Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Köyhän(Kin) lapsen olisi parasta oppia, ettei pöytä kerjäämällä notku vaan ainostaan itse voi vaikuttaa niihin pöydän antimiin säästämällä ja ahkeroimalla.
Tämä lahjoituskulttuuri ja kaikkien "tasavertaistaminen" edesauttaa vain sitä ajattelua, että sen kuuluisan jonkun muun kuuluu tarjota Heikki-heinäsirkalle kaikki sama minkä eteen Mauri-muurahaisen perhe tekee pitkää työpäivää ja elää säästeliäästi.
Varallisuus erot ovat ihan tervettä, kunhan kaikkien perustarpeet tulevat hoidettua, kuten yhä Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa kategorisesti verotuksen ansiosta tapahtuu.
Sinun mielestäsi eriarvoistuminen on siis oikein? Jotta saisit katsella itseäsi köyhempiä alaspäin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa on aivan liikaa elämäntapa- työttömiä, jotka tosiaan miettivät tukien määrää ja sitä, että ei kannata mennä töihin, kun tuet lakkaavat. Toki tällaisten perheiden lapset saavat täysin vääristyneen kuvan elämästä vanhemmiltaan.
Kyllä meillä ainakin lapset on opetettu siihen, ettei raha tai tavara tule ilmaiseksi mistään.
Aina on myös ollut niin, että osa ihmisistä on fiksumpia osa varakkaampia osa ahkerampia, kuin se toinen osa. Ei tasa-arvoista yhteiskuntaa edes voi olla tämän vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Haluaisitko maksaa tonnin luurin nyt vai miljoona euroa myöhemmin sosiaalitukien ja syrjäytymisen muodossa? Jos lasta aina nöyryytetään, eikä hän saa tuntea onnen kokemuksia, hänestä tulee katkera ja kyyninen, eikä hänellä ole voimavaroja ponnistella elämässä.
Jos hän saa sen unelmien puhelimen, hän tuntee, että hänestä välitetään ja hän haluaa tehdä töitä tämän yhteiskunnan eteen. Hän haluaa ponnistella, jotta joku toinen vähävarainen lapsi saisi kokea sen saman ilon, jonka hän koko itse vuosia sitten. Eli tonni nyt vai miljoona myöhemmin?
Ap
Isompi mahdollisuushan lapsella on syrjäytyä, jos hän oppii pienestä asti, että kalliita tavaroita saa muilta kerjäämällä. Miksi ihmeessä lapsi myöhemminkään laittaisi tikkua ristiin minkään asian takia, jos on jo pienestä asti oppinut, että rikkaammilta pummimallakin saa haluamansa? Jos kalliit tavarat on lapsen ainoa keino saada onnen kokemuksia, niin silloin on aika paljon pielessä kasvatuksessa. Se ei ole mitään nöyryyttämistä, jos lapsi joutuu kulkemaan sellaisissa vaatteissa ja tarvikkeissa, mihin oman perheen tulotaso riittää. Ehkäpä tarpeeksi köyhissä oloissa kasvanut lapsi motivoituu aikuisena kouluttautumaan ja hankkimaan hyvätuloisen ammatin, jotta voisi antaa lapsilleen paremmat puitteet elämälle kuin itse sai.
Mikään asia ei puhu sen puolesta, että kalliita ilmaisia lahjoja saaneet haluaisivat aikuisena tehdä yhtään sen enempää töitä yhteiskunnan eteen kuin sellaiset lapset, jotka eivät ilmaisia kalliita lahjoja saa. Välittämisen tunteen lapsi voi saada muillakin tavoilla kuin kalliilla lahjoilla. Sairas ajattelutapa tuollainen, että kalliit tavarat olisivat ainoa keino saada lapsi tuntemaan, että hänestä välitetään. Itse näkisin, että ylihintaiset lahjat ennemminkin edistävät kuin ehkäisevät lapsen syrjäytymistä aikuisena.
Minun lapsuudessani repun tarkoitus oli se, että siinä pystyi kantamaan kätevästi esim. koulukirjat ja muut tavarat. Nykyään repun tarkoitus näköjään on se, että sen laatumerkillä ja kalleudella elvistellään.
Nou kän duu kirjoitti:
Näin se meni jo 80-luvun lopussa. Sossun asiakkaiden lapsilla oli ekana Levikset ja muut merkkireleet. Ja röökiin riitti heillä aina rahaa. Kiusasivat sitten tavisten lapsia joilla niitä merkkivaatteita ei ollut. Ainakin on meillä itä-Suomessa oli asiat.
