Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Haaveilu on eri asia kuin ahneus. Onko nämä lapset jo tuossa iässä tottuneet siihen, että muilla voi maksattaa merkkilaukuista lähtien kaiken?
Ei niitäcsinulla maksateta. Toiveet on niitä varten, jotka haluavat antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheeni ei ole köyhä, mutta ei meillä siltikään mitään tonnin luureja tai reppuja ostella.
Mun on ja ostin pojalleni iPhonen monta vuotta sitten, osamaksulla. Koska hän sellaisen halusi.
Monissa perheissä lapset pääsevät kalliille lomille, sukeltamaan ja laskettelemaan ja on muutenkin kalliita maksullisia harrastuksia. Mutta jos köyhän lapsella on iPhone niin voi että on kamalaa ja vastuutonta. Pitäs tietää mihin yhteiskuntaluokkaan kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap
Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.
Kuvaa hyvin joidenkin ihmisten suhteellisuudentajua ja arvomaailmaa.
Ap on aivan selvästi yksi näitä, joka häikäilemättä kerjää ja vaatii kaiken ilmaiseksi itselleen.
Lapset tarvitsevat vaatteita.
Ei paljon ole jos mieluisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap
Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.
Kuvaa hyvin joidenkin ihmisten suhteellisuudentajua ja arvomaailmaa.
Ap on aivan selvästi yksi näitä, joka häikäilemättä kerjää ja vaatii kaiken ilmaiseksi itselleen.
Muistan koulusta pojan joka käytti muovikassi ja ei käynyt parturissa. Tappoi itsensä aikuisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Merkkiuskovaisuus tulee myös kotoa. Monilla aikuisillakin pitää olla merkkituote, koska "merkkituote kestää". Niinpä... naurattaa. Miksi sitten tuotteen pitää aina olla uusin mahdollinen? Eikö ne aiemmin hankitut merkkituotteet kestäneetkään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap
Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.
Kuvaa hyvin joidenkin ihmisten suhteellisuudentajua ja arvomaailmaa.
Ap on aivan selvästi yksi näitä, joka häikäilemättä kerjää ja vaatii kaiken ilmaiseksi itselleen.
Muistan koulusta pojan joka käytti muovikassi ja ei käynyt parturissa. Tappoi itsensä aikuisena.
Ja kaikilla muilla teillä oli Guccin reput?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki me pyörimme kapitalistisen kulutuskarusellin kurimuksessa... ja riidellään siitä vauvapalstalla! Jee! Mihin menet ihmiskunta? Olemme apinoita, vaatetettuja apinoita.
Näillä ns. köyhillä on suhteellisuudentaju nolla. Olen lapseton nelikymppinen ja tienaan yli keskiarvon. En silti todellakaan osta itselleni, siskon lapsille tai kenellekään monen sadan krääsää. Yhden kummilapsen äiti tuntuu ajattelevan, että multa voi pyytää lahjaksi mitä voin, koska tienaan kohtuuhyvin. Siinä vain unohtuu, että maksan kaikki asumiskulut ym. yksin. Mietin arjessa rahankäyttöä, ostan usein punalaputettua ruokaa, en käy kampaajalla kuin hyvin harvoin, ei ole ripsipidennyksiä tai rakennekynsiä. Arjen säästäväisyyden vuoksi pystyn pitämään omaa hevosta täysylläpitotallissa, koiria, minulle tuikitärkeitä asioita. Ei materia tee onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on aina opetettu, että pyytää saa mitä vaan, mutta ei saa itkee jos ei saa sitä.
Mietin sitten mitä muuta sillä samalla rahalla voi saada ja otin mieluummin monta tavaraa kuin yhden.
Varmasti se köyhäkin lapsi ottaa mieluummin vuodeksi lempiharrastuksen kuin sen tonnin puhelimen joka jäätyy talvisin.
Olen kerran ostanut ruokakassin köyhälle perheelle, tai siis "köyhälle". Perheen äiti tuli hakemaan kassia ja jo autosta ja vaatteista näki, että kyseinen nainen on varakkaampi kuin minä. En osallistu näihin enää. Jotkut ihmiset vain ovat niin ahneita, että pitää saada muilla maksatettua ostoksensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmia saa olla, mutta jotain tolkkua toiveisiin, kun niitä ostelee kuitenkin toiset tavalliset tallaajat, joilla ei niin tiukkaa ole. Täytyy olla hemmetin hyvät tulot, jos tuntemattomille alkaa ostella iPhoneja tai Guccin laukkuja. Alkaa vähän epäilyttää onko näiden pyytäjät oikeasti edes vähävaraisista perheistä vai ylivarojensa elävästä perheestä.
