Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö noi keräykset ole aika pitkälti huostaanotetuille lapsille? Tai sellaisille joilla ainakin on lastensuojelukontakti? Miksiköhän oletus on että nämä ovat aina köyhistä oloista? Kyllä myös todella varakkaita perheitä on lastensuojelun piirissä, ja myös huostaanotettuja lapsia on kaikissa yhteiskunta luokissa. Varmasti on joukossa paljon lapsia joiden vanhemmat oikeasti on köyhiä, mutta noinkohan noita lahjansaajia on mitenkään eritelty tulojen perusteella..? Luulisin että kriteerinä lahjan toivomiselle on ainoastaan lastensuojelun asiakkuus/ sijoitus kodin ulkopuolelle. Voi siis olla että osa on tottunut hyvinkin korkeaan elintasoon, ja luultavasti useimmat oikeasti saavat lahjoja myös perheiltään. Eiköhän myös lastensuojelulaitokset saa kunnilta jotain määrärahoja joulun järkkäämiseen. Vaikea kuvitella että oikeasti ihan vaan hyväntahtoisten lahjoittajien varassa lasten lahjat olisi. Onkohan niin että köyhät perheet joissa lapsista köyhyydestä huolimatta pidetään hyvää huolta, eivätkä siten ole lastensuojelun piirissä, ei auta kukaan? He kai sitten saavat lahjaksi sukkia ja jotain pientä krääsää vanhemmiltaan.
Ei ole. Toimeentulotukea saavat esim voivat noita lahjoja saada.
Ok, no sitten varmaan ihan tarpeeseen menee kyllä. Mutta toiveet aika kohtuuttomia tosiaan!
Osa on ja ne on nyt vedetty esille. Monet on ihan vaatimattomia asioita, joihin normi vanhemmilla on aina varaa. Esim leffaliput, alusvaatteet ja hygieniatarvikkeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa opetetaan ja holhotaan niin kovasti köyhiä. Itse en arvosta näitä kyttääjiä ja lyötyjen lyöjiä, vaan niitä ihmisiä joilta kerran vuodessa löytyy ripaus auttamishalua.
Auttamishalun puuttuminen ei varmaan ole se ongelma monenkaan kohdalla. Vaan siitä että toiveet ovat niin poskettomia ettei edes tavallinen työssäkäyvä osta niin kalliita tavaroita omille lapsilleen.
Minä olen monena vuonna lahjoittanut Joulupuu-keräykseen noin 20-30€ arvoisen lahjan riippuen omasta rahatilanteestani. Olen työssäkäyvä köyhä mutta olen ajatellut, että voin hyvin antaa vähästäni jollekin nuorelle, joka ei välttämättä saisi muuten yhtään lahjaa. Olen sitten aina neulonut villasukat, ostanut alesta jonkin nuortenkirjan muutamalla eurolla ja lisäksi 15-20€ lahjakortti esim. H&M:ään. Nytkin mulla olisi kirjat ja sukat valmiina kahdelle nuorelle, mutta tämä keskustelu on saanut miettimään, pitäisikö jättää kuitenkin osallistumatta, koska tällaiset lahjat taitavatkin olla just niitä jotka jäävät jonnekin sosiaalitoimen nurkkiin pölyyntymään / jaetaan jossain perhekerhossa väkisin niille jotka eivät edes tarvitse.
Vaikuttaa siltä, että nämä keräykset onkin tarkoitettu siihen, että varakkaat ostavat kalliita merkkitavaroita tuntemattomille lapsille. Meidän pienituloisten kannattaa varmaan pistää vähät rahamme esim. eläinten suojeluun, silloin ne ainakin menevät tarvitseville.
Tämän tarkoitus oli ihan yksinomaan köyhien mustamaalaus ja oman itsekkyyden puolustelu.
Selittäisitkö, millä tavalla puolustelin itsekkyyttäni tässä?