Samanlaista se oli Hämeessä. Muistan että luulin joskus ekaluokalla että me varmaan ollaan kovin köyhiä. Kun minulla oli aina siskon tai serkkujen vanhat vaatteet (tykkäsin kyllä niistä kovasti, olivat nättejä ja joku muu oli käyttänyt ne pehmeiksi) eikä matkusteltu ja ajettiin Ladalla. Äiti kirjoitti vihkoon mitä kaikki ruoat maksoi kaupassa.
Iskä sitten selitti mulle että ei me köyhiä olla. Mutta meillä on iso omakotitalo isolla tontilla mistä on vielä hiukan velkaa. Ne merkkivaatematkustelijat elää kunnan vuokrataloissa eivätkä säästä rahaa.
Tässä nähdään se hyvien ja huonojen perheiden ero: hyvässä perheessä opetetaan seitsenvuotiaalle omaisuuden kartuttamisen merkitys. Huonoissa perheissä ei koskaan sitä opeteta, ja SIKSI se köyhyys periytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Olet ihana ihminen ja oivaltanut olennaisen: unelmia ei saa viedä! Hienoa, että sinun kaltaisiasi ihmisiä on ❤️
Huomattavasti ihanampaa ja sitä lasta onnellistuttavampaa olisi opettaa se haaveilemaan jostain muusta kuin materiasta.
On kumma miten näissä keskusteluissa aina vouhkataan että "köyhäkin saa haaveilla". Tottakai saa, mutta onhan se nyt surkeaa jos ei muusta osata haaveilla kuin tavarasta.
Itsekin sain lapsena enkä neljä edullista lahjaa (joista yksi aina villasukat) kun kaverit sai 20. Minusta oli ihan hassua että ne kaverit aina niin innoissaan laskivat montako pakettia saivat. Minulla oli kaikki mitä tarvitsin ja sitten jouluna tuli jotain Ihan Ylimääräistäkin vielä, vau.
Haaveilin että minusta tulisi salainen agentti tai eläinlääkäri tms. En tavarasta.
Minä siis luulin että perheeni oli köyhä, mutta ei se minulle mitään traumoja aiheuttanut kun oli hyvä ja turvallinen koti. Jos ei olisi ollut, ei siinä olisi mikään määrä kallista romua auttanut. Eikä auta näitäkään lapsia. Huostaanotto ehkä auttaisi.
t: se joka luuli perhettään köyhäksi kunnes iskä avasi silmät
Vierailija kirjoitti:
Säälittää lasten ja nuorten puolesta tämä nykymeno. Jos Cuccin minireppu (1500 €), on 11v tytön toiveena, niin mistä se kertoo? Netti. Instagram yms. alustat saavat lapset haluamaan luxustuotteita, joihin heillä eikä vanhemmillaan ole varaa. Koulussa sinua ei hyväksytä joukkoon, jos sinulla ei ole kallista puhelinta, tiettyjä vaatteita. Lasta kiusataan vanhasta puhelimesta ja vaatteista. Millä köyhän äidin lapsi saa näitä tuotteita, hyvä kun on ruokaa laittaa pöytään? Säälittää oman lapsen puolesta, kun häpeää puhelintaan ja vaatteitaan, eikä pääse "porukoihin".
Lastasi kiusattaisiin jostain muusta syystä jos vaatteet ja puhelin olisivat kuten muillakin.
Vaatteet ja puhelin ovat ehkä asioita joihin on helppo tarttua, tai vaikkapa ylipaino, mutta jokin muu sen kiusaamisen aina laukaisee. Ne kiusatut ovat tavallaan predestinoituja siihen, ei siinä auta uudet vaatteet, laihdutus tms.
Itse entisenä koulu- ja työpaikkakiusattuna tiedän sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ota nyt kantaa niinkään joululahjoihin, mutta unelmointiin ja kotitaustan vaikutukseen myöhemmässä elämässä kyllä. Ja muistakaa lukiessanne, puhun nyt 80-90-lukujen vaihteesta. Olen köyhähköstä perheestä, maaseudulta pieneltä maatilapaikkakunnalta, alhaisen koulutustason lähtökohdista. Ja vallitsevat mielipiteet olivat sen mukaisia. Tyyliin homous/lesbous on sairaus ja niiden kanssa ei ole syytä olla missään tekemisissä. Rikkaat on kaikki ahneita "herroja" ja etuoikeutettuja jotka haluavat kaiken vaan itselleen eivätkä ymmärrä mitään tavallisen ihmisen elämästä. Ja lautanen pitää syödä tyhjäksi vaikka väkisin koska afrikassa nälänhätä. Ei saa haaveilla mistään isosta koska "me ollaan vain tavallisia ihmisiä". Niin ja jos jollain oli mersu tai joku "ameriiiikkalaine" chrysler tai mikä tahansa muu auto kuin se perus karvalakkimallin nissan toyota volkkari opel jne, niin oli automaattisesti rikas koska "tuo autohan maksaa varmaan kaks sattttaaa tuhatta markkaa!!".
