Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Jokuhan tässä yhteiskunnassa mättää jos kuuluakseen joukkoon pitää olla Guccin reppu. Tai että joku toivoo sitä kuuluakseen joukkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokuhan tässä yhteiskunnassa mättää jos kuuluakseen joukkoon pitää olla Guccin reppu. Tai että joku toivoo sitä kuuluakseen joukkoon.
Kyllä silloin mättää joku sen kakaran nupissa. Millään repulla ei päästä mihinkään joukkoon, johon ei muuten mahdu.
Vähän ohiksena, mutta en tunne yhtään oikeasti hyvätuloista aikuista, jolla ei olisi kallista puhelinta. Puhelin saattaa olla jo vuosia vanha, mutta on uutena maksanut lähemmäs tonnin. Samoin vaatteet on laadukkaita ja olleet ostaessa kalliita, mutta käytössä vuosikausia. Toisaalta harvan hyvätuloisen ihmisen vaatteessa komeilee isoa logoa, vaan ne ovat pieniä ja useimmiten katseilta piilossa.
Myös lapsille opetetaan omassa lähipiirissäni, että tavaroista ja vaatteista pidetään huolta eikä kohdella välinpitämättömästi. Jos jotain ostetaan, ostetaan laadukasta tavaraa vain ja ainoastaan tarpeeseen. Uutta ei osteta, jos vanha on käyttökelpoinen. Jos lapsi haluaa extraa, hän saa säästää siihen itse. Oma kuusivuotiaani on tänä vuonna säästänyt 50€ laulavaan nukkeen ja 150€ haluamaansa legopakettiin. Hän saa rahaa tekemällä kotitöitä(siivoaa, vie roskia, tyhjentää tiskikonetta) ja lukemalla kirjoja. Jokaisesta kotityöstä ja lastenromaanista saa euron. Tämä on opettanut häntä jo nyt arvostamaan tavaroitaan ja myös näkemään mitä tiettyjen asioiden saaminen vaatii.
Kertakäyttökulttuuri on harvemmin sivistyneiden ihmisten arvo. Sivistykseen ei onneksi tarvita suuria tuloja.
Vierailija kirjoitti:
Jokuhan tässä yhteiskunnassa mättää jos kuuluakseen joukkoon pitää olla Guccin reppu. Tai että joku toivoo sitä kuuluakseen joukkoon.
Mua ihmetyttää, että onko maailma ihan oikeasti mennyt tuollaiseksi? Siis oikeasti? Olen päiväkodissa töissä ja ei ainakaan siellä ole huomattavasti minkäänlaista lasten merkkitietoisuutta ainakaan vaatteista, joitakin muotileluja on, mutta ei nekään mitään kohtuuttomia ökyleluja ole, muutamalla eurolla saa sen salama mqueen-auton tai frozen nuken tai puuhakirjan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Köyhän(Kin) lapsen olisi parasta oppia, ettei pöytä kerjäämällä notku vaan ainostaan itse voi vaikuttaa niihin pöydän antimiin säästämällä ja ahkeroimalla.
Tämä lahjoituskulttuuri ja kaikkien "tasavertaistaminen" edesauttaa vain sitä ajattelua, että sen kuuluisan jonkun muun kuuluu tarjota Heikki-heinäsirkalle kaikki sama minkä eteen Mauri-muurahaisen perhe tekee pitkää työpäivää ja elää säästeliäästi.
Varallisuus erot ovat ihan tervettä, kunhan kaikkien perustarpeet tulevat hoidettua, kuten yhä Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa kategorisesti verotuksen ansiosta tapahtuu.
Sinun mielestäsi eriarvoistuminen on siis oikein? Jotta saisit katsella itseäsi köyhempiä alaspäin
Minusta ei pitäisi olle sellaista että ihmisen arvo olisi kiinni siitä, onko hällä tonnin laukku tai kahden tonnin puhelin. Eikä olekkaan, herää kysymys, miksi nuoriso kuvittelee arvonsa olevan kiinni siitä kuinka arvokkaita tavaroita omistaa?
Itse en ole köyhän ja olen täysin vapaa aikuinen ihminen, en voisi silti ikinä kuvitella ostavani tonnin laukkua tai satojen eurojen puhelimia (mulle n. 200e puhelimesta on maksimi ja ostan uuden puhelimen n. 3 vuoden välein). Haaveiluani ei kukaan voi estää, huvittelen haaveilemalla mitä teen jos voitan lotossa, huom. en edes lottoa ja ymmärrän että haaveeni eivät ole kauhean realistisia, siis ettei tosielämä ole sellaista kuin haaveissa.
Jos ihminen kokee että ihmisarvo tai onnellisuus on kiinni materiasta, niin hän ei koskaan tule olemaan onnellinen ja tyytyväinen ihminen, koska psykologia toimii niin että on kiva haaveilla, toivoa ja odottaa ja tavoitella ja saada, mutta kun jonkun asian on saanut siihen hetken päästä yleensä tottuu, eikä se asia enään tuota sitä sykähdyttävää iloa mikä tuli silloin, kun sen sai, eli pitää taas haluta jotain uutta ja uutta ja taas uutta eikä loppua näy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän ohiksena, mutta en tunne yhtään oikeasti hyvätuloista aikuista, jolla ei olisi kallista puhelinta. Puhelin saattaa olla jo vuosia vanha, mutta on uutena maksanut lähemmäs tonnin. Samoin vaatteet on laadukkaita ja olleet ostaessa kalliita, mutta käytössä vuosikausia. Toisaalta harvan hyvätuloisen ihmisen vaatteessa komeilee isoa logoa, vaan ne ovat pieniä ja useimmiten katseilta piilossa.
