Aika rohkea tuo MOT nainen

Vierailija kirjoitti:

hysshyss tästä ei saa puhua. Tämäkin keskustelu poistetaan varmasti pian.

Ja jos sitä ei poisteta, niin sinä ja kaltaisesti tekevät ketjusta valituksia niin kauen, että se poistetaan, jotta sinä ja kaltaisesi voivat omahyväisesti huokaista, että mitäs minä sanoin, hys-hys, poistettiinhan se.

Yksi asia, jota pyörittelin mielessäni, on sukupuolikokemuksen puuttuminen. Onko nuorilla sellainen käsitys, että kokemuksen omasta sukupuolesta pitäisi erityisesti tuntua joltain, kun siitä niin paljon julkisuudessa nykyään kohkataan. Esim. "En koskaan tuntenut itseäni tytöksi..." on aika yleinen lausunto trans-ihmisten haastatteluissa.

Kuitenkin monet cis-aikuiset ovat tälläkin palstalla muissa keskusteluissa ihmetelleet, miltä se oma sukupuolikokemus edes tuntuu. Ei se ainakaan minusta tunnu aktiivisesti oikein miltään, koska ristiriitaa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä ei ole. Voisiko tämä olla joillekin nuorille sitten niin hämmentävää, että kokemuksen puutetta selitetään väärällä sukupuolella?

Saikohan kukaan kiinni ajatuksestani... :D

N30

Tuon gender-sanan selittäminen pään sisäisenä sukupuolena kuulostaa jälkikäteen keksityltä selitykseltä. Ennemminkin vaikuttaa, että kyse on vain häveliäämmästä sanasta, kuin ”sex”.

Sairas maailma.

Blokkerihoitojen harmittomuudesta ei ole pitävää näyttöä. Toistaalta ne (kuten lähes kaikki lääkkeet) aiheuttavat myös haitallisia sivuvaikutuksia, joista osan epäillään olevan pysyviä (mm. luuntiheuden lasku, nivelongelmat). Blokkerit estävät murrosiän ja samalla luonnollisen kehitysvaiheen, jonka aikana useimpien kehodysforia poistuu. 

Juridisen sukupuolen vaihtaminen on toki juridisesti täysin peruutettavissa. Mutta mitä hyötyä pelkästä paperilla tehtävästä sukupuolen vaihdoksesta on? Haittoja on helppo listata: terveydenhoidossa voi tulla ongelmia, jos henkilöä hoidetaan juridisen eikä biologisen sukupuolen mukaan (naisilla ja miehillä mm. erilainen lääkevaste ja erilaiset labrakokeiden raja-arvot), liikkuminen liberaalin länsimaisen kulttuuripiirin ulkopuolella voi vaikeutua (kun passissa lukee mies, vaikka kyseessä on biologinen nainen, ongelmia tulee erityisesti sukupuolisegrekaatiota harrastavissa maissa). Lisäksi juridisen sukupuolen mukaan voi saada kohtuutonta etua esim. urheilussa, jos biologinen mies saa oikeuden kilpailla naisten sarjassa (ja tätähän jo tapahtuu maailmalla). Ja käytännön ongelmia tulee esim. uimahallissa jos biologinen mies joka kuitenkin on juridisesti nainen tuppautuu naisten suihkutiloihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä keskustelut näyttää poistuvan, mutta laitetaan nyt tännekin ihan vaan muistutuksena

"Poistetaan juridisen sukupuolen vahvistamisen 18 vuoden ikäraja. Parannetaan translasten asemaa. Mahdollistetaan murrosikää lykkäävän blokkerihoidon saatavuus."

https://www.vihreat.fi/vihrea-politiikka/ohjelmat/vihreiden-poliittinen…

Eivät tajua tai välitä kuinka suurta haittaa itse asiassa tekevät. Jotenkin jo tullut tavaksi vihreiden kohdalla. Niin kuin jo poistetussa kommentissani kerroin niin tieteellinen ja tutkittu totuushan näissä on se, että varsinkin nuorella iällä oireilevat ovat lopulta murkkuiän jälkeen vaan usein ihan tavallisia lesboja. Niin kuin sen Sametin tapauksessa ja nyt sitten taas tässäkin. Koneisto vaan ohjaa ihan eri suuntaan. Kaikki keskustelu asiasta pyritään tukahduttamaan ja kaikki on hyvin poliittisesti korrektia,  Miksi eivät olisi siis juuri samat ihmiset asialla? Tomintatapa ainakin on tuttu.

