Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
(Erityisesti te lapsettomat:) Ostatteko vanhemmillenne joululahjoja? Entäpä itsellenne?
10.12.2019 |
Monessa suvussa kuuluu vallitsevan sääntö "aikuisten kesken ei ostella joululahjoja", varsinkin, jos perhepiiriin kuuluu pieniä lapsia (joille lahjavirrat voi ohjata toisten aikuisten sijaan).
Mutta entäs sukunsa nuorimmat (mutta jo pitkälti täysi-ikäiset), lapsettomat, ym? Ainakin minulle lahjat ovat iso osa joulua; ei niinkään se mitä itse saa, vaan se, että aattona kuusenalus on täynnä paketteja – ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen alkanut nauttimaan lahjojen suunnittelusta, metsästämisestä ympäri kauppoja, paketoinnista ym. :D
Siksi, vaikka olenkin kohta jo kolmekymppinen (ja lapseton), ostan äidilleni enemmän lahjoja kuin monet ostavat lapsilleen. (Ja isälle ja isovanhemmille tietty...) Onneksi äitini on vähän samanlainen, ja ostaa ja paketoi kuusen alle myös hyvin "arkisia" (mutta silti hyödyllisiä!) juttuja, koska "on niin kiva kun on monenlaista pakettia" ja "oli niin mukava paketoida". :D
Mutta vähän aavistelen, ettei tämä voi ikuisuuksiin jatkua. Ties vaikka äitikulta päättääkin yhtäkkiä uudistaa perheen jouluperinteitä!
Joten joskus se saattaa olla minullakin edessä tuo peljätty "aikuisten kesken ei ostella joululahjoja". Mitäs sitten? Alanko pahimpiin vieroitusoireisiin paketoimaan itselleni kuusen alle jok'ikisen purkkapussin ja dödön? :D
Kuinka paljon ylipäätään ostelette lahjoja *itsellenne*? Olisikohan ihan hölmöä keskittää loppu- ja alkuvuoden ostokset tarkoituksellisesti jouluun...
Kommentit (34)
Sisarukseni antavat kalentereja tai kuvakirjoja lastensa kuvista. T. Se konserttilippujen ostaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostetaan tottakai. Ollaan jo kolmekymppisiä veljeni kanssa, jouluisin kokoonnutaan äidilleni ja kaikki ostetaan toisillemme lahjoja. Ei mitään turhaa, vaan kysytään etukäteen mitä toivoo. Äidilleni askartelen lisäksi aina puuhapussukan mihin keräilen kaikkea mahdollista kosmetiikkaa yms mistä tiedän äitini ilahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45v enkä jaksaisi leikkiä jouluna lasta enää.
Kuka nyt sellaista tekisi? 🤔
Vierailija kirjoitti:
Minä olen 45v enkä jaksaisi leikkiä jouluna lasta enää.
Ei ole mikään pakko, jos ei halua. En minäkään leiki, vaikka ostankin lahjoja ja myös saan niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meillä ostetaan aikuistenkin kesken. En näe syytä, miksi lahjojen ostamiseen tarviis lapsia. Kunhan lahjat on jotain fiksua, eikä väkisin keksittyä turhaa krääsää, niin sehän on mukavaa antaa ja saada lahjoja.
Toki jos ei halua, niin ei siinäkään mitään, kukin tyylillään.
Ostan äidille, isälle, veljelle (aikuinen) ja siskon perheelle (kaksi aikuista, kolme melkein aikuista lasta). Itselleni en yleensä osta erikseen joululahjaa. En ole koskaan ymmärtänyt, miksi lahjojen pitäisi olla vain lasten juttu. Mutta tietenkin ymmärrän, että jotkut ajattelevat erilailla kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole enää läheisiä elossa joille lahjoja ostella. Sisarustenkaan kanssa ei olla enää lahjoja vuosikymmeniin lähetelty asutaan niin kaukana toisistamme eri mantereilla.
Soitamme ja toivotamme siinä hyvät joulut, siinä se. Vietän hyvin pienimuotoisen joulun. En osta lahjoja itselle enkä muille. Tavoite on että tapanina olen syönyt kaiken hankkimani ja laittamani vähäisen jouluruoan ja leivonnaiset. Siinä olen myös hyvin onnistunut.
Jouluna nautin siitä, että saan olla kiireettä rauhassa, lukea kirjaa ja kuunnella musiikkia. Käydä välillä kävelemässä ja ehkä ulkoiluttaa kameraa, jos ilma on siedettävä tai sitten hautautua sohvaan jos ei.
Välipäivinä aina haluan töihin, jossa on vuoden paras aika saada aikaan kun sähläävät pitää lomaa perheidensä tykönä.
Todellakin ostan vanhemmilleni ja sisaruksille. Ei joulu ole mitään ilman lahjoja. Ja siis ollaan aika köyhiä ja ostetaan hyödyllisiä lahjoja, kuten villasukkia ja rasvapurnukoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan lahjat vanhemmilleni, siskolleni ja siskon lapsille. Jos joku ehdottaisi, että ostettaisiin lahjat vain siskon lapsille niin kyllä siinä joulunvietosta tulisi mielestäni omituinen tapahtuma. Vietämme siis aina yhdessä joulua.
Jos nyt on sellainen perhe, johon kuuluu 5 aikuista lasta, puolisot ja heillä kaikilla on lapsia ja kokoontuvat yhteen, voisin ymmärtää 'lahjat vain lapsille' -periaatteet; tekisi kukkaroon aika loven ostaa 15-20 lahjaa!