Vanhempien maatilatoiminta oli lopettu 80-luvulla kun olin pieni, isä perusti oman firman joka meni nurin 90-luvun alun lama-aikaan ja vain velat jäi. Perinteinen tarina varmaan monelle sen ajan lapsiperheelle. Kuin ihmeen kaupalla saatiin kuitenkin aina joululahjaksi jotain mitä toivottiin, vaikka siihen toki vaikutti se, että kotona oli opetettu mitä saa toivoa ja mitä ei. Että kun ollaan vain "tavallisia ihmisiä, niin ei meillä voi olla kaikkea kuten Jarin ja Antin ja Mikan (ala-asteen koulukavereita, nimet muutettu) perheillä, heidän isät on tehtaassa töissä niin heillä on varaa". Näin sanoi isäni.
Yläasteella kun eteen lyötiin yhteishakupaperit ja piti valita lukio tai amis, niin lukio ei tullut kuuloonkaan, koska oli niin vahvasti iskostunut päähän se ajatus, että se on "paremmille" ja "viisaille" ihmisille, ei meille tavallisille. Ja siellä joutuisi "lukemaan" tosi paljon koska se on "lukio", eikä lukeminen ollut kiinnostava asia. Ei ollut mitään käsitystä opiskelun tärkeydestä, ei ollut mitään hajua mitä haluan, ei haaveita ei päämäärää ei mitään, koska "olen vain tavallinen vähävaraisesta perheestä". Pienestä pitäen minua on kiehtonut lentokoneet, lentäminen ja lentäjän ammatti, mutta en koskaan uskaltanut puhua siitä ainakaan vakavasti kellekään, koska ei saa haaveilla mistään isosta, se ei ole "meidän tavallisten köyhien touhua". Enkä koskaan laittanut tikkuakaan ristiin salaisen unelmani eteen. En uskonut, että minusta voisi koskaan tulla lentäjä, koska minut oli kasvatettu ajattelemaan niin, ettei tuollaiset suuret haaveet "kuulu meille tavallisille".
Kotitaustoista ja sen ajan kasvatuksesta, mielipiteistä ja mitä meidänlaisten köyhien perheiden lapsille opetettiin, se ajatusmaailma ja kaikki, johti siihen että minusta ei ole koskaan tullut mitään. Perustason duunari, luojan kiitos on sentään vakityöt nykyään. Minut tavallaan "kasvatettiin kohtalooni", joka ei ollut edes minun kohtalo vaan vanhempien. Se vaan siirtyi minulle. Olin onnellinen lapsi eikä meiltä koskaan puuttunut mitään olennaista, rakastin ja rakastan edelleen vanhempiani (rip isä), mutta tuo ajatusmaailma millä minut kasvatettiin... syvä huokaus. Eikä tällaisia asioita tajua kuin vasta aikuisena, varsinkaan tuolla opilla mitä kotoa tuli.
Vanhemmat, sekä rikkaat että köyhät, miettikää millaisen ajatusmaailman lapsillenne annatte. Oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhän on paras oppia tyytymään vähempään. Niin se vain on. On ok pyytää puhelinta, mutta ei tonnin luuria.
Köyhän(Kin) lapsen olisi parasta oppia, ettei pöytä kerjäämällä notku vaan ainostaan itse voi vaikuttaa niihin pöydän antimiin säästämällä ja ahkeroimalla.
Tämä lahjoituskulttuuri ja kaikkien "tasavertaistaminen" edesauttaa vain sitä ajattelua, että sen kuuluisan jonkun muun kuuluu tarjota Heikki-heinäsirkalle kaikki sama minkä eteen Mauri-muurahaisen perhe tekee pitkää työpäivää ja elää säästeliäästi.
Varallisuus erot ovat ihan tervettä, kunhan kaikkien perustarpeet tulevat hoidettua, kuten yhä Suomen hyvinvointiyhteiskunnassa kategorisesti verotuksen ansiosta tapahtuu.