Michael Biggs, a Professor in Sociology at Oxford, has published several articles which argue that “Lesbian communities are affected” by the transwomen, as “girls who are attracted to women and reject stereotypical femininity are now encouraged to become transmen”.

https://www.suomenuutiset.fi/transsukupuolisuudesta-tuli-sosiaalinen-ep…

En todellakaan kannata näitä hoitoja lapsille ja nuorille siitäkään huolimatta, että ne parantaisivat ns. aitojen transihmisten lopputulosta. Vaikka minkälaisia psykologisia testejä tehtäisiin asiantuntijajoukon kanssa, ei ulkopuolinen voi koskaan tietää, kuka on "aito". Vaikka väärä sukupuoli aiheuttaakin ahdistusta ja inhoa, niin näiden negatiivisten tunteiden läpikäyminen on osa prosessia. Transsukupuolisuus on poikkeuksellinen tilanne, ja sellaisena se tulisi hyväksyä. Olisi tärkeää kohdata se tosiasia, että nyt on käynyt tällainen harvinainen juttu, että on sattunut syntymään väärään sukupuoleen, mutta asian voi korjata aikuisena, jos edelleen ajatukset ovat samat. Hormonihoitojen aloittaminen nuorilla, lakaisee koko asian maton alle, ikään kuin sitä ei olisi olemassakaan. Poistetaan nuorilta jotain, mitä heille ei ole koskaan kunnolla kehittynytkään, ja josta he eivät ole voineet aidosti edes haluta eroon, kun eivät tiedä mitä ne piirteet/ asiat olisivat lopulta olleet, ja miltä ne olisivat tuntuneet. He eivät siis pääse kohtaamaan koko asiaa kunnolla. joidenkin kohdalla sitten mennään metsään, kun ongelmien syy ei ollutkaan väärä sukupuoli vaan täysin muut asiat.  

Sarava kirjoitti:

Jännästi täällä vakuutellaan sivukaupalla, että kyllä transsukupuolisten pitää saada hoitoa, mutta että transsukupuolisia lapsia tai nuoria ei voi olla tai ei saa ainakaan kuunnella eikä hoitoja saa antaa, kauheeta feministien mädätystä moinen. Mistä ne transihmiset sitten täysi-ikäisinä ilmestyy? 

Miksi ette vaan myönnä suoraan, että ette joko usko transsukupuolisten olemassa oloon tai sitten ette vain halua, että transsukupuolisia hoidetaan. Ihan kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti tulisi sukupuolidysforiasta kärsiviä nuoria auttaa blokkerihoidoilla (auttaa hei niitä cis-nuoria kans, ettei tule hätäisiä päätöksiä!), mitä Suomessa ei tehdä, koska jos se nuori onkin cis, niin sitten se on ihan turhaan saanut (täysin peruttavissa olevaa) hoitoa.

Monilla on joo mielenterveysongelmia myös, koska sitä se kehodysforia ja tässä ketjussakin näkyvä omaan olemassa oloon yhteiskunnasta kohdistuva halveksunta ja epäusko tuottaa. Ja kun ei apua saa, tai työnnetään Nordinien eheytyshoitoihin tai sanotaan, että olisit sellainen ettei kiusattais, niin onko kumma, että itsemurhariski on todella korkea ja melkein puolet kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona??

Juridinen sukupuolenkorjaus ei oo keltään pois ja on täysin peruttavissa myös, joten jos vastustatte sitä ja vastustatte mitään hoitoja, niin sanoisitte vain suoraan, että toivoisitte, että transihmisiä ei olisi lainkaan. 

Toivon, ettei kukaan sukupuoltaan pohtiva nuori lue näitä keskusteluja täällä, mutta jos lukee, niin: 1) ei kannata, tulee vaan kamalampi olo ja 2) kaikki ei suhtaudu suhun näin vihamielisesti ja 3) sulla on oikeasti aikaa vielä rauhassa miettiä, kuka oot, ei hätää. It gets better.

