Lue keskustelun säännöt.
Kyllä inhottaa nämä köyhien lasten toiveiden lyttääminen
11.12.2019 |
Köyhä lapsi ei saisi toivoa uutta puhelinta tai hienoja vaatteita. Köyhä lapsi ei saa unelmoida, hänen on aina tyydyttävä. Ei saa olla hienoa puhelinta, pitää erottua muista lapsista ja olla se vanha nokialainen. Ei saa olla kunnon koulureppua, pitää viedä koulukirjat lidlin muovikassissa. Köyhälle voi antaa rikkaan lapsen vanhoja vaatteita, joissa on reikiä. Oppiipahan köyhä nöyryyttä ja kädentaitoja.
On vaarallista tämä jatkuva eriarvoistumiskehitys. On yhteiskuntarauhan kannalta vaarallista, että vähävaraisia lapsia kohdellaan b-luokan kansalaisina. Katkeruus ja rikollisuus lisääntyvät. Nyt kannattaisi rikkaiden tehdä halpa investointi tulevaisuuteen ja ennaltaehkäistä tulevaisuuden kallista syrjäytymislaskua.
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Köyhälle kuuluu vain köyhän kyyneleet. Ihan oikeasti, minä ole ns. keskituloinen eikä koskaan ole lapsille varaa yli satkun joululahjoihin. Että puolestani voivat pyytää vaikka kuuta taivaalta omat tai muiden lapset, ihan sama lopputulos.
Tämähän on tuttu kestoaihe tällä palstalla. Täällä on paljon "keskituloisia", joilla ei ole varaa autoon, joissa pohditaan kesäloman vieton kalleutta jne. Vinkki. Keskituloiset eivät säästä ruoasta tai liikkumisesta tai pohdi, onko se joko/tai joululahjojen kanssa. Köyhät säästävät. Olette siis köyhiä. Lopettakaa esittäminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan ihan hyvin toimeentuleva perhe. En raaski tai edes halua maksaa puhelimesta tuhatta euroa.
Onhan tuo toive aivan älytön.
Meidän lasten puhelimia on ainakin välillä etsitty vaikka mistä. On jäänyt kauppaan kassalle, kaverin luo, leikkipuistoon jne. Löytynyt kyllä aina, mutta aivan ehdoton hintaraja lapsen puhelimelle meillä 200e. Eikä tarvitse olla niinkään kallis, mutta mies ostanut.
Eiköhän niiden lasten toiveet ole tulleet niiden lasten äidyköiltä....ajatelleet ns. kokeilla kepillä jäätä, että oisko joku niin tyhmä, että säälistä ostaisi "köyhälle lapselle(lue mutsille) luurin", jonka mutsi voisi sitten myydä eBayssä ja kääriä hyvät fyffet. Ei lapsi osaa pyytää tuommoisia ja osaa, niin on tosi röyhkeä. Joo, voi toivoa kallista Mutta kaikki normaalit lapset/nuoret/aikuiset ymmärtää mikä on kohtuus. Aikuisten pitäisi hiffata se itse, ja vanhempien kasvattaa lapset ja nuoret. Ja yleensä asia esitetään niin, että "Kerään rahaa siihen ja siihen", jos voisit osallistua
Vierailija kirjoitti:
Huhhuh, miten pinnallista. Täällä palstalla on aina jaksettu puhua siitä, miten parasta elämässä ovat lapset. Lapset eivät vaadi paljon rahaa ja tavaraa - eivätkä lapset itsekään sitä halua. Kaikkein paras lahja lapsille on oma perhe ja rakkaat sisarukset. ❤️ Lapset tarvitsevat aikaa, eivät rahaa ja tavaraa. Itse asiassa tavaran ostaminen on aina ollut tällä palstalla merkki siitä, että huonon omatunnon omaavat vanhemmat yrittävät hyvitellä ja paikata sitä puuttuvaa läsnäoloaan lahjoilla ja tavaroilla. Huono vanhempi on sellainen, joka lapsille kalliita lahjoja ostaa! Kyllä jokainen lapsi haluaa merkkitavaroiden sijaan ennemmin kotiäidin ja paljon sisaruksia. Kalliit puhelimet ovat vain vanhemmuutta vaille jääneiden lasten hätähuuto, jolla yrittävät saada edes Whatsappin kautta jotain yhteyttä vanhempiinsa!