Sinun mielestäsi eriarvoistuminen on siis oikein? Jotta saisit katsella itseäsi köyhempiä alaspäin
Ihmiset on de facto eriarvoisia eikä sille asialle voi isä jumalakaan yhtään mitään.
Toiset syntyy tyhminä ja toiset fiksuina. Toisilla on hyvä impulssikontrolli, toisilla ei. jne.
Jos syntyy fiksuna ja hyvällä impulssikontrollilla varustettuna, pääsee eteenpäin elämässä. Jos nämä ominaisuudet puuttuvat, on paljon vaikeampaa.
Ihmisten täytyy hyväksyä se, että kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä, ei voi olla, eikä tarvitse olla.
Luokkayhteiskunta pitäisi palauttaa. Ihmiset tietäisivät paikkansa ja olisivat onnellisia kun vertailisivat itseään todelliseen viiteryhmäänsä eikä niin että kaikki vertaavat itseään siihen parhaiten pärjäävään 10 %.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota nyt kantaa niinkään joululahjoihin, mutta unelmointiin ja kotitaustan vaikutukseen myöhemmässä elämässä kyllä. Ja muistakaa lukiessanne, puhun nyt 80-90-lukujen vaihteesta. Olen köyhähköstä perheestä, maaseudulta pieneltä maatilapaikkakunnalta, alhaisen koulutustason lähtökohdista. Ja vallitsevat mielipiteet olivat sen mukaisia. Tyyliin homous/lesbous on sairaus ja niiden kanssa ei ole syytä olla missään tekemisissä. Rikkaat on kaikki ahneita "herroja" ja etuoikeutettuja jotka haluavat kaiken vaan itselleen eivätkä ymmärrä mitään tavallisen ihmisen elämästä. Ja lautanen pitää syödä tyhjäksi vaikka väkisin koska afrikassa nälänhätä. Ei saa haaveilla mistään isosta koska "me ollaan vain tavallisia ihmisiä". Niin ja jos jollain oli mersu tai joku "ameriiiikkalaine" chrysler tai mikä tahansa muu auto kuin se perus karvalakkimallin nissan toyota volkkari opel jne, niin oli automaattisesti rikas koska "tuo autohan maksaa varmaan kaks sattttaaa tuhatta markkaa!!".
Vanhempien maatilatoiminta oli lopettu 80-luvulla kun olin pieni, isä perusti oman firman joka meni nurin 90-luvun alun lama-aikaan ja vain velat jäi. Perinteinen tarina varmaan monelle sen ajan lapsiperheelle. Kuin ihmeen kaupalla saatiin kuitenkin aina joululahjaksi jotain mitä toivottiin, vaikka siihen toki vaikutti se, että kotona oli opetettu mitä saa toivoa ja mitä ei. Että kun ollaan vain "tavallisia ihmisiä, niin ei meillä voi olla kaikkea kuten Jarin ja Antin ja Mikan (ala-asteen koulukavereita, nimet muutettu) perheillä, heidän isät on tehtaassa töissä niin heillä on varaa". Näin sanoi isäni.
Yläasteella kun eteen lyötiin yhteishakupaperit ja piti valita lukio tai amis, niin lukio ei tullut kuuloonkaan, koska oli niin vahvasti iskostunut päähän se ajatus, että se on "paremmille" ja "viisaille" ihmisille, ei meille tavallisille. Ja siellä joutuisi "lukemaan" tosi paljon koska se on "lukio", eikä lukeminen ollut kiinnostava asia. Ei ollut mitään käsitystä opiskelun tärkeydestä, ei ollut mitään hajua mitä haluan, ei haaveita ei päämäärää ei mitään, koska "olen vain tavallinen vähävaraisesta perheestä". Pienestä pitäen minua on kiehtonut lentokoneet, lentäminen ja lentäjän ammatti, mutta en koskaan uskaltanut puhua siitä ainakaan vakavasti kellekään, koska ei saa haaveilla mistään isosta, se ei ole "meidän tavallisten köyhien touhua". Enkä koskaan laittanut tikkuakaan ristiin salaisen unelmani eteen. En uskonut, että minusta voisi koskaan tulla lentäjä, koska minut oli kasvatettu ajattelemaan niin, ettei tuollaiset suuret haaveet "kuulu meille tavallisille".