Miksi juridinen sukupuoli pitäisi saada muuttaa, jos et ole oikeasti transsukupuolinen? Et halua hoitoja ja koe kehodysforiaa, vaan haluat vaan olla nimeltäsi Pirkon sijaan Pertti ja että papereissasi lukee M?

Juridisen sukupuolen muuttaminen ei valitettavasti poista sitä kehon ja mielen ristiriitaa ja todennäköisesti jatkossa on vaarana tulla edelleen jatkuvasti väärinsukupuokitetuksi. Ympäristö pystyy kyllä useimmiten arvioimaan toisen biologisen sukupuolen, vaikka papereissa lukisi mitä. Ilman hoitoja olet yhä vain pojaksi pukeutuva nainen, jonka papereissa lukee Pertti ja ympäristö todellakin pystyy "clockaamaan" sinut.

Kuten sanottu, hoitamattomana transsukupuolisuus lisää itsemurhariskiä, joten todellakin yksilön vaikeaa dysmorfiaa ja masennusta tulisi hoitaa - vaikka sitten kirurgisesti, jos näin yksilöstä voidaan saada taas toimiva osa yhteiskuntaa.

Vaikka ihmisellä on oikeus saada hoitoa, julkinen terveydenhuolto ei ole potilaan vapaasti shoppailtava palvelu, vaan hoidon toteutus riippuu aina erikoislääkärin arviosta. Etenkin erikoissairaanhoidossa, johon transpalvelutkin kuuluvat. 15min terveyskeskuslääkärin konsultaation jälkeen et pääse suoraan polvileikkauspöydälle, vaikka kuinka kokisit tarvitsevasi sitä, etkä myöskään hormonihoitoon. Jos terveydenhuolto toimisi näin, se olisi äärimmäisen kustannusepätehokasta ja koviten huutaville menevät palvelut, olisivat kovin todennäköisesti pois hoitoa ennemmin tarvitsevilta.

Ja juridiseen muutokseen taas edelleen: papereissa lukeva sukupuoli on lähinnä tilastollisesti ja terveydenhoidon palvelujen suuntaamisen kannalta tärkeä. Eli byrokratiaa kiinnostaa vain sinun biologinen sukupuolesi (sex), sinä taas haluaisit muuttaa sosiaalista/henkistä sukupuoltasi (gender), jotka ovat kaksi eri asiaa.

Tästä syystä myös transsukupuolisuus ja "haluan vaihtaa juridisen sukupuoleni " -sekoilu ovat kaksi erillistä ilmiötä. Transsukupuolinen kokee, että hänen kehonsa fyysinen sukupuoli (sex) on väärä, olo on lähtöisin itsestä "kärsin, koska koen itse olevani erilainen kuin kehoni". Kun taas muun sukupuolinen peilaa asiaa muiden ihmisten reaktioiden kautta - "muut näkevät minut väärän sosiaalisen/psykologisen sukupuolen (gender) edustajana ja haluan tähän muutoksen".

Olen tämän ketjun perusteella positiivisen yllättynyt vauvafoorumilaisten kyvystä keskustella aiheesta pääasiassa ilman vihapuhetta ja trollailua .

Vierailija kirjoitti:

Sakrisin kävely oli naisellista samoin asento, jossa istui ratikassa.

Tuli mieleen, että siinä istuu kuitenkin tyttö.

Mutta jos mies kävelisi samoin ja haluaisi naiseksi, sanoisit, ettei kävelytyyli tee kenestäkään naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen huolissani eniten siitä ilmiöstä, että normaalia teini-iän epävarmuutta ja inhoa oman kehon muutoksia/omaa kehoa kohtaan pidetään nykyään välittömästi sukupuolidysforiana. On ihan normaalia inhota sitä, että karvat alkavat kasvamaan. On ihan normaalia inhota sitä, että muutut sukukypsäksi ihmiseksi. Se kaikki on uutta ja sinulla ei ole asiaan päätösvaltaa ja juuri siksi se tuntuu lähes kaikista murrosikäisistä tai murrosikää lähestyvistä epämukavalta ja inhottavalta. Ihmiselle on vaikeaa hyväksyä sellaista, mihin itsellä ei ole sanavaltaa, mutta siihen jostain syystä nykyisin tarjotaan ja suorastaan tunnutaan työntävän tätä ideaa, että olet väärässä kehossa, koska se tuntuu vieraalta. Totta kai se tuntuu vieraalta, koska et ole siihen tottunut vielä.

