Aika rohkea tuo MOT nainen

Epäkorrekti käsitykseni on, että keho- ja sukupuoliahdistuksen lisääntyminen liittyy nimenomaan näiden itesestään epävarmojen ja elämäänsä merkitystä kaipaavien ihmisten aivopesuun eri someryhmissä/kuplissa. Seuraukset ovat monen kohdalla vakavia. Omassa lähisuvussani ja tuttavapiirissäni on muutama sukupuolestaan epävarma nainen eli ns. muunsukupuolinen. Yhteistä heille sattuu olemaan lapsuusajan hyväksikäyttö ja homo- tai biseksuaalisuus. Etenkin nuorella traumatisoituneella ihmisellä minäkuva on epäselvä ja hauras. Tässä tilanteessa on valmis tarttumaan mihin tahansa valmiiseen ratkaisuun. Onhan miehen kieltämättä hieman helpompi löytää naisseuraa kuin naisen kun suurin osa naisista viehättyy ainakin miehistä romanttisesti ja seksuaalisesti. Sitten soppa on valmis kun nämä ihmiset saadaan mukaan kulttitoimintaan. Surullista, mutta länsimainen sivistys tuhoaa itsensä.

- biologinen ja sosiaalinen naaras

Järkyttävää että ulkomailla jopa pikkulapsille työnnetään tätä trans-aivopesua, jollekin 5-vuotiaille. Minä käytin 5-6 vuotiaana pelkästään sinisiä ja mustia vaatteita, pidin hiukseni lyhyenä ja  jopa kutsuin itseäni Askoksi. Eskarikuvassa näytän ihan pojalta! Mutta se oli vaihe joka meni ohi, herranjumala jos joku olisi tullut tullut siinä vaiheessa lässyttämään että olenkin oikeasti pojaksi syntynyt tyttö ja olisin innostunut  että jee, niin olenkin tajuamatta mihin joudun...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään moni nainen ilmoittautuu muunsukupuolisena vain sen takia, että harrasti lapsena jääkiekkoa ja tappoi hämähäkin, kun ei kaveripojat uskaltaneet. Muutaman vuoden takaiselta muistan tuon tapauksen. Olin vain silleen, että mitä ihmettä horiset, nainen olet edelleen kromosomiesi perusteella.

Varmaan minäkin olen kahden sukupuolen välimaastossa, kun en tykkää vaaleanpunaisesta, vaan haluan pukea vihreää. Lapsena kävelin talvet sinisissä Kuomissa ja en leikkinyt prinsessaa, vaan tykkäsin lelujousipyssystä. Tykkäsin tosin hevosista ja eläintenhoitajan roolista. Sukkahousuja ja mekkoja sekä farkkuja käytän, muutama miesten puolelta ostettu paita löytyy. Kait sitä tämän kuvauksen perusteella ollaan muunsukupuolisia ja täyttäisin transdiagnoosin kriteerit.

Jossain dokkarissa muuan testosteronihoitoa saanut (alunperin naiskehollinen henkilö), parrakas ja lähinnä mieheltä näyttävä henkilö kuvaili muunsukupuolisuuskokemustaan jotenkin näin: "Kun siis musta on aina tuntunu siltä, että mä en sovi naisten joukkoon. Sit mä menin hoitoihin. Nykyään mut luetaan useimmiten mieheks, mutta miesten seksistisiä juttuja kuunnellessa mulle tulee olo, että en mä ole oikein mieskään. Olen siis muunsukupuolinen."

Ajattelin, että herranjumala! Eihän ulkopuolisuuden tunne ole mikään uniikki asia tässä maailmassa. Useimmat ihmiset varmaankin tuntevat jossain vaiheessa ulkopuolisuutta suhteessa muihin biologisen sukupuolensa edustajiin. Onko tuo sitten sellainen asia, että siitä pitäisi vetää suuria johtopäätöksiä esim. oman identiteetin tai päänsisäisen sukupuolen suhteen? En tietenkään voi tietää, miten joku muu kokee asiat. Mutta itsestäni vaikuttaa usein siltä, että ns. muunsukupuoliset määrittelevät oman kokemuksensa hyvin heppoisin ja pinnallisin perustein.

Ohiksena totean, että kyseinen muunsukupuolinen tuntui olevan ihan tyytyväinen siihen, että hänet tulkitaan useimmiten mieheksi. Sen sijaan naiseksi olettaminen oli jotain ihan kammottavan loukkaavaa ja iljettävää. Luulen, että tämä kertoo enemmänkin naiskehollisten muunsukupuolisten ajatusmaailmasta.

