Lue keskustelun säännöt.
Eh. Anoppi lähettää minulle miehen sukulaisten osoitteita joulukortteja varten
11.12.2019 |
En kyllä ajatellut miehen mummoille, tädeille ym. kortteja kirjoitella kun omiakin sukulaisia on riittämiin. Onko tää joku yleinenkin ajatus että vaimon kuuluu hoitaa yhteydenpito miehenkin sukulaisiin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Niin. Miehesi suku. Ei sinun.
Aivan sama! Vaikka olisivat vinkuintiaanien sukua. Heistä on tullut kuitenkin minulle läheisiä tai erittäin läheisiä. He ovat kuin ystäviä. Kai sinäkin ystäviäsi huomioit. Anopillanikin on tapana sanoa että olen hänen tyttärensä. Suhtautuminen minun on tosi lämmin, kuin tyttäreen. On sääli, jos sinä jäät ilman tälläisiä läheisiä ystäviä, sukua.
On minulla ystäviä ja sukua. Miehen suku ei vaan ole minun sukuni.
Eikö sinun miehelläsi siis ole sidettä sukuunsa eikä sinuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Ja tääkö ei ole tärkeää miehelle jonka suku se on? Eikö mies voi ilahduttaa ainua ja hoitaa asia? Miksi se on just sinun hommasi?
Ei mies voi hoitaa, koska me ollaan perhe ja yhteinen tiimi. Mies ja minä.
Muutkin asiat päätetään ja tehdään yhdessä, jotka liittyvät perheeseen ja kotiin, eikä pelkästään joulukortit, vaan yhtälailla joulun vietto, syntymäpäivät, perheillalliset jne.
Minä kokisin vähän outona jos veljenpojan vaimo lähettelisi mulle kortit eikä veljenpoika itse ollenkaan. Veljenpojan olen tuntenut vauvasta asti, on vietetty yhdessä jouluja ja juhannuksia, juhlittu synttärit, rippi- ja yo-juhlat. Vaimon kanssa olen puhunut pari kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Minun mummoni kuoli ja perunkirjoituksessa huomattiin virkatodistuksesta hänen olleen 1. avioliitossa 2 viikkoa ja miehen kuolleen sodassa eli lähes 80v sitten.
Ja osalla siitä ei ollut mitään tietoa, vain hataria muistikuvia.
Virkatodistuksesta ilmeni miehen henkilötiedot ja sukuselvitys.
Oliko siinä virkatodistuksessa lueteltu sodassa kuolleen miehen vanhemmat ja sisarukset? Minulla on tuossa äskettäin kuolleen isäni virkatodistus, ei siinä ole isän tietojen lisäksi kuin tiedot puolisosta ja lapsista, ei mitään mainintaa isäni vanhemmista tai sisaruksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Ja tääkö ei ole tärkeää miehelle jonka suku se on? Eikö mies voi ilahduttaa ainua ja hoitaa asia? Miksi se on just sinun hommasi?
Ei mies voi hoitaa, koska me ollaan perhe ja yhteinen tiimi. Mies ja minä.
Muutkin asiat päätetään ja tehdään yhdessä, jotka liittyvät perheeseen ja kotiin, eikä pelkästään joulukortit, vaan yhtälailla joulun vietto, syntymäpäivät, perheillalliset jne.
Annoit kyllä ymmärtää että sinä hoidat homman ilman miestä. Eihän asia sitten koske sinua jos tää olikin yhteinen puuha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Ja tääkö ei ole tärkeää miehelle jonka suku se on? Eikö mies voi ilahduttaa ainua ja hoitaa asia? Miksi se on just sinun hommasi?
Ei mies voi hoitaa, koska me ollaan perhe ja yhteinen tiimi. Mies ja minä.
Muutkin asiat päätetään ja tehdään yhdessä, jotka liittyvät perheeseen ja kotiin, eikä pelkästään joulukortit, vaan yhtälailla joulun vietto, syntymäpäivät, perheillalliset jne.
Ettehän te hoida yhdessä vaan sinä hoidat.
Vierailija kirjoitti:
Ööh, annetaan nyt miesten olla miehiä. Ei ne kirjoittele kortteja. Ne on paljon kivempia, kun saavat olla miehiä. Tämä tasa-arvovouhotus vie kaiken ilon yhteiselosta. Itse en ainakaan haluaisi kortteja kirjoittelevaa miestä. Me miniät annetaan anoppien edelleenkin tuntea paikkansa, mutta jätetään ne miehet tämänkin kiistan ulkopuolelle.
Toivottavasti tää oli vitsi. Muuten en kyllä tiedä mikä tuo karvainen ihmisolento meillä on, mä kun luulin et se oli mun mies joka kortit tänä vuonna lähetti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Sukututkimuksissa/-selvityksissä lukee kyllä puoliso. Avopuoliso vain silloin kun on yhteisiä lapsia, aviopuoliso ilman lapsiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Niin. Miehesi suku. Ei sinun.
Aivan sama! Vaikka olisivat vinkuintiaanien sukua. Heistä on tullut kuitenkin minulle läheisiä tai erittäin läheisiä. He ovat kuin ystäviä. Kai sinäkin ystäviäsi huomioit. Anopillanikin on tapana sanoa että olen hänen tyttärensä. Suhtautuminen minun on tosi lämmin, kuin tyttäreen. On sääli, jos sinä jäät ilman tälläisiä läheisiä ystäviä, sukua.
On minulla ystäviä ja sukua. Miehen suku ei vaan ole minun sukuni.
Eikö sinun miehelläsi siis ole sidettä sukuunsa eikä sinuun?
