Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voi apua, olen vajoamassa mustaan masennukseen...miten sen voisi estää??
09.12.2019 |
Poden uupumusta, en jaksa tehdä juuri mitään. Suurin ponnistuksin saan tehtyä kotityöt, joka välissä pitää levätä. Olen fyysisesti ja henkisesti ihan loppu, monestakin syystä. Jotenkin sain pidettyä itseni kasassa siihen asti, että kuopus muutti pois kotoa. Nyt en vaan enää jaksa. Aiemmin mielialani oli kuitenkin suht ok tai en ainakaan ollut masentunut, jaksoin käydä kävelylenkeillä vielä syksyllä. Nyt en enää sitäkään ja mieleeni on jo hiipinyt harmaus ja tunnen luisuvani kohti synkkyyttä. Mikään ei enää tunnu oikein miltään, en jaksa uskoa parempaan, ei ole enää unelmia eikä toiveita. Koetan syödä terveellisesti ja mennä ajoissa nukkumaan, en ole yksinäinen (on hyvä mies, lapset, sisko, pari ystävää). Yritän piristää itseäni esim. lukemalla ja katsomalla hauskoja elokuvia, mutta kun nekään ei enää yhtään naurata. Jos nauran, se on tekonaurua.
Onko teillä mitään konsteja, joilla voisi parantaa mielialaa tai estää tuota masennuksen mustaa peikkoa saamasta yliotetta? Mulla ei ole varaa käydä missään hemmotteluhoidoissa, ei matkustella tai mitään muutakaan ylimääräistä. Terapiasta ei ole ollut mitään apua. Lääkkeitä en halua kuin äärimmäisessä hädässä. Onko mitään poppaskonsteja, joita voisi tehdä...? Olen kaikesta avusta kiitollinen.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
En halua lääkkeitä, ellei ole pakkotilanne, eikä ainakaan vielä ole. Olen lukenut paljon masennuslääkkeistä ja kaikkien ainakin lukemieni tutkimusten perusteella niiden teho on placebon luokkaa. En halua niitä haittavaikutuksia, jos ei ne edes auta.
On asioita, jotka masentavat, mutta niille ei voi mitään. Ja pystyn puhumaan kaikesta sekä mieheni että kahden ystäväni kanssa.
Ensin tuli kaikenkattava väsymys ja nyt on hiipimässä masennuskin. On niin epätoivoinen olo, kun haluaisin tehdä kaikenlaista: liikkua, ulkoilla, siivota, sisustaa, laittaa joulua, palata työelämään, mutta en jaksa enkä kykene. Tiedättekö miltä tuntuu, kun jo aamulla ylösnousu on työn takana? Kauppareissu uuvuttaa koko loppupäiväksi. Tämä väsymys minua alkaa masentaa. Ajattelin, että kunhan lepään muutaman kuukauden, jaksaminen hiljalleen palautuu, mutta nyt kun olen koko ajan vain väsyneempi, niin mieliala laskee päivä päivältä. Sitä odotettua parempaa päivää ei vain tule. ap
Hei nyt näinkin vastauksesi. Tuo lääkkeisiin epäluuloisesti suhtautuminen on aika tavallista masentuneille. Se, että viittaat tutkimuksiin joissa kiistetään masennuslääkkeiden hyödyt, kuulostaa lähinnä siltä että olet herkistynyt juuri niille negatiivisille tutkimuksille, sillä niitä positiivisia on paljon! Masennuslääkkeet eivät ole mitään "ilopillereitä" jotka alkoholin lailla tuovat onnen tunteen, vaan suurin osa pohjautuu esimerkiksi serotoniinitasojen (mielialahormooni) ylläpitämiseen. Käytännössä masennuksessa jostain syystä elimistö tuhoaa(?) serotoniinin jonka pitäisi tuoda mielihyvää normaaleista asioista (syöminen, nukkuminen) ja lääke estää tuon prosessin jolloin mielihyvän kokeminen ei pitäisi enää olla fyysisesti mahdotonta.
Lääkkeet itsessään eivät siis paranna suoraan oloa, tai korjaa varsinaisia ongelmia elämäntilanteessa tai kriiseissä, mutta ne auttavat fyysisiin vaivoihin, kuten tässä tapauksessa aivokemiaan. Itse olen syönyt nyt lääkkeitä monta vuotta (nykyään hyvin pienellä annoksella) ja huomaan nykyään selkeästi mikäli aivokemiani alkaa heittää (esimerkiksi pahan stressikauden jälkeen töissä), ja ymmärrän lisätä annostusta / aloittaa lääkityksen. Uskon että suurin osa kritiikistä johtuu siitä etteivät kaikki tajua että lääkkeet eivät todellakaan ole mitään onnellisuusnappeja joita vetämällä esimerkiksi läheisen menettänyt ihminen muuttuu taas iloiseksi.