Jollain tavalla ironisesti muunsukupuolisuus vahvistaa käsityksiä siitä, että naisilla ja miehillä on tietyt tiukat, luontaiset sukupuoliroolit ja jos ei niitä tunne omakseen niin ei ole kumpaakaan vaan muunsukupuolinen. Vaikka todellisuudessahan sekä miehet ja naiset tunnistavat, että omaan sukupuoleen kohdistuu odotuksia, mitä ei ehkä itse täytä. Eli oman pään sisällä kyllä tiedetään, että sekä miesten ja naisten sukupuolikokemuksissa on eroavaisuuksia ja vaihtelua. Kirjo on laajempi kuin, mitä yhteiskunta antaa ymmärtää. "Jos en ole näitä stereotyyppisiä miespiirteitä enkä näitä stereotyyppisiä naispiirteitä, niin olen muunsukupuolinen" -ajattelu taas antaa ymmärtää, että naisten todellakin tulee käyttäytyä tietyllä tavalla. Ja miesten todellakin tulee käyttäytyä tietyllä tavalla, jos siis määrittelevät itsensä naiseksi tai mieheksi eivätkä muunsukupuolisiksi, jotka kirjo käyttäytyä ja ilmaista itseään on vaihtelevampi. 

Vierailija kirjoitti:

En ihan oikeasti tajua miksi näissä hoetaan samaa "Transsukupuolisuus on lisääntynyt nuorten tyttöjen keskuudessa ja syytä ei tiedetä", mutta heti perään listataan kaikki syyt. Netissä somevaikuttajat hehkuttavat transsukupuolisuutta, kaveripiiristä löytyy transaktivisteja, tyttö kokee riittämättömyyttä sekä inhoa sukupuolensa seksualisointia ja "heikkoutta" kohtaan, ei samaistu naisellisiin stereotypioihin, taustalla on seksuaalitraumoja, autismia, syömishäiriöitä sekä mielenterveyden ongelmia. Tuossa ohjelmassa ollut Mesi Kissaniittykin jossain aikaisemmassa haastattelussa selitti transsukupuolisuuttaan niin että tajusi ollevansa poika kun 9-vuotiaana koulukaverit totesivat ettei tämä ole tarpeeksi tyttömäinen. Ei kyllä suoraansanoen anna vanhemmista täysipäistä kuvaa kun on lastaan 13-vuotiaasta lähtien tyrkyttäneet julkisuuteen puhumaan todella henkilökohtaisista asioista.

Toivottavasti tähänkin tulisi jotain tolkkua ja pian. Hirvittää katsella tätä farssia. Mikähän mahtaa olla tilanne kun 10 vuoden päästä rintansa leikkauttaneet ja hormoneilla kehonsa sekoittaneet nuoret tajuavat virheensä?

Tämän Kissan vanhemmat vaikuttavat olevan aika "hippimiäisiä" ja ehkä kotona on paljon puhuttu sukupuolivähemmistöistä ja heidän asemastaan ym. Tuli mieleen, että lapsi voi haluta miellyttää vanhempiaan sanomalla, että on itsekin trans. Äiti suhtautui niin positiivisesti ja kannustavasti asiaan, joka kuitenkin muuttaa tyttärensä elämän pysyvästi: joutuu rankkoihin hoitoihin ja leikkauksiin, ei voi saada ikinä omia lapsia ym. (harva teini haluaa, mutta 30v voi kaduttaa).

Tällainen vaikutelma vain tuli ja voi olla, ettei pidä paikkaansa. Ero siihen toiseen äitiin, joka ei omalla naamallaan uskaltanut epäilyksistään ja peloistaan puhua, oli vaan niin valtava. Ja tuon teinin puheet olivat kuin aktivistin suusta, mistä myöskin tulee vaikutelma, että nuo lauseet on kotona ja transpiireissä opittuja, eivätkä VÄLTTÄMÄTTÄ ole teinin omia tuntemuksia.

Kuitenkin pistää miettimään, että ohjataanko näitä itsensä kanssa hukassa olevia teinejä (aika moni teini on hukassa itsensä kanssa) oikeaan ja heille edukseen olevaan suuntaan? Vai halutaanko tässä tehdä politiikkaa näiden teinien kustannuksella?

Kuulosti erehdyttävästi anorektikoiden jutuilta tuo, että netissä vertaillaan sitä, että kuka on eniten trans ja kuka voi huonoiten.

Miksi tämä ilmiö kohdistuu erityisesti tyttöihin? Miksi pojissa on vähemmän transsukupuolisia?

