Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Kato pisti tyyppi vakkarivasemmistoläpän: turvallisuus. Antakaa gultaa ja timangia, tai kohta paukkuu. Toi on yhtä kulunut ja väsynyt läppä, kuin että mä alkaisin puhua puhdistuksista.... Siihenhän meillä on varaa ja aseita.
Läppä se on erityisesti siksi, että tämä jengi nyt ei jaksa käydä töissä, saati herätä seitsemältä - eikä varsinkaan saisi organisoitua mitään eikä varsinkaan rähistä. Siinä nimittäin tulee hiki ja syke nousee.
Ja onhan se vähän persoonallisuushäiriön piirre sinällään, jos joku kokee olevansa oikeutettu käyttäytymään esim. väkivaltaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ehkä se ei ole ihan noin yksinkertaista, mutta periaatteessa miksi hitossa ei voisi ostaa jotain kallista joulupuukeräykseeen? Mä sijoitan tuttuihin vähävaraisiin lapsiin, mutta eiköhän ne joulupuun perheetkin ole jotenkin selvitetty, etteivät lahjat mene huumeiden rahoittamiseen ainakaan kaikkien osalta. Jos joku meneekin, niin eihän sekään lapsen vika ole.
Jos osallistuu hyväntekeväisyyteen, täytyy olla sen verran realiteetit kohdallaan, että ymmärtää, että väärinkäytöksiäkin voi joskus olla. Suurin osa kuitenkin menee oikeaan tarkoitukseen.
Eikö se olisi parempi ilahduttaa silläkin tonnilla useampaa lasta ja jakaa summa?
Perheeni ei ole köyhä, mutta ei meillä siltikään mitään tonnin luureja tai reppuja ostella.
Mun mielestä menee yli, jossei lapsi saa toivoa edes villasukkia! Perusteena jollakin oli, että äidin t. jonkun muun läheisen pitää heiluttaa puikkoja ja neuloa ne sukat lapselleen. Lankoja saa kuulemma jostain ilman, en tiedä mistä. Kenelläkään ei tietty voi olla käsiongelmaa tms.
Tiedän monen ajattelevan ettei se lapsi niitä tavaroita saa, vaan vanhempi myy ne uusina ja menee teettämään tatskan tms. Sekin voi olla todellisuutta.
Mutta toivon mahdollisimman monen lapsen saavan jotain kivaa jouluna. Jonkun on arvostettava sitä lasta, jossei vanhempi tee niin, se on hyvä asia.
Tonnin laukku toiveena; emme tiedä sitäkään, tarkoittiko se lapsi jotain piraattituotetta, jonka saa muutamalla kympillä. Kalliit lahjat sopivat jonkin työporukan ostettavaksi, kun jokainen laittaa 10-30€ keräykseen.
Onko oikeastaan kyse köyhistä, koska uskon reaktion olevan vastaava jos tuntemattomilta toivotaan useinde saojen eurojen lahjoja. Harvempi meistä kuluttaa tuollaisia summia edes rakkaisiinsa, joten aika iso kynnys lhjoittaa tuntemattomille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Ei se tonnin puhelin kuule korvaa sitä todellista välittämistä mitä on kun on joku jolle puhua ja joka kuuntelee ja ymmärtää, kertoo että välittää, on läsnä, kannustaa ja on sun puolella. Vaikka lapsi saisi kaksikin tonnin kännykkää niin se on vaan tavaraa ja tavara ei suojaa yksinäisyydeltä eikä mielenterveysongelmilta. Toisen ihmisen osoittamaa lämmintä välittämistä ei korvaa mikään romu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Anna miehelle kala ja hän on kylläinen päivän. Opeta mies kalastamaan ja hän on kylläinen aina.
Anna köyhälle lapselle ökypuhelin ja hän on tyytyväinen päivän ja oppii, että ökypuhelimien eteen ei itse tarvitse tehdä mitään, vaan joku kuitenkin antaa sellaisen kun oikein vinkuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä menee yli, jossei lapsi saa toivoa edes villasukkia! Perusteena jollakin oli, että äidin t. jonkun muun läheisen pitää heiluttaa puikkoja ja neuloa ne sukat lapselleen. Lankoja saa kuulemma jostain ilman, en tiedä mistä. Kenelläkään ei tietty voi olla käsiongelmaa tms.