Myös lapsille opetetaan omassa lähipiirissäni, että tavaroista ja vaatteista pidetään huolta eikä kohdella välinpitämättömästi. Jos jotain ostetaan, ostetaan laadukasta tavaraa vain ja ainoastaan tarpeeseen. Uutta ei osteta, jos vanha on käyttökelpoinen. Jos lapsi haluaa extraa, hän saa säästää siihen itse. Oma kuusivuotiaani on tänä vuonna säästänyt 50€ laulavaan nukkeen ja 150€ haluamaansa legopakettiin. Hän saa rahaa tekemällä kotitöitä(siivoaa, vie roskia, tyhjentää tiskikonetta) ja lukemalla kirjoja. Jokaisesta kotityöstä ja lastenromaanista saa euron. Tämä on opettanut häntä jo nyt arvostamaan tavaroitaan ja myös näkemään mitä tiettyjen asioiden saaminen vaatii.
Kertakäyttökulttuuri on harvemmin sivistyneiden ihmisten arvo. Sivistykseen ei onneksi tarvita suuria tuloja.
Useimmilla oikeasti hyvätuloisilla kallis puhelin on työsuhde-etu.
Toi pikkureppu on kyllä sen näköinen, että jos mun lapsi ilmoittaisi haluavansa tuollaisen, niin voisin hyvinkin välittää toiveen eteenpäin vaikka mummolle tai kummille, koska se näyttää ihan joltain tiimarikamalta. Ulkonäkö ei anna osviittaa, että olisi yli tonnin kampe kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap
Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.
Kuvaa hyvin joidenkin ihmisten suhteellisuudentajua ja arvomaailmaa.
Ap on aivan selvästi yksi näitä, joka häikäilemättä kerjää ja vaatii kaiken ilmaiseksi itselleen.
Muistan koulusta pojan joka käytti muovikassi ja ei käynyt parturissa. Tappoi itsensä aikuisena.
Minun luokallani oli tyttö, joka varasti vessapaperia koulusta ja kulki liian pienissä rytkyissä monta vuotta. Kyniä lainasi muilta joka tunti.
Tytön vanhemmat oli juoppoja ja vakuutan, että randomin antama tonnin luuri tai kassi olisi vaihdettu alkoholiin.
Tuollainen perhe olisi viimeinen, johon ikinä lahjoittaisin mitään rahallisesti arvokasta. Kun mennään siihen pisteeseen köyhyydessä, että ei ole varaa muuhun, kuin Lidlin kassiin repuksi, niin se ei ole enää elämän ikävä sattuma, vaan ihan itse aiheutettua. Päihderiippuvuutta varmaan useimmiten
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää myös nämä köyhyysuutiset. Eikö kele ihmisellä ole itsellä omaa vastuuta asiasta? Ei se ole valtion tai kenenkään muunkaan asia elättää ihmistä. Opiskelemalla ja kouluttutumalla pääsee paremmille palkoille. Nämä asiat on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.
Olemme korkeasti koulutetut vanhemmat, erittäin tunnolliset ja ahkerat. Silti pitkäaikaistyöttömiä, osaksi silsi että äitinä olen valinnut olla pitkään lasten kanssa kotona, osaksi siksi että mies uupui täysin yläasteen opettajana ja kodin vaatimusten alla. Olemme hakeutuneet lastensuojeluun perheen ristiriitojen takia ja usein on tarjottu mahdollisuutta esim jouluavustukseen. Olemme kieltäytyneet, sillä saamme lapsillemme arvojemme mukaiset eli edulliset lahjat hankittua. Nyt kun.vanhin on 11 vuotta, häntä kiusataan arvojemme mukaisten eli halvan puhelimen ja pyörän takia. Toimeentulotukea tarvitsimme ja saimme 2 kk, ja kun edellinen pyörä hajosi sinä aikana, saimme suureksi helpotukseksi 100 eur uuden hankintaan. Iso homma oli kyllä löytää mitään sillä hinnalla mutta korjaustaitoisina siitä selvittiin. Lapsi on kärsinyt sekä vanhempiensa arvoista että jopa suoranaisesta rahan vähyydestä. Pienituloisina emme silti koe itseämme "köyhiksi" koska emme enempää juuri toivoisikaan. Ei matkustelua, omaisuutta tai jalkapalloharrastusta. Tai no poika toivoisi jos uskaltaisi. Mutta kun isovanhemmat alkavat huomata pojan tuskan niin haluavat auttaa esim seuraavan pyörän ostossa. Eli näinkin kunniallisia ja koulutettuja köyhiä on, emmekä keneltäkään ole mitään pyytäneet. Totta puhuen meiltä menee paljon rahaa köyhien maiden avustustyöhön ja siitä saavat lapsetkin iloa ja ylpeyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Eli olet provo, asia selvä. Aika paskaa provoa (0/5) suollat, sun täytyy vielä harjoitella.
Voitko muka väittää, että jo ihmistä potkii päähän, se ei häntä satuta? Mene pois tästä ketjusta.
Ap
Ei kannata opettaa ammattikerjääjäksi.
Eikö porvarillinen Nuorkauppakamari tuota Joulupuuta pyöritä? Ja sit yllätytään, kun sinne tulee nousukas- ja porvaritoiveita.