Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen

Köyhät saisivat painua hlvttiin Suomesta. Emme tarvitse täällä yhteiskunnan hyväksikäyttäjiä ja kansalaisten veroastetta nostavaa kansanosaa.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti tällä palstalla on tosiaan enimmäkseen köyhiä, jotka kovasti ymmärtävät lasten kalliita toiveita, ja ovat sitä mieltä, että jossain on rikkaita, joiden pitäisi hankkia köyhille lapsille iphonet, ponit, merkkilaukut ja etelänmatkat.

Meidän perhe on taas myös näitä yli keskituloisia. Emme siis kuulu ylimpään tulo- tai varallisuusluokkaan, mutta asumme väljästi, syömme mitä mieli tekee ja käymme silloin tällöin matkoilla tai kylpylöissä. Vanhemmat tekevät töitä, lapset käyvät koulua, vanhin käy jo opiskelunsa ohessa töissä. Lapsemme eivät ole koskaan saaneet kalliita puhelimia (eivätkä juuri muitakaan kovin kalliita lahjoja: ehkä kalleimpia lahjoja ovat olleet tieto tulevasta, ostetusta matkasta koko perheelle - ja sinä jouluna ei ostettukaan mitään tavaralahjoja kenellekään). 

Ehkä köyhimpien lasten älyttömät toiveet liittyvät siihen, ettei heidän kodeissaan ole kykyä opettaa lapsille rahankäyttöä, suhteellisuudentajua ja kykyä punnita todellisia tarpeitaan. Jos perheessä ei ole yhtään aikuista, joka voisi opettaa kohtuullisuuteen, joka ajattelee jonkun merkkilaukun tuovan onnen, niin eihän se lapsi sitä voi itse oppia.

Niin se köyhyys periytyy, maassa jossa kyllä olisi edellytyksiä kasvaa miksi tahansa.

Olet siis unohtanut millaista oli olla lapsi?

Me ainakin olimme suhteellisuudentajuisia enimmäkseen, aina ensin vaatteet ja muu tarpeellinen, sitten huvi.

Minä en lyttää köyhien lasten toiveita. Sen sijaan ihmettelen miten 11-vuotias lapsi on kasvatettu, ja minkälaisessa maailmassa hän elää, jos hän ymmärtää toivoa joululahjaksi "Guccin pikkureppua", jos juuri Gucci -merkkinen pikkureppu on se mikä häneltä puuttuu. Vielä kummallisemmalta se tuntuu kun katselee omaa 11-vuotiastaan. Se ei kyllä tiedä ainoatakaan laukkumerkkiä, eikä vaatemerkitkään ole oikein ajankohtaisia vielä.

Nythän jo selvisi mitä niistä paketeista löytyy. Likaisia kalsareita ja toisten vanhoja vaatteita, tai muuten sopimattomia. 😊

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa." - Ap

Niin.. Gucci repun ja Lidlin muovikassin välillä ei tosiaan ole mitään.

Kuvaa hyvin joidenkin ihmisten suhteellisuudentajua ja arvomaailmaa.

Ap on aivan selvästi yksi näitä, joka häikäilemättä kerjää ja vaatii kaiken ilmaiseksi itselleen.

Muistan koulusta pojan joka käytti muovikassi ja ei käynyt parturissa. Tappoi itsensä aikuisena.

Ja kaikilla muilla teillä oli Guccin reput?

Ei ollut, mutta oli reput. Tää oli vastaus siihen, että kaikilla ei tosiaan ole kuin muovikassi.

Saavatko lapset itse kirjata toiveet? Missä on aikuisten järki tässä pöyristelyssä? Kyllä sitä muissakin perheissä joulupukin kirjeeseen päätyy vaikka mitä sellaista, mihin ei ole rahaa. Ainakin meidän perheessä on katsottu jotain tubettajia ja toivottu samanlaista lippistä (oli ihan törkeän kallis). Toivoa saa, mutta tässä taloudessa ei kukaan saa satasen lippistä, vaikka siihen periaatteessa olisi varaakin.

lapsukaiset haluu kuuluu porukkaan että yrittäkää ees ymmärtää. sanoo täällä 17 v nuori joka käyttää kirppis ja h&m vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saa sitä toivoa mutta kukaan ei osta vieraalle lapselle tonnin lahjaa.

Poikien pelikoneet maksoi 1700 euroa.

Toinen maksoi omansa ja toisen koneen maksoin osamaksulla.

Kuopus käyttää honoria ja oliko se jotain 400 kun se ostettiin, onneksi ei tykkää i phonesta.

Itse tykkään i phonesta ja mun puhelin kiertää aina esikoisen kautta.