En ole viemässä keneltäkään oikeutta korjata sukupuoltaan, mutta voisiko tämän tyrkyttämisen lopettaa. Nuoret ovat olleet epävarmoja itsestään aina ja tulevat olemaan jatkossakin, eikä asiaa paranna vastakkaisen sukupuolen hormoneiden syöttäminen kesken kehityksen. Minäkin olin epävarma nuori, enkä antaisi vanhemmilleni anteeksi, jos olisivat lähteneet sukupuolen korjausta tarjoamaan hoitona siihen, että en vain pitänyt muutoksistani. Nykyisin olen erittäin sinut itseni kanssa ja rakastan kehoani, enkä muuttaisi siitä mitään muuta kuin kipusairaudet pois. Uskoisin mielipiteeni olevan enemmistöllä yhtenevä kanssani tästä asiasta.

En sitten varmaan ole normaali, koska en kokenut murrosiässä tapahtunutta kehitystä mitenkään vastenmieliseksi? Tosin 80-luvulla maailma varmaan oli tältäkin osin hieman erilainen kuin nyt.

M49

Minä koin oloni epämukavaksi, kun en alkanutkaan tykkäämään naisista samoin kuin muut pojat ja karvani alkoivat kasvamaan muita aiemmin, mikä sitten tuotti häpeää. Eivät nämä asiat enää tuota minkäänlaista häpeää. Muuten miehillä on varmasti paljon vähemmän ahdistusta murrosiästä, kuin naisilla. Luultavasti juurikin siitä syystä, että tyttöjä seksualisoidaan jo nuoresta pitäen. Poikien taas annetaan kasvaa usein rauhassa, ilman, että meille kommentoidaan p*rsettä tai sanotaan, että kun saisi tuota etumusta vähän hieroa. Vasta aikuisiällä minulle ovat tulleet jotkut naiset läähättämään, mutta niin ovat miehetkin. Teininä moinen olisi ahdistanut varmasti, vaikka nykyään lähinnä pyörittelen silmiäni.

Ainakin transtyttöjä ahdistavat päivittäiset erektiot ja pituus- ja karvankasvu jopa enemmän kuin transpoikia oma kehityksensä. Ja pojat elävät aika tiukassa muotissa homotteluja ja turpaanvetoa peläten.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan joku tyttö luuli olevansa trans, olikin lesbo. Järkyttävää kun  tuntemattomat ihmiset netissä saavat sekaisin olevan teinin uskomaan, että hän on trans ja kaikki ongelmat poistuvat kunhan pääsee oikeaan sukupuoleen, mutta nuoresta tuleekin entistä onnettomampi ja transyhteisö kääntää selkänsä.

Kun itse lähdin prosessiin tasan 20 vuotta sitten sain jatkuvasti kuulla lesboista jotka olivat luulleet olevansa transmiehiä.

Sairasta. Tekis mieli antaa korville! Sulla on tasan yks sukupuoli mihin sä synnyt!! Oli se Y tai X geeni. Ei voi vaihtaa korjauttamassa joka toinen vuos kun ei ole muka löytänyt itseään??!! No kannattaisiko ottaa AIKALISÄN ja ottaa rauhassa asiat kun nolata itsensä ja läheiset tollasella sekoilemisella. Ens viikolla haluut olla kilpikonna??

Vahva lääkitys ja monen vuoden terapiat!!

Vierailija kirjoitti:

Entä jos päätyy olevansa ihan vaan normi hetero.

Onhan se hieman hämmentävää, koska meille useimmillle se on sukupuolenkorjausprosessin lopputulos eikä oikein tiedä miten pitäisi suhtautua, kun näistä asioista puhutaan ja kaikki olettavat, ettei asia liity minuun mitenkään. Eikä oikeastaan liitykään.

