(Erityisesti te lapsettomat:) Ostatteko vanhemmillenne joululahjoja? Entäpä itsellenne?
Monessa suvussa kuuluu vallitsevan sääntö "aikuisten kesken ei ostella joululahjoja", varsinkin, jos perhepiiriin kuuluu pieniä lapsia (joille lahjavirrat voi ohjata toisten aikuisten sijaan).
Mutta entäs sukunsa nuorimmat (mutta jo pitkälti täysi-ikäiset), lapsettomat, ym? Ainakin minulle lahjat ovat iso osa joulua; ei niinkään se mitä itse saa, vaan se, että aattona kuusenalus on täynnä paketteja – ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut nauttimaan lahjojen suunnittelusta, metsästämisestä ympäri kauppoja, paketoinnista ym. :D
Siksi, vaikka olenkin kohta jo kolmekymppinen (ja lapseton), ostan äidilleni enemmän lahjoja kuin monet ostavat lapsilleen. (Ja isälle ja isovanhemmille tietty...) Onneksi äitini on vähän samanlainen, ja ostaa ja paketoi kuusen alle myös hyvin "arkisia" (mutta silti hyödyllisiä!) juttuja, koska "on niin kiva kun on monenlaista pakettia" ja "oli niin mukava paketoida". :D
Mutta vähän aavistelen, ettei tämä voi ikuisuuksiin jatkua. Ties vaikka äitikulta päättääkin yhtäkkiä uudistaa perheen jouluperinteitä!
Joten joskus se saattaa olla minullakin edessä tuo peljätty "aikuisten kesken ei ostella joululahjoja". Mitäs sitten? Alanko pahimpiin vieroitusoireisiin paketoimaan itselleni kuusen alle jok'ikisen purkkapussin ja dödön? :D
Kuinka paljon ylipäätään ostelette lahjoja *itsellenne*? Olisikohan ihan hölmöä keskittää loppu- ja alkuvuoden ostokset tarkoituksellisesti jouluun...
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ja minä olemme pian kolmekymppisiä (ja vielä lapsettomia) ja aina availemme iloisesti äitimme kanssa lahjoja. Äitimme varsinkin haluaa antaa monta eri pakettia (ja paketoi vaikka pussin pähkinöitä saadakseen lahjakasaan täytettä :D) mutta melko hyvin olemme pysytelleet siinä että annamme asioita joille varmasti tulee käyttöä ja joista toisen tietää pitävän. Mieluummin vähän ja laadukasta (sellaista mitä ei ehkä itse raaskisi ostaa itselleen kuten vaikkapa uusi laukku tai liput oopperaan) kuin kasa tilpehööriä. Usein olemmekin hankkineet toisillemme jonkin yhden isomman lahjan ja sitten suklaata tms pientä seuraksi. Mutta ei ole meille tosiaan joulu kunnon joulu ilman paketteja kuusen alla ja yhdessä lahjojen availua :D rakastan sitä tunnetta mikä tulee kun keksii hyvän lahjan ja jännittyneenä seuraa kun saaja avaa pakettinsa.
Hauska kuulla, että jonkun tilanne vastaa näin hyvin omaani. :D Lueskelin hetki sitten jotain "mitä lapsenne saavat tänä vuonna lahjaksi?" -keskustelua, jossa yhden postaajan listalta löytyi mm. alushousuja, ja eikö joku ollut heti kommentoimassa, että "et kai oikeasti laita alushousuja joulupakettiin...". Hiukan huvitti, tietäen, että tämänkin kohta-kolmekymppisen joulupaketista löytyy varmuudella ainakin sukkahousuja. xD
Mutta tosiaan, minulla ja äidilläni on tapana tehdä ainakin jonkinlaiset lahjatoivelistat, joita toinen sitten lähtee toteuttamaan. Ja siihen päälle ostelemme sitten suklaata, suihkusaippuoita, ym. :D Itsekin yleensä hankin äidille vielä jotain vähän parempaa kosmetiikkaa, jota äiti ei itse raaski itselleen ostaa.
