Eh. Anoppi lähettää minulle miehen sukulaisten osoitteita joulukortteja varten
En kyllä ajatellut miehen mummoille, tädeille ym. kortteja kirjoitella kun omiakin sukulaisia on riittämiin. Onko tää joku yleinenkin ajatus että vaimon kuuluu hoitaa yhteydenpito miehenkin sukulaisiin?
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen tämän ongelman olevan vain perheissä, jossa nainen päättää, millaisia kortteja lähetetään, miten vietetään joulua, mitä syödään ja ketä pyydetään jouluksi kylään eli nainen on perheen "pomo", eikä asioista neuvotella tai päätetä perheessä yhdessä.
Meillä korttien kirjoittaminen ja lähettäminen on yhteinen kiva hetki, joka aloitetaan jo eka adventtina ja jouluvalot syttyvät. Ja siitä on muodostunut jo vanha perinne. Ja jos jomman kumman vanhemmat tai isovanhemmat antavat osoitelistan, niin ei se meille olisi ongelma.
Ei vaan se on ongelma perheissä joissa miehen suku kuvittelee saaneensa miniästä piian/sihteerin.
En ymmärä. Mitä ihmeen piikuutta siinä nyt on jos kortteja kirjoittaa. Meillä ainakin kirjurina on se, kellä on selvin/kaunein käsiala. Tuskimpa ne nyt tuommosen miniän varaan mitään laskee. Ensi vuonna ei kukaan odota tältä naiselta yhtään mitään.
Se on suvun palvelemista. Passuuttamista. Joka vaatimus ja asenne toistuu kaikessa. Eikä muuten jää tuohon todellakaan.
Miksi ihmeessä se oman suvun lista lähetetään miniälle joka ei edes ole tuota sukua? Mitään muuta syytä ei ole kuin alistaminen.
Minä olen sitäpaitsi vasuri joten minulle on iso urakka kirjoitella kymmeniä kortteja käsin siististi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En näe tätä vastakkainasetteluna. Ennen kuin menin mieheni kanssa yhteen, olin lähettänyt joulukortit omille tärkeille ihmisilleni, joten oletan että mies oli tehnyt samoin. Ei hänkään alkanut kysellä tai saada minulta, saati vanhemmiltani, joulukorttinimilistaa tai osoitteita. Ihan luonnostaan, ilman mitään vastakkainasettelua olemme molemmat hoitaneet kortit niille joille haluamme ne lähettää. En siis aktiivisesti ajattele, että hoitakoon omansa s*tana, eikä tietääkseni mieskään. Asia ei vaan ole koskaan noussut esiin. Appivanhemmille vien tietenkin joulumuistamisia kun käymme heillä joulun aikaan tai osallistun miehen hankkimaan lahjaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Minä kyllä ihmettelen miten tästä on voinut tulla näin pitkä ketju? Eikö teillä mammoillaole parempaa tekemistä kuin miettiä miten joulukortteja lähettää? On teillä ongelmat, huhhuh.
Oikeastiko te vielä lähettelette kortteja?
Mä olen alkanut siitä vähitellen luopua ja muistan vain omia sukulaisia ja ystäviä tekstarein. Ja mies tekee samoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Niin. Miehesi suku. Ei sinun.
Mies ihmettelee miksi minä stressaan kotimme siisteydestä kun vanhempansa on tulossa kylään, kun ei hän koskaan siivonnut heidän vuokseen kun olivat tulossa kyläilemään poikamieskämppäänsä.
Joo niin, hänen korvansa ei vissiin vastaanota niitä anopin jutteluja esim. miten miehen veljen vaimolla oli kaamea tiskivuori keittiössä... Tarina ei kerro miksi se tiskivuori oli vain sen vaimon eikä ollenkaan heidän poikansa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kyllä ihmettelen miten tästä on voinut tulla näin pitkä ketju? Eikö teillä mammoillaole parempaa tekemistä kuin miettiä miten joulukortteja lähettää? On teillä ongelmat, huhhuh.
Ei ole näillä tämänpäivän rouvilla joulukiireitä. Kortit kun jättää kirjoittamatta, niin siinähän jää monta päivää aikaa haastaa riitaa ja polkea jalkaa täällä. On se niin suuri helpotus, kun jätti ne kortit.
Ööh, annetaan nyt miesten olla miehiä. Ei ne kirjoittele kortteja. Ne on paljon kivempia, kun saavat olla miehiä. Tämä tasa-arvovouhotus vie kaiken ilon yhteiselosta. Itse en ainakaan haluaisi kortteja kirjoittelevaa miestä. Me miniät annetaan anoppien edelleenkin tuntea paikkansa, mutta jätetään ne miehet tämänkin kiistan ulkopuolelle.
En ole koskaan eläissäni lähettänyt ainoatakaan joulukorttia, enkä kyllä rupeaisi miehenkään sukulaisille niitä lähettelemään. Myös synttärimuistamiset ja muut saa muistaa omille sukulaisilleen itse jos on tärkeää muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
En. Miksi pitäisin? Miehen sukulaisia.
Kyllä mulle ainakin lasteni isovanhemmat ovat tosi läheisiä. Ja moni muukin mieheni suvussa.
Mutta miehellesi eivät ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Ja tääkö ei ole tärkeää miehelle jonka suku se on? Eikö mies voi ilahduttaa ainua ja hoitaa asia? Miksi se on just sinun hommasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Minun mummoni kuoli ja perunkirjoituksessa huomattiin virkatodistuksesta hänen olleen 1. avioliitossa 2 viikkoa ja miehen kuolleen sodassa eli lähes 80v sitten.
Ja osalla siitä ei ollut mitään tietoa, vain hataria muistikuvia.