Vierailija kirjoitti:
Perheeni ei ole köyhä, mutta ei meillä siltikään mitään tonnin luureja tai reppuja ostella.
Mun on ja ostin pojalleni iPhonen monta vuotta sitten, osamaksulla. Koska hän sellaisen halusi.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Ostat aina parasta ja on tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässä?? Vähän ristiriidassa nämä. Opetat lapselle että aina saa parasta kun sinulta pyytää. Voit olla pulassa tuon asian kanssa vielä jonain päivänä, ehkä jo kun lapsi on teini-iässä ja sinua vahvempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Ja opetat elämästä mitä? Lupaa vaikka maksaa opiskelut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä ketjuissa opetetaan ja holhotaan niin kovasti köyhiä. Itse en arvosta näitä kyttääjiä ja lyötyjen lyöjiä, vaan niitä ihmisiä joilta kerran vuodessa löytyy ripaus auttamishalua.
Auttamishalun puuttuminen ei varmaan ole se ongelma monenkaan kohdalla. Vaan siitä että toiveet ovat niin poskettomia ettei edes tavallinen työssäkäyvä osta niin kalliita tavaroita omille lapsilleen.
Minä olen monena vuonna lahjoittanut Joulupuu-keräykseen noin 20-30€ arvoisen lahjan riippuen omasta rahatilanteestani. Olen työssäkäyvä köyhä mutta olen ajatellut, että voin hyvin antaa vähästäni jollekin nuorelle, joka ei välttämättä saisi muuten yhtään lahjaa. Olen sitten aina neulonut villasukat, ostanut alesta jonkin nuortenkirjan muutamalla eurolla ja lisäksi 15-20€ lahjakortti esim. H&M:ään. Nytkin mulla olisi kirjat ja sukat valmiina kahdelle nuorelle, mutta tämä keskustelu on saanut miettimään, pitäisikö jättää kuitenkin osallistumatta, koska tällaiset lahjat taitavatkin olla just niitä jotka jäävät jonnekin sosiaalitoimen nurkkiin pölyyntymään / jaetaan jossain perhekerhossa väkisin niille jotka eivät edes tarvitse.
Vaikuttaa siltä, että nämä keräykset onkin tarkoitettu siihen, että varakkaat ostavat kalliita merkkitavaroita tuntemattomille lapsille. Meidän pienituloisten kannattaa varmaan pistää vähät rahamme esim. eläinten suojeluun, silloin ne ainakin menevät tarvitseville.
Tämän tarkoitus oli ihan yksinomaan köyhien mustamaalaus ja oman itsekkyyden puolustelu.
Selittäisitkö, millä tavalla puolustelin itsekkyyttäni tässä?
Kun joku on hölmöyttään pyytänyt kallista, niin sun ei tarvi enää antaa mitään. Vaikka suurin osa toiveista on todella vaatimattomia ja toteutettavissa.
Jos oppii saamaan asioita ilmaiseksi, näkemättä vaivaa ja panostamatta, ei koskaan opi itse tekemään ja raha aina valuu sormien välistä. Mikään annettu ei riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vähävaraisten tukeminen sinänsä on hyvä asia, ja köyhälle lapselle on varmasti kova pala se että kavereilla on kaikkea mitä itsellä ei ole, mutta Ap:n kaltaisilla ei tunnu olevan käsitystä siitä millaiset tulot muilla on. Ei keskituloistenkaan tenavat Guccin reppuja saa, niiden merkkireput on Dieseliä, Eastpakia tai Kånkenia, ja monelle ei niitäkään raaskita ostaa vaikkei rahatilanne erityisen tiukka olisikaan. On siis turha yrittää syyllistää siitä etteivät ventovieraat mahdollista köyhän lapselle instagram-tähden elintasoa. En syyllistä lasta tässä, vaan ennemmin vanhempia jotka eivät ole pyynnön suhteen toppuutelleet tai joilla ei itselläänkään ole suhteellisuudentajua.