Ap
Vien vanhemmilleni vaikka joulukukan ja kahvipaketin elleivät muuta tarvitse. Itselleni (ja miehelleni) tilasin puoleksi vuodeksi ruotsalaista viikkolehteä, siinä riittää ristikoita ja muuta lukemista (molempien harrastus). Lehdet yleensä kulkeutuvat vielä vanhemmilleni joten on ne hyvin luettu ennenkuin päätyvät paperinkeräykseen.
Lapsuudessa lahjat kuuluivat jouluun mutta sen jälkeen kun kaikki sisarukset muutimme omillemme ja
perustimme perheitä jokainen on viettänyt joulunsa oman perheen kesken eikä siis lahjoja sisaruksille
ole ostettu eikä vanhemmillekaan. Me olemme lapseton pari ja vuosia sitten päätimme ettemme toisillemme
osta. Panostamme hyvään ruokaan ja ehkä ostamme itselle mieluisan kirjan. Joku pyrkii käymään yli ysi-
kymppisillä vanhemmilla joulun aikaan tai lähimpänä asuva hakee heidät joulupöytään.
Tottakai ostan, olen ostanut vanhemmilleni ja sisaruksilleni ja elossa oleville isovanhemmilleni lahjat aina teini-ikäsestä alkaen.
Meidän suvussa on tapana lahjoa ihmiset vauvasta vaariin eli mitään ikärajoja ei ole. Tapana on hankkia lahjat vähintäänkin niille joiden seurassa joulua viettää, iästä riippumatta. Yleensä saan itse lahjat vielä edelleen aikuisiällä myös tädeiltä ja enoltani, mutta heille en ole ottanut tavaksi hankkia lahjaa (koska en vietä joulua heidän kanssaan) vaan lähetän vain kortit.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai ostan, olen ostanut vanhemmilleni ja sisaruksilleni ja elossa oleville isovanhemmilleni lahjat aina teini-ikäsestä alkaen.
Meidän suvussa on tapana lahjoa ihmiset vauvasta vaariin eli mitään ikärajoja ei ole. Tapana on hankkia lahjat vähintäänkin niille joiden seurassa joulua viettää, iästä riippumatta. Yleensä saan itse lahjat vielä edelleen aikuisiällä myös tädeiltä ja enoltani, mutta heille en ole ottanut tavaksi hankkia lahjaa (koska en vietä joulua heidän kanssaan) vaan lähetän vain kortit.
Niin joo ja en yleensä itselleni osta joululahjaa, tulee lahjoja suvulta ja perheeltä tarpeeksi. Tietty jos jotain isompaa olen hankkimassa joulun alla niin kai sen lahjana itselleen voisi ajatella, mutta hankkisin sen kuitenkin niin no... Eli en mitenkään tietoisesti päätä hankkia itselleni lahjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ja minä olemme pian kolmekymppisiä (ja vielä lapsettomia) ja aina availemme iloisesti äitimme kanssa lahjoja. Äitimme varsinkin haluaa antaa monta eri pakettia (ja paketoi vaikka pussin pähkinöitä saadakseen lahjakasaan täytettä :D) mutta melko hyvin olemme pysytelleet siinä että annamme asioita joille varmasti tulee käyttöä ja joista toisen tietää pitävän. Mieluummin vähän ja laadukasta (sellaista mitä ei ehkä itse raaskisi ostaa itselleen kuten vaikkapa uusi laukku tai liput oopperaan) kuin kasa tilpehööriä. Usein olemmekin hankkineet toisillemme jonkin yhden isomman lahjan ja sitten suklaata tms pientä seuraksi. Mutta ei ole meille tosiaan joulu kunnon joulu ilman paketteja kuusen alla ja yhdessä lahjojen availua :D rakastan sitä tunnetta mikä tulee kun keksii hyvän lahjan ja jännittyneenä seuraa kun saaja avaa pakettinsa.