/14
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota äkkilähtö jonnekin missä paistaa aurinko. Ei ne tähän aikaan vuodesta paljon maksa. Egypti ja Kanaria on edullisia, ja ihan riittävän valoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uupumuksesta selviämisessä voi kestää kauankin. Itse ehdottaisin vähentämästä kotitöitä ja kaikkea rasittavaa minimiin. Yritä jatkaa ulkoilua, säännöllistä syömistä ja itsesi hoitamisesta, niin toivottavasti helpottaa hiljalleen.
Itse en olisi selvinnyt uupumuksen käynnistämästä masennuksesta ilman (hyvää) terapiaa ja lääkkeitä, joten ihmettelen suhtautumistasi niihin. Lääkkeisiin ei jää koukkuun, mutta mikäli aivokemiasi on todella häiriintynyt, voivat lääkkeet korjata tilanteen paljon tehokkaammin kuin pitkäaikainen sinnittely. Terapia auttaa pohdiskelemaan mitkä asiat ovat merkityksellisiä ja tuovat energiaa, ja mitkä vievät sitä, mutta suosittelen etsimään mahdollisimman hyvän terapeutin, sillä kehnompi voi olla aika tyhjän kanssa.
Lääkkeistä on huonoja kokemuksia lähipiirissä. Pahin on, kun minulle läheinen ihminen teki itsemurhan. Aiemmin "vain" masentuntu ihminen muuttui lääkkeiden myötä ihan toisenlaiseksi ja alkoi hautoa itsemurha ja ikävä kyllä sitten toteutti sen. Myöhemmin luin, että kyseinen lääke lisää itsemurhariskiä. Joten en ihan helpolla ala mitään aivoihin tai aivokemiaan vaikuttavia lääkkeitä kyllä syömään. Pelottava ajatuskin. ap
Ymmärrän myös tuon lääkkeiden pelon. On fakta että pitkän masennuksen jälkeen lääkkeiden aloitus voi heittää mielialoja hetkellisesti huonompaankin suuntaan. Tästä syystä kenellekään ei pitäisi määrätä lääkkeitä summamutikassa, vaan prosessia pitäisi valvoa. Itse kävin terapiassa lääkityksen aloitettua ja ensimmäiset "kohtalokkaat" kaksi viikkoa olin perheeni luona jotta he voisivat reagoida mahdolliseen huonontuneeseen olooni. Henkilökohtaisesti en kyllä huomannut mitään olon huonontumista lääkkeiden aloituksen jälkeen, sillä oloni oli jo niin surkea silloin ettei se olisi siitä enää voinut huonontua, mutta olen kyllä kuullut että se on tavallinen reaktio monelle.
Itsemurhariski tuon kahden sopeutumisviikon jälkeen johtuu lähinnä siitä että syvästi masentunut ihminen voi lääkkeiden syömisen aloituksen jälkeen saada vihdoinkin tarvittavan energian siihen tappamiseen. En siis usko sitä että tavallisista masennuslääkkeistä olo olisi merkittävästi huonontunut, vaikka ehkä se siltä ulkopuolisista vaikuttikin ellei siis kyse ollut tuosta kahden viikon sopeutumiseen ajoittuvasta ajankohdasta. Toki on mahdollista että tuo ystäväsi ei syönytkään "normaaleja" masennuslääkkeitä vaan jotain psykoottisuuteen tai muihin mielisairauksiin määrättättyjä - niiden riskeistä en tiedä paljoakaan.
Pakota itsesi kävelylle joka aamu, ja ilta. Paras lääke.
Lääkitys kuntoon! Tee itsellesi lukujärjestys, johon merkitset heräämiset, suihkut, aamiaisen syönnit, ulkoilut, kaupassakäynnit, vaatteiden huollot ja muut kodin askareet sekä elokuvat tai muut tapahtumat. Lehtien luvusta lähtien aikatauluta elämäsi ja noudata sitä. Pian huomaat, että elämässäsi alkaa tapahtumaan niitä oikeasti kivoja asioita ja saat sisältöä ajatuksiisi. Tutustu johonkin vapaaehtoistyöhön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
d vitamiini katsottu?
syötkö d vitamiinia?
Tämä leimataan huuhaaksi, mutta käsitelty ruokasuola on vaarallista ja nostaa verenpainetta. Sen sijaan voi juoda suolavettä ja käyttää suolaa ruuanlaitossa, mutta verenpaine on normaali, kun käyttää käsittelemätöntä merisuolaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä leimataan huuhaaksi, mutta käsitelty ruokasuola on vaarallista ja nostaa verenpainetta. Sen sijaan voi juoda suolavettä ja käyttää suolaa ruuanlaitossa, mutta verenpaine on normaali, kun käyttää käsittelemätöntä merisuolaa.