Moni lapsi ei saa tonnin puhelinta vaikka vanhemmat on keskituloisia.

Lisäksi liian arvokas kännyt lapselle tai nuorelle.

Jääkö tuo laukkua toivonut nyt sitten ilman kun toive noin kallis.

400e puhelimesta on kyllä tolkuttoman paljon. Mulla on superhyvä Samsung ja maksoi 149e tarjouksessa. Mitä ihmettä noissa useamman satasen puhelimissa on niin erikoista verrattuna halvempiin? Tässä Samsungissa on ainakin ihan loistava kamera ja kaikki toimii hienosti. 

Riippuu siitä mihin sitä käyttää. Ei riittäisi mulle, tarvitsen tallennustilaa, nopeutta, puhtaan androidin, office365, pelit, suoratoistot, kirjasovellukset... Käytettävyys, näppäimistön koko, näytön koko, kirkkaus, resoluutio, äänenlaatu, kameran ominaisuudet... Ja nämä hoituu kyllä semmoisella ~400 € puhelimella. Toki jos vaan soittaa ja viestittelee niin on ihan yks hailee millainen se luuri on.

Käyttötarkoituksen mukaan, ihan niinkuin kaikki muukin elektroniikka.

 

Tää on nyt vähän ohis, mutta tuli mieleeni tuosta gucci-repusta. On jotenkin pöhlön näköistä jos olalla roikkuu joku vähän fiinimpi merkki (sanotaan nyt 500+ € veska) ja muut vermeet on halpoja tai kulahtaneita hooämmän retkuja, kengät lintassa ja kuluneet.

Jos lähtee pradailemaan niin pitää sitten olla muukin lookki tikissä.

Olen isossa toimistorakennuksessa töissä, kollegan vaatteet ja kengät on sellaista max 100 € hintaluokkaa - mutta ne on aina ehjiä, nukattomia, rypyttömiä ja siistejä. Ja sitten on näitä halpojen rytkyjen homssuja, mutta vittoni pitää olla. Kumpikohan näyttää tyylikkäämmältä?

(Itse olen koodari, joten pukeudun töihin farkkuihin, tennareihin ja bändipaitoihin. On mulla korkkareita ja mekkojakin, mutta en vaan jaksa aamuisin panostaa :D )

Voi luoja! Varakkaidenkaan lapset eivät saa toivoa noita saati että saisi tuollaisia toiveita!

Kyllä normaaliälyinen vanhempi sanoo lapselleen, että tuollainen toive on liian suuri ja kallis joululahjatoiveeksi.

En ikinä ostaisi lapselle tuollaista lahjaa vaikka varaa onkin, enkä todellakaan koe lyttääväni lasteni unelmia ilmoittaessani, että jokin toive on liian suuri. Sitä kutsutaan kasvatukseksi.

Kuten täällä monesti sanottu, niin näissä keräyksissä pitäisi kyllä olla, että voi esittää max 50-100 € toiveita. Se on järjestäjien vastuulla ja heidän moka, jos kuusi on täynnä Gucceja ja iPhoneja. Jos on sanottu, että toivokaa mitä vaan, niin tietty lapset toivoo vaikka mitä ja just niitä asioita, joita tietävät että eivät tule ikinä saamaan vanhemmilta. Noi Gucci-toiveet johtaa vain siihen, että kyseinen lapsi ei tule sitten saamaan mitään, ja ihmiset lakkaavat osallistumasta keräykseen kun toiveet ovat tavalliselle työssäkäyvälle liian kalliita. Joten siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ainoastaan haittaa, että nuo epärealistiset toiveet menevät läpi. Siksi en ihan ymmärrä, miksi täällä huudetaan että "antakaa lasten toivoa!1"

Omienkin lasten lahjalistoissa on vaikka mitä älytöntä ja kallista, mutta tietävät kyllä etteivät joka tapauksessa saa kuin osan listan lahjoista. Eikä ne siitä mene rikki. Mutta nuo hyväntekeväisyyslahjat ovat ihan eri asia! Mikä järki on laittaa sinne puuhun tyyliin "Tyttö 11v, oma hevonen", jolloin se tarkoittaa vain että kyseinen lapsi ei todennäköisesti saa keräyksestä mitään? Pointti on kuitenkin, että voi toivoa jotain oikeasti tarpeelista, mikä olisi mahdollista jopa saada.

