin kun pokka ei enää pidä. Molemmat ollaan möksyjä. :)
emme mekään täydellisiä kirjoitti:
Meillä mökötys loppuu naurukohtauksiin kun pokka ei enää pidä. Molemmat ollaan möksyjä. :)
Ainakin ymmärrätte toisianne ja hyvä että tilanne laukeaa :)
Ap
Miehelläsi on pikkulapsen tasolle jäänyt konfliktinratkaisukyky. Usein periytyy, eli kyseessä on opittu käytösmalli. Kyseistä käytösmallia harjoittavat tyypillisesti vuorovaikutusominaisuuksiltaan vajavaiset henkilöt, joilla saattaa ilmetä suhteellisen itsekeskeisiä ajattelumaailman piirteitä (esimerkkinä nuo itse antamasi a) loukkaantuu itse jostain ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä tai b) sinä loukkaannut ja mitä tekee mies? loukkaantuu itse siitä ja näyttää sen passiivis-aggressiivisesti mököttämällä).
Tuo käytös ei ole tasapainoisen, kypsän aikuisen valinta, sillä se on pohjimmiltaan erittäin myrkyllistä henkistä kontrollointia eikä tuo ihmissuhteeseen mitään positiivista. Se asettaa esim. parisuhteessa osapuolet aina vastakkain, jossa toinen kilpailee ikään kuin kumppaniaan vastaan siinä, kuka tilannetta hallitsee eväämällä avoimen kommunikaation. Tällainen henkilö on huono parisuhdekumppani, sillä käytös ei tähtää yhteiseen ongelmanratkaisuun vaan vastakkainasetteluun ja kilpailuun.
Tällainen käytös on harmillisen yleistä, eikä se muutu, ellei sitä harjoittava henkilö itse ymmärrä ongelman ydintä ja pyri aktiivisesti muuttamaan konfliktinratkaisumalliaan. En itse henkilökohtaisesti haluaisi toimia aikuisen miehen harjoittelukappaleena, kun hän opettelee ilmaisemaan tunteitaan terveillä keinoilla, mutta itsehän sinä päätät, onko suhde sen vaivan arvoinen.
Ilman tervehenkistä kommunikaatiota en itse koe suhdetta positiivisena ja elämää rikastuttavana, mutta kyse on tietenkin nyt sinusta ja siitä, millaista elämää haluat elää.
En ole mököttäjä, enkä pitkävihainen, mutta joskus kun menee hermo mieheen, niin tunnen vetäytyväni ikäänkuin kuplaan. Esimerkiksi jos olen sanonut jostain hänen samasta henkilökohtaisesta aiheesta vitsailustaan ja huomauttelustaan, että en tykkää, voitko lopettaa tuon, eikä toinen silti lopeta vitsinvääntöä, niin ainoa vaihtoehtoni on siirtyä kauemmas ja vajota tuohon kuplaan. Ja olla puhumatta ja kiehua sisäisesti. Jonkun ajan kuluttua (ehkä tunnin) palaan "ihmisten ilmoille", tarkkaillen tilannetta ja siihen mennessä mieskin on tajunnut menneensä rajan yli. Joskus puhutaan asiasta, usein siihen ei tarvi edes palata. Ei hänkään halua ikinä ilkeillä, mutta jostain syystä hän ei aina tajua loukkaavansa.
Mutta tunti- tai jopa päiväkausien mökötys ei ole ihan tervettä.
Minä olen mököttäjä.
Mökötän, kun olen loukkaantunut mutta asian prosessointi on kesken. Minulla on vaikeuksia sekä hallita että sanoittaa tunnetilojani. Tarvitsen siis aikaa jäsennellä tunteet ja ajatukset, jotta voin ottaa asian esille asiallisesti ja rakentavasti.
Olen tietoisesti opetellut parempia tunnetaitoja ja kymmenessä vuodessa olen onnistunut lyhentämään mökötyssessioita pariin tuntiin entisen parin päivän sijasta.
Ja kyllä, lapsuudenkodistahan nämä tunnetaidot opitaan. Savolaisessa suvussani negatiiviset tunteet pidetään visusti omana tietona, mutta kuitenkin epäsuorasti osoitetaan muille että jokin on pahasti vinossa. Kamalan raskasta sellainen kaikille osapuolille ja haluan katkaista tämän kierteen.
Ei ole kyllä aikuisen käytöstä. Tuo mökötys on vallankäyttöä ja henkistä väkivaltaa. Loukkaa sinua ja mököttää itse, wtf? En katselisi päivääkään.
Huomaan kyllä myös miehestäni että hänellä ei ole mököttäessä hyvä olo ja hän ei pääse siitä tunteesta irti. Se tuntuu myös minusta ikävältä että hänellä on paha olla.
Oletko sinä yrittänyt muuttaa käytöstäsi mököttämisen suhteen, vai koetko sen vain hyvänä tapana osoittaa että olet pahoittanut mielesi?
Ap