Sori, piti mennä verenpaineketjuun.
Ap, olet herrä ja näinollen sinulla on nyt tyhjyyden tunne , kun se kuopuskin on lentänyt pesästä. Se on se henkinen ja tietysti siitä johtuen myös fyysinen väsymys. Jos olisi joku ihminen , joka tarvitsee apuasi, perhe esim ,jossa lapsi on vakavasti sairas tai joku toosi yksinäinen vanhus , joka ilahtuisi ,kun joku käväisisi edes Kerran viikossa. Ihan tuntemattomia ihmisiä siis. Tulis elämällesi tarkoitus ja siitä saisit voimaa.
Kaikkialla on kauheasti yksinäisiä. Soita auttavaan puhelimeen ja kysy sieltä ketä voit mennä moikkaamaan(= auta häntä ja itseäsi)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En halua lääkkeitä, ellei ole pakkotilanne, eikä ainakaan vielä ole. Olen lukenut paljon masennuslääkkeistä ja kaikkien ainakin lukemieni tutkimusten perusteella niiden teho on placebon luokkaa. En halua niitä haittavaikutuksia, jos ei ne edes auta.
On asioita, jotka masentavat, mutta niille ei voi mitään. Ja pystyn puhumaan kaikesta sekä mieheni että kahden ystäväni kanssa.
Ensin tuli kaikenkattava väsymys ja nyt on hiipimässä masennuskin. On niin epätoivoinen olo, kun haluaisin tehdä kaikenlaista: liikkua, ulkoilla, siivota, sisustaa, laittaa joulua, palata työelämään, mutta en jaksa enkä kykene. Tiedättekö miltä tuntuu, kun jo aamulla ylösnousu on työn takana? Kauppareissu uuvuttaa koko loppupäiväksi. Tämä väsymys minua alkaa masentaa. Ajattelin, että kunhan lepään muutaman kuukauden, jaksaminen hiljalleen palautuu, mutta nyt kun olen koko ajan vain väsyneempi, niin mieliala laskee päivä päivältä. Sitä odotettua parempaa päivää ei vain tule. ap
Viimeinen kappale sen kertoo, sinun masennuksen taustalla on jotain fyysistä. Mulla sama tilanne.
Tulen myös kaiken tämän muun päälle ihan todella sairaaksi tänä vuodenaikana. Olen aina oireillut voimakkaasti talven pimeyttä. Väsymys yleensä moninkertaistuu just siitä hetkestä lähtien kun kellot siirtyy, nukun päivät, koska olen kuin nukutuspiikin saanut! Sanomattakin selvää, että en ole työkykyinen. Uskon että en vain sovellu tämän maan oloihin, mutta en pääse lähtemäänkään koska ei ole varaa.
Todellinen umpikuja.
Kokeile mikrodosettaa sieniä, mulla se auttoi näkemään maailman ihanat pienet yksityiskohdat sekä elämän mielekkyyden, tajusin lisäksi mikä elämässä on tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Mieli Maasta ry vertaisryhmät
-Uimahalliin, poresuihkuun, kylmäallas tai kuuma sauna
Minulla oli pari viikkoa sitten sellainen olo, että masennus ottaa taas yliotteen. Muistin silloin, että luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan masennus on jonkinlainen aivojen tulehdustila. Ajattelin silloin, että minun aivoissani on nyt "flunssa". Menin sänkyyn peiton alle potemaan sitä "aivoflunssaa". Eli määrittelin itseni fyysisesti sairaaksi, ja annoin itselleni luvan levätä. Taisin siinä torkahtaakin. Kun heräsin, olo oli yllättäen huomattavasti parempi.
Aika uskomattomalta tuntuu edelleen, että siitä oli apua. Mutta aion kokeilla sitä seuraavallakin kerralla kun mieliala lähtee syöksykierteeseen. Ei se välttämättä auta kaikille, eikä varmaankaan joka kerta. Eikä se ainakaan auta sellaiselle, joka ei sitä edes kokeile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos voit, liiku luonnossa. Jos tähän ei ole mahdollisuutta, tee ainakin kävelylenkki joka päivä, 10 - 30 minuuttia riittää, jos et jaksa enempää. Huolehdi, että saat riittävästi b-vitamiineja, omega-3 -rasvahappoja ja d-vitamiinia. Muista levätä, voit ottaa lyhyet päiväunet, jos siltä tuntuu.
Käsillätekemisestä voi olla myös hyötyä, esim. neulominen, virkkaaminen ja maalausprojektit voivat olla kivoja.