Juttelin kesällä ala-asteen parhaan kaverini kanssa. Hänellä oli jo lapsena isoja oppimisvaikeuksia ja kävi lopulta jonkun erityisammattikoulun. Eli rahanhallintaan ei ole ehkä ihan parhaita edellytyksiä. Hän on neljän muksun kanssa kotona, mies on työtön. He ovat varsin mukava ja lämminhenkinen perhe, mutta ajatus tienaamisesta, kuluttamisesta ja rahasta on heillä ihan käsittämätön. Heistä on ensinnäkin ihan normaalia, että elävät ja ovat jo vuosien ajan eläneet erilaisilla tuilla. Kertoivat, että miehelle olisi tarjottu mm. varastolta töitä, mutta se ei nostaisi "palkkaa" kuin muutaman satasen kuussa joten ei kuulemma maksa vaivaa. Lisäksi olisi hankala kolmivuorotyö ja olisi niin hankala ajaa Helsingistä Vantaalle, missä varastot sijaitsevat. Valittelivat ylikallista asuntoja ja syyttivät Helsingin kaupungin asuntotoimistoa siitä, että heille ei ole tarjottu halvempaa ja vieläpä ISOMPAA asuntoa alueelta, minne he haluaisivat muuttaa. Ehdotin, että mites esim. Vantaa tai muut lähikunnat, mutta ei tule kysymykseenkään, vaikka kaikki lapsensa eivät ole vielä edes koulussa. Kun manasivat miehen työttömyyttä, ehdotin että jos ensi yhteishaussa hakisi vaikka opiskelemaan lähi/sairaanhoitajaksi. Luulisi, että isolle ja riuskalle miehelle riittäisi töitä hoitoalalla. Tämä ehdotus oli heistä hauska vitsi. Luulen, että kaverini mies tulee pysymään työttömänä pitkään, vaikka on vasta kolmekymppinen. 

Emme jutelleet joululahjoista, mutta kaveri ja miehensä valittivat rahasta siihen sävyyn, että voin vain ihmetellä. Kesällä heillä oli sellainen näkemys, että KAIKKI MUUT ihmiset käyttävät koko ajan rahaa valtavasti: mm. käyvät joka päivä jäätelökiskalla, ravintolassa syömässä, Linnanmäellä, risteilyllä, kylpylässä, ulkomaanmatkoilla jne. Lisäksi heillä ei ollut minkäänlaista ymmärrystä siitä, että heillä itsellään on iso merkitys siihen, millainen tulotaso heillä, terveillä 30-vuotiailla ihmisillä on käytettävissään. On ollut heidän oma valinta hankkia 4 lasta, paljolti juuri siksi, ettei ystäväni tarvinnut mennä töihin. Samoin on hänen miehensä oma valinta olla menemättä tarjottuun työpaikkaan, josta kuitenkin saisi edes vähän lisää tuloja ja ennen kaikkea pääsisi ehkä eteenpäin työurallaan. Heidän molempien oma valinta on asua ylihintaisessa vuokra-asunnossa Helsingissä ja olla harkitsematta halvempia kehyskuntia. Lisäksi miehen auto on turha lelu, etenkin ottaen huomioon ettei hänellä ole työtä eli autoa ei tarvita edes työmatkoihin. 

Totta kai säälin heidän lapsiaan ja etenkin sitä, että heidän vanhempansa tartuttavat lapsilleen passiivis-aggressiivisen uhriutumisasenteen. Mutta eivät nuo lapset siitä hyödy, että he unelmoivat uusimmasta iphonesta ja ehkä sen saamisesta Joulupuun kautta. Enemmän he hyötyisivät siitä, että vanhempansa saisivat näytettyä esimerkkiä siitä, että omaan elämään ja taloudenhallintaan voi vaikuttaa käytännön toimenpiteillä. Voisiko vaikka työkkärin tai lastensuojelun kautta järjestää jotain taloudenhallinnan ja elämäntaitojen peruskursseja? 

Mihin ihmeen ryhmään kuuluu Guccin repun kanssa???

Kyllä mun lapset ymmärtää rahan arvon ja toivoo kohtuullisia lahjoja. Ei minulla ole varaa ostaa itsellenikään tonnin puhelinta tai reppua. Vaan meillä lahjat ostetaankin itse ja oman tulotason mukaan.

Olen tähän asti luullut, että joulupuukeräyksistä halutaan esim hygieniatuotteita, uimalippuja, leffalippuja, tavallisia vaatteita, luistimia, suksia jne.

Ylihintaiset toiveet kyllä ajavat tavallisen ihmisen pois hyväntekeväisyyden piiristä. Ajaako kohtuuttomat toiveet jotenkin köyhän asemaa paremmaksi? Keräyksen järjestäjä voisi jotenkin rajata toiveita. Saattaa olla vaarassa koko auttaminen, jos toiveet ylittävät tavallisen ihmisen budjetin. Mieleen saattaa jopa hiipiä ajatus, että onko toivojat edes oineesti köyhiä..

