Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En jaksa hakea enää YHTÄKÄÄN työpaikkaa (pätkätyöläinen)
10.12.2019 |
Nyt on tullut mitta täyteen. Olen päättänyt, että en hae enää ikinä yhtäkään työpaikkaa. Nyt riitti työnteko minun osaltani. Vit utttaa huomata vain 35-vuotiaana, että minä en ollut tarpeeksi vahva ihminen työelämään. En ole tähän ikään mennessä ollut ikinä vakituisessa työssä ja nyt loppui jaksaminen. En laita enää ikinä yhtäkään hakemusta minnekään. En jaksa enää tällaista elämää. En jaksa enää miettiä parin kuukauden välein töiden hakemista. Ottaa päähän laittaa hakemuksia omalle työnantajalle, KUN EN PÄÄSE IKINÄ mihinkään hakemaani paikkaan ja olen ikuinen viimeinen vaihtoehto. Hävettää jo käydä jatkuvasti samojen ihmisten kuulusteluissa. Tuntuu jo nöyryyttävältä. Ottaa päähän laittaa hakemuksia mihinkään muuallekaan, kun en pääse niihinkään. Olen maailman paskin ihminen ja huonoin työntekijä. Ahdistaa niin, että aivan tekee pahaa. En unelmoinut nuorena tällaisesta elämästä. Soitan huomenna töihin ja ilmoitan, että en tule enää ikinä töihin. Pitäkööt paikkansa. Nyt loppui minun työntekoni. Kiitos ja anteeksi.
Kommentit (52)
Täällä 44-vuotias, tällä hetkellä määräaikaisessa työssä oleva, kenellä ei ole ikinä ollut vakituista paikkaa. Pitkäaikaistyöttömyys takana, joten olen erittäin kiitollinen tästä pätkätyöstä. MUTTA asiat mitä työhistoriani on opettanut:
-Hae heti ja koko ajan toisia työpaikkoja, älä odota nykyisen pätkän loppumista! Erityisesti, jos et viihdy nykyisessä työpaikassa.
-"Mikä minusta tulee isona" -jankutus ja 'unelma-ammatti' on soopaa. Olen tuskaillut tämän kanssa ja ajelehtinut vuosia turhaan. Kumpa olisin parikymmentä vuotta sitten tajunnut, minulla ei ole mitään erityistaitoja, joten ei ole olemassa mitään unelma-ammattia. Nyt etsinkin siis vaan jonkinlaista työtä, jossa voisin viihtyä.
Älä missään nimessä irtisanoudu, saat 3 kk:den karenssin siitä. Rupeat vaan heti hakemaan muita töitä, älä odota pätkän loppumista.
Itse introverttinä olen miettinyt, jos jään taas työttömäksi, että vaihdanko alaa ja rupean siivoojaksi tai laitoshuoltajaksi. Palkka on pieni, mutta töitä riittää alalla ja työ aika paljon yksin itsenäisesti tehtävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Itselläni sama juttu, työelämä on silppua ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, että millä taas parin kuukauden päästä elän. Nykyinen työsuhde (perhevapaan sijaisuus) loppuu vuoden vaihteessa, ja työnhaku alkaa taas alusta. Inhoan sitä jatkuvaa valmiustilassa olemista, kun pelkää että esim. suihkussa käymisen aikana joku rekrytoija soittaa, ja mahdollinen työpaikka menee ohi koska en vastaa. Onneksi en suuremmin haaveile omistusasunnosta tai lapsista, sellaisiin asioihin tulee tuskin ikinä olemaan varaa.
Sitä työpaikkaa kannattaa ruveta hakemaan ajoissa ennen kuin toisen työn sijaisuus päättyy.
Jostain syystä meille naiivisti opetetaan, että vakityö ja palkka on jotain, mikä ansaitaan osaamisella, ahkeruudella ja luotettavuudella. Tai jollain kysynnän ja tarjonnan laeilla.
Näin ei ole.
Palkka ja vakituinen työ on eräänlainen vertaispalkitsemisen järjestelmä. Palkkaa halutaan maksaa sellaisille, joihin samaistutaan ja joista pidetään ja ennenkaikkea sellaisille, joilta voidaan odottaa vastapalveluksia ja muita hyötyjä. Tästä syystä miehet eivät haluaisi maksaa naisille, kultalusikkaihmiset vähäosaisille, työnarkomaanit niille joilla on yksikin työttömyysjakso jne. Halutaan ihmisiä, joilla on samat taustat, sama koulutus, samat kiinnostuksenkohteet, sama habitus.
