Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Mä en ymmärrä, mikä tämä nykyajattelu on että kaikkien pitää saada kaikkea. Ei pidä. En nyt tarkoita, että lasten pitää kohtuuttomasti kärsiä, mutta pitää myös osata hyväksyä realiteetit. Jos ei vanhemmilla ole varaa iphoneen niin vanhemmilla ei ole varaa iphoneen. Ei sitä tarvitse kenenkään muunkaan hankkia siksi, että "kun muillakin on". En ymmärrä tätä yhteiskuntaa riivaavaa tasapäistämisen meininkiä. En kyllä myöskään ymmärrä ihmisten arvottamista varallisuuden perusteella. Kaikki ihmiset ovat samanlaisia ja heitä pitää kohdella ja kunnioittaa täsmälleen samalla tavalla, mutta ei se tarkoita sitä, että kaikilla pitää olla just saman verran kaikkea - emme elä kolhoosissa emmekä käsittääkseni myöskään kommunistisessa valtiossa.
Koko ajan kinutaan lisää rahaa joko sosiaaliturvaan tai perusduuneihin, mitä melkein kuka tahansa osaa tehdä. Elää varojensa mukaisesti tai sitten keksii tapoja ansaita lisää. Se tapa ei ole sosiaaliturvan lisääminen tai liittojen suhmuroinnin seurauksena saadut palkankorotukset. Valitettavaahan se, mutta jos on santtu sairaanhoitaja ja riitta roskakuski, ei ole realistista haluta thaikkuihin kerran vuodessa ja parin tonnin telkkaria kun saman kylän pankinjohtajakin käy ja sillä on. Väää munkin pitää saada. Ei pidä. Tee asialle jotain tai tyydy osaasi.
Minäkin haluan maailmanympärimatkalle, Teslan ja huvilan saaristossa, mutta toistaiseksi en tienaa ihan tarpeeksi nämä unelmat toteuttaakseni. Siksi teen töitä ja kehitän itseäni ja osaamistani, että jonain päivänä voisin nämä saavuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sairas toi äitihullun maailmankuva, että joku luuri tai reppu tekisi nuorelle hyvän itsetunnon tai alun elämälle. Ei se mene noin, eikä turha krääsä paranna kenenkään elämää.
Sitten vaan tarvitsee lisää krääsää ja yhä kallimpaa, ja olo on yhtä tyhjä edelleen.
Meidän paikkakunnalla järjestettiin tällainen keräys lapsille ja siihen haastettiin yrittäjiä mukaan. Moni osallistui. Joulun jälkeen alkoi tihkua kommentteja siitä, että esimerkiksi teini-ikäiselle tytölle tarkoitetun kampaamolahjakortin tulikin käyttämään äiti ja pienelle lapselle lahjoitettu lahjakortti kauppaan kului toisen äidin kosmetiikkaostoksiin. Kampaajalla käynyt äiti ei kertonut etukäteen lahjakortista mitään, vaan asia selvisi vasta kassalla. Näitä lahjoja olivat lapset itse (mukamas) toivoneet.
En osallistu enää ikinä mihinkään tällaisiin keräyksiin tuon seurauksena. Vanhempina voi olla sellaisia ihmisiä, joiden ei ikinä olisi pitänyt lapsia saada. Vähän vaarallista on myös opettaa jälkikasvulleen valehtelua, huijaamista ja sitä, että minkään eteen ei itse tarvitse tehdä mitään. Yhteiskunta maksaa asunnon, huonekalut, viinat, tupakat, vaatteet ja ruoat ja sinisilmäiset ihmiset vielä joululahjatkin.
Ja jos joskus ei maksa jotain tai rahan eteen pitää täytellä lomakkeita, niin haukutaan koko maa ja huudetaan somessa, että ei tämä Suomi mikään hyvinvointiyhteiskunta ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Pskat.. Jos kaiken saa toisilta tekemättä mitään niin mitä siinä oppii, sen että sohvalla makaavalla on OIKEUS vaatia muita maksamaan mielihalunsa ja elämänsä.. Itse tulen todella köyhästä perheestä, äitini oli 5 lapsen yh ja teki 2 työtä, me lapset kannoimme oman kortemme kekoon joka vuosi oli joulu kun äiti säästi ja me lapset emme kinunneet sitä tätä tuota vaan tajusimme kun äiti sanoi että joulua varten pitää säästää ruokiin ym. Että katsotaan mitä se pukki tuo, saatiin jokainen n. 100mk päälahja ja onnellisia oltiin.. Meistä jokaisesta on tullut ahkera työntekijä.. Kyllä se on se kasvatus ja malli vanhemmilta joka kantaa ei se mitä muiden pitää ilmaiseksi antaa ettei katkeroidu.. Mutta tietäähän nämä sohvalla makaajat jotka vaan valittaa miten mistään ei mitään saa vaikka mitään ei itse tee, silti joka kuukausi tilille lävähtää monta tonnia, enemmän kuin minä saan tällä hetkellä palkkaa.. Ei ihan reilua ja silti tehdään lisää lapsia vaikka edellisiäkään ei pystytä elättämään, kyllä suoraan sanottuna vtuttaa.. Itse en näille anna centtiäkään, vanhusten joulukukka tervehdyksiin osallistun joka vuosi..