Kylläpäs täällä ollaan vihamielisiä köyhiä kohtaan. Itse olen köyhästä perheestä ja valitettavasti vielä aikuisenakin köyhä sairauteni takia. Sairaudestani huolimatta yritän silti ponnistella eteenpäin ja opiskella, että jonain päivänä saisin töitä, ja saavuttaisin paremman elintason. Paremmalla elintasolla tarkoitan tässä sitä, ettei tarvitsisi jatkuvasti kituuttaa - enempää en toivo.
Opin rahan arvon jo varhain, enkä koskaan pyytänyt mitään sellaista, mihin perheellämme ei ollut varaa. Oli kuitenkin nöyryyttävää joulun jälkeen palata kouluun, kun kaikki puhuivat saamistaan hienoista lahjoista, ja kun minulta kysyttiin, mitä sain, niin vastaukseni villasukat tai jokin muu ei-trendikäs tuote aiheutti hetken hiljaisuuden, koska kenelläkään ei ollut mitään hyvää sanottavaa kyseisistä lahjoista, vaikka itse mamman kutomia villasukkia arvostinkin. Lapset osaavat olla todella julmia toisilleen, ja luokkaerot näkyvät ehdottomasti jo pienten parissa.
Tuntuukin pahalta, kuinka aikuiset ihmiset täällä palstalla julistavat, kuinka köyhän tulisi olla nöyrä ja vain alistua kohtaloonsa. Miksi rikkaan ei tarvitse olla nöyrä? Köyhän ei tietenkään ole realistista pyytää 1000€ puhelinta, mutta jos joku köyhä näin on tehnyt, se ei tarkoita sitä, että kaikki köyhät tekevät samoin. Köyhät, kuten rikkaatkaan eivät ole yksi geneerinen joukko, jossa kaikki olisivat samanlaisia. Kuitenkin täällä(kin) kaikki köyhät tuomitaan yksilöiden tekojen perusteella.
Hyvää joulumieltä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Miksi se ei ole ok? Ei se pyytäminen ketään satuta.
Pyytäköön vanhemmiltaan ja sukulaisiltaan. Ventovierailta hyvää tarkoittavilta ihmisiltä ökykalliiden lahjojen pyytäminen on huonoa käytöstä. Minä en ymmärrä miten vanhemmat kehtaavat laittaa tuollaisia toiveita edes eteenpäin. Eikö niille tenaville voi opettaa, että vierailta ihmisiltä ei yksinkertaisesti voi kerjätä mitä tahansa? Meillä ei mitään tonnin lahjatoiveita välitetä edes isovanhemmille. Täysin järjetön ajatuskin. 11-vuotiaalle Guccin reppua toivovalle me vanhemmat sanoisimme jo siinä vaiheessa kun toiveen esittää, että se on liian kallis ja kannattaa miettiä uudestaan mitä oikeasti haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kylläpäs täällä ollaan vihamielisiä köyhiä kohtaan. Itse olen köyhästä perheestä ja valitettavasti vielä aikuisenakin köyhä sairauteni takia. Sairaudestani huolimatta yritän silti ponnistella eteenpäin ja opiskella, että jonain päivänä saisin töitä, ja saavuttaisin paremman elintason. Paremmalla elintasolla tarkoitan tässä sitä, ettei tarvitsisi jatkuvasti kituuttaa - enempää en toivo.
Opin rahan arvon jo varhain, enkä koskaan pyytänyt mitään sellaista, mihin perheellämme ei ollut varaa. Oli kuitenkin nöyryyttävää joulun jälkeen palata kouluun, kun kaikki puhuivat saamistaan hienoista lahjoista, ja kun minulta kysyttiin, mitä sain, niin vastaukseni villasukat tai jokin muu ei-trendikäs tuote aiheutti hetken hiljaisuuden, koska kenelläkään ei ollut mitään hyvää sanottavaa kyseisistä lahjoista, vaikka itse mamman kutomia villasukkia arvostinkin. Lapset osaavat olla todella julmia toisilleen, ja luokkaerot näkyvät ehdottomasti jo pienten parissa.