Pyri siihen, että noudatat mahdollisimman normaalia päivärytmiä, mitä se sitten sinun elämässäsi tarkoittaakin, sekä pidä rutiineista (peseytyminen, siivous, ruokailut, harrastukset) kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli pari viikkoa sitten sellainen olo, että masennus ottaa taas yliotteen. Muistin silloin, että luin jokin aika sitten tutkimuksesta, jonka mukaan masennus on jonkinlainen aivojen tulehdustila. Ajattelin silloin, että minun aivoissani on nyt "flunssa". Menin sänkyyn peiton alle potemaan sitä "aivoflunssaa". Eli määrittelin itseni fyysisesti sairaaksi, ja annoin itselleni luvan levätä. Taisin siinä torkahtaakin. Kun heräsin, olo oli yllättäen huomattavasti parempi.
Aika uskomattomalta tuntuu edelleen, että siitä oli apua. Mutta aion kokeilla sitä seuraavallakin kerralla kun mieliala lähtee syöksykierteeseen. Ei se välttämättä auta kaikille, eikä varmaankaan joka kerta. Eikä se ainakaan auta sellaiselle, joka ei sitä edes kokeile.
Nukkuminenhan se parantaa masennuksen, just joo.
100 mikrogrammaa D-vitamiinia päivittäin. Kirkasvalolamppu aamuisin. Ulkoilua heti aamusta. Lääkäriin ja masennuslääkitys.
Kiitos kaikille vastauksista, ihanaa kun jaksatte vastailla. Lämmittää sydäntä.
Syön d-vitamiinia 100 mikrogrammaa päivässä, lisäksi on monivitamiini, jossa on kaikki b-vitamiinit. Nyt muutama päivä sitten aloitin kalaöjyn. Kiinnitän huomiota siihen, että saisin ruuasta paljon vitamiineja ja muita aineita. Jostain luin myös, että suoliston bakteerikanta vaikuttaa mielialaan. Ajattelin ostaa aluksi jotain maitohappobakteereja ja tehdä sitten itse hapankaalta. Kefiiri voisi olla hyväksi myös.
En mitenkään voi ajatella, että tilanne paranisi lääkkeillä, miten se voisi poistaa väsymyksen? Minusta lääkkeitä pitäisi käyttää yleensäkin vain vakavissa tapauksissa. Melkoisen medikalisoitunut on nykymaailma. Lääkkeillä on aina, siis ihan aina, haittavaikutuksia, millä enemmän millä vähemmän. Pyrin aina välttämään lääkkeiden käyttöä, eikö se ole ihan normaalia? No, se lääkkeistä, käyttäköön joka haluaa ja uskon, että lääkkeiden suosittelijatkin tarkoittavat hyvää.
Pakotin itseni pienelle kävelylenkille ja kyllä siellä ulkona tuntui hyvältä. Kävely ei tuntunut hyvältä, mutta se ihana, raikas ulkoilma virkisti. Nyt tuntuu taas yhtä ikävältä kuin ennen lenkkiä. Ja väsyttää niin, että pitää laittaa kohta varmaan nukkumaan. Toivon joka ilta, että huomenna tuntuisi paremmalta. ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet herrä ja näinollen sinulla on nyt tyhjyyden tunne , kun se kuopuskin on lentänyt pesästä. Se on se henkinen ja tietysti siitä johtuen myös fyysinen väsymys. Jos olisi joku ihminen , joka tarvitsee apuasi, perhe esim ,jossa lapsi on vakavasti sairas tai joku toosi yksinäinen vanhus , joka ilahtuisi ,kun joku käväisisi edes Kerran viikossa. Ihan tuntemattomia ihmisiä siis. Tulis elämällesi tarkoitus ja siitä saisit voimaa.
Kaikkialla on kauheasti yksinäisiä. Soita auttavaan puhelimeen ja kysy sieltä ketä voit mennä moikkaamaan(= auta häntä ja itseäsi)
Varmasti tälläkin on osansa. Mutta väsymykseni vain alkoi jo paljon aiemmin kuin nyt syksyllä, kun kuopus lensi pesästä. Ja minulla totisesti on kaksi yksinäistä vanhusta huollettavana, en kaipaa yhtään enempää. Ymmärrän kyllä, mitä tarkoitat. Tämä on yksi suuri syy väsymykseen: kaksi muistisairasta mummoa, jotka soittelevat kymmenenkin kertaa päivässä. Ja kaikki heidän asioiden hoitamiset ja pelkästään heidän luonaan käyminen on rasittavaa ja kun se on päivittäistä, niin alan olla aika kypsä. Mutta sekään ei ole yksin syy, on vielä monta muutakin asiaa. Näille ei vain voi mitään. Olen loppuun väsynyt, kyllästynyt, enkä näe enää valoa tunnelin päässä. Mikään mukavakaan ei enää tunnu mukavalta. ap
Alue: Aihe vapaa
D-vitamiinia ei näillä leveysasteilla saa riittävästi kuin purkista, joten sitä kannattaa alkaa syömään, jos et jo niin tee.