Tiedän monen ajattelevan ettei se lapsi niitä tavaroita saa, vaan vanhempi myy ne uusina ja menee teettämään tatskan tms. Sekin voi olla todellisuutta.
Mutta toivon mahdollisimman monen lapsen saavan jotain kivaa jouluna. Jonkun on arvostettava sitä lasta, jossei vanhempi tee niin, se on hyvä asia.
Tonnin laukku toiveena; emme tiedä sitäkään, tarkoittiko se lapsi jotain piraattituotetta, jonka saa muutamalla kympillä. Kalliit lahjat sopivat jonkin työporukan ostettavaksi, kun jokainen laittaa 10-30€ keräykseen.
Nämä tonnin laukut ym ovat mun mielestä naurettavaa kerskakuluttamista. En ostaisi omille pennuillekaan tämmöisiä laukkuja vaikka varaa olisi. Eipä silti että edes välittävät tuommoisista ja ihan hyviä lapsia ovat, ja tyytyväisiä elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Sori vaan, mutta sä opetat tuolla sen kummilapsesi vain vip-lainapolulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse köyhästä lama-ajan konkurssi+eroperheestä ja nykyään hyvätuloinen. Meillä lapsi kinusi Kånkenia, kun kavereillakin on, vaikka oli uusi, hänen itse valitsema markettireppu jo hankittuna. Ja mä pidin sitä Kånkenia kalliina, mutta ei se sitten kai ollutkaan.
No, lapsi sai lopulta sen Kånkeninsa tekemällä kotitöitä, auttamalla isovanhempaa ja keräämällä puuklapeja, josta annettiin rahaa reppukassaan.
En ole ikinä kenelläkään lapsella nähnyt tonnin puhelinta tai reppua, enkä ikimaailmassa sellaista edes omalle lapselle ostaisi vaikka rahaa onkin. Omasta taustasta johtuen haluan lasteni oppivan rahan arvon ja ennen kaikkea käyttämään sitä rahaa.
Totta kai lapsella, sillä köyhälläkin, saa ja pitää olla haaveita. Jotenkin nuo toiveet tuntui vaan jonkun aikuisen asettamilta, ehkä myyntimielessä. Jos oma perhe olisi samassa tilanteessa, en ikinä kehtaisi antaa lapsen pyytää edes mitään noin kallista vieraalta ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Toivottavasti tämä on provo. On tyhmyyttä ylipäätään ostaa "tonnin luuria" lapselle vaikka siihen olisi varaakin. Todella harva näin siksi tekee ja tuntuu kummalliselta, että joku edes tällaista haluaisi mahdollistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haaveilu on ihan ilmaista. Mutta todellisuudessa niiden reikäisten vaatteiden ja kalleimman merkkivaatteen väliin jää aika paljon. Ehjiä vaatteita saa halvalla ja jos pitää merkkiä olla, voi ostaa käytettynä. Näin meilläkin tehdään. Lapsi toivoi kalliita langattomia nappikuulokkeita. No ei saanut. Vastaavat parin kympin sai. Ihan tyytyväisenä on niitä käyttänyt. Tuttavaperheissä lukiolaiset käy TÖISSÄ, jos haluavat merkkilaukkuja, vanhemmat eivät niitä kustanna. Ottaa päähän tämä ryhmä, jolle kaiken kalliinkin pitäisi vain tulla tupsahtaa jostain.
Jos joulupuu-keräykseen tuotaisi tonnin tavaroita, niin äkkiä ne katoaisi keräystä koordinoivien lapsille ja omaan käyttöön, myytäväksi.
Tilaisuus kun tekee enemmistöstä varkaan, vaikka kuin olisi elämänhallinta kunnossa ja talo maksettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos köyhä pyytää avustuksena sellaisia TAVAROITA, joita tavan tallaajalla ei ole varaa hänelle ostaa niin jotain on vinksallaan.