Tuntuukin pahalta, kuinka aikuiset ihmiset täällä palstalla julistavat, kuinka köyhän tulisi olla nöyrä ja vain alistua kohtaloonsa. Miksi rikkaan ei tarvitse olla nöyrä? Köyhän ei tietenkään ole realistista pyytää 1000€ puhelinta, mutta jos joku köyhä näin on tehnyt, se ei tarkoita sitä, että kaikki köyhät tekevät samoin. Köyhät, kuten rikkaatkaan eivät ole yksi geneerinen joukko, jossa kaikki olisivat samanlaisia. Kuitenkin täällä(kin) kaikki köyhät tuomitaan yksilöiden tekojen perusteella.
Hyvää joulumieltä kaikille!
Artikkelissahan mainittiin, ettei niitä kalliita toiveita ollut yksi tai kaksi, vaan niitä oli useita, useissa eri paikoissa.
Mitä tuomittavaa on lapsen toiveessa?
Vierailija kirjoitti:
Lapsi nyt toivoo vaikka avaruusrakettia ja unelmoi että olis ökykartano ja kaapit täynnä vuittonia.
Mutta se on aikuisten tehtävä suodattaa nämä, sillä ei ne lasten toiveet sinne aikuisen selän takana tule?
Kyllä rahan arvoa voi ja kannattaa opettaa jo lapsillekin heidän kehitystasoon sopivalla tavalla.
Ja turha tulla sanomaan että ei köyhät saa toivoa samaa kuin muut. Samaa kuin muut? Kun ei hyvätuloisessa perheessäkään tälläsiä toivottu?
Kohtuus toiveissakin. Olen pienestä pitäen ostanut veljeni lapsille joulu- yms lahjat. Molemmat vanhemmat hyvätuloisia. Ikinä ei ole lapsilta tullut tuon hintaluokan toiveita, ei minulle, muille sukulaisille, eikä vanhemmille.
Pistää miettimään, että minkälaisessa ympäristössä nämä lapset, jotka pyytävät näitä ökylahjoja, oikein elävät.
Minulla meni maku koko asiaan. Ajattelin, että Lahjoitan rahaa, tai ostan lahjakortteja yms, en ole isotuloinen minäkään, mutta eipä taida oikeaan tarpeeseen ne rahat mennä, vaan ökylasten ökylahjoihin
Minäkin olin köyhä lapsi, unelmoin hyvästä ammatista, perheestä, talosta ja veneestä.
Sain ne kaikki, en lahjoituksena vaan ahkeruudella, monen mutkan ja uuden yrityksen jälkeen.
Lapsena olisin tykännyt saada lahjaksi kirjoja, en unelmoinut siitä että joku lahjoittaisi kallista krääsää hintaluokassa kahden kuukauden ruokarahat, ihan hullu ajatus.
Unelmia pitää olla, mutta ei se materia tee onnelliseksi. Meillä tytär pyysi meiltä lahjaksi uusia kenkiä ja lahjakortin kirjakauppaan, fiksu lapsi tajuaa että viisinkertainen ylihinta jostakin puhelimesta on silkkaa tyhmyyttä.
Tärkein pääoma on päässä! Sivistyksen ja koulutuksen arvostus on tärkeintä, mitä lapsi voi saada. Tulevaisuudessa työmarkkinat ovat vielä jyrkemmin jakautuneet hyväpalkkaisiin asiantuntijatöihin ja huonopalkkaisiin suorittaviin töihin. Koulutus on ehto ensinmainottuihin. Näin ollen panostus esim.lukutaitoon, kulttuurin seuraamiseen, yleissivistykseen on paras lahja lapselle vauvasta asti. Niiden ylläpito ei ole kallista: kirjasto, ilmaiset museokäynnit, liikunta jne. Tavaran hamstraaminen ei kehitä oikeasti ketään.
Jokainen voi ostaa mukuloilleen mitä haluaa.Turha luulla että syyllistämällä jotain voitetaan.Minä en ainakaan osta kenellekkään muille kuin omille mukuloilleni .Pimeetä luulla että kun toivoo jotakin ylihintaista tavaraa niin sen joku ostaa.Taitaa olla ne vanhemmat jotka niitä koittavat saada.