Vierailija kirjoitti:

Maaiilma on sekaisin. Poikiaan arvostavat äidit saavat tyttäret vihaamaan äitiään ja tämän sukupuolta. Orvoiksi jäänyt sotasukupolvi rikkoi naiseuden jatkeen ja käyttivät miehiään isienä jatkeena ja hylkäsivät tyttärensä. Luonnollinen reaktio tämä yhtäkkinen transbuumi. Tyttö sanoi hyvin.. pitäusi miettiä, mitä suomalaisessa yhtkunnassa on pielessä..

Tämä on yleismaailmallinen länsimaalainen ilmiö, ei pelkästään suomalainen.

tulevassa kuningaskunnassani pienessä valtiossani  Aasiassa on KIELLETTY

1. homous ja lesbous

2. Seta

3. Kela

4. islam

5 luonnonuskonnot

6 vihersuvakit

7 ateismi

Vierailija kirjoitti:

Yksi asia, jota pyörittelin mielessäni, on sukupuolikokemuksen puuttuminen. Onko nuorilla sellainen käsitys, että kokemuksen omasta sukupuolesta pitäisi erityisesti tuntua joltain, kun siitä niin paljon julkisuudessa nykyään kohkataan. Esim. "En koskaan tuntenut itseäni tytöksi..." on aika yleinen lausunto trans-ihmisten haastatteluissa.

Kuitenkin monet cis-aikuiset ovat tälläkin palstalla muissa keskusteluissa ihmetelleet, miltä se oma sukupuolikokemus edes tuntuu. Ei se ainakaan minusta tunnu aktiivisesti oikein miltään, koska ristiriitaa sosiaalisen ja biologisen sukupuolen välillä ei ole. Voisiko tämä olla joillekin nuorille sitten niin hämmentävää, että kokemuksen puutetta selitetään väärällä sukupuolella?

Saikohan kukaan kiinni ajatuksestani... :D

N30

Hyvin sain kiinni. :) Olen ajatellut aivan samaa. Mikä on se "tunne," mikä mulla pitäisi naisena olla? Ja jos en ihan normaaliksi naiseksi syntyneenä ja eläneenäkään osaa tätä tunnetta sen kummemmin kuvailla, niin miten joku ei-nainen tietää, miltä tämä tuntuu? Tai pitäisi tuntea? En ajattele jalkoväliäni tai rintamustani kovinkaan usein, lähinnä esim. kuukautisten aikaan pakostakin tulee mietittyä, toki myös intiimissä kanssakäymisessä kumppanin kanssa... mutta normaalissa elämässä jää hyvin vähälle tämä "naiseuden tuntemus."

Musta tässä ammutaan itseään jalkaan siinäkin mielessä, että ei yritetä laajentaa perinteisiä sukupuolikäsityksiä, vaan kehitellään jatkuvasti lisää uusia termejä kuvaamaan koko maailman asukkaiden henkilökohtaisia tuntemuksia itsestään, sukupuolestaan ja sukupuoli-identiteetistään. Mitä/ketä tämä lopulta auttaa? Osa varmasti juuri näitä erityisyyden tavoittelijoita, jotka kokevat olevansa spessuja kun saavat liittää itseensä mahdollisimman monta eri termiä (joista suurin osa ei tavan tallaajalle edes millään konkreettisella tavalla aukea). Osa lähtenyt mukaan, koska on kovin trenditietoista olla nonbinäärinen cis-silakka sipulihöystöllä, kuin sanoa vain olevansa nainen tai mies. 

F em in istipiireissä tätä näkee erittäin paljon, siellä touhu on lähtenyt jo aivan käsistä - muutamia ryhmiä seuraamalla olen tullut siihen tulokseen, että näitä sukupuoliasioita kohkataan sellaisella hurmoksella, että tulee lähinnä joku lahko mieleen. Jos väärän sanan sanot, tai et osaa käyttää oikeaa termistöä, niin sinut vaiennetaan hyvin nopeasti ja koko muu ryhmä yltyy syyttelemään ja haukkumaan ties miksi -fobiksi milloinkin. 

(Olen siis se 34-vuotias "setämies" eli nainen, joka heivattiin helevettiin eräästä rennoksi kuvaillusta ryhmästä väärien mielipiteideni vuoksi :))

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen palikka-ajattelua tämä nyt on, että jos ei tykkää pinkistä ja meikkaa, ei voi olla sukupuoleltaan nainen? o_0 Mistä asti?

Jos naisen määritelmä on, että tykkää pinkistä ja meikeistä ja on tyttömäinen, niin varmaan alle puolet naisista olisi oikeasti naisia. Kuka tätä roskaa ihmisille syöttää?