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisiä vaatteita ei kenenkään tarvitse nykypäivänä pitää. Kirpputoritkin pursuavat ehjiä merkkivaatteita. Pienellä viitseliäisyydellä saa köyhällekin lapselle aivan ok vermeet ja harrastuksen. Jos pitää kantaa koulutarvikkeita Lidlin pussissa, on perheen arvoissa jokin pielessä, todennäköisesti vanhempien tarpeet menevät lapsen koulunkäynnin edelle.
Tonnin puhelinta taas ei ole edes minulla, vaikka olen rikas keski-ikäinen. Puhelimen arvo on nolla, jos se tippuu tai katoaa, ja muutamassa vuodessa muutenkin.
Eriarvoistuminen taas on huolestuttava juttu. Mutta eriarvoistumista ei vältetä sillä että joka lapselle hankitaan merkkivaatteet. Ei, se vaatii koulutuksen ja sivistyksen kunnioitusta läpi koko yhteiskunnan: eduskunnassa, kouluissa ja ennen kaikkea kodeissa. Jokainen eriarvoistumisesta huolissaan oleva hankkikoon joululahjaksi ainakin yhden kirjan ainakin yhdelle lapselle tai nuorelle.
T. Täti tiukka.
Kirpputoreilla on aivan liikaa melkein loppuun kulutettuja lumppuja. Toinen on sitten onko siellä koskaan mitään sopivaa oikean kokoisena. Ja kenkiä ei pidä koskaan ostaa käytettynä jollei halua jalka/kynsisienen riskiä. Kengät on kuin alusvaatteet eli käytetyt roskiin.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän noi toiveet naurattaa. Kateltiin kaverin kanssa kauppakeskuksessa sitä kuusta missä oli köyhienperheiden lasten joululahjatoiveita. Viime vuonna oli sentään suloisia toiveita 2-15 vuotiailta kuten pehmolelu tai koristetyyny tai muuta n. 10e arvoista. Tänä vuonna kun niitä katteli niin siellä suurinosa oli 14-18 vuotiaiden joululahja pyyntöjä missä pyydettiin esim. Autokoulua varten rahaa tai lahjakorttia playstation tai urheilukauppaan.
Olin lukiossa ainoa ,joka ei ajanut ajokorttia.
Tämä 80-luvulla.
Luokkakaverit pitivät sitä ITSESTÄÄNSELVYYTENÄ:
no mut mä olinkin semmoisesta huonosta köyhästä wt-perheestä..vaikka halusin opiskella, olin fiksu ja nätti.
Käy kyllä sääliksi niitä lapsia, eivät he välttämättä ymmärrä tavaroiden arvoa... meidän 4 vuotias on toivonut joululahjaksi oikeaa autoa ja koiraa. Varmasti kertoo nuo jos joku kysyisi mitä hän haluaa. Ja ei, ei tule saamaan kumpaakaan.
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän noi toiveet naurattaa. Kateltiin kaverin kanssa kauppakeskuksessa sitä kuusta missä oli köyhienperheiden lasten joululahjatoiveita. Viime vuonna oli sentään suloisia toiveita 2-15 vuotiailta kuten pehmolelu tai koristetyyny tai muuta n. 10e arvoista. Tänä vuonna kun niitä katteli niin siellä suurinosa oli 14-18 vuotiaiden joululahja pyyntöjä missä pyydettiin esim. Autokoulua varten rahaa tai lahjakorttia playstation tai urheilukauppaan.
Sinä siis 16 vuotiaana toivoit lahjaksi pehmolelua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Sori vaan, mutta sä opetat tuolla sen kummilapsesi vain vip-lainapolulle.
Jää nähtäväksi, mutta tuskin se minusta on kiinni. En itse lainaa rahaa kenellekään, vaan annan lahjoituksen, jos siltä tuntuu. Osaan myös sanoa ei. Perheen rahankäyttötapoihin vaikuttaa monet asiat kasvatuksen lisäksi, kuten vaikka se, jos lapsi on perinyt geenit isänsä vai äitinsä puolelta.
Eihän tässä kukaan ole lasten toiveita lyttäämässä!
Toivoa saa. Haaveilla saa.
Jos kukaan ei osta oikku haaveilijalle Guccin reppua, niin kyllä hän sen varmasti kestää. Tai sitten suree ja pettyy. Sellaista se elämä on.
Missä on hippejä ja hamppua, siellä tarvitaan Nokian kumipamppua