Työpanos kyllä kelpaa ja kaikki mikä irti lähtee irti otetaan. Mutta kompensaatiota, sitä vertaispalkitsemista, ei vääränlainen ihminen ansaitse, oli kuinka tehokas ja tuottava hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä! Itselläni sama juttu, työelämä on silppua ja jatkuvaa epävarmuutta siitä, että millä taas parin kuukauden päästä elän. Nykyinen työsuhde (perhevapaan sijaisuus) loppuu vuoden vaihteessa, ja työnhaku alkaa taas alusta. Inhoan sitä jatkuvaa valmiustilassa olemista, kun pelkää että esim. suihkussa käymisen aikana joku rekrytoija soittaa, ja mahdollinen työpaikka menee ohi koska en vastaa. Onneksi en suuremmin haaveile omistusasunnosta tai lapsista, sellaisiin asioihin tulee tuskin ikinä olemaan varaa.
Sitä työpaikkaa kannattaa ruveta hakemaan ajoissa ennen kuin toisen työn sijaisuus päättyy.
Eiköhän jokainen pätkätöitä tekevä tiedä tämän, ja tekeekin näin.
Suomessa työelämä elää sellaista riistäjien herkuttelun aikaa. Pitää odotella poteroissa työttömänä että se loppuu ja ensitöiksi matalapalkka-alojen hommiin tulee tuntuvia korotuksia palkkoihin.
Eihän se nyt ole mistään kotoisin että hyvinvointivaltiossa tehdään töitä alle 10e tuntipalkalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on täysin sama tilanne kuin aloittajalla eli olen 35 vuotias ja koko elämä on ollut lyhyitä määräaikaisuuksia taikka 0 työsopimuksia. Onneksi sain juuri asuntolainan maksettua ja nyt lomailen useita kuukausia eri määräaikaisten sopimusten välissä. Töitä haen vaan jos työkkäri pakottaa taikka ansiosidonnainen uhkaa loppua.
Itse sain nykyisen työpaikkani viiden pätkätyö-vuoden jälkeen.. Olin masentunut ja jatkuvasti sai tapella miehen kanssa raha-asioista.. En kyllä pidä pahemmin nykyisestä työstänikään, mutta en usko että saan mitään muutakaan (käynyt haastatteluissa) ja en jaksaisi taas pätkähommiakaan.. Olen 32v ja introvertti.
Nykyinen työkin osa-aikatyö, mutta onpahan tosiaan jotain.. Kyllähän tuo suoraan sanottuna välillä oksettaa kun firmaan pääsee jengiä suhteilla tuosta vain ja jotkut työntekijät esim juuri muuttaneet Suomeen ja samantien ojennetaan työpaikka meidän firmasta... Jotkut työntekijät kehuvat kuinka saisivat toisen työn tuosta vaan ja blaablaa.. Kun yhyy alkoi kyllästyttää työ 10v jälkeen ja voi kun tilillä on niiiin paljon rahaa ja nyt voi ottaa rennommin. HUOH!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tuttua! Olen tosin hoitoalalla, joten työttömyyttä ei tarvitse pelätä, mutta työ on pelkkää pätkää pätkää pätkää. En jaksa enää selata työkkärin sivuja päivittäin, kuten olen tehnyt jo monta vuotta. En jaksa miettiä missä olen parin kuukauden päästä töissä. En jaksa enää selitellä asiakkaille että seuraavalla kerralla en ehkä olekaan täällä. En jaksa selittää yhteistyökumppaneille, että en tiedä kuka seuraavaan tiimitapaamiseen tulee, minä vai joku muu. En jaksa enää ajatella erikoistuvani johonkin kouluttautumalla lisää, koska en tiedä missä ja mitä työni on puolen vuoden päästä. Olisin halunnut että minusta tulee asiantuntija jossain, mutta näemmä olen vain harmaata massaa, joka kelpaa sammuttelemaan tulipaloja sijaisuuksiin ja hylätään kun tarve menee ohi. En jaksa enää olla hiljaa epäkohdista ja kehittämisen kohteista, vaikka se närkästyttääkin pomot ja joudun epäsuosioon.