Vierailija kirjoitti:

hysshyss tästä ei saa puhua. Tämäkin keskustelu poistetaan varmasti pian.

Saa puhua. En uko että kovin yleistä katuminen, monelle suuri helpotus saada leikkaus ja hoidot, että vastaa sitä sukupuolta johon on aina tuntenut kuuluvansa. Moni tietää jo lapsena.

Valitettavasti vaan jotkut naiivisti uskovat ettei kukaan tahtoisi vaihtaa sukupuoltaan ilman nettiä ja Setaa jne.

Vierailija kirjoitti:

Psykologinen ja psykiatrinen apu yhteiskunnan tuella, mutta muutoshoidot omilla rahoilla.

Sukunimenvaihto omalla rahalla. Moni katuu nimenvaihtoa. Pitäisikö kieltää? 50% pareista eroaa, mitäs sitten kun kannat päättyneen suhteen nimeä? Oma suku ei lopu, avioliitto sen sijaan loppuu. Onko teillä naisilla joku dysforia kun vaihdatte nimenne? Ette te aviomiehelle sukua ole. Kauheaa perversiota kantaa seksikumppanin nimeä ja mainostaa kaikille omia insestifantasioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

hysshyss tästä ei saa puhua. Tämäkin keskustelu poistetaan varmasti pian.

Saa puhua. En uko että kovin yleistä katuminen, monelle suuri helpotus saada leikkaus ja hoidot, että vastaa sitä sukupuolta johon on aina tuntenut kuuluvansa. Moni tietää jo lapsena.

Valitettavasti vaan jotkut naiivisti uskovat ettei kukaan tahtoisi vaihtaa sukupuoltaan ilman nettiä ja Setaa jne.

Aina joku harva on halunnut, mutta kappas heti kun Seta pääsi sörkkimään koulujen ym opetusta ja pystyy hyödyntämään kaikki somen tarjoaman mahdollisuudet "valistaa" (ei seta tosin ole ainoa taho joka tätä tekee) niin nuoret kyseenalaistaa kilpaa sukupuoltaan.

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota pyörittelin mielessäni, on sukupuolikokemuksen puuttuminen. Onko nuorilla sellainen käsitys, että kokemuksen omasta sukupuolesta pitäisi erityisesti tuntua joltain, kun siitä niin paljon julkisuudessa nykyään kohkataan. Esim. "En koskaan tuntenut itseäni tytöksi..." on aika yleinen lausunto trans-ihmisten haastatteluissa.

Kuitenkin monet cis-aikuiset ovat tälläkin palstalla muissa keskusteluissa ihmetelleet, miltä se oma sukupuolikokemus edes tuntuu. Ei se ainakaan minusta tunnu aktiivisesti oikein miltään, koska ristiriitaa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä ei ole. Voisiko tämä olla joillekin nuorille sitten niin hämmentävää, että kokemuksen puutetta selitetään väärällä sukupuolella?

Saikohan kukaan kiinni ajatuksestani... :D

N30

Sain kiinni ajatuksestasi, ja tuossa on varmaankin jotain perää.

Lisäksi viime aikoina nuorten keskuudessa tuntuu yleistyneen ajattelutapa, että tietyt asiat ovat automaattisesti miesmäisiä/maskuliinisia ja toiset asiat puolestaan naisellisia/feminiinisiä. Tämä on paradoksaalinen ilmiö, koska luulisi pikemminkin, että lisääntyneen tasa-arvon myötä moinen ajattelutapa olisi vähentynyt. Tietyllä tavalla siis sukupuolistereotypiat ovat jopa vahvistuneet.

Vähän kärjistetysti sanottuna kyseinen ajattelutapa näkyy siinä, että transpiireissä liikkuva nykynuori mieltää lyhyttukkaisen henkilön pojaksi tai maskuliiniseksi. Eli lyhyttukkainen tyttö onkin transpoika tai maskuliininen muunsukupuolinen. Mielestäni esim. parikymmentä vuotta sitten oli ihan normaalia ja ok olla ns. poikatyttö ilman mitään sen kummempaa gender-analysointia tai identiteettijulistusta. 