Jos lapsella ei ole puhelinta tai on puhelin josta kiusataan niin tonnin luurin ongelma on se että lapsi jättää toivomatta sitä kohtuuhintaista puhelinta, jonka voisi saadakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://www.gucci.com/us/en/ca/women/handbags/backpacks-for-women-c-wom…
Sieltä vaan tilaamaan! Tuovat kotiovelle parissa päivässä. H**to itellekkään raaski noin kalliita...
En antaisi mitään tonnin kampetta perheeseen jossa asioista ei pidetä huolta. Siis vanhempien järki ei riitä hoitamaan lapselle välttämättömyyksiä tai sen luonteisia tarvikkeita.
Perhe möisi sen, se pöllittäisiin, rikottaisiin, hukattaisiin. Jossain käsissä ei mikään arvokas pysy ja se että sen saa ilmaiseksi lisää riskiä moninkertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Ota huomioon, että merkkivaatteilla ja muilla kamoilla on myös jälleenmyyntiarvoa.
Nii just, pitää muistaa, että kaikki köyhät ovat narkkareita.
Tietenkään kaikki köyhät eivät ole narkkareita. Vain pieni osa heistä on.
Mutta se pitää muistaa, että melkein kaikki narkkarit ovat köyhiä. Ja he, jos ketkä, osaavat haistaa hyvän idean vedättää rahaa hyväuskoisilta.
Guccin reppu vähätuloisen perheen 11-vuotiaalle lapselle johonkin Kotkan Karhuvuoreen? Haloo? Kuinka suuri riski on sille, että a) lapsi ei näekään kyseistä reppua tai b) saa käyttää sitä kerran viikossa helmikuun loppuun asti?
Aidosti tarvitsevat vähätuloiset eivät ole tyhmiä tai ahneita. Suurin osa joulupuu-keräyksen toiveista on melko edullisia tai kohtuuhintaisia, tyyliin tavallista käyttövaatetta tai PS-peli.
Sen sijaan kyllä joukosta varmasti nousevat esiin nämä kalliiden toiveiden tehtailijat, joiden tavoitteena tuskin on se, että uusin älypuhelin tai Guccin reppu kestää lapsella seuraavat 5 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kyllähän noi toiveet naurattaa. Kateltiin kaverin kanssa kauppakeskuksessa sitä kuusta missä oli köyhienperheiden lasten joululahjatoiveita. Viime vuonna oli sentään suloisia toiveita 2-15 vuotiailta kuten pehmolelu tai koristetyyny tai muuta n. 10e arvoista. Tänä vuonna kun niitä katteli niin siellä suurinosa oli 14-18 vuotiaiden joululahja pyyntöjä missä pyydettiin esim. Autokoulua varten rahaa tai lahjakorttia playstation tai urheilukauppaan.
Sinä siis 16 vuotiaana toivoit lahjaksi pehmolelua?
Mä toivoin lukiolaisena kirjoja, piirustusvälineitä, meikkejä ja vaatteita (ei merkkiä, vaan esim sen ja sen värinen luomiväri ja huppari).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.gucci.com/us/en/ca/women/handbags/backpacks-for-women-c-wom…
Sieltä vaan tilaamaan! Tuovat kotiovelle parissa päivässä. H**to itellekkään raaski noin kalliita...
Ei tuollaisia tuotteita voi netistä ostaa! Kuka tahansa voi väsätä moisen sivuston kymmenessä minuutissa ja ottaa hölmöiltä rahat pois. Tytär aikoinaan tuli pyytämään luottokortin numeroa ostaakseen yhden merkkituotteen netistä. Sivut näyttivät ihan aidoilta, mutta eivät sitä olleet koska koko merkillä ei edes ole nettikauppaa. Ei varmaan kiinnostaisi ostaa kiinalaista feikkilaukkua 800 eurolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa pyytää uutta puhelinta ja uusia vaatteita, mutta onhan tuo nyt pöyristyttävää että ilmaiseksi kinutaan merkkikamoja.
Ja kyse oli jo 11-vuotiaasta.
