Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ei vaan hänelle on jo opetettu että "hänellä on oikeus" ja että tavarat ja rahat vain tulee jostain, aina ilman mitään ponnisteluja. Kunhan vain keksii pyytää.
Mites rikkaiden lapsilla sitten? Monen heistä voi olla vaikea käsittää, että joillain ei ole varaa heille itsestään selviin asioihin, joiden eteen tuskin ovat joutuneet ponnistelemaan.
Silti tuntuu liian kalliilta noi lahjatoiveet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelmoida saa toki vaikka kuusta taivaalla. Unelmien perusolemus on, että ne hyvin harvoin realisoituvat.
Olemme oikein hyvin toimeentuleva perhe. Ei meillä silti hankita kalliita merkkituotteita, vaan hyvin toimiviksi ja kestäviksi todettuja. Itsellä on Huawein puhelin ja molemmilla lapsilla keskihintaiset iPhonet. Yksi Guccin juhlalaukku on, mutta muuten laukut ja vaatteet ovat ihan ns normikamaa. Ei tulisi mieleenkään hankkia lapsille monen sadan koulureppua (eivätkä ole pyytäneetkään).
Varmaan kulutustottumuksiltamme olemme aika keskiluokkaisia ja johtoajatus on, ettei köyhän kannata ostaa halpaa, muttei sitä kalleintakaan. Luxus-tuotteissa tuppaa tuo nimi maksamaan enemmän kuin tuo todellista lisäarvoa. Autot meillä on +10 vuotta vanhoja ja käytettyinä hankittuja (BMW, Lexus ja Volvo).
Köyhän ei tarvitse tyytyä pelkkään parin euron rihkamalahjaan, mutta eikö noissa keräyksissä voisi olla joku hintaraja? 50€?
Mistä ne edes tietää pyytää jotain Gucci pusseja. Meidän pojat käyvät ns. normaalia alakoulua maaseudulla, eikä kellään ole oikein hajua tuollaisista merkkituotteista.
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Ilmaiseksihan rikkaidenkin 11-vuotiaat lapset niitä kinuavat. Eivät ole tehneet mitään sen enemmän ne ansaitakseen kuin köyhän lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä ne edes tietää pyytää jotain Gucci pusseja. Meidän pojat käyvät ns. normaalia alakoulua maaseudulla, eikä kellään ole oikein hajua tuollaisista merkkituotteista.
Niinpä. Oikeasti köyhä lapsi kaipaa varmasti paljon käytännöllisempiä asioita kuin jotain tonnin reppua josta harva on edes kuullut.
Minusta se pointti tässä on, ettei kukaan lapsi tarvitse tonnin reppua, oli varakkaasta perheestä tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ei vaan hänelle on jo opetettu että "hänellä on oikeus" ja että tavarat ja rahat vain tulee jostain, aina ilman mitään ponnisteluja. Kunhan vain keksii pyytää.
Mites rikkaiden lapsilla sitten? Monen heistä voi olla vaikea käsittää, että joillain ei ole varaa heille itsestään selviin asioihin, joiden eteen tuskin ovat joutuneet ponnistelemaan.
Silti tuntuu liian kalliilta noi lahjatoiveet.
Ei ole itsestäänselviä rikkaillekaan. M. Schumacher antoi 2€ viikkorahaa, ei raha puussa kasva. Herlinit korostivat työnteon merkitystä, olisi suositeltavaa noille jouluapu-"köyhillekin".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä suuressa koulussa, enkä ole kenelläkään, edes niiden köyhien perheiden lapsilla, nähnyt muovipussia koulureppuna, tai resuisia vaatteita. Se, että Guccin vaatteiden tai tonnin puhelimen yms. toivominen nostattaa kulmia ei johdu siitä, että sitä toivoo köyhän perheen lapsi, vaan siitä, että kukaan sitä ylipäätään toivoo. Ymmärrän toki senkin pointin, että eikö saa edes toivoa, mutta jos joku sukulaislapseni toivoisi minulta vaikka kuudensadan euron T-paitaa lahjaksi, niin toivoisin hänen vanhemmiltaan realismin opettamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli köyhän tai keskituloisen tai jopa hyvätuloisenkin (superrikkaat jääkööt käsittelemättä) perheen lapsi, niin tonnin lahjatoive on aika kova. Ei meillä ole ikinä edes harkittu lapselle mitään tonnin arvoista lahjaa, vaikka minullakin bruttopalkka on 4500, miehellä enemmän. Eikä lapsi ole sellaisia edes pyydellyt.
Haaveilla aina saa mutta järki on pidettävä päässä ja kohtuus mielessä.
No, kyllä lapsille niitä kalliita lahjoja nyt ostetaan. Turhaan jeesustelet, että meidän lapsi toivoi joululahjaksi vain raamattua. Miksi kodeissa on pelikonsoleita ja uusia puhelimia? Mopoautoja? Näitä näkee paljon, ainakin puhelimia.