Tämä ei ole sellainen työura, josta haaveilin ja jonka mielestäni ansaitsen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä meille naiivisti opetetaan, että vakityö ja palkka on jotain, mikä ansaitaan osaamisella, ahkeruudella ja luotettavuudella. Tai jollain kysynnän ja tarjonnan laeilla.
Näin ei ole.
Palkka ja vakituinen työ on eräänlainen vertaispalkitsemisen järjestelmä. Palkkaa halutaan maksaa sellaisille, joihin samaistutaan ja joista pidetään ja ennenkaikkea sellaisille, joilta voidaan odottaa vastapalveluksia ja muita hyötyjä. Tästä syystä miehet eivät haluaisi maksaa naisille, kultalusikkaihmiset vähäosaisille, työnarkomaanit niille joilla on yksikin työttömyysjakso jne. Halutaan ihmisiä, joilla on samat taustat, sama koulutus, samat kiinnostuksenkohteet, sama habitus.
Työpanos kyllä kelpaa ja kaikki mikä irti lähtee irti otetaan. Mutta kompensaatiota, sitä vertaispalkitsemista, ei vääränlainen ihminen ansaitse, oli kuinka tehokas ja tuottava hyvänsä.
T u o o n n i i n t o t t a !
u
o
o
n
n
i
i
n
t
o
t
t
a
!
Mukavaa, että on tullut paljon viestejä. Kuulostaa kovin tutulta teidänkin kokemuksenne. Ilmeisesti pätkätyö on nykyajan normaali alasta riippumatta. Tuntuu, että työnantajat eivät enää halua sitoutua työntekijöihin. Meilläkin on työpaikassani selvästi tarve työvoimalle, mutta saan silti vain näitä pätkiä. Minulla tulee kohta 10 vuotta täyteen samalla työnantajalla ja töitä on riittänyt lähes tauotta. Kai liitto voisi ottaa jotain kantaa tähän, jos kehtaisin soittaa sinne. Alkaa vaan mennä maku tähän touhuun. En tunne itseäni enää minkään arvoiseksi. Määräaikainen on alinta kastia työpaikoilla ja pomojen silmissä. Jaksaminen on ihan loppu. Olen yleensä rauhallinen ja hillitty ihminen, mutta pelkään tosissani menettäväni itsehillinnän joku päivä töissä ja sitten tulee ulos kaikki mitä on patoutunut sisälle näiden vuosien ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo 57 vuotias, joten minulle ei enää mitään ole tarjolla.
Vuosikymmen samalla työnantajalla tuolla menolla?!?!? Miksi et kehtaisi soittaa liittoon? Ryhdistäydy hyvä ihminen, kyllä ne siellä kertoo onko aihetta soitella vai ei. Ne liitot on juuri sitä varten että kun hyvät veljet on antanut duunit vuosikymmenet kavereilleen ja potkinut kaltaisiasi päähän etkä itse jaksa enää välittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vuosikymmen samalla työnantajalla tuolla menolla?!?!? Miksi et kehtaisi soittaa liittoon? Ryhdistäydy hyvä ihminen, kyllä ne siellä kertoo onko aihetta soitella vai ei. Ne liitot on juuri sitä varten että kun hyvät veljet on antanut duunit vuosikymmenet kavereilleen ja potkinut kaltaisiasi päähän etkä itse jaksa enää välittää.
Tehy on ainakin aivan kädetön. Kyllähän sieltä aina välillä nostetaan julkisuuteen keissejä, missä Tehy on riitauttanut ketjuttamisen ja voittanut. Mutta ne ovat vain aivan jäävuoren huippu, todellisuudessahan ketjuttamiskierteessä on satoja, ellei tuhansia työntekijöitä. Omalla kohdallani luottamusmiestä ei kiinnosta. Ja ylläri ylläri, luottis on toki vakituinen työntekijä, joka on istunut persiillään jo niin kauan, ettei muistakaan millaista pätkätyö on. Keskittyy vain varmistamaan kavereidensa oltavat. Kunnalla Tehyläisiä on niin erilaisissa tehtävissä ja kaikki kateellisena ajattelevat, että muilla on asiat paremmin. Siispä luottis hoitaa vain omien työkaveriensa asioita.