Luuletko, että nämä rikkaiden lapset ovat ne merkkikamansa itse omalla työllä tienanneet? He ovat sattuneet syntymään oikeaan perheeseen ja siksi heidän ei tarvitse ripustella mitään, köyhille tarkoitettuun kuuseen. Mutta ihan samoja toiveita heilläkin on. Iphonea ja Guccia. Heillä on vaan vanhemmat jotka voivat ne itse ostaa, eikä tarvitse odotella joulunihmettä.
Monet rikkaat ovat pihejä. Formulatähti antoi 2€ viikkorahaa. Herlinit inhosivat leveilyä ja pysäyttivät loistoauton muiden näkymättömiin. Eikä kannata opettaa köyhää kerjäämään ilman työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse asiassa jonkun tonnin repun tai kalleimman mahdollisen älypuhelimen ostaminen köyhään perheeseen on vastuutonta. Ennemmin tai myöhemmin joko lapselle/teinille tai vanhemmille tuo kallis lahja lakkaa olemasta käyttöesine ja muuttuu 1000€:n setelin kuvaksi.
Tästä ei enää ole pitkä matka siihen, että lapsi suostutellaan, uhkaillaan tai huijataan luovuttamaan saamansa lahja myytäväksi...ja jokainen voi ajatella, miltä lapsesta tämän jälkeen tuntuu. Toinen, ilmeinen vaihtoehto on, että tavara yksinkertaisesti pöllitään kuin - no, namu lapselta.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.
Onko joku kelju mennyt väittämään sinulle, että olisi pakko? Mutta mitä sitten, vaikka köyhä lapsi jotain hienoa toivoisikin - sinunhan ei ole pakko sitä hänelle antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkään ei ole lapsen vika, jos vanhempi on työtön, sairastunut tai yksinhuoltaja, mutta ihan totta: ihan hyvin toimeentulevatkaan vanhemmat eivät välttämättä voi ostaa tonnin puhelimia yhdellä kerralla vaikkapa kolmelle lapselleen. Ihan tavallisilla perheillä, joissa molemmat vanhemmat käyvät töissä, voi olla tiukkaa jouluna. Ruokiin, vaatteisiin ja lahjoihin menee paljon rahaa. Se saattaa vaatia säästötoimenpiteitä pitkin vuotta, jos kaikille halutaan ostaa jotain arvokkaampaa.
Sitten tulee joku köyhempi perhe ja olettaa, että ”joku muu” saa ostaa heidän lapsilleen ne tonnin puhelimet ja merkkivaatteet ja jos näin ei tapahdu, se on jotenkin epäreilua. Jos perheessä on muutamakin lapsi, niin he saattavat saada Kelalta aika tuntuvankin summan asumiseen joka kuukausi. He voivat siis asua vaikka yli 1000 euroa kuukaudessa maksavassa vuokra-asunnossa. Samoin esimerkiksi kaupungin asunnoissa voi vain ilmoittaa, että jääkaappi meni rikki ja joku kiikuttaa paikalle uuden. Yksinhuoltajat saavat lapsilisiin korotuksen ja sosiaalitoimistosta voi saada rahaa huonekaluihin ja lasten harrastuksiin.
Työssäkäyvien lasten vanhemmat maksavat kaikki nuo asiat itse. Rikkoontuneen pesukoneen, asumiskustannukset, harrastukset ja huonekalut. Onko se sitten epäreilua jotain muuta kohtaan, jos säästämisen jälkeen he ostavat myös sen tonnin puhelimen?
Toivoa saa vaikka kuun taivaalta. Eri asia on toteutuuko toiveet. Me ollaan hyvin toimeentuleva perhe, mutta toiveeksi kyllä jää meidänkin lapsilla uudet tonnin puhelimet ja merkkivaatteet. Rahaa on, mutta halutaan opettaa lapsille haluamisen ja tarvitsemisen ero. Jos jotain oikein kovasti haluaa, mietitään asiaa monelta kantilta. Keskustellaan, vertaillaan muihin vastaaviin tuotteisiin, voidaan sopia että mietitään ja katsotaan muuttuuko mieli muutamassa viikossa/ kuukaudessa. Joskus jotain hienoa ja kallista voi tietysti saada, mutta ei heräte ostoksina vaan kunnolla harkiten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Aivan väärä päätelmä.
Lasta pitää kannustaa tekemään töitä ja säästämään saavuttaakseen tavoitteensa.
Tällä tavoin hän oppii ymmärtämään, että omalla tavoitteellisuudella, työllä ja vaivalla hän pystyy saavuttamaan tavoitteensa.
Tällöin hän myös arvostaa ja kunnioittaa saavuttamaansa asiaa, koska tietää, mikä vaiva sen hankkimisen eteen on nähtävä.