Hauska kuulla, että jonkun tilanne vastaa näin hyvin omaani. :D Lueskelin hetki sitten jotain "mitä lapsenne saavat tänä vuonna lahjaksi?" -keskustelua, jossa yhden postaajan listalta löytyi mm. alushousuja, ja eikö joku ollut heti kommentoimassa, että "et kai oikeasti laita alushousuja joulupakettiin...". Hiukan huvitti, tietäen, että tämänkin kohta-kolmekymppisen joulupaketista löytyy varmuudella ainakin sukkahousuja. xD
Mutta tosiaan, minulla ja äidilläni on tapana tehdä ainakin jonkinlaiset lahjatoivelistat, joita toinen sitten lähtee toteuttamaan. Ja siihen päälle ostelemme sitten suklaata, suihkusaippuoita, ym. :D Itsekin yleensä hankin äidille vielä jotain vähän parempaa kosmetiikkaa, jota äiti ei itse raaski itselleen ostaa.
Ap
Ja minä kun luulin että kaikissa perheissä annetaan sukkia :D tuosta tuli mieleen että pitääkin vinkata että tänä vuonna sukkavarasto kaipaa taas täydennystä. Jossain välissä minulla oli niin paljon sukkia että oli pakko parina vuotena "kieltää" niiden antaminen mutta nyt olisi taas vaihteeksi ihan tervetullut lahja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni ja minä olemme pian kolmekymppisiä (ja vielä lapsettomia) ja aina availemme iloisesti äitimme kanssa lahjoja. Äitimme varsinkin haluaa antaa monta eri pakettia (ja paketoi vaikka pussin pähkinöitä saadakseen lahjakasaan täytettä :D) mutta melko hyvin olemme pysytelleet siinä että annamme asioita joille varmasti tulee käyttöä ja joista toisen tietää pitävän. Mieluummin vähän ja laadukasta (sellaista mitä ei ehkä itse raaskisi ostaa itselleen kuten vaikkapa uusi laukku tai liput oopperaan) kuin kasa tilpehööriä. Usein olemmekin hankkineet toisillemme jonkin yhden isomman lahjan ja sitten suklaata tms pientä seuraksi. Mutta ei ole meille tosiaan joulu kunnon joulu ilman paketteja kuusen alla ja yhdessä lahjojen availua :D rakastan sitä tunnetta mikä tulee kun keksii hyvän lahjan ja jännittyneenä seuraa kun saaja avaa pakettinsa.
Hauska kuulla, että jonkun tilanne vastaa näin hyvin omaani. :D Lueskelin hetki sitten jotain "mitä lapsenne saavat tänä vuonna lahjaksi?" -keskustelua, jossa yhden postaajan listalta löytyi mm. alushousuja, ja eikö joku ollut heti kommentoimassa, että "et kai oikeasti laita alushousuja joulupakettiin...". Hiukan huvitti, tietäen, että tämänkin kohta-kolmekymppisen joulupaketista löytyy varmuudella ainakin sukkahousuja. xD
Mutta tosiaan, minulla ja äidilläni on tapana tehdä ainakin jonkinlaiset lahjatoivelistat, joita toinen sitten lähtee toteuttamaan. Ja siihen päälle ostelemme sitten suklaata, suihkusaippuoita, ym. :D Itsekin yleensä hankin äidille vielä jotain vähän parempaa kosmetiikkaa, jota äiti ei itse raaski itselleen ostaa.
Ap
Ja minä kun luulin että kaikissa perheissä annetaan sukkia :D tuosta tuli mieleen että pitääkin vinkata että tänä vuonna sukkavarasto kaipaa taas täydennystä. Jossain välissä minulla oli niin paljon sukkia että oli pakko parina vuotena "kieltää" niiden antaminen mutta nyt olisi taas vaihteeksi ihan tervetullut lahja
Joidenkin mielestä vissiin tuollaiset arkisemmat jutut eivät ole tarpeeksi "hienoja" joulupakettiin. Tai sitten ajattelevat, että miksi ostaa jollekin lahjaksi jotain sellaista mitä tämä voisi ostaa ihan hyvin itse.