Olen oman perheeni nuorimmainen ja tykkään ostella lahjoja. Minulla on lapsiakin, ja heidän lisäkseen olisi kiva ostaa myös aikuisille jotain mutta useimmat sukulaiseni eivät välitä tästä perinteestä. Joten ostan sitten vaikkapa naapureille ja lasten opettajille jotain pientä, monesti ainakin kukkia ja/tai suklaata. Myös kerhotädit saavat pienen paketin aina. 😊
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostan joka vuosi itselleni "joulun parhaan lahjan", eli jotain vähän tavallista parempaa, mitä en muuten raaskisi, 500-1500e budjetilla. Sitä kalliimpaa, mitä paremmin on kulunut vuosi mennyt.
Aikuisten kesken ei meilläkään ostella mitään. Miehen kanssa ostetaan vain toisillemme jotain pientä.
En yleensä osta kummempia lahjoja vanhemmille, jotain pientä jouluviemistä, tyyliin paikallisia tai muuten "erikoisia" herkkuja, joku pullo, tai muuta pientä viemistä. Jos joskus sattuu vastaan täydellinen lahja, saatan hankkia. En osta itselleni joululahjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessä muut paitsi minä olivat vähän sitä mieltä että ei aikuisille lahjoja. Noh minä edelleen ostin lahjoja, eihän muut voi minun puolesta päättää että en saisi ostaa. Tämä siis kun olin lapseton nuori aikuinen.
Ostan vanhemmille, isovanhemmille, miesystävän vanhemmille ja miesystävälle lahjat. Joulut vietetään toistaiseksi vielä omien lapsuuden perheiden parissa, ikää 25v meillä. Meidän molempien perheillä on aina ollut tapana, että jouluun kuuluu lahjat myös aikuisiällä. Miksi siitä tarvitsisi luopua, voi antaa toiselle iloa, onnea ja hyvää mieltä lahjoilla jopa pitkäksikin aikaa. Omat vanhempani (55v) ostavat joka vuosi aina jonkun 1-2 isoa lahjaa omille vanhemmilleen (+80v) ja vastavuoroisesti saavat lahjoja takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Ostan joka vuosi itselleni "joulun parhaan lahjan", eli jotain vähän tavallista parempaa, mitä en muuten raaskisi, 500-1500e budjetilla. Sitä kalliimpaa, mitä paremmin on kulunut vuosi mennyt.
...
Tästä tulikin mieleen, että "paheksutteko", jos joku käyttää tuollaisen summan pienempiin lahjoihin? Eli ei osta itselleen tuolla 500 eurolla yhtä luksustuotetta, vaan monta pienempää, esim. 50 euron pakettia? Pitäisikö monikin sitä kamalana tuhlailuna?
Siskoni ja minä olemme pian kolmekymppisiä (ja vielä lapsettomia) ja aina availemme iloisesti äitimme kanssa lahjoja. Äitimme varsinkin haluaa antaa monta eri pakettia (ja paketoi vaikka pussin pähkinöitä saadakseen lahjakasaan täytettä :D) mutta melko hyvin olemme pysytelleet siinä että annamme asioita joille varmasti tulee käyttöä ja joista toisen tietää pitävän. Mieluummin vähän ja laadukasta (sellaista mitä ei ehkä itse raaskisi ostaa itselleen kuten vaikkapa uusi laukku tai liput oopperaan) kuin kasa tilpehööriä. Usein olemmekin hankkineet toisillemme jonkin yhden isomman lahjan ja sitten suklaata tms pientä seuraksi. Mutta ei ole meille tosiaan joulu kunnon joulu ilman paketteja kuusen alla ja yhdessä lahjojen availua :D rakastan sitä tunnetta mikä tulee kun keksii hyvän lahjan ja jännittyneenä seuraa kun saaja avaa pakettinsa.
En osta itselleni mitään, miehen kanssa myös sopimus että ei tueta kulutusjuhlaa vaihtamalla paketteja. Sukulaisille annan tänä(kin) vuonna pitkälti ruokaa (vanhemmille ja sisaruksille glögiä, suklaalevy tms) tai jos on tarvetta niin kierrätyslahjoja, jotka meille ovat tarpeettomia mutta joihin lahjan saajilla ei ole esim. varaa. (Tuntemattomille en tällaisia lahjoittele, kun nykyään joulupuukeräyksissäkin halutaan jotain tuliterää kamaa). Vietetään joulu aina jommankumman vanhempien luona, jossa ovat myös sisarukset koolla, ja meille joulu syntyy enemmän siitä yhteisestä ruoanlaitosta ja joulupöydästä.
Inhoan itse nurkkiin kertyvää krääsää, joten en osaa tieten ostaa sellaista muille. Itse en muilta sukulaisilta olekaan vuosiin mitään pyytänyt/saanut, mutta omille vanhemmille sanon, että jos jotakin haluaa antaa, niin raha käy hyvin, sille on enemmän käyttöä kuin esim. kosmetiikalle. Miehen vanhemmat antavat mitä tykkäävät, usein lahjakortteja tms. Makeisia en nykyään enää viitsi pyytää, kun niitä saa pyytämättäkin niin paljon, ja itse syön ja annan mieluummin eettistä suklaata kuin niitä ainaisia Fazerin/Pandan/Lindtin palmuöljybokseja.
En osta äidilleni, ei hänkään ole minulle ikinä ostanut mitään lahjaa, sen jälkeen lun olin n 12 v. Ja silloinkin valitti, että on köyhä pukki, vaikka rahaa olisi ollut. Siksi ostan ystäväperheelle, jotka varmaan arvostavat lahjoja.
Alue: Aihe vapaa
En piittaa joulunvietosta, mutta annan vanhemmille konsertti- tai teatteriliput. Jotkut kalliimmat, mitä eivät raaskisi itse.