Ja näin ohimennen, niitä pelikonsoleita saisi tuon Guccirepun hinnalla kolmesta kuuteen kappaletta riippuen mistä koneesta on kyse. Se olisikin muutenkin ymmärrettävämpi toive kun niitä kavereilla varmasti on. Guccipyynnön takana taas on joko se että on nähnyt netissä jollain vaikuttajalla, tai se että haluaa päästä elvistelemään ikätovereilleen jollain mihin heidän vanhemmillaan ei ole varaa. Tai sitten vanhemmat oikeasti suunnittelevat muuttavansa lahjan rahaksi myymällä eteenpäin.
Saahan sitä toivoa guccia ja iphonea köyhäkin, mutta siinä vaan herkästi käy niin että jää kokonaan ilman lahjaa, kun lahjatoiveet on tuota tasoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää myös nämä köyhyysuutiset. Eikö kele ihmisellä ole itsellä omaa vastuuta asiasta? Ei se ole valtion tai kenenkään muunkaan asia elättää ihmistä. Opiskelemalla ja kouluttutumalla pääsee paremmille palkoille. Nämä asiat on vain ja ainoastaan itsestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Jos oppii saamaan asioita ilmaiseksi, näkemättä vaivaa ja panostamatta, ei koskaan opi itse tekemään ja raha aina valuu sormien välistä. Mikään annettu ei riitä.
Sinä ja lapsesi olette siis syntymästä asti maksaneet kaiken. Tai ainakin peritty jälkikäteen. Muutenhan ei ikinä opi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai lapsella on oikeus toivoa mitä vain. Itse köyhän perheen lapsena tiesin jo reilusti ennen kouluikää että olemme köyhiä ja ei sitä osannut enää sen jälkeen edes unelmoida arvokkaista tavaroista. Ehkä siihen aikaan oltiin reilusti köyhiä, sitä ei voinut salata ja oliko tarvekkaan? Ei me silti ilman mitään oltu, saatiin uudet polkupyörät, ne hobby hallin halvimmat, nuket, ei barbiet vaan ne toiset yms.
Kyllähän se elämä harmitti mutta ynmärrettiin ja nyt aikuisena olen monella tavoin kiitollinen siitä että olen kokenut sen. Vanhemmat teki parhaansa, ei me lapset voida edes tietää miten ovat murehtineet, venyneet, olleet itse ilman mitään.
Nyt omille lapsille olen saanut järjestettyä tavallisen, järkevän kuluttamisen elämän. Saavat matkoja ja elämyksiä (ulkomaille ei ole ollut kuitenkaan varaa lähteä), lahjoja, kunnolliset vaatteet ja kaikki. Hyvin osaavat itsekkin jo rahan arvoa. Tyttö 9 vuotta katsoi mainoksia yksi päivä ja mietti että onko mitenkään järkevää maksaa puhelimesta 1000 euroa, onko se jokin täysin hajoamaton tai jotain. Vanhempi poika sanoi että voisiko tänä jouluna saada vain pari pakettia ja loput säästää matkakassaan, ollaan pikkuhiljaa säästetty ekaa lomamatkaa varten.
Ei me olla lapsille sanottu että olemme köyhiä tai rikkaita, ollaan opetettu järkevää rahankäyttöä. En toki kiellä jos lapsi unelmoi vaikka monen tuhannen euron vempaimista, sitten tehdään suunnitelma ja aletaan säästämään.
Tottakai lapsen pitää saada haluta ja unelmoida mistä vain. Ehkä se että odottaa jonkun tuovan sen kuusen alle sormia napsauttamalla ei ole realistista.
En usko että 5 vuotias toivoo upouutta iPhonea. 10 vuotiaan kuitenkin pitäisi jo osata hahmottaa rahan arvoa. Lasten vika se ei ole, vanhemmat tekee jotain väärin jos antavat 10 vuotiaan luulla että oikeasti on mahdollista saada 1000 euron lahja ventovieraalta tuosta noin vain.
