Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi apua, olen vajoamassa mustaan masennukseen...miten sen voisi estää??
09.12.2019 |
Poden uupumusta, en jaksa tehdä juuri mitään. Suurin ponnistuksin saan tehtyä kotityöt, joka välissä pitää levätä. Olen fyysisesti ja henkisesti ihan loppu, monestakin syystä. Jotenkin sain pidettyä itseni kasassa siihen asti, että kuopus muutti pois kotoa. Nyt en vaan enää jaksa. Aiemmin mielialani oli kuitenkin suht ok tai en ainakaan ollut masentunut, jaksoin käydä kävelylenkeillä vielä syksyllä. Nyt en enää sitäkään ja mieleeni on jo hiipinyt harmaus ja tunnen luisuvani kohti synkkyyttä. Mikään ei enää tunnu oikein miltään, en jaksa uskoa parempaan, ei ole enää unelmia eikä toiveita. Koetan syödä terveellisesti ja mennä ajoissa nukkumaan, en ole yksinäinen (on hyvä mies, lapset, sisko, pari ystävää). Yritän piristää itseäni esim. lukemalla ja katsomalla hauskoja elokuvia, mutta kun nekään ei enää yhtään naurata. Jos nauran, se on tekonaurua.
Onko teillä mitään konsteja, joilla voisi parantaa mielialaa tai estää tuota masennuksen mustaa peikkoa saamasta yliotetta? Mulla ei ole varaa käydä missään hemmotteluhoidoissa, ei matkustella tai mitään muutakaan ylimääräistä. Terapiasta ei ole ollut mitään apua. Lääkkeitä en halua kuin äärimmäisessä hädässä. Onko mitään poppaskonsteja, joita voisi tehdä...? Olen kaikesta avusta kiitollinen.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Ruokavalio, liikunta ja lepo.
Millainen ruokavalio? Olen jättänyt hiilareita vähemmälle ja lisännyt kasviksia ja marjoja. Liikkua en vaan yksinkertaisesti jaksa. Olen aina harrastanut aika paljonkin liikuntaa, nyt en jaksa yhtään. Joskus viime viikolla kävin kävelyllä ja tuli huono olo, olin entistäkin väsyneempi. Lepoa kyllä tulee yllinkyllin. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin, moni pelkää niitä lääkkeitä, mutta ainakin itselläni ne on auttaneet pahimman yli. Saattaa tosin joutua kokeilemaan muutamaa merkkiä ennen kuin sopiva löytyy, mutta jos mieli alkaa olla todella musta, niin ei siinä mitään menetä.
Toiseksi, kerroit, että olet psyykkisesti ja fyysisesti ihan loppu, monesta syystä. Kuulostaa siltä, että masennuksesi ei tule tyhjästä, vaan on reaktiota johonkin. Itse olen ollut tilanteessa, jossa todella moni arkielämän ja menneisyyden asia kuormitti samaan aikaan sekä henkisesti että fyysisesti, enkä kyllä päässyt nousemaan ylös tuolta kuopasta ennen kuin pystyin aloittamaan noiden taustatekijöiden poistamisen/purkamisen yksi kerrallaan. Eli jos masennuksellesi on jokin taustasyy, niin ei mikään liikunta sitä yksin pidä pitkällä aikavälillä poissa.
Ja sanoit, ettet ole yksinäinen, mutta pystytkö oikeasti puhumaan rehellisesti ja suoraan tunteistasi sinua ympäröiville ihmisille, vai näyttääkö heidän suuntaansa siltä, että sinulla on kaikki hyvin? Yhden ihmisen kanssa voi purkaa yhtä ongelmaa, toisen kanssa toista, jos ei halua kaikkea kaataa saman kuuntelijan niskaan.
Suosittelen lääkkeitä. Pääset pahimman yli, muutama kuukausi niin on kevät ja voit lopettaa lääkkeet.
Tää pimeys Suomessa on jotain käsittämätöntä. Masennuin sinä päivänä, kun kelloja siirrettiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua lääkkeitä, ellei ole pakkotilanne, eikä ainakaan vielä ole. Olen lukenut paljon masennuslääkkeistä ja kaikkien ainakin lukemieni tutkimusten perusteella niiden teho on placebon luokkaa. En halua niitä haittavaikutuksia, jos ei ne edes auta.