T. Nainen, joka ei meikkaa, ei käytä hameita ja korkokenkiä, tykkää ampumisesta, vaeltamisesta ja sotaleffoista ja on silti nainen. 

WTF!!!!!

Kuinka usein sinua epäillään lepakoksi ja voithan toki sellainen ollakin, se nyt vaan on niin, että valtaosalla ihmisistä on käsitys, millainen naisen, vastaavasti miehen, odotetaan olevan?

Vierailija kirjoitti:

Sairasta. Tekis mieli antaa korville! Sulla on tasan yks sukupuoli mihin sä synnyt!! Oli se Y tai X geeni. Ei voi vaihtaa korjauttamassa joka toinen vuos kun ei ole muka löytänyt itseään??!! No kannattaisiko ottaa AIKALISÄN ja ottaa rauhassa asiat kun nolata itsensä ja läheiset tollasella sekoilemisella. Ens viikolla haluut olla kilpikonna??

Vahva lääkitys ja monen vuoden terapiat!!

Ehkä sinun (ja muidenkin asiaa pohtivien) kannattaisi lukea esim. tämä juttu, ei kaikki aina ole niin mustavalkoista.

https://icelandmonitor.mbl.is/news/news/2016/08/02/the_story_of_a_five_…

Sarava kirjoitti:

Jännästi täällä vakuutellaan sivukaupalla, että kyllä transsukupuolisten pitää saada hoitoa, mutta että transsukupuolisia lapsia tai nuoria ei voi olla tai ei saa ainakaan kuunnella eikä hoitoja saa antaa, kauheeta feministien mädätystä moinen. Mistä ne transihmiset sitten täysi-ikäisinä ilmestyy? 

Miksi ette vaan myönnä suoraan, että ette joko usko transsukupuolisten olemassa oloon tai sitten ette vain halua, että transsukupuolisia hoidetaan. Ihan kansainvälisten hoitosuositusten mukaisesti tulisi sukupuolidysforiasta kärsiviä nuoria auttaa blokkerihoidoilla (auttaa hei niitä cis-nuoria kans, ettei tule hätäisiä päätöksiä!), mitä Suomessa ei tehdä, koska jos se nuori onkin cis, niin sitten se on ihan turhaan saanut (täysin peruttavissa olevaa) hoitoa.

Monilla on joo mielenterveysongelmia myös, koska sitä se kehodysforia ja tässä ketjussakin näkyvä omaan olemassa oloon yhteiskunnasta kohdistuva halveksunta ja epäusko tuottaa. Ja kun ei apua saa, tai työnnetään Nordinien eheytyshoitoihin tai sanotaan, että olisit sellainen ettei kiusattais, niin onko kumma, että itsemurhariski on todella korkea ja melkein puolet kokee henkistä tai fyysistä väkivaltaa kotona??

Juridinen sukupuolenkorjaus ei oo keltään pois ja on täysin peruttavissa myös, joten jos vastustatte sitä ja vastustatte mitään hoitoja, niin sanoisitte vain suoraan, että toivoisitte, että transihmisiä ei olisi lainkaan. 

Toivon, ettei kukaan sukupuoltaan pohtiva nuori lue näitä keskusteluja täällä, mutta jos lukee, niin: 1) ei kannata, tulee vaan kamalampi olo ja 2) kaikki ei suhtaudu suhun näin vihamielisesti ja 3) sulla on oikeasti aikaa vielä rauhassa miettiä, kuka oot, ei hätää. It gets better.

Tässä milenkiintoinen tarina 13-vuotiaasta norjalaisesta, joka syntyi pojaksi, mutta on aina kokenut olevansa tyttö-

https://www.tv2.no/a/5916650/

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset voisi vaan olla miesmäisiä naisia tai naismaisia miehiä. Miksi ei voisi vain näin yksinkertaisesti hyväksyä jokainen itsensä ja toisensa. Miksi pitää muuttaa sitä mikä on ??

Nämä henkilöt voisivat todennäköisesti itsensä hyväksyäkin, mutta muut ihmiset ympärillä eivät, joten heitä tultaisiin haukkumaan ja solvaamaan koko ajan ja sitä kaikki ihmiset eivät kestä vaan voivat päätyä jopa itsemurhaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti erehdyttävästi anorektikoiden jutuilta tuo, että netissä vertaillaan sitä, että kuka on eniten trans ja kuka voi huonoiten.

Miksi tämä ilmiö kohdistuu erityisesti tyttöihin? Miksi pojissa on vähemmän transsukupuolisia?