Kotitaustoista ja sen ajan kasvatuksesta, mielipiteistä ja mitä meidänlaisten köyhien perheiden lapsille opetettiin, se ajatusmaailma ja kaikki, johti siihen että minusta ei ole koskaan tullut mitään. Perustason duunari, luojan kiitos on sentään vakityöt nykyään. Minut tavallaan "kasvatettiin kohtalooni", joka ei ollut edes minun kohtalo vaan vanhempien. Se vaan siirtyi minulle. Olin onnellinen lapsi eikä meiltä koskaan puuttunut mitään olennaista, rakastin ja rakastan edelleen vanhempiani (rip isä), mutta tuo ajatusmaailma millä minut kasvatettiin... syvä huokaus. Eikä tällaisia asioita tajua kuin vasta aikuisena, varsinkaan tuolla opilla mitä kotoa tuli.
Vanhemmat, sekä rikkaat että köyhät, miettikää millaisen ajatusmaailman lapsillenne annatte. Oikeasti.
Tässä on ihan tutkimustenkin mukaan syy ylisukupolviseen köyhyyteen. Ei se mitä joku ylempänä kirjoitti taloudenpidosta, vaan nimenomaan ajatus siitä, että ei ole mahdollista/kannattavaa kouluttautua jne. Siksi eriarvoisuus lisääntyy. Vanhemmat, jotka ovat korkeakoulutettuja ymmärtävät koulutuksen arvon ja ohjaavat lapsiaan siihen suuntaan, että he hankkivat koulutuksen ja etenevät elämässä. Ja lisäksi alueellinen epätasa-arvo kasvaa, jolloin hyväosaiset ovat toistensa kanssa samoissa kouluissa ja siitä tulee normi että mennään eteenpäin. Huono-osaisilla taas toisinpäin, siitä tulee normi, ettei kannata edes yrittää.
Tässä kirjoittajan tapauksessa tosin onneksi on ammatti hankittu jne. Sitten on ne perheet jossa asiat ovat huonommin ja lapsille on iskostettu päähän myös ajatus työnteon kannattamattomuudesta
Panostakaa lapsen koulunkäyntiin. Tiedätte missä mennään kysymällä mitä on läksyjä jne.
Ei niitä kalliita lahjoja saa vähätuloiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.
Suomessa on huono sosiaaliturva!
Euroopan neuvostolta toistuvasti kritiikkiä Suomen perusturvan liian alhaisesta tasosta
https://ihmisoikeusliitto.fi/euroopan-neuvostolta-kritiikkia-suomen-per…
Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta
https://yle.fi/uutiset/3-7797709
Suomen sosiaaliturva on Espanjaakin huonompi
https://www.aamulehti.fi/a/23936567
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.
Haisto home ja pe*se. Suomessa EI todellakaan ole mikään hyvä sos.turva! Aivan onneton PISTE
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.Suomessa on huono sosiaaliturva!
Euroopan neuvostolta toistuvasti kritiikkiä Suomen perusturvan liian alhaisesta tasosta
https://ihmisoikeusliitto.fi/euroopan-neuvostolta-kritiikkia-suomen-per…Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta
https://yle.fi/uutiset/3-7797709Suomen sosiaaliturva on Espanjaakin huonompi
https://www.aamulehti.fi/a/23936567
Niin, kun jätetään huomiotta harkinnanvaraiset tuet, kuten asumistuki ja tt-tuki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.Haisto home ja pe*se. Suomessa EI todellakaan ole mikään hyvä sos.turva! Aivan onneton PISTE
Aivan valtavan suuri enemmistö maailman ihmisistä asuu maissa, joissa sosiaaliturva on paljon huonompi kuin Suomessa. On totta, että joissain maissa se on myös parempi kuin Suomessa, mutta noiden maiden asukkaiden määrä on hyvin pieni verrattuna huonomman sosiaaliturvan maiden asukasmääriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on jo todella hyvä sosiaaliturva. Yhdenkään ihmisen ei ole mikään pakko auttaa kenenkään pienituloisen perheenjäseniä tai ostella heille kalliita lahjoja. Niillä, jotka eivät ole koskaan kauheasti töitä tehneet, on täysin epärealistinen kuva siitä, minkä verran tavallisella keskituloisella perheellä on rahaa käytössään. Myös keskituloisille on usein ihan epärealistista, että lapsille ostettaisi merkkilaukkuja tai mopoautoja.
Ihan järjetöntä syyllistää tavallisia ihmisiä siitä, että HE eivät takaa pienituloisille luksus elintasoa. Se on sitäpaitsi kilpailu, mihin on ihan turhaa edes lähteä mukaan, aina löytyy rikkaampi jolla on hienompi auto ja huvila Espanjassa.Suomessa on huono sosiaaliturva!
