En jaksa hakea enää YHTÄKÄÄN työpaikkaa (pätkätyöläinen)

Vierailija kirjoitti:

Minulla työnhaku kaatuu melkein aina rekry-yritysten haastatteluun. En ole mikään supliikki ja olen huono kertomaan itsestäni (ja vaikka harjoittelen niin menen aina lukkoon tositilanteessa). Viimeksikin haastattelija sanoi melkein suoraan, etten tule paikkaa saamaan.

Ainoat kerrat kun olen saanut pienet pätkät on olleet suoraan yrityksen rekryjä ilman välikäsiä välissä. Näissä on sitten kehuttu ahkeruutta yms hyviä ominaisuuksia. Harmi vain, että yhä enemmän käytetään noita rekryfirmoja, joten ollaan sitten työttömänä, koska en ole sellainen räiskyvä persoona mitä kaikki hakevat.

Itselläni päinvastaista kokemusta. Rekryfirman haastattelut olleet aina fiksuja ja haastattelija/konsultti on saanut minusta parhaat puolet esiin. Samoin nää konsultit on onnistuneet neuvottelemaan mulle hyvät palkat ja edut kun olen tullut valituksi. Ja ihan vakkaripaikkoja molemmat olleet mihin olen rekryfirman avulla päässyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla työnhaku kaatuu melkein aina rekry-yritysten haastatteluun. En ole mikään supliikki ja olen huono kertomaan itsestäni (ja vaikka harjoittelen niin menen aina lukkoon tositilanteessa). Viimeksikin haastattelija sanoi melkein suoraan, etten tule paikkaa saamaan.

Ainoat kerrat kun olen saanut pienet pätkät on olleet suoraan yrityksen rekryjä ilman välikäsiä välissä. Näissä on sitten kehuttu ahkeruutta yms hyviä ominaisuuksia. Harmi vain, että yhä enemmän käytetään noita rekryfirmoja, joten ollaan sitten työttömänä, koska en ole sellainen räiskyvä persoona mitä kaikki hakevat.

Itselläni päinvastaista kokemusta. Rekryfirman haastattelut olleet aina fiksuja ja haastattelija/konsultti on saanut minusta parhaat puolet esiin. Samoin nää konsultit on onnistuneet neuvottelemaan mulle hyvät palkat ja edut kun olen tullut valituksi. Ja ihan vakkaripaikkoja molemmat olleet mihin olen rekryfirman avulla päässyt.

Itselläni sama kokemus. Rekrytointifirman kosultti ei kysellyt asiattomuuksia, toisin kuin se yritys jonka prosessia rekryfirma hoiti. Siellä yrityksen jatkohaastattelussa kysyi toimitusjohtaja mm. lapsenteosta, asuinalueestani ja vanhempieni ammatit. Mun mielestä on yleensä kaikkien etu, että rekryä hoitaa osaava ammattilainen eikä joku tj tai talouspäällikkö. Minulla jäi kerran yksi työ saamatta, mutta rekrykonsultti soitti kolmen viikon päästä ja kertoi piilotyöpaikasta,joka ei ollut missään ilmoitushaussa. Sain paikan ja tää on minun unelmatyöni. Mielestäni rekrykonsulttien kanssa verkostoituminen on fiksua. Tosin jossain pikkupuljuissa meno voi olla ihan naurettavaa, mutta alalla on konkareitakin missä taitoa ja ihmisläheisyyttä löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi kohtalotoveri. Tämä on henkisesti ihan hirveän kuluttavaa, kun ei ole mitään varmuutta tulevaisuudesta. Olet koko ajan ns. löysässä hirressä, kun et tiedä jatkuuko työt vai ei. Lisäksi itsetunto laskee, kun et hakemisesta huolimatta kelpaa vakituiseksi työntekijäksi. Minä en jaksa liiton kanssa taistella. Yritän hakea muita töitä toisesta firmasta. 

Minä en haluaisi elämääni mitään muuta, kuin jonkinlaista turvaa ja varmuutta. Sitä toisi vakituinen työpaikka.

Olen ihan samoissa tunnelmissa. Itsetuntoni on laskenut todella alas enkä luota enää itseeni. Joskus monta vuotta sitten pidin itseäni hyvänä ja kehityskelpoisena työntekijänä, nykyään ajattelen itsestäni hyvin negatiivisesti. Harmi myös, että tämä alkaa näkymään motivaatiossa. Jos työnantaja ei selkeästi halua sitoutua minuun, niin miksi minunkaan kannattaa edes yrittää. Roikun näissä määräaikaisuuksissa vain siksi, että en kehtaa hakea minnekään muualle näin surkeana ja huonona työntekijänä. Minuthan naurettaisiin jo haastattelusta pihalle.

Itsekin kaipaan turvaa ja varmuutta. Kyllä noita pätkiä jaksoi pari vuotta, mutta haluaisin jo jotain pysyvää elämääni.

Täällä sama. Muutan mökille ja erakoidun !