Virkatodistuksesta ilmeni miehen henkilötiedot ja sukuselvitys.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluatte olla anoppienne vihollisia? Elämä on paljon helpompaa, kun haluaa olla hyvissä väleissä. Ei niitä kaikkia puheita tarvitse niin tosissaan ottaa ja hautoa mielessään.
En minä ainakaan halua olla anoppini vihollinen. Hyvät välit onnistuu kyllä, vaikkei tekisikään ihan kaikkea mitä se hössö (ihan hyvällä tämän sanon) saa päähänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Forwardoi ne miehellesi ja lähetä anopille että "kiitos, välitin osoitteet Mikolle!"
Ja en tiedä onko nykyään enää tavallista. Minä en ole ikinä hoitanut yhteydenpitoa miehen sukuun.
En ymmärrä tätä vastakkainasettelua, tosin lieneekin vain vauvapalstailmiö. Itselläni on tapana lähetellä kortteja/muistamisia minulle tärkeille henkilöille, joita haluan ilahduttaa. Näihin tärkeisiin henkilöihin kuuluvat omieni lisäksi myös mieheni vanhemmat, sisarukset ja muut sukulaiset, joista pidän ja koen läheisiksi. Ja kun haluan heitä vaikkapa joulutervehdyksellä muistaa, miksi en lisäisi siihen myös mieheni nimeä? Mi
Ettekö te jokainen-hoitakoon-omat-sukulaisensa-ja-asiansa -ihmiset pidä puolisonne sukulaisia omaan lähipiiriinne kuuluvina ihmisinä? Ei toki jokaista pikkuserkun enon isotätiä mutta lähimpiä?
Juuri näin. Olen pöyristyneenä lukenut näitä kommentteja, jossa kerrotaan vain omalle suvulle lähetetään joulukortit.
Ainakin minulle myös miehen suku on tärkeä ja jouluna haluan ilahduttaa miehen suvun jäseniä. Ja jo lasten puolesta, kun lapset ovat osa minua ja osa myös miehen sukua.
Ja parasta mitä voin tehdä lapsilleni, on ylläpitää läheiset ja lämpimät suhteet molempien vanhempien sukuun, myös lasten isän.
Ja poikalapset oppii että heidän ei tarvi välittää ja ylläpitää suhteita, kun isäkään ei välitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Liittyy miehensä sukuun mennessään naimisiin tämän kanssa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?
Ei tässä ole mitään jossittelua.Ja mies vaimonsa sukuun. Mutta verisuvut on sitten erikseen.
Minä en luojan kiitos ole sen apinalauman kanssa sukua kuin avioliiton kautta, Toivottavasti lapset saa paremman perimän kun mun oman apinalauman veri sekottu tohon miehen puolen vereen.Sitä saa mitä on tilannut. Ja ihanko vapaaehtoisesti menit naimisiin ja teit vielä lapsia tuon apinalauman kanssa. Eikö hälytyskellot soineet? Mikä esti sinua naimasta arvoistasi sukua. Ja puhut vielä monikossa lapsista eli erehdyksiä on tullut tehtyä useampia.
Kuule eiköhän toi mun apinalaumani oo ihan yhtä arvokas kun miehenkin. Enkä suvun kanssa mennyt naimisiin, eikö se olisi laitontakin naida nyt koko porukkaa. Lapsetkin on ihan miehen ja mun kahestaan tekemiä, ootko sä tehny lapsia sitten monenkin miehes sukulaisen kanssa, vai onko teillä suvut ollu vaan kattomassa toimitusta?
Omaan apinalaumaan nyt on sentään tottunut mutta noihin miehen sukulaisiin en taida koskaan tottua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko oikeasti sitä mieltä, että ette
kuulu aviomiehenne sukuun? Kyllä kuulutte, ei siinä mielipiteet auta.Ymmärrän että ennen kuului tosiaan sukuun, kun muutettiin sinne miehen suvun tiloille, linnaan tai torppaan. Nykyäänminusta erikoista jos nainen liittyisi miehen sukuun avioliitossa.
Sehän ei edes ole mielipidekysymys, vaan juridinen sitoumus. Kyllä nainen liittyy miehen suvunjäseneksi avioliiton kautta ja myös toisinpäin, mies tulee naisen suvun viralliseksi jäseniksi.
Puoliso liittyy miehen/naisen viralliseksi suvunjäseneksi avioliiton kautta tai jos heillä yhteinen lapsi. Eikä siinä kysellä haluuko vai ei. Ja se säilyy ikuisesti, vaikka avioliitto päättyisi eroon tai kuolisi.
Ja nämä tiedot näkyvät kaikissa virallisissa asiakirjoissa ja sukuselvityksissä ikuisestä. Jos useampi avioliitto, ne erotellaan 1. puoliso, 2. puoliso jne.
Missään virallisessa asiakirjassa ei luetella puolison sukulaisia, vain se puoliso, jonka kanssa on solmittu juridinen sopimus eli avioliitto. Jos esimerkiksi minusta olisi tullut miehen suvun virallinen jäsen, niin sitten minä olisin perinyt oman osani apen perinnöstä. Eipä tullut kutsua perunkirjoitukseen eikä tilille tullut euroakaan, miksi?
Minun mummoni kuoli ja perunkirjoituksessa huomattiin virkatodistuksesta hänen olleen 1. avioliitossa 2 viikkoa ja miehen kuolleen sodassa eli lähes 80v sitten.
Ja osalla siitä ei ollut mitään tietoa, vain hataria muistikuvia.
Virkatodistuksesta ilmeni miehen henkilötiedot ja sukuselvitys.
Niin? Ei teillä ole kuitenkaan minkään valtakunnan juridista sidettä siihen puolisoon.
Miksi hoidat tuon miehen puolesta, eikö ne ole hänelle läheisiä ollenkaan, sulle vain?