Minä otin luottamusmiehen ohi liittoon yhteyttä, mutta homma kuivui kokoon. Olisivat vain halunneet luottamusmiehen toimivan. Ja turha sanoa että hae itse luottamusmieheksi. Pätkätyöläisenä kun EI VOI. Työpaikka kun saattaa olla ihan muualla parin kuukauden päästä, kun pätkä loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Mukavaa, että on tullut paljon viestejä. Kuulostaa kovin tutulta teidänkin kokemuksenne. Ilmeisesti pätkätyö on nykyajan normaali alasta riippumatta. Tuntuu, että työnantajat eivät enää halua sitoutua työntekijöihin. Meilläkin on työpaikassani selvästi tarve työvoimalle, mutta saan silti vain näitä pätkiä. Minulla tulee kohta 10 vuotta täyteen samalla työnantajalla ja töitä on riittänyt lähes tauotta. Kai liitto voisi ottaa jotain kantaa tähän, jos kehtaisin soittaa sinne. Alkaa vaan mennä maku tähän touhuun. En tunne itseäni enää minkään arvoiseksi. Määräaikainen on alinta kastia työpaikoilla ja pomojen silmissä. Jaksaminen on ihan loppu. Olen yleensä rauhallinen ja hillitty ihminen, mutta pelkään tosissani menettäväni itsehillinnän joku päivä töissä ja sitten tulee ulos kaikki mitä on patoutunut sisälle näiden vuosien ajan.
Mä en tajua pätkätöiden kierrättämistä, sillä Suomessa on tosi helppoa irtisanoa ihmisiä tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Luulisi, että työnantajat haluaisivat sitouttaa työntekijät taloon, sillä monessa työssä sisäänajo kestää vuoden verran. Ei ole hyvä, jos väki vaihtuu jatkuvasti.
Olen nyt joululomalla ja miettinyt tätä työasiaa. Tuntuu todella turhauttavalta, että koko vuosikymmen kului pätkätöissä. Tuntuu hukkaan heitetyltä elämältä. Olen tajunnut näin lomalla, miten väsynyt olen ollut. Vuoden vaihtuessa herää aina toive muutoksesta. Olen ymmärtänyt, että jotain on pakko tehdä. Kyllähän nuo ketjuttavat sopimuksiani vaikka hamaan loppuun asti, jos annan käyttää itseäni/kiltteyttäni hyväksi. En näe muuta ratkaisua kuin lopettaa itse. Voin ottaa liittoonkin yhteyttä, mutta en enää edes tiedä, haluaisinko vakinaiseksi työpaikkaan, jossa minua ei arvosteta.
Meilläkin on töissä määräaikaisten kierrättämistä. Yhden jälkeen tulee toinen ja porukka vaihtuu koko ajan. Se on varmasti raskasta myös vakituiselle henkilökunnalle.
Ap.
Sosiologi kirjoitti:
Työttömyys johtuu siitä että työttömät ovat liian ylpeitä ottaakseen vastaan esim. siivoustyötä. He saattavat koppavasti kommentoida sosiaalivirkailijoille jos heille ehdotetaan työn hakemista.
Siksi työttömien koppavuus on karsittava pois. Työttömyyden hoidossa tulisi ottaa käyttöön ns nöyryys- ja häpeärangaistukset.
Taidat olla harvinaisen epäpätevä sosiologi!
Täällä yksi kohtalotoveri. Tämä on henkisesti ihan hirveän kuluttavaa, kun ei ole mitään varmuutta tulevaisuudesta. Olet koko ajan ns. löysässä hirressä, kun et tiedä jatkuuko työt vai ei. Lisäksi itsetunto laskee, kun et hakemisesta huolimatta kelpaa vakituiseksi työntekijäksi. Minä en jaksa liiton kanssa taistella. Yritän hakea muita töitä toisesta firmasta.
Minä en haluaisi elämääni mitään muuta, kuin jonkinlaista turvaa ja varmuutta. Sitä toisi vakituinen työpaikka.
Alue: Aihe vapaa
Tuttuja tunteita, työpaikkojen jaossa ei ole välttämättä ammattiosaamisella lainkaan suurin merkitys. Työpaikkojen kuppikunnat, epäviralliset johtajat, mielistelijät, pomojen lemmikit ym. Tuosta saisi kyllä ihan hyvän kirjan, mutta uskon, että asiasta on kirjoitettu jo vaikka kuinka paljon. Rauhallista mieltä kaikille!