On asioita, jotka masentavat, mutta niille ei voi mitään. Ja pystyn puhumaan kaikesta sekä mieheni että kahden ystäväni kanssa.
Ensin tuli kaikenkattava väsymys ja nyt on hiipimässä masennuskin. On niin epätoivoinen olo, kun haluaisin tehdä kaikenlaista: liikkua, ulkoilla, siivota, sisustaa, laittaa joulua, palata työelämään, mutta en jaksa enkä kykene. Tiedättekö miltä tuntuu, kun jo aamulla ylösnousu on työn takana? Kauppareissu uuvuttaa koko loppupäiväksi. Tämä väsymys minua alkaa masentaa. Ajattelin, että kunhan lepään muutaman kuukauden, jaksaminen hiljalleen palautuu, mutta nyt kun olen koko ajan vain väsyneempi, niin mieliala laskee päivä päivältä. Sitä odotettua parempaa päivää ei vain tule. ap
Vierailija kirjoitti:
Tää pimeys Suomessa on jotain käsittämätöntä. Masennuin sinä päivänä, kun kelloja siirrettiin.
Pimeää on ja siitä jotkut masentuu. Voimia sulle! Minua ei ole pimeys kyllä ainakaan ennen masentanut, syksy ja talvi ovat aina olleet suosikkivuodenaikani, kesästä en niinkään pidä. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy nyt kuitenkin lääkärissä. Monet fyysiset sairaudet voivat vaikuttaa masennukselta tai pahentaa olemassaolevan masennuksen oireita. Esim. anemia, kilpirauhasen vajaatoiminta, alkava diabetes... tai vaikka ihan vaan lähestyvät vaihdevuodet.
Kannattaa suljettaa noista ikävimmät ainakin pois.
Jos kyseessä.on masennus:
Kirkasvalolamppu voi helpottaa pahimman kaamosmasennuksen oireita.
Ja suosittelen harkitsemaan lääkitystäkin. Jos sinulla olisi vaikka haimaentsyymin puutos, et varmaan yrittäisi sinnitellä ruokavaliolla ja liikunnalla tms. Ihan sama homma kun aivokemia ei toimi. Siihen on lääkkeet ja ne auttavat, joten miksi et käyttäisi niitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen käynyt lääkärissä jo monta kertaa. Verikokeita on otettu, eikä missään pitäisi olla mitään häikkää. Kuukatiset on jo loppuneet ja oireita oli onneksi vain vähän ja ne on jo ohi kaikki ajat sitten. En usko, että väsymys poistuu lääkkeillä. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää pimeys Suomessa on jotain käsittämätöntä. Masennuin sinä päivänä, kun kelloja siirrettiin.
Pimeää on ja siitä jotkut masentuu. Voimia sulle! Minua ei ole pimeys kyllä ainakaan ennen masentanut, syksy ja talvi ovat aina olleet suosikkivuodenaikani, kesästä en niinkään pidä. ap
Minulle valon määrän muutos on shokki. Loka-marraskuu, kun valo hiipuu on ikävää aikaa. Toinen on helmikuun alku, kun valon määrä lisääntyy ratkaisevasti. Ahdistun ja masennun siitä muutoksesta.
Kesti pitkään tajuta se, että nimenomaan valolla on minulle niin suuri vaikutus.
Jos lähden talvella viikon etelänlomalle, olen kuin toinen ihminen siellä ja sieltä palatessani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos liikunnasta tulee huono olo sulla on varmaan kunto aika huono. Ala kuitenkin käymään ulkona joka päivä vaikka tunnin kävelyllä. Olo paranee ja kunto alkaa kasvaa pikku hiljaa. Samalla saat aikaa itsellesi.
Uupumuksesta selviämisessä voi kestää kauankin. Itse ehdottaisin vähentämästä kotitöitä ja kaikkea rasittavaa minimiin. Yritä jatkaa ulkoilua, säännöllistä syömistä ja itsesi hoitamisesta, niin toivottavasti helpottaa hiljalleen.