Kunnon perheessä vietetään nyt edullista ja rauhallista adventtia. Huvitellaan leikkaamalla jätepaperista lumihiutaleita, joita sitten kiinnitetään saippualla ikkunaan. Iltapäivälehdessä oli myös hauska juttu, jossa tehtiin hammastahnalla talvinen ikkunamaalaus. Siinä sitä on koko perheelle yhdeksi päiväksi huvia! Toki leivotaan eri päivinä myös pipareita ja torttuja. Välillä voidaan irrotella keksimällä uusia tortuntäytteitä. Joulutunnelmaa saa edullisesti myös laittamalla hipsauksen kanelia tai kardemummaa pölyimurin pussiin. Riisipuuroa on myös kiva syödä useaan otteeseen adventin aikana, ja voi sitä riemua kuka mantelin saa! Kyllä on henkistä köyhyyttä sellaisen teinin perheessä, jossa kalliita lahjoja halutaan!
Onpa asenteellista ja omahyväistä tekstisi. Ei todella tarvitse olla kysymyksessä mitään henkistä köyhyyttä eikä huono vanhempi kalliita lahjoja ostaessaan. Itselläni ei ole lapsia ja olen suhteellisen pienituloinen. Mutta tunnen monia perheitä jotka ostavat niitä kalliita lahjoja. Ja ovat todella henkisesti avaria ihmisiä. Taiteiden, tieteiden, kulttuurin parissa työskenteleviä. Ja tehnyt kauan terapiatyötä jossa tavannut kaikenlaisia perheitä, Erittäin varakkaista kadulla tai asuntoloissa eläviin.
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan ihan hyvin toimeentuleva perhe. En raaski tai edes halua maksaa puhelimesta tuhatta euroa.
Onhan tuo toive aivan älytön.
Meidän lasten puhelimia on ainakin välillä etsitty vaikka mistä. On jäänyt kauppaan kassalle, kaverin luo, leikkipuistoon jne. Löytynyt kyllä aina, mutta aivan ehdoton hintaraja lapsen puhelimelle meillä 200e. Eikä tarvitse olla niinkään kallis, mutta mies ostanut.
Halvimmillaan Iphone taitaa lähteä kylläkin about 300 eurolla, jos tyytyy vanhempaan mallistoon. Uusimmatkaan mallit eivät maksa mainittua tuhatta euroa.
Siitä toki samaa mieltä, että puhelimeen ei kannata investoida yhtään sen enempää kuin on pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älypuhelimia saa nykypäivänä 50 €:lla. Miksi kakaralla pitäisi olla tonnin kone? Siihen ei ap ole vielä osannut vastata.
IPhone on paljon parempi kuin vain ”joku älypuhelin”. Ei tartte virussuojaa ja käyttöjärjestelmä on paljon älykkäämpi ja intuitiivisempi kuin parin sadan androidissa.
t.kristallikissaSwappieasta saa satasella iphonen 12kk takuulla
Joo, mutta en ostaisi sellaista, vanhemmista Applen tuotteista tulee tosi hitaita ajan kanssa. Satsaisin uudehkoon malliin tai uusimpaan. Esim. XR on aika fiksu valinta, jos ei halua maksaa yli tonnia.
t.kristallikissa
Ja mukulatko ovat niin tavattoman kiireisiä, etteivät jaksa odottaa tällaisen "hitaamman puhelimen" toimintojen latautumista? :D
On niitä realistisiakin lapsia vielä. Minun lapsen lapseni sanoi 6 vuotiaana että hän ei oikeastaan tarvis mitään joululahjoja kun hänellä on jo kaikkea. Tyttäreni luuli että minä olen hänen käskenyt niin sanoa. En todellakaan ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Köyhät luulevat että rikkaat mässäilevät ja ostavat:)
Meillä mietitään tarkkaan mitä ostetaan ja milloin ja kenellekin. Mun miehen lapsuudenperheessä ei ollut tapana ostaa joululahjoja. Mun perheessä oli. Mun perhe oli aina persauki, miehen perhe ei.