Jos lapsi syrjäytyy eikä koe elämässään lainkaan onnentunteita (ap:n esimerkki) ilman tuntemattoman lahjoittamaa tonnin puhelinta, niin vika on kyllä jossain muualla kuin siinä tuntemattomassa henkilössä.

Köyhyys ei ole este sille, ettei lapselle voi opettaa muita arvoja tai antaa kotona rakkautta, arvostusta ja onnenhetkiä. Ei niihin rahaa tarvita. Vanhempien henkinen köyhyys on sitten tietysti asia erikseen, mutta silloinkaan lasta ei pelasta tonnin luuri.

T. Köyhän yh:n lapsi

Vierailija kirjoitti:

Tuolla viisaaat sanovat että 1000n reppu myydään HUUMEISIIN. Köyhän kannattaa suorittaa koulu ja mennä itse töihin eikä mankua työtätekevälta

Helvettiäkö se sen lapsen ongelma on, että vanhemmat ei saa töitä/käy töissä. Tervetuloa sosialistiseen yhteiskuntaan ja hyvinvointivaltioon, jossa verorahoista kerätyt tuet ovat joillekin elämän ehto, kun elämä kolhii. Jos ei sinun itsekkyytesi kestä tätä asettelua, muuta vaikka Amerikkaan tai Venäjälle. 

Ei kukaan muutenkaan osta reppua tonnilla. Köyhemmät lapset luultavasti haluavat vain ihan perus repun, helvetti vaikka Ryhmä Hau -kuvalla tai jotain. 

Kannattaa laittaa järjestäjille tästä suoraa palautetta. Jospa ensi vuonna olisi järkevämmät toiveet.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi syrjäytyy eikä koe elämässään lainkaan onnentunteita (ap:n esimerkki) ilman tuntemattoman lahjoittamaa tonnin puhelinta, niin vika on kyllä jossain muualla kuin siinä tuntemattomassa henkilössä.

Köyhyys ei ole este sille, ettei lapselle voi opettaa muita arvoja tai antaa kotona rakkautta, arvostusta ja onnenhetkiä. Ei niihin rahaa tarvita. Vanhempien henkinen köyhyys on sitten tietysti asia erikseen, mutta silloinkaan lasta ei pelasta tonnin luuri.

T. Köyhän yh:n lapsi

Tämä on erittäin totta. Kasvoin hyvätuloisessa,  akateemisesti koulutetussa perheessä. Valitettavasti äitini oli vaikeasti psyykkisesti sairas ja isäni arvaamaton ja väkivaltainen. Vanhemmat pitivät kuitenkin kulisseista kiinni, eivätkä hakeneet apua itselleen eivätkä myös vaikeasti oireilleelle pikkuveljelleni, joka on tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä. Itse selvisin tuosta lapsuuden perhehelvetistä työkykyisenä, mutta kärsin heikosta itsetunnosta ja unettomuudesta. Paljon onnellisempi ja tasapainoisempi olisin, jos olisin saanut kasvaa köyhässä mutta tunne-elämältään turvallisessa perheessä. Ja mitä tulee joululahjoihin, niitä oli lapsuudessani ihan hirveän paljon. Muistan, että pakettien avaaminen oli ihanaa, mutta se onnen tunne kesti vain maksimissaan yhden tunnin ajan. 

Vierailija kirjoitti:

Missä muussa maassa kuin Suomessa köyhiä hyysätään tässä mittakaavassa? Sähkö, vesi ja raha seinästä- sitten kun ne on tuhlattu voi kerjätä tonnin puhelinta.

No, niitä viedään joita voidaan, sanoo vanha suomalainen sananlasku

Inhottavaa, että jotku näkee köyhien auttamisen välttämättömissä asumismenoissa hyysäämisenä :/

En itse osallistu näihin keräyksiin ollenkaan. Tietyntyyppiset vanhemmat osaavat hyödyntää kaiken mahdollisen, ja lahjat päätyvät välillä sellaisille lapsille, joilla on jo kaikkea liikaa. Esim joka vuosi uusiksi kaikki, mitä ei tavallisessa keskituloisessa perheessä ole mahdollista tehdä, eikä järkeäkään (ulkovaatteet, reput, puhelimet). Mieluummin jokainen voisi pienituloisille tutuille tai puolitutuille ostaa jotakin tarpeellista elämys- tai ruokalahjaa. Sitä tavaraa kyllä saa, keräykset ja kirpparit pursuaa.