Tämä keskustelu on kyllä hyvä siinä mielessä että opettaa lapsille, nuorille ja näköjään aika monelle vanhemmallekin mikä ero on toiveella ja haaveella. Haaveet on suuria, ja kalliitakin, ehkä jopa mahdottomia, mutta onkin tarkoitus vain haaveilla. Toivomukset on näitä joululahjatoiveita ja ne on mahdollista toteuttaa. Aina voi lapselle opettaa että haluaako saada jotain kohtuullista toivetta toteutettua tänä jouluna vain kannattaako haaveilla mahdottomia ja jäädä ilman yhtäkään lahjaa. Realismin opetusta kaikille ja todennäköisyyksien laskemista. Kyllähän aikuisetkin haaveilee maailmanympärimatkoista, miljoonavoitoista ja tuliterästä superhyperautosta ym mutta jokainen tervejärkinen tietää että ei sitä tänä jouluna tule varsinkaan kenenkään ventovieraan lahjoittamana. Mutta uusi yövaate, lahjakortti tms, on hyvinkin todennäköisesti kuusen juurella ja niistäkin ilahtuu tai on ainakin tyytyväinen ja niitä oikeasti arjessa tarvitsee. Tätä vois lapsille opettaa tänä jouluna, eikö?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilu on eri asia kuin ahneus. Onko nämä lapset jo tuossa iässä tottuneet siihen, että muilla voi maksattaa merkkilaukuista lähtien kaiken?
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Ei niitä unelmia murskata tarvitse, ja on ihan hyväkin jos pystyy jotain toteuttamaan, mutta täytyyhän sinunkin ymmärtää että lapselle on opetettava jotain suhteellisuudentajua. Kellekään ei tee hyvää saada aina kaikki haluamansa, ja köyhälle etenkin voit tehdä karhunpalveluksen jos lapsi tottuu siihen ettei rahan puute saa olla este. Voi olla aikuisena raha-asioiden hallinta pahasti hukassa vaikka pääsisikin keskituloisten joukkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Voi jumal*uta....no mene ostamaan äläkä täällä paasaa. Ei meidän lapsilla ollut tonnin puhelimia eikä ollut heidän kavereillaankaan vaikka joukossa oli juristi- ja lääkäriperheitä. Nuoret olivat normaalisti kesätöissä ja jakoivat mainoksiakin. Yliopistossa ovat kaikki nyt, niin omat jo aikuistuneet lapset kuin heidän kouluaikaiset kaverinsakin. Eivät syrjäytyneet.
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Se 11- vuotias tuskin edes tietää paljon aidot guccin laukut maksavat. Köyhyydessä elävä ei myöskään hahmota, että kuinka paljon rahaa ihmisillä on yleensä käytettävissä. Hän voi ajatella, että sitä on aivan ylenmäärin, jolloin pari sataa ei tunnu missään. Hyväosaiset eivät oikein nyt käsitä, etteivät lapset ahneuttaan pyydä kalliita asioita - he eivät yksinkertaisesti TIEDÄ näistä asioista.
"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap
Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.
Lapsi nyt toivoo vaikka avaruusrakettia ja unelmoi että olis ökykartano ja kaapit täynnä vuittonia.
Mutta se on aikuisten tehtävä suodattaa nämä, sillä ei ne lasten toiveet sinne aikuisen selän takana tule?
Kyllä rahan arvoa voi ja kannattaa opettaa jo lapsillekin heidän kehitystasoon sopivalla tavalla.
Ja turha tulla sanomaan että ei köyhät saa toivoa samaa kuin muut. Samaa kuin muut? Kun ei hyvätuloisessa perheessäkään tälläsiä toivottu?
Ei ole ainakaan minulla. Voit lähettää omasi sinne Intiaan, oppimaan mitä on köyhyys. Me tiedetään jo.