Näennäisestä tasa-arvosta huolimatta Suomessa (ja muuallakin) esiintyy paljon halveksuvaa suhtautumista naisia kohtaan. Tämä näkyy sellaisissa usein toistuvissa asenteissa ja lausumissa, joiden mukaan naiset ovat pinnallisia kanoja, tytöt ovat ahkeria vaan eivät lahjakkaita, naisten jutut ja kiinnostuksenkohteet ovat hömppää jne. Lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä on todella yleistä. Naisen pitäisi olla kaunis, mutta samalla toistellaan, että kaunis nainen ei voi olla älykäs. Naisen pitäisi pitää huolta ulkomuodostaan mutta kuitenkin olla suomalais-luterilaisen ihanteen mukaisesti vaatimaton ja luonnollinen. Naisen ainoa arvo on ulkonäössä, mutta sitten kuitenkin ulkonäkökeskeisyys on pinnallista ja väärin.

Pojilla on varmasti omat paineensa ja ongelmansa, ja joiltain osin miehen malli on varmasti vielä ahtaampi kuin naisen malli. Kuitenkin tuntuu edelleen olevan niin, että Suomessa mies saa kunnioitusta ja arvostusta vain sukupuolensa vuoksi. Naiseus on edelleenkin jotain huonompaa ja alhaisempaa, vaikka harva tätä ääneen sanookaan. Ei ole ihme, että tässä ilmapiirissä moni nuori tyttö haluaa paeta naiseutta julistautumalla muunsukupuoliseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti erehdyttävästi anorektikoiden jutuilta tuo, että netissä vertaillaan sitä, että kuka on eniten trans ja kuka voi huonoiten.

Miksi tämä ilmiö kohdistuu erityisesti tyttöihin? Miksi pojissa on vähemmän transsukupuolisia?

Näennäisestä tasa-arvosta huolimatta Suomessa (ja muuallakin) esiintyy paljon halveksuvaa suhtautumista naisia kohtaan. Tämä näkyy sellaisissa usein toistuvissa asenteissa ja lausumissa, joiden mukaan naiset ovat pinnallisia kanoja, tytöt ovat ahkeria vaan eivät lahjakkaita, naisten jutut ja kiinnostuksenkohteet ovat hömppää jne. Lisäksi naisiin kohdistuva väkivalta ja seksuaalinen häirintä on todella yleistä. Naisen pitäisi olla kaunis, mutta samalla toistellaan, että kaunis nainen ei voi olla älykäs. Naisen pitäisi pitää huolta ulkomuodostaan mutta kuitenkin olla suomalais-luterilaisen ihanteen mukaisesti vaatimaton ja luonnollinen. Naisen ainoa arvo on ulkonäössä, mutta sitten kuitenkin ulkonäkökeskeisyys on pinnallista ja väärin.

Pojilla on varmasti omat paineensa ja ongelmansa, ja joiltain osin miehen malli on varmasti vielä ahtaampi kuin naisen malli. Kuitenkin tuntuu edelleen olevan niin, että Suomessa mies saa kunnioitusta ja arvostusta vain sukupuolensa vuoksi. Naiseus on edelleenkin jotain huonompaa ja alhaisempaa, vaikka harva tätä ääneen sanookaan. Ei ole ihme, että tässä ilmapiirissä moni nuori tyttö haluaa paeta naiseutta julistautumalla muunsukupuoliseksi. 

Minusta kaikkein erikoisinta on, miten niin konservatiivisissa maissa kuin Japani populaarikulttuuri erottuu länsimaalaisesta. Japanilaisessa populaarikulttuurissa miehet pukeutuu ja meikkaa kuin naiset, ettei osaisi arvata kuka siellä puvun ja meikin takana on. Tekeehän miehet tuolla Japanissa mm. kampaajan työtkin. Muka-liberaalissa Suomessa nuo olisi homoja. Transnaisia on enemmän maissa, joissa naisten asema on tavalla tai toisella huonompi, kuten Thaimaassa, vaikka on sielläkin jotkin kohtuullisen hyviä kuten naisten edustukset johtotehtävissä (joskus löysin tilaston, oli vielä isompi luku verrattuna Suomeen).

Kaunis ja älykäs. Marilyn Monroetahan on pidetty feministisenä esikuvana hänen tullessa julkisuuteen. Olen alkanut ymmärtämään, että miksi. Hän ei suostunut tottelevaisen koti vaimon rooliin miehen painostamana ja omisti naisena tuotantoyhtiön, mikä oli ennen kuulumatonta. Kolmannen aallon feministit taas kivittäisivät hänet, jos olisi elossa, vaikka kyseinen nainen saavutti naisille ennenkuulumattomia asioita eikä suostunut miehen mieliksi ainoastaan olemaan.