Mutta taitaapa Suomessa useampikin aikuinen mies silti saada tänä(kin) jouluna äidiltään lahjaksi kalsareita. :D
Kyllä ostetaan! Ollaan kyllä äidille sanottu, että vähempikin riittää. Omat toiveet on aina yöpuku, hyvä kirja ja herkkukori. Ja jos tulee jotain muuta tarpeellista mieleen, paistinpannua, kasvorasvaa, merinovillahousut.
Vanhemmille ja sisaruksillekin ostetaan aina. Isälle kirja, veljelle lautapeliä, äidille korua tai mitä tarvitseekaan. Siskolle keksii aina jotain. Ja koiralle tietty herkkuja!
No ei onneksi ole meillä lapsettomilla ja aikuisilla enään lahjaperinteitä niin että osataan nauttia rauhasta leväten, tehdä joulusta erityistä nauttien ruuasta, joulukoristelusta ja joulumusiikista nautiskellen. Osa on valinnut ettei halua joulua viettää milläänlailla et ihan tavallinen arki tai käyttää sen loman matkusteluun. Onneksi ei ole enään sukukokoontumisia lapsuusajan jälkeen niin että kaikki saavat valita itselleen sopivimman joulun vieton. Kyllä sitä sitten muulloin nähdään mutta joulunsa kukin viettää omissa oloissaan. Ei tarvitse passata ketään eikä stressata, pahoittaa mieltänsä mistään yms. lieveilmiöistä kärsien pakko sulloutumalla ahtaisiin tiloihin kun kenelläkään ei mitään jätti kartanoa ole.
Äidilläni ja veljilläni on niin valtavasti kaikkea, korkea elintaso, joten tuntuisi vähän hassulta, jos minä vähävaraisimpana ryhtyisin hösäämään lahjoja heille. Yleensä vien jotakin itse tekemääni, kuten jouluherkkuja tai pieni elämyslahja. Homma toimii niin. Suvussani ei ole erityisen innokkaita shoppailijoita ja kuluttajia, minkä vuoksi tavara ei tunnu heille tervetulleelta edes lahjapaketissa.
Ystävät ja kummilapset muistan vaihtelevasti. He saavat minulta ympäri vuoden jotakin kivaa, niin olemme jo senkin vuoksi sopineet että joulussa menee raja. Annoin viimeksi 300 euron heräteostokseni ystävälleni, joten eiköhän se nyt ole ihan kiva joululahja hänelle etukäteen annettuna. Pitää ola järki siinäkin, miten paljon antaa.
Siis en kyllä osta itselleni joululahjoja :D En ihan ymmärrä konseptia, onko yleistäkin. Jos ostan itselleni jotain joulun tienoilla, niin en sitä minään lahjana itselleni pidä. Aikuisten kesken edelleen ostamme toisillemme kyllä lahjoja. Ei mitenkään ylen määrin, paitsi miehelle yleensä innostun hankkimaan ihan liian monta lahjaa.
Ostin lahjoja vain itselleni. Lämpöpyjamat ja kirjan, annoin paketoida jo kaupassa. Paras joululahja on että saa möllöttää kotona kissan kanssa, kokkaan aattona vielä juhla-aterian itselleni :)
Se mitä joku ostaa itselleen tai muille ei kuulu minulle millään tavalla. Jokainen saa käyttää rahansa niin kuin parhaaksi näkee. Se, että minä en osta 500e lahjoja ei tietenkään tarkoita, etteikö muidenkaan pitäisi niitä ostaa. Eikä varsinkaan sitä, että paheksuisin sitä 500e lahjojen ostajaa.