Jonkun verran on rahan käytössä ollut opettelemista meillä kummallakin mutta löydetty kultainen keskitie. Yhteensä 600 000 vuosipalkalla ( kummankin palkat) meidän teinit saa satasen lahjat tänä vuonna. Koska ne jutut mitä toivoivat maksoivat alle tuon mutta sen lisäksi olen ostanut jotakin pientä mutta ei turhaa. Viime vuonna toisen lahja maksoi 400 ja toisen 60 koska toiveet olivat sellaiset. Meidän teinien mukaan vain idiootit esittelevät logoja ja tavaroitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisiä vaatteita ei kenenkään tarvitse nykypäivänä pitää. Kirpputoritkin pursuavat ehjiä merkkivaatteita. Pienellä viitseliäisyydellä saa köyhällekin lapselle aivan ok vermeet ja harrastuksen. Jos pitää kantaa koulutarvikkeita Lidlin pussissa, on perheen arvoissa jokin pielessä, todennäköisesti vanhempien tarpeet menevät lapsen koulunkäynnin edelle.
Tonnin puhelinta taas ei ole edes minulla, vaikka olen rikas keski-ikäinen. Puhelimen arvo on nolla, jos se tippuu tai katoaa, ja muutamassa vuodessa muutenkin.
Eriarvoistuminen taas on huolestuttava juttu. Mutta eriarvoistumista ei vältetä sillä että joka lapselle hankitaan merkkivaatteet. Ei, se vaatii koulutuksen ja sivistyksen kunnioitusta läpi koko yhteiskunnan: eduskunnassa, kouluissa ja ennen kaikkea kodeissa. Jokainen eriarvoistumisesta huolissaan oleva hankkikoon joululahjaksi ainakin yhden kirjan ainakin yhdelle lapselle tai nuorelle.
T. Täti tiukka.
Kirpputoreilla on aivan liikaa melkein loppuun kulutettuja lumppuja. Toinen on sitten onko siellä koskaan mitään sopivaa oikean kokoisena. Ja kenkiä ei pidä koskaan ostaa käytettynä jollei halua jalka/kynsisienen riskiä. Kengät on kuin alusvaatteet eli käytetyt roskiin.
No ei se kynsisieni nyt ihan silleen tartu. Löysin kerran Punaisen Ristin Kontista Etienne Aignerin nahkaloaferit, jotka olivat hiukan liian isot minulle, hyväkuntoiset, eivätkä olleet mitkään linttaan astutut. 6 euroa. Honnoittelija ei ilmeisimmin tunnistanut merkkiä. Pyörsin ovalta takaisin ja ostin ne. Ystäväni, jonka jalkaan ne olivat kuin valetut, oli kovin tyytyväinen saatuaan ne ja pitää niitä vielä vuosienkin jälkeen, koska hyvä kenkä kestää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikkinäisiä vaatteita ei kenenkään tarvitse nykypäivänä pitää. Kirpputoritkin pursuavat ehjiä merkkivaatteita. Pienellä viitseliäisyydellä saa köyhällekin lapselle aivan ok vermeet ja harrastuksen. Jos pitää kantaa koulutarvikkeita Lidlin pussissa, on perheen arvoissa jokin pielessä, todennäköisesti vanhempien tarpeet menevät lapsen koulunkäynnin edelle.
Tonnin puhelinta taas ei ole edes minulla, vaikka olen rikas keski-ikäinen. Puhelimen arvo on nolla, jos se tippuu tai katoaa, ja muutamassa vuodessa muutenkin.
Eriarvoistuminen taas on huolestuttava juttu. Mutta eriarvoistumista ei vältetä sillä että joka lapselle hankitaan merkkivaatteet. Ei, se vaatii koulutuksen ja sivistyksen kunnioitusta läpi koko yhteiskunnan: eduskunnassa, kouluissa ja ennen kaikkea kodeissa. Jokainen eriarvoistumisesta huolissaan oleva hankkikoon joululahjaksi ainakin yhden kirjan ainakin yhdelle lapselle tai nuorelle.
T. Täti tiukka.
Kirpputoreilla on aivan liikaa melkein loppuun kulutettuja lumppuja. Toinen on sitten onko siellä koskaan mitään sopivaa oikean kokoisena. Ja kenkiä ei pidä koskaan ostaa käytettynä jollei halua jalka/kynsisienen riskiä. Kengät on kuin alusvaatteet eli käytetyt roskiin.
No ei se kynsisieni nyt ihan silleen tartu. Löysin kerran Punaisen Ristin Kontista Etienne Aignerin nahkaloaferit, jotka olivat hiukan liian isot minulle, hyväkuntoiset, eivätkä olleet mitkään linttaan astutut. 6 euroa. Honnoittelija ei ilmeisimmin tunnistanut merkkiä. Pyörsin ovalta takaisin ja ostin ne. Ystäväni, jonka jalkaan ne olivat kuin valetut, oli kovin tyytyväinen saatuaan ne ja pitää niitä vielä vuosienkin jälkeen, koska hyvä kenkä kestää.