Vastaan tähän, koska meidän lapset ovat itse asiassa saamassa pelikonsolin lahjaksi. Tämä on nyt kolmas joulu, kun ovat sitä toivoneet, ja sanoin, että se on niin kallis, että ymmärrätte kai, ettei muita toiveita sitten voida toteuttaa. Halusivat sen silti. Jokainen saa lisäksi yhden pelin. Yritin ensin löytää käytettynä, mutta ei lykästänyt. Konsolin ja pelien arvoksi tulee n. 150 e / lapsi. Lisäksi jokainen on kuitenkin saamassa lisäksi divarista ostetut toivekirjat ja karkkia, kyniä yms. koulutarvikkeita, vaatteita, jotka pitäisi pian muutenkin hankkia ja lisäksi lahjakortit nettikirppikselle. Puhelimia ei tarvita, ne hankittiin kaksi vuotta sitten eikä niitä pidä koko ajan vaihtaa. Maksoivat noin satasen kappale. Mopoautoja eivät ole koskaan saamassa, heillä on jo bussikortit ja pyörät. Talous ei ole tiukilla, mutta emme halua hankkia uutta tarpeettomasti tai syytää rahaa pelkkiin merkkeihin, jos sillä ei saa mitään lisäarvoa (kuten eettisempi tai ekologisempi valmistustapa).
Mutta miksi Joulupukki vihaa köyhiä lapsia?
Vain niiden pummivanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Siis kenestä/mistä nyt on kyse?
Se tuntuu menevän aina niin, että köyhä tarvitsee Adidaksen verkkarit ja Vansin repun ja Niken Airit ja uusimman iPhonen ja toki sen kanssa ne napit korviin. Aina.
Keskituloinen ja siitä ylöspäin himmailee ja opettaa lapsilleenkin että ihan kaikkea ei tarvitse saada. Paitsi ne, joilla on heikko itsetunto, heillä on tarve näyttää että hyvin menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Minä ainakin maksaisin 2 tonnia nyt ettei toinen sais koskaan.
Näin se meni jo 80-luvun lopussa. Sossun asiakkaiden lapsilla oli ekana Levikset ja muut merkkireleet. Ja röökiin riitti heillä aina rahaa. Kiusasivat sitten tavisten lapsia joilla niitä merkkivaatteita ei ollut. Ainakin on meillä itä-Suomessa oli asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei saa unelmoida? Miten lapset ovat kasvatettu, mikäli unelmat liittyvät vain tonnien hintaisiin merkkitavaroihin? Entä unelma ammatista ja kivasta aikuisuudesta?
Jos ei saa tonnin reppua, niin vaihtoehtona on kaupan muovikassi? Just joo, niin on. Välimuotoja ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.
Köyhiä tässä syyllistetään että kehtaavat edes toivoa. Ja köyhiä vanhempia, että kehtaavat olla köyhiä. Ei sinun ole pakko antaa kenellekään mitään, mutta kyllä esim amerikassa annetaan hyväntekeväisyyteen ihan reiluja summia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ei vaan hänelle on jo opetettu että "hänellä on oikeus" ja että tavarat ja rahat vain tulee jostain, aina ilman mitään ponnisteluja. Kunhan vain keksii pyytää.
Mites rikkaiden lapsilla sitten? Monen heistä voi olla vaikea käsittää, että joillain ei ole varaa heille itsestään selviin asioihin, joiden eteen tuskin ovat joutuneet ponnistelemaan.
Silti tuntuu liian kalliilta noi lahjatoiveet.
Aika harvoissa rikkaissa perheissä lapsille ostetaan noin hienoa lahjoja. Olen kuullut yhden maan rikkaimmista ihmisistä sanovan, ettei koskaan ostaisi kouluikäiselle (omalle jälkikasvulleen) yli 200€ puhelinta, koska sellainen on aivan turhaa.
pulutossu kirjoitti:
Olen töissä suuressa koulussa, enkä ole kenelläkään, edes niiden köyhien perheiden lapsilla, nähnyt muovipussia koulureppuna, tai resuisia vaatteita. Se, että Guccin vaatteiden tai tonnin puhelimen yms. toivominen nostattaa kulmia ei johdu siitä, että sitä toivoo köyhän perheen lapsi, vaan siitä, että kukaan sitä ylipäätään toivoo. Ymmärrän toki senkin pointin, että eikö saa edes toivoa, mutta jos joku sukulaislapseni toivoisi minulta vaikka kuudensadan euron T-paitaa lahjaksi, niin toivoisin hänen vanhemmiltaan realismin opettamista.
Mun koulukavereilla oli joillain vain muovikassi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.Köyhiä tässä syyllistetään että kehtaavat edes toivoa. Ja köyhiä vanhempia, että kehtaavat olla köyhiä. Ei sinun ole pakko antaa kenellekään mitään, mutta kyllä esim amerikassa annetaan hyväntekeväisyyteen ihan reiluja summia.
Tutustupa siihen Amerikkaan tarkemmin. Siellä ei veroilla elätetä toisten työllä isoa osaa kanssa. Kukin antaa hyväntekeväisyyteen, minkä antaa, jos antaa. Ja valitsee itse minne. Täällä työssä käyvät lahjoittavat palkoistaan veroina pakotetusti jo.
Näissä ketjuissa opetetaan ja holhotaan niin kovasti köyhiä. Itse en arvosta näitä kyttääjiä ja lyötyjen lyöjiä, vaan niitä ihmisiä joilta kerran vuodessa löytyy ripaus auttamishalua.
Mutta miksi Joulupukki vihaa köyhiä lapsia?