Tämä trendi on mielestäni outo, koska toisaalta julistetaan, että kenenkään aivojensisäistä sukupuolta ei saisi olettaa ja että fyysisen kehon merkitystä identiteetin määrittäjänä ei saisi ylikorostaa. Sitten kuitenkin samalla monella tuntuu olevan hirmuisen stereotyyppinen ajattelutapa: ajatellaan, että pinkistä ja glitteristä tykkäävä on tyttö ja autoista ja koneista tykkäävä poika. Jos tykkää molemmista, on kai sitten muunsukupuolinen. 

Nykyään moni nainen ilmoittautuu muunsukupuolisena vain sen takia, että harrasti lapsena jääkiekkoa ja tappoi hämähäkin, kun ei kaveripojat uskaltaneet. Muutaman vuoden takaiselta muistan tuon tapauksen. Olin vain silleen, että mitä ihmettä horiset, nainen olet edelleen kromosomiesi perusteella.

Varmaan minäkin olen kahden sukupuolen välimaastossa, kun en tykkää vaaleanpunaisesta, vaan haluan pukea vihreää. Lapsena kävelin talvet sinisissä Kuomissa ja en leikkinyt prinsessaa, vaan tykkäsin lelujousipyssystä. Tykkäsin tosin hevosista ja eläintenhoitajan roolista. Sukkahousuja ja mekkoja sekä farkkuja käytän, muutama miesten puolelta ostettu paita löytyy. Kait sitä tämän kuvauksen perusteella ollaan muunsukupuolisia ja täyttäisin transdiagnoosin kriteerit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota pyörittelin mielessäni, on sukupuolikokemuksen puuttuminen. Onko nuorilla sellainen käsitys, että kokemuksen omasta sukupuolesta pitäisi erityisesti tuntua joltain, kun siitä niin paljon julkisuudessa nykyään kohkataan. Esim. "En koskaan tuntenut itseäni tytöksi..." on aika yleinen lausunto trans-ihmisten haastatteluissa.

Kuitenkin monet cis-aikuiset ovat tälläkin palstalla muissa keskusteluissa ihmetelleet, miltä se oma sukupuolikokemus edes tuntuu. Ei se ainakaan minusta tunnu aktiivisesti oikein miltään, koska ristiriitaa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä ei ole. Voisiko tämä olla joillekin nuorille sitten niin hämmentävää, että kokemuksen puutetta selitetään väärällä sukupuolella?

Saikohan kukaan kiinni ajatuksestani... :D

N30

Sain kiinni ajatuksestasi, ja tuossa on varmaankin jotain perää.

Lisäksi viime aikoina nuorten keskuudessa tuntuu yleistyneen ajattelutapa, että tietyt asiat ovat automaattisesti miesmäisiä/maskuliinisia ja toiset asiat puolestaan naisellisia/feminiinisiä. Tämä on paradoksaalinen ilmiö, koska luulisi pikemminkin, että lisääntyneen tasa-arvon myötä moinen ajattelutapa olisi vähentynyt. Tietyllä tavalla siis sukupuolistereotypiat ovat jopa vahvistuneet.

Vähän kärjistetysti sanottuna kyseinen ajattelutapa näkyy siinä, että transpiireissä liikkuva nykynuori mieltää lyhyttukkaisen henkilön pojaksi tai maskuliiniseksi. Eli lyhyttukkainen tyttö onkin transpoika tai maskuliininen muunsukupuolinen. Mielestäni esim. parikymmentä vuotta sitten oli ihan normaalia ja ok olla ns. poikatyttö ilman mitään sen kummempaa gender-analysointia tai identiteettijulistusta. 

Tämä trendi on mielestäni outo, koska toisaalta julistetaan, että kenenkään aivojensisäistä sukupuolta ei saisi olettaa ja että fyysisen kehon merkitystä identiteetin määrittäjänä ei saisi ylikorostaa. Sitten kuitenkin samalla monella tuntuu olevan hirmuisen stereotyyppinen ajattelutapa: ajatellaan, että pinkistä ja glitteristä tykkäävä on tyttö ja autoista ja koneista tykkäävä poika. Jos tykkää molemmista, on kai sitten muunsukupuolinen. 

Toisaalta sitten taas transmiesten keskuudessa on kuuminta hottia, jos olet feminiininen homo.