Saattaapa jopa arvioida uudelleen, onko se uusi kallis puhelin aivan välttämätön, vai voisiko hankkia jonkun edullisemman ja tehdä jotain muuta säästyneellä rahalla.
Lapsi, joka saa sen tonnin puhelimen pelkästään pyytämällä oppii siihen, että hän on ansainnut kaiken ilman omaa vaivannäköä.
Tuskin osaa edes arvostaa saamaansa, harmittelee vaan kun ei pyytänyt jotain vielä arvokkaampaa ja vaatimukset jatkossa vaan kasvaa ja suuttumus lisääntyy, jos ei haluttua suostuta antamaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihan sairas toi äitihullun maailmankuva, että joku luuri tai reppu tekisi nuorelle hyvän itsetunnon tai alun elämälle. Ei se mene noin, eikä turha krääsä paranna kenenkään elämää.
Sitten vaan tarvitsee lisää krääsää ja yhä kallimpaa, ja olo on yhtä tyhjä edelleen.
Näin on. On eri asia antaa lahjaksi jokin standard-laatuinen, kestävä perustuote kuin kaikkein kalleinta, mitä kaupasta saa.
Seurauksia voi kuvitella. Jos saa usein lahjaksi kaikkein kalleinta - olkoon saaja köyhä tai rikas - ihminen alkaa kuvittelemaan, että tämä on ainoa mahdollisuus ja ainoa taso, johon voi tottua.
Sen jälkeen, kun se kallein älypuhelin on lakannut toimimasta, Guccin vaatteet ja reput ovat kuluneet puhki tai käyneet pieniksi, täytyykin saada korvaavat tuotteet.
Kysymykseksi nousee, mistä sellaiset saa? No kaupasta tietysti. Mutta mistä rahat? Säästämällä ja työtä tekemällä vai pikavipeillä?
Vierailija kirjoitti:
No ap osta sille lapselle se iphone tai guccin reppu? Kuka estää?
Ap vaikuttaa itse olevan kerjäämässä näitä kalliita tavaroita lastensa nimissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oli köyhän tai keskituloisen tai jopa hyvätuloisenkin (superrikkaat jääkööt käsittelemättä) perheen lapsi, niin tonnin lahjatoive on aika kova. Ei meillä ole ikinä edes harkittu lapselle mitään tonnin arvoista lahjaa, vaikka minullakin bruttopalkka on 4500, miehellä enemmän. Eikä lapsi ole sellaisia edes pyydellyt.
Haaveilla aina saa mutta järki on pidettävä päässä ja kohtuus mielessä.
No, kyllä lapsille niitä kalliita lahjoja nyt ostetaan. Turhaan jeesustelet, että meidän lapsi toivoi joululahjaksi vain raamattua. Miksi kodeissa on pelikonsoleita ja uusia puhelimia? Mopoautoja? Näitä näkee paljon, ainakin puhelimia.
Vastaan tähän, koska meidän lapset ovat itse asiassa saamassa pelikonsolin lahjaksi. Tämä on nyt kolmas joulu, kun ovat sitä toivoneet, ja sanoin, että se on niin kallis, että ymmärrätte kai, ettei muita toiveita sitten voida toteuttaa. Halusivat sen silti. Jokainen saa lisäksi yhden pelin. Yritin ensin löytää käytettynä, mutta ei lykästänyt. Konsolin ja pelien arvoksi tulee n. 150 e / lapsi. Lisäksi jokainen on kuitenkin saamassa lisäksi divarista ostetut toivekirjat ja karkkia, kyniä yms. koulutarvikkeita, vaatteita, jotka pitäisi pian muutenkin hankkia ja lisäksi lahjakortit nettikirppikselle. Puhelimia ei tarvita, ne hankittiin kaksi vuotta sitten eikä niitä pidä koko ajan vaihtaa. Maksoivat noin satasen kappale. Mopoautoja eivät ole koskaan saamassa, heillä on jo bussikortit ja pyörät. Talous ei ole tiukilla, mutta emme halua hankkia uutta tarpeettomasti tai syytää rahaa pelkkiin merkkeihin, jos sillä ei saa mitään lisäarvoa (kuten eettisempi tai ekologisempi valmistustapa).
Luuletko, että nämä rikkaiden lapset ovat ne merkkikamansa itse omalla työllä tienanneet? He ovat sattuneet syntymään oikeaan perheeseen ja siksi heidän ei tarvitse ripustella mitään, köyhille tarkoitettuun kuuseen. Mutta ihan samoja toiveita heilläkin on. Iphonea ja Guccia. Heillä on vaan vanhemmat jotka voivat ne itse ostaa, eikä tarvitse odotella joulunihmettä.