Siskoni oli 3 vuotta määräaikaisissa (max puoli vuotta kerrallaan) työsuhteissa samalla työnantajalla. Hän haastoi työnantajan oikeuteen laittomasta ketjutuksesta, ja voitti jutun. Sai ihan kivat korvaukset, tosin ei ihan sitä, mitä pyysi.

AP. älä oo milläskään, mä lopetin työpaikkojen hakemiseni jo vuosikymmeniä sitten. Tyhjän saa pyytämättäkin. Edellinen sanonta pätee nykyaikaan, ei ole vuosiin ollut edes oman alan ja kokemukseeni perustuvia työalapaikkoja edes haussakaan, joten olen antautunut jo aikapäiviä sitten, ja keskityn elämääni ilman vakituista työpaikkaa. Ei sitä tullut aikoinaankaan, niin ei sitä tule jatkossakaan.

Venttailen tässä vaan virallista eläkeaikaa.

Kuolen tai sairastun pahasti sitä ennen, mutta samapa tuo, ei haittaa; ihan se ja sama.

Tehkööt työt ne, jotka ovat sen keksineetkin. Sitä paitsi tyhmä työt tekee, viisaiden ei tarvitsekkaan vaivautua.

sosiologi kirjoitti:

Tiedättekö työttömät mitä.

Minä nautin kun näen työttömien kärsivän...

Ihanko totta, minä työtön en kärsi, ja en tarvitse sinua sosiologi, pärjään ilman sinuakin.

Mistäpä ei hullu nauttisi, kuten sinä siellä, mukamas sosiologi:D

Ap, tilanteesi on epäreilu, eikä mitenkään sinun syysi.Työantaja ei toimi sinua kohtaan oikein.

Silti on jotain mitä voit itse tehdä:

- Ota sinne liittoon yhteyttä. Sinun kohdallasi siihen todellakin on syytä. Ja vielä tärkeämpää: On aika oppia olemaan murehtimatta, ettei vain vaivaa ketään suotta ja pitämään omia puoliaan. Liittoon yhteydenotto on siihen hyvä harjoitus. Tässä elämässä ei aina saa arvostusta muilta, eikä sitä voi pakottaa, mutta sitä suuremmalla syyllä kannattaa arvostaa itse itseään. Jos siinä onnistut, oma olosi todennäköisesti paranee, vaikka työtilanne ei muuttuisi mihinkään. Silti usein menee myös niin, että kun pitää terveellä tavalla omia puoliaan ja arvostaa itseään, pärjää muutenkin paremmin. Itsensä arvostaminen auttaa arvostamaan myös muita ja siitä on iloa ja hyötyä elämässä.

- Jos olet ollut 10 vuotta samalla työnantajalla, hellitä hieman epävarmuuden murehtimisessa. Me monet "vakitöissä" olevat olemme saaneet tuossa ajassa parit potkut, olleet YT-neuvotteluissa, olleet välissä työttöminä jne. Jatkuva töiden pätkiminen on asiatonta työnantajalta ja lisää epävarmuutta, mutta absoluuttisesti moni ns. vakitöissä oleva on todellisuudessa yhtä epävarmassa tilanteessa jatkuvasti, vaikka eri syistä. Epävarmuudessa eläminen ei tee ihmiselle hyvää, mutta kun muutakaan ei voi, kannattaa opetella elämään sen kanssa. Sen sijaan, että ajattelisit, että tarvitset vakityön varmuuden saavuttamiseksi, ajattele, että sulla on melko hyvä varmuus, että sulla on seuraavat 10 vuotta vastaava toimeentulo ja työ kuin nyt. Aika hyvä todennäköisyys, että niin käy. Mieti mitä siinä tilanteessa haluat ja voit tehdä.

- Jos et pidä siitä miten työnantajasi kohtelee sinua, mikset hae muualle töihin? Jos muualle hakeutuminen on mahdollista, kannattaa harkita vakavasti.

Itse sairastuin masennukseen tämän asian takia. Mielenterveys ei enää kestänyt tätä rumba. Se vaatii ihan liikaa psykologisesti. Nyt köyhänä ollut 2v työttömänä. Ikä mulla 29.

Mikä maksaa soittaa liitolle? Musta on vastuutonta ja vaarallista yhteiskunnalle ettei suomalaiset tunne oikeutensa eivätkä välitä.

Siksi ahneilla on yliote duunareista kun kukaan ei puhu.

Kuulostaa melkein että olet sosiaalialalla? Lasenhoitaja? Kaupungilla usein tuo meno. Pätkää, kyykytystä, säästöä. Kirjoituksesi ei ole nolo. Työnantajat ovat. Hyvä että lähdit.

Täällä myös pätkää pätkän tehnyt duunari, joka ei kelpaa edes ojan kaivamiseen keikkojen jälkeen vaikka työtaitoa on. Työnantaja epäilee sopeutumista, lisäksi ikää alkaa olla. Työelämä on tehnyt minut ujoksi nöyränä kulkevaksi kansalaiseksi, mikä jo vaikuttaa ryhmäytymistä jos niitä joissain tilanteessa tulee.

Postinjakajaksi hain mutten päässyt..