Eikö sinulla todella ole yhtään läheistä, tai ystävää miehesi puolelta. Melko ikävää. Eivätkö he katso sinua sen arvoiseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi vee miten ristiriitaisia perustelua joillain: "pitää opettaa lapsille välittämistä ja yhteydenpitoa" mutta jollain ihme tapaa miehen ei kuitenkaan tarvitse olla esimerkkinä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ööh, annetaan nyt miesten olla miehiä. Ei ne kirjoittele kortteja. Ne on paljon kivempia, kun saavat olla miehiä. Tämä tasa-arvovouhotus vie kaiken ilon yhteiselosta. Itse en ainakaan haluaisi kortteja kirjoittelevaa miestä. Me miniät annetaan anoppien edelleenkin tuntea paikkansa, mutta jätetään ne miehet tämänkin kiistan ulkopuolelle.
Toivottavasti tää oli vitsi. Muuten en kyllä tiedä mikä tuo karvainen ihmisolento meillä on, mä kun luulin et se oli mun mies joka kortit tänä vuonna lähetti
Olisko kuohittu ...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Sukututkimuksissa/-selvityksissä lukee kyllä puoliso. Avopuoliso vain silloin kun on yhteisiä lapsia, aviopuoliso ilman lapsiakin.
Edelleenkään virallisissa papereissa ei lue mitään tietoja puolison sukulaisista. Sukututkimus ei ole mikään virallinen paperi, virkatodistus on eikä siinä mainita puolison vanhempia tai sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Niin. Miehesi suku. Ei sinun.
Aivan sama! Vaikka olisivat vinkuintiaanien sukua. Heistä on tullut kuitenkin minulle läheisiä tai erittäin läheisiä. He ovat kuin ystäviä. Kai sinäkin ystäviäsi huomioit. Anopillanikin on tapana sanoa että olen hänen tyttärensä. Suhtautuminen minun on tosi lämmin, kuin tyttäreen. On sääli, jos sinä jäät ilman tälläisiä läheisiä ystäviä, sukua.
On minulla ystäviä ja sukua. Miehen suku ei vaan ole minun sukuni.
Eikö sinun miehelläsi siis ole sidettä sukuunsa eikä sinuun?
Eikö sinulla todella ole yhtään läheistä, tai ystävää miehesi puolelta. Melko ikävää. Eivätkö he katso sinua sen arvoiseksi?
Miksi ihmeessä olisi? Miehen suku.
Ja minä olen akateemisesta suvusta, talousneuvoksen tytär. Miehen suku on sivistymättömiä juntteja Kainuusta. Ei mitään yhteustä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko te vielä lähettelette kortteja?
Mä olen alkanut siitä vähitellen luopua ja muistan vain omia sukulaisia ja ystäviä tekstarein. Ja mies tekee samoin.
Ei todellakaan läheteä kortteja. Sukulaisetkin ovat joko lopettaneet kokonaan tai tiputtaneet turhat listalta pois, kun meille ei ole vuosiin tullut kuin muutamia kortteja. Ollaan ajateltu, että turha lähettää erikseen sellaisille, joita joka tapauksessa näkee joulun aikaan ja voi toivottaa hyvät joulut kasvotusten, tai lahjan mukana menee joka tapauksessa jonkinlainen kortti. Olen "konmarittanut" kaiken turhan säätämisen elämästäni ja arki sekä pyhä on mukavaa ja helppoa, suosittelen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Sukututkimuksissa/-selvityksissä lukee kyllä puoliso. Avopuoliso vain silloin kun on yhteisiä lapsia, aviopuoliso ilman lapsiakin.
Edelleenkään virallisissa papereissa ei lue mitään tietoja puolison sukulaisista. Sukututkimus ei ole mikään virallinen paperi, virkatodistus on eikä siinä mainita puolison vanhempia tai sisaruksia.
Juu ei mainitakaan puolison vanhempia tai sisaruksia, mutta sisarusten ja vanhempien puolisot kyllä mainitaan.
Vierailija kirjoitti:
Voi vee miten ristiriitaisia perustelua joillain: "pitää opettaa lapsille välittämistä ja yhteydenpitoa" mutta jollain ihme tapaa miehen ei kuitenkaan tarvitse olla esimerkkinä?
Eikö äippä voi olla esimerkkinä koskaan enää? Isäkö vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi vee miten ristiriitaisia perustelua joillain: "pitää opettaa lapsille välittämistä ja yhteydenpitoa" mutta jollain ihme tapaa miehen ei kuitenkaan tarvitse olla esimerkkinä?
Eikö äippä voi olla esimerkkinä koskaan enää? Isäkö vaan?
Isä oman sukunsa kanssa, äiti omansa.
Minusta on niin hauskaa katsella, kun ukko kiukuttelee korttien kimpussa. "Kääk, pitääkö mun lähettää tolle kortti, ei sekään lähettänyt mulle viime jouluna, byääh". Siinä libido nousee kuin itsestään.
Tuollainen koottu osoitteisto toisen sukulaisista on ihan hyvä juttu. Mieti sitä hetkeä kun ja jos pitää heitä johonkin tapahtumiin kutsua niin yhteystiedot löytyy sinula valmiina ja jotkin välitkin ehkä.
Ja jos et näin halua tehdä niin mikset voi olla van kohtelias anopille ja sanoa että kiitos, koitetaan tässä jossain vaiheessa jotain rustailla.
Aivan sama! Vaikka olisivat vinkuintiaanien sukua. Heistä on tullut kuitenkin minulle läheisiä tai erittäin läheisiä. He ovat kuin ystäviä. Kai sinäkin ystäviäsi huomioit. Anopillanikin on tapana sanoa että olen hänen tyttärensä. Suhtautuminen minun on tosi lämmin, kuin tyttäreen. On sääli, jos sinä jäät ilman tälläisiä läheisiä ystäviä, sukua.