Itse en olisi selvinnyt uupumuksen käynnistämästä masennuksesta ilman (hyvää) terapiaa ja lääkkeitä, joten ihmettelen suhtautumistasi niihin. Lääkkeisiin ei jää koukkuun, mutta mikäli aivokemiasi on todella häiriintynyt, voivat lääkkeet korjata tilanteen paljon tehokkaammin kuin pitkäaikainen sinnittely. Terapia auttaa pohdiskelemaan mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja tuovat energiaa, ja mitkä vievät sitä, mutta suosittelen etsimään mahdollisimman hyvän terapeutin, sillä kehnompi voi olla aika tyhjän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko sun mahdollista käydä tarkemmissa tutkimuksissa jollain oikein asiantuntijalla? En osaa ketään neuvoa, mutta jotain näitä ns. funktionaalisia lääkäreitä. Tutkivat esim. vitamiini- ja hivenainetasot ja kaikki hormonit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää pimeys Suomessa on jotain käsittämätöntä. Masennuin sinä päivänä, kun kelloja siirrettiin.
Pimeää on ja siitä jotkut masentuu. Voimia sulle! Minua ei ole pimeys kyllä ainakaan ennen masentanut, syksy ja talvi ovat aina olleet suosikkivuodenaikani, kesästä en niinkään pidä. ap
Minulle valon määrän muutos on shokki. Loka-marraskuu, kun valo hiipuu on ikävää aikaa. Toinen on helmikuun alku, kun valon määrä lisääntyy ratkaisevasti. Ahdistun ja masennun siitä muutoksesta.
Kesti pitkään tajuta se, että nimenomaan valolla on minulle niin suuri vaikutus.
Jos lähden talvella viikon etelänlomalle, olen kuin toinen ihminen siellä ja sieltä palatessani.
Haluaisin asua paikassa, jossa valon määrä olisi kohtuullisen sama kokoajan.
Vierailija kirjoitti:
Jos liikunnasta tulee huono olo sulla on varmaan kunto aika huono. Ala kuitenkin käymään ulkona joka päivä vaikka tunnin kävelyllä. Olo paranee ja kunto alkaa kasvaa pikku hiljaa. Samalla saat aikaa itsellesi.
On se varmasti mennyt jo huonommaksi. Aiemmin oli varmasti hyvä, kävin salilla, joogassa, lenkkeilin, hiihdin, joogasin, kävelin koiran kanssa. Väsymys alkoi hiipiä pari vuotta sitten, vähitellen oli pakko jättää liikuntaa vähemmälle, kun esim. salin jälkeen piti mennä suihkun kautta nukkumaan. Nyt pelkkä ajatuskin väsyttää. Tunnin kävelyn jälkeen olen ihan naatti. ap
Oletko kokeillut kirkasvalolamppua? Mun mies tarvii ton ihan ehdottomasti.
Vierailija kirjoitti:
Uupumuksesta selviämisessä voi kestää kauankin. Itse ehdottaisin vähentämästä kotitöitä ja kaikkea rasittavaa minimiin. Yritä jatkaa ulkoilua, säännöllistä syömistä ja itsesi hoitamisesta, niin toivottavasti helpottaa hiljalleen.
Itse en olisi selvinnyt uupumuksen käynnistämästä masennuksesta ilman (hyvää) terapiaa ja lääkkeitä, joten ihmettelen suhtautumistasi niihin. Lääkkeisiin ei jää koukkuun, mutta mikäli aivokemiasi on todella häiriintynyt, voivat lääkkeet korjata tilanteen paljon tehokkaammin kuin pitkäaikainen sinnittely. Terapia auttaa pohdiskelemaan mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja tuovat energiaa, ja mitkä vievät sitä, mutta suosittelen etsimään mahdollisimman hyvän terapeutin, sillä kehnompi voi olla aika tyhjän kanssa.
Lääkkeistä on huonoja kokemuksia lähipiirissä. Pahin on, kun minulle läheinen ihminen teki itsemurhan. Aiemmin "vain" masentuntu ihminen muuttui lääkkeiden myötä ihan toisenlaiseksi ja alkoi hautoa itsemurha ja ikävä kyllä sitten toteutti sen. Myöhemmin luin, että kyseinen lääke lisää itsemurhariskiä. Joten en ihan helpolla ala mitään aivoihin tai aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä kyllä syömään. Pelottava ajatuskin. ap
Alue: Aihe vapaa
Ruokavalio, liikunta ja lepo.