Euroopan neuvostolta toistuvasti kritiikkiä Suomen perusturvan liian alhaisesta tasosta
https://ihmisoikeusliitto.fi/euroopan-neuvostolta-kritiikkia-suomen-per…Euroopan neuvostolta sapiskaa Suomelle liian matalasta sosiaaliturvasta
https://yle.fi/uutiset/3-7797709Suomen sosiaaliturva on Espanjaakin huonompi
https://www.aamulehti.fi/a/23936567Niin, kun jätetään huomiotta harkinnanvaraiset tuet, kuten asumistuki ja tt-tuki.
Näin. Tuossa artikkelissakin todetaan, että vertailussa ovat olleet työttömyysturva, vanhempainetuudet ja muutama muu, mutta esim asumistuki on jätetty ulkopuolelle. Kätevää.
Toivottavasti ei lapsen ensijainen toive ole joku kallis merkkituote! Miten ihmeessä pieni lapsi ymmärtäisi jonkun merkin päälle. Varsinkin jos kyseinen merkki on ns luksusmerkki. Ei ennusta hyvää tulevaisuudelle jos yli varojen eläminen alkaa jo lapsena. Miksi unelma on kallista tavaraa. Älkää te höpiskö että köyhänkin lapsi saa unelmoida. Tietysti saa mutta jos köyhän lapsen vanhemmat haluaa että kierre katkeaa, on hyvä opettaa rahan arvo jo pienenä ja kannustaa kiinnostumaan opiskelusta. Ei se Guccin reppu sossujonossa lämmitä. Olen itse todella köyhästä perheestä eikä me koskaan oltais pyydetty noin älyttömiä. Johtuu ehkä kasvatuksesta että ymmärsimme kerskatavaroiden naurettavuuden maailmassa.
Vierailija kirjoitti:
Ei saa olla kunnon koulureppua? Se joulupuu-toive Guccin minirepusta on jotain ihan muuta kuin kunnon koulureppu. Se on luksusta, jota ehkä yhdellä 10 000:sta koululaisesta on. Eli ei mikään vähän tokmannin rämiskää parempi reppu, vaan luksusreppu joka hyvin harvalla lapsella on.
Alapeukuttajat on nyt hyvät ja vastaavat, millä lailla viestini hiertää? Onko teidän perheessä oikeasti Guccin 1500 euron minireppu "kunnon koulureppu"? Mikään tuon halvempi ei ole hyvä ja laadukas reppu? Ja mitä tuonne mahtuu, ei ainakaan koulukirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa olla kunnon koulureppua? Se joulupuu-toive Guccin minirepusta on jotain ihan muuta kuin kunnon koulureppu. Se on luksusta, jota ehkä yhdellä 10 000:sta koululaisesta on. Eli ei mikään vähän tokmannin rämiskää parempi reppu, vaan luksusreppu joka hyvin harvalla lapsella on.
https://www.gucci.com/fi/en_gb/pr/women/handbags/belt-bags-and-backpack…
Tää ei todellakaan ole mikään koulureppu.
Niin, ja silti ap sanoo että miksi lapsella ei saisi olla tätä kunnon koulureppua. Sitähän just ajoin tuossa takaa.
Nämä jotka puolustelevat että kyllä sen köyhän pitäisi saada se tonnin puhelin niin muutama kysymys teille.
- oletteko sitä mieltä että on reilua jos naapuruston köyhistä perheistä luokkakaverit A ja B toivovat joulupuu keräyksestä puhelinta niin An kuuluu saada 1000 puhelin kun sitä pyysi ja Blle riittää 150 puhelin kun sitä pyysi. Entä jos joulun jälkeen A sitten kiusaa Btä kun tällä niin halpa puhelin... eli mitä röyhkeämpi pyyntö niin sen enemmän kuuluu saada
- jos pidetään tärkeänä että nuo kalliitkin toiveet täytetään niin mitenkäs ensivuonna? Onko kaikki toiveet tonnin tai useamman arvoisia? Miksi toivoa mitään pientä kun voi saada paljon (en tiedä keneltä mutta tärkeäähän oli että haaveet toteutetaan)
- jos lapsen elämästä syrjäytyminen on kiinni siitä onko hänellä tonnin puhelin/reppu niin eiköhän silloin suuri osa suomalaisista nuorista syrjäydy? Miksi vain nämä muutamat pelastetaan?