Suomessa on laajahko trokarien ammattikunta, joka pitää huolen siitä, että noita kirppislöytöjä ei enää tapahdu. Kirppikset olivat ihan päteviä paikkoja ysärillä, mutta niiden taloudellinen potentiaali paljastui, ja nyt mummon tukisukkiakin myydään surutta 20 eurolla kirpparipöydillä. Verottaja kyttää myös aktiivisesti nettimyyjiä, jotka ovat käytännössä kauppiaita. No, jos ei tietenkin itse ryhdy trokariksi, mikä vaatii kokopäiväistä kyttäämistä, kiertelyä ja hypistelyä.
Vierailija kirjoitti:
Saa sitä toivoa mutta kukaan ei osta vieraalle lapselle tonnin lahjaa.
Poikien pelikoneet maksoi 1700 euroa.
Toinen maksoi omansa ja toisen koneen maksoin osamaksulla.
Kuopus käyttää honoria ja oliko se jotain 400 kun se ostettiin, onneksi ei tykkää i phonesta.
Itse tykkään i phonesta ja mun puhelin kiertää aina esikoisen kautta.
Moni lapsi ei saa tonnin puhelinta vaikka vanhemmat on keskituloisia.
Lisäksi liian arvokas kännyt lapselle tai nuorelle.Jääkö tuo laukkua toivonut nyt sitten ilman kun toive noin kallis.
400e puhelimesta on kyllä tolkuttoman paljon. Mulla on superhyvä Samsung ja maksoi 149e tarjouksessa. Mitä ihmettä noissa useamman satasen puhelimissa on niin erikoista verrattuna halvempiin? Tässä Samsungissa on ainakin ihan loistava kamera ja kaikki toimii hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oma talous kaatuu siihen, että kerran vuodessa ostetaan lapsille 50-100e lahjat, niin on kyllä jotain muutakin pielessä taloudenpidossa. Tai tulot on niin pienet, että ei voi puhua "keskituloisista". Sama jos ei ole varaa käydä kampaajalla ikinä, tai ostaa laadukasta ruokaa tai käydä lintsillä kerran vuodessa. Normi keskituloinen, joka on varustettu perustiedoilla ja taidoilla oman talouden hallinnasta kyllä kykenee pitämään yllä elintasoa jolla em. asiat mahdollisia.
Keskituloiset, joilla on mystisiä "laskuja" ja "menoja" ovat asia erikseen. Tottakai ne rahat hupenee kun joka kuukausi lyhennetään osamaksulla tehtyjä impulssiostoksia tai maksetaan kulutusluottoja, vanhoja velkoja ja pikavippejä pois. Kyse ei ole siitä, ettei rahat riitä vaan että niitä ei osata käyttää fiksusti, tai on törttöilty menneisyydessä.
Osalla ihmisistä tuntuu iskostuneen jostain outo ajatus, että kerskakulttuurituotteiden omistaminen ja brändipelleily lukeutuisivat nykypäivän ihmisoikeuksiin. Tästä syystä ihmiset ajautuvat pikavippikierteeseen, kun yritetään keinotekoisesti ylläpitää yltäkylläistä elämäntyyliä, vaikka varaa ei oikeasti ole. Somesta katsotaan sitten toisten samanlaisten kuvia ja ostetaan Guccireppu, "kun tuolla toisellakin on", mutta kuva ei kerro siitä lindorfin laskupinosta, joka tämän "influencerin" postiluukusta sojottaa.
Luksustute ei ole synonyymi, asialle, joka jokaisella o oltava, tai kyseessä on sorto. Ennemminkin se tarkoittaa ylihinnoiteltua statustuotetta, jonka hankkiminen onnistuu vain jos kuulut siihen parhaiten tienaavaan marginaaliin.
Tyhmä ei toki ole se, joka pyytää, vaan se joka maksaa, mutta ostelemalla övereitä luksuslahjoja vaan opetetaan, että tämä on se elintaso , joka täytyy saada ja matalammasta ei edes neuvotella. Siinä vaiheessa kun söpöstä esiteinistä kasvaa moniongelmainen aikuinen, ja auttajien rahahanat sulkeutuu, on elintason ylläpitämisen vaihtoehtoina sitten se velkaantuminen, tai itsensä myyminen, eli midernisti ilmaistuna sokerideittailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi opettaa lapsille tekemään töitä niiden asioiden eteen kun antaa ne ilmaiseksi. Ei lapsi osaa arvostaa kalliita esineitä jos ne saa käteen tuosta noin vaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen köyhän lapsen kummi ja ostan hänelle aina parasta, mitä kaupasta löytyy. Tiedän kyllä, että sille rahalle olisi käyttöä ja äiti saattaa ajatella, että antaisi osan rahana, mutta jos lapsi toivoo jotain, ei saisi viedä unelmia. On tärkeää saada jotain upeaa edes kerran elämässään.
Itse en ole köyhästä perheestä mutta en varakkaastakaan. En koskaan saanut upeaa tonnin puhelinta tai upeita merkkivaatteita. Ihan niissä tavallisissa halvemmissa versioissa mentiin. Merkkivaatteet ostin vanhempana itse kun olin töissä itse tienannut rahat siihen.
Jos kerta on tärkeää saada jotain upeaa, miksei keskituloisille lahjoiteta niitä? Vain köyhille ja rikkaille annetaan, keskituloisille joita on suurin osa perheistä.
Tollo ap.
Kaikki eivät voi saada noin vaan haluamaansa. Eikä edes pidä saada.
Oman lapseni opetin niin, että työllä saa jotain, mutta ei kaikkea.
Koskaan ei saanut "poneja", ratsastustunteja, ulkomaanmatkoja jne. Kaikkeen erityiseen säästettiin kauan.
Nyt on töissä ja tienaa itse. Typerää antaa ilmaisia lahjoja ihmisille, jotka voivat itsekin työllään ansaita. Hiton laiskat.
Joku on spämmännyt peukkuja aloitukseen :D
Menee koko joulupuu keräyksestä idea tämmösillä tonnin toiveilla.
Ilmeisesti tällä palstalla on tosiaan enimmäkseen köyhiä, jotka kovasti ymmärtävät lasten kalliita toiveita, ja ovat sitä mieltä, että jossain on rikkaita, joiden pitäisi hankkia köyhille lapsille iphonet, ponit, merkkilaukut ja etelänmatkat.
Meidän perhe on taas myös näitä yli keskituloisia. Emme siis kuulu ylimpään tulo- tai varallisuusluokkaan, mutta asumme väljästi, syömme mitä mieli tekee ja käymme silloin tällöin matkoilla tai kylpylöissä. Vanhemmat tekevät töitä, lapset käyvät koulua, vanhin käy jo opiskelunsa ohessa töissä. Lapsemme eivät ole koskaan saaneet kalliita puhelimia (eivätkä juuri muitakaan kovin kalliita lahjoja: ehkä kalleimpia lahjoja ovat olleet tieto tulevasta, ostetusta matkasta koko perheelle - ja sinä jouluna ei ostettukaan mitään tavaralahjoja kenellekään).
Ehkä köyhimpien lasten älyttömät toiveet liittyvät siihen, ettei heidän kodeissaan ole kykyä opettaa lapsille rahankäyttöä, suhteellisuudentajua ja kykyä punnita todellisia tarpeitaan. Jos perheessä ei ole yhtään aikuista, joka voisi opettaa kohtuullisuuteen, joka ajattelee jonkun merkkilaukun tuovan onnen, niin eihän se lapsi sitä voi itse oppia.
Niin se köyhyys periytyy, maassa jossa kyllä olisi edellytyksiä kasvaa miksi tahansa.
Halusin ylioppilaslahjaksi koruja, joo tiedän, tylsää. Suvulta tuli sekä hopea- että kultakoruja joita olen käyttänyt jo yli 20 vuotta ja tulen käyttämään edelleen. Broidi halusi hienoimman ja kalleimman markkinoilla olevan kännykän ja sai lahjaksi rahaa jonka sitten "sijoitti" tähän luuriin. Vajaan kolmen vuoden päästä luuri oli entinen, vanhanaikainen ja muutenkin kulahtanut. Minun korujani kehutaan edelleen ja ne jäävät lapselleni perinnöksi, veljeni luuria kukaan ei enää muista olleen olemassakaan. Joo, ja mulla on nykyisin alle 200€:n puhelin, samoin miehellä, vaikka talouden yhteenlasketut tulot viime vuonna yli 200k. En silti ikinä ostaisi vieraalle lapselle tonnin puhelinta koska kukaan ei sellaista tarvitse. Ostakoon omilla rahoillaan sitten kun alkaa tienaamaan jos vielä